Liisa Vasaman elämän ja poliittisen toiminnan johtotähtenä olivat lapset – lapsen asema ja heidän parhaansa. Liisa oli hyvin aktiivisesti mukana, kun Helsingissä kehitettiin edelläkävijänä Suomessa kaikille avointa nykyaikaista päivähoitojärjestelmää. Hän toimi lasten päivähoitolautakunnan puheenjohtaja aikana, jolloin maahan rakennettiin nykyinen, kansainvälisestikin arvostettu päivähoitojärjestelmä. Ennen päivähoitolain voimaan astumista 1973, lasten päivähoito oli vähän kuin huutolaistoimintaa. Äidit laittoivat…
Liisa Vasama – käytännön sosiaalipoliitikko, suorapuheinen verkostoituja
kirjoittanut
Leila Vasama,
julkaistu
25.
11.
2020
Tytti Pernu – Tornion terästehtaan ensimmäinen naispääluottamusmies
Euroopan suurimman terästehtaan Torniossa sijaitsevan Outokummun työntekijöiden pääluottamusmies on Tytti Pernu. Hän on Tornion tehtaiden 51-vuotisen historian ensimmäinen terästehtaan työntekijöiden pääluottamusmieheksi valittu nainen. Työvuosia on tullut saman yhtiön palveluksessa 25, joista luottamusmiehenä 14. – Olen peräänantamaton sinnikko, minä en koskaan anna periksi. Tytti Pernu syntyi Oulussa vuonna 1971. Lapsuudessaan perhe muutti useasti paikkakuntaa ja peruskouluakin…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
22.
11.
2020
Maija Toppila – Erikoislehtien ykkösnainen
Lukijan palvelemiseksi on käännettävä kaikki kivet, ja hyvä taloudellinen tulos kertoo, että lehti on siinä onnistunut. Monen aikakauslehden päätoimittaja ja erikoislehden tekijä Maija Toppila kertoo oppineensa nämä asiat jo alle kolmikymppisenä toimituspäällikkönä. Maija Toppilan koti ei ollut akateeminen eikä tuttavapiiriin kuulunut ainuttakaan toimittajaa. Lähtiessään Oulusta opiskelemaan Maija ei tähdännyt journalistin uralle. Intohimoinen humanisti ja latinisti pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä mutta…
kirjoittanut
Jenna Parmala,
julkaistu
8.
11.
2020
Helena Tahvanainen – Unelmatyössä Pohjois-Karjalassa
Helena Tahvanainen oli lukioaikana kirjoittanut Karjalaisen nuorten palstalle ja eri lehtien mielipiteisiin ja jopa myynyt aineiden aloituksia koulukavereilleen. Äidinkielen opettaja oli useammankin kerran kysynyt, onko hän ajatellut toimittajan ammattia. Ei hän ollut, häntä kiinnosti juridiikka. Oikeustieteellisen pääsykokeissa ei kuitenkaan tärpännyt, ja Helena jätti yrittämisen yhteen kertaan. Koska hän halusi Helsinkiin, jossa tuleva puoliso jo opiskeli,…
kirjoittanut
Pirkko Keskinen,
julkaistu
8.
11.
2020
Tuula Heinänen – Sydämellä lapset ja kulttuuri
Tuula Heinäsen koko työuran kestänyt suhde Hämeen Sanomiin alkoi hauskasti. Hän oli saanut kesäksi 1967 varapaikalta pestin lehden kesätoimittajaksi. Kun hän ensimmäisenä työpäivänään meni toimitukseen, hän esittäytyi ensimmäiselle vastaantulijalle. ”Kiuru”, hän sanoi ujosti. ”Leivo”, mies vastasi. Ohikiitävän hetken uusi tulokas mietti, pilaako hänestä tehdään, mutta ei sentään. Jyri Leiwosta tuli hänelle pitkäaikainen, hyvä työtoveri. Tuula…
kirjoittanut
Pirkko Keskinen,
julkaistu
8.
11.
2020
Kaija Virta – Maailmanpolitiikan syväluotaaja
Uutisreportterina palaneen parlamenttitalon edessä Moskovassa, lakkolaisten piirittämänä Gdanskin laivatelakalla, jakkupukunaisten ja kravattimiesten seurassa EU:n ja Naton huippukokouksissa milloin Madridissa, milloin Brysselissä. Nuo ovat välähdyksiä ulkomaanjournalisti Kaija Virran uralta. Hän on pyörinyt kriisien keskellä ja vallan saleissa. Omimmillaan hän silti kokee olevansa kirjoittaessaan syvällisiä analyysejä maailman tapahtumista. Maailmanpolitiikan syväluotaus ei ole hellittänyt eläkkeelläkään. Kaija Virta ojentaa…
kirjoittanut
Tellervo Yrjämä-Rantinoja,
julkaistu
8.
11.
2020
Hilkka Ritola-Sunnari, Ylen aluetoimittaja sai Lapin kylissä juhlavan vastaanoton
Kun Hilkka Ritola-Sunnari aloitti toimittajan työt Ylen aluetoimituksessa 1970-luvun alussa, ohjelma-aikaa oli vähän, mutta into saada maakunnan ääni kuuluviin oli kova. Nuoren toimituksen tekemisiä valvoi Ylen alueellinen ohjelmaneuvosto, joka ratkaisi jopa äänestyspäätöksin, olivatko ohjelmat tasapuolisia ja oliko haastateltu oikeita ihmisiä. Hilkka Ritola-Sunnarin ammatinvalinnan ratkaisi kesäharjoittelu Ylen Oulun aluetoimituksessa vuonna 1970. Kalajoella oli syttynyt suuri, sitkeä…
kirjoittanut
Hilkka Säävälä,
julkaistu
30.
10.
2020
Anita Salmi – Pitkä ura kirjoituskoneen ajasta someen
”En koskaan ajatellut, että minusta tulisi toimittaja. Kuitenkin pienestä saakka olin väsännyt pieniä tarinoita ja tykännyt kirjoittaa. Toimittajan tehtävään tulin silti eräällä tavalla ”sattumalta” tai olisiko siinä ollut jonkinlainen polku, johdatus. Työskentelin Keskipohjanmaa-lehdessä aluetoimittajana vuodesta 1985 vuoteen 2015. Olin koulutukseltani markkinointilinjan yo-merkonomi ja saanut mieheni siivellä töitä Wärtsilän Pietarsaaren tehtaiden konttorista, jossa melko pian sain…
kirjoittanut
Anita Salmi,
julkaistu
30.
10.
2020
Mirja-Liisa Lindström – Tornion seurakunnan ensimmäinen naiskirkkoherra
Tornion seurakunnan nykyinen kirkkoherra Mirja-Liisa Lindström on pariinkin otteeseen rikkonut ns. lasikattoja. Mirja-Liisa Lindström asetettiin kirkkoherran virkaan Torniossa Alatornion kirkossa vuonna 2020. Hän on täten ensimmäinen naiskirkkoherra Tornion seurakunnassa ja Oulun hiippakunnassa ensimmäinen nainen, joka sai pappisvihkimyksen vuonna 2001. Mirja-Liisa Lindström (o.s. Ikonen) on syntynyt vuonna 1957 Jyväskylän maalaiskunnassa Vaajakoskella. Isän nimi Sulo Ikonen ja…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
30.
10.
2020
Maija Kauppinen – Perusolemukseltaan toimittaja
Elettiin 1950-lukua, kun ystävykset Maija, Kaarina ja Ritva tekivät Iisalmen tyttölyseossa lehtiä. Käsin kirjoitettuja tietenkin. Yhdelle heistä innostus ja tekemisen ilo jäi alitajuntaan niin, että hänestä tuli toimittaja, ja urasta pitkä ja upea. Maija Kauppinen on työskennellyt yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana kolmessa lehdessä. Hän aloitti Emäntälehden toimitusharjoittelijana 1968, ja jäi eläkkeelle Pirkan toimituspäällikkönä…
kirjoittanut
Tuula Stenberg,
julkaistu
16.
10.
2020
Hilja Mörsäri – aforistikko ja runoilija Tornionlaaksosta
Kirjailija ja entinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, lehtori Hilja Karoliina Mörsäri (24.8.1932-13.6.2016) kuoli vaikeaan sairauteen Hämeenlinnassa. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Hilja Mörsäri syntyi Karungissa Aapajoen kylässä Tornionlaaksossa kaksitoistalapsiseen lestadiolaisperheeseen. Hän vietti suurimman osan elämästään Hämeenlinnassa, jonne muutti vuonna 1968. Hilja Mörsäri opiskeli Helsingin yliopistossa äidinkieltä ja kirjallisuutta. Äidinkielen opettajaksi Hilja Mörsäri valmistui 1957. Hänen gradunsa…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
16.
10.
2020
Jenna Parmala – Vapaus veti freelanceriksi
Vapautta arvostavalle toimittaja Jenna Parmalalle freelancerin työ on ollut hauskaa mutta median murroksessa myös väistämätöntä. Kun Jenna Parmala (s. 1987) oli lukiolainen, hän uneksi monen tulevan toimittajan tapaan vapaasta taiteilijaelämästä. Ammattihaaveissa siinsivät filosofin ja luovan kirjoittajan työt. Kun paikkaa yliopistolta eikä Teatterikorkeakoulusta auennut, hän löysi Laajasalon opiston. Vuosi sen medialinjalla oli ensi sysäys journalistin ammattiin.…
kirjoittanut
Maija Toppila,
julkaistu
7.
10.
2020
Heli Meriläinen – pikkuonnellinen kirjoittelija
Motto: ”Do any of your relatives suffer from mental illness? (kysyy psykiatri) Potilas vastaa: ”No, they all seem to enjoy it.” Olen syntynyt Oulussa toukokuussa 1959 kellolaisen insinöörin ja siikajokisen merkonomin esikoisena. Äitini työskenteli silloin Osuuskassalla ja isäni Talouseuralla. Olin toivottu lapsi, joskin poikaa odoteltiin. Minulla oli kaksi mummulaa ja paljon rakkaita serkkuja, Heikki-pappa ja…
kirjoittanut
Heli Meriläinen,
julkaistu
1.
10.
2020
Liina Putkonen: Tarina ei katoa koskaan
Tapa kertoa muuttuu, mutta tarina itsessään ei katoa. Niitä kerrottiin jo ennen kirjapainotaitoa. Tekstin kuolema kuulostaa meidän sukupolvelle mahdottomalta, vaikka ovathan myös TikTok ja Snapchat omanlaistaan tarinankerrontaa. Liina itse joutui vuosiksi työntämään syrjään intohimonsa kirjoittaa. Paine purkautui tavalla, jonka on monelle journalistille tuttu. – Menin luovan kirjoittamisen kurssille. Törmäsin dekkarikilpailuun, satuin voittamaan sen ja sain…
kirjoittanut
Tiina Vahtera,
julkaistu
15.
9.
2020
Liisa Kuittinen: Mikään uralla ei ole lopullista
Kun Liisa Kuittinen muutti Helsingistä Lappiin ja lähti palkkatyöstä freelanceriksi, hän arveli, että sopeutuminen kestää muutaman kuukauden. Nyt hän ymmärtää, että muutoksen sisäistäminen kestää vuosia. Liisa Kuittinen valmistui vuonna 2004 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereelta ja pääsi imeytymään suoraan työelämään. – Se oli hyvää aikaa valmistua. Oli nousukausi. Olin tehnyt gradukesänä juttuja Alma Median Lehdentekijöille, ja valmistuttuani…
kirjoittanut
Johanna Liukkonen,
julkaistu
31.
8.
2020
Anna-Liisa Hämäläinen: ”Kirjoittajan ääni tuo brändiin elämän maun”
Vapaus jatkaa on parasta, mitä Anna-Liisa Hämäläinen haluaa työelämältä, vaikka jäikin eläkkeelle. Nykyinen yrittäjä ja entinen päällikkö palvelee lukijoita koko vapaan journalistin sydämellään. Koronakevät 2020 viuhahti ohi Anna-Liisa Hämäläisen nauttiessa kertyneitä pitämättömiä lomiaan, ja niiden jälkeen odotti eläkkeelle jääminen. Kurjia tunteita herättävät vain uutiset työpaikan yt-neuvotteluista. Oma tiimi työskenteli tietämättä tulevaisuudestaan. – Kovat on ajat. …
kirjoittanut
Sinikka Luhtasaari,
julkaistu
21.
8.
2020
Tiina Komi: ”Tärkeintä on säilyttää suhteellisuudentaju”
Tiina Komi ajautui freetoimittajaksi asuessaan lyhyen aikaa kahdessa maassa. Hän kiittää ammattia, joka toimii eri elämäntilanteissa iästä riippumatta ja jossa tärkeintä ovat kysymykset. Tiina Komi kasvoi Kouvolassa äitinsä ainokaisena. Päiväkirjaan hän kirjoitti kesäkuussa 1971: – On ihme, miten kynä lentää ihan itsestään. Olisi ihana tehdä sinusta, rakas päiväkirja, jotain erikoista, niin kuin kirjoissa olevat päiväkirjat…
kirjoittanut
Sinikka Luhtasaari,
julkaistu
21.
8.
2020
Arja Katriina Ylänkö – leskirouva ja aktivisti
Synnyin toivottuna, suunniteltuna lapsena pula-aikojen lopussa. Isä oli meijeriauton apumies ja äiti tehdastyöläinen. Sain kummivanhemmikseni vanhempieni parhaat ystävät, kummitäti oli kotiäiti ja kummisetä linja-auton kuljettaja. Elinikäinen vanhempieni ja kummivanhempien syvä ystävyys oli minulle laaja kasvualusta. Isovanhempani isän puolelta olivat tehtaassa työnjohtajia ja äidin puolelta isäpuolensa oli metsuri ja äitinsä entinen piika. Perhejuhlissa oli läsnä ainoastaan suku – ei yhtäkään…
kirjoittanut
Arja Katriina Ylänkö,
julkaistu
21.
8.
2020
Jenni Pitko – nuori arkkitehti ja kansanedustaja monessa mukana
Olen aina asunut Pohjois-Suomessa lukuunottamatta lyhyitä retkiä Helsingissä. Ouluun muutin opiskelemaan syksyllä 2005. Arkeni Oulussa kuluu politiikan, ystävien ja ulkoilun parissa. Kesäisin patikoin ja pyöräilen, talvisin hiihdän. Kotini on Karjasillalla 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Toinen koti kansanedustajalla on luonnollisesti Helsingissä, jonne kuljen pääsääntöisesti junalla. Synnyin viisihenkiseen Pitkon perheeseen 1986 Kemissä. Minulla oli veli ja sisko.…
kirjoittanut
Heli Meriläinen,
julkaistu
4.
8.
2020
Leena Piikivi – Lääkäri, taiteilija ja poliitikko
Leena Piikivi, lääketieteen- ja kirurgian tohtori, Oulun kaupunginvaltuuston entinen puheenjohtaja, kuoli Oulussa 9.4.2020 nopeasti edenneeseen syöpään. Piikivi oli syntynyt Oulussa 1.9.1945. Leenan lapsuuden maisemat olivat Tuirassa. Hän opiskeli Tipalan tyttölyseossa, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1965. Tipalan vuosina hän tapasi tulevan puolisonsa Ollin. Lääketieteen opinnot hän aloitti Turussa, valmistuen kandidaatiksi 1968. Leena jatkoi opintojaan Oulussa…
kirjoittanut
Anne ja Lauri Piikivi,
julkaistu
28.
6.
2020
Toimittaja Rita Dahl: Rakkaudesta journalismiin
Nuorena Rita Dahlin unelma-ammatteja olivat oopperalaulaja, kirjailija ja professori. Hän päätyi toteuttamaan suuren osan haaveistaan. Nykyään Rita on laaja-alaisesti työskennellyt vapaa toimittaja, kirjailija, kääntäjä, runoilija, viestinnän ammattilainen, opettaja ja sopraano. – Nyt opetan suomen kieltä Helsingin aikuislukiossa, vedän kirjoituskursseja viestinnän ammattilaisille ja käännän galicialaisen nuoren runon antologiaa. Rita myös markkinoi kirjojaan podcastien avulla ja tekee…
kirjoittanut
Jenna Parmala,
julkaistu
27.
5.
2020
Meeri Tolkki — Aina meidän parastamme ajatteleva äiti
Minun äitini, Meeri Helena Tolkki o.s. Konttinen, syntyi Jaakkimassa Kukkalammin kylässä juuri itsenäistyneeseen Suomeen 17.12.1917 nelilapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hänen Maria-äitinsä kuoli hänen synnyttämisensä jälkeisiin komplikaatioihin, joten hän jäi äidittömäksi kaksiviikkoisena. Äidilläni oli kolme veljeä sekä sisar, joka joutui hoitamaan vauvan, ollessaan vasta 13-vuotias. Siihen aikaan miehet eivät juurikaan osanneet hoitaa lapsia eikä kotia, joten heidän isänsä…
kirjoittanut
Sirkka Nikko,
julkaistu
11.
5.
2020
Maila Raappana – Saloisten vanhainkodin johtaja
Saloisten vanhainkoti (Saloinen liitettiin vuonna 1973 Raahen kaupunkiin) oli entisinä aikoina vanhusten oikea koti. Joku asui vanhainkodissa kymmeniä vuosia. Saloisten vanhainkodissa asusteltiin kodinomaisesti vielä 1970-luvulla. Asukkaat olivat enimmäkseen omatoimisia. Joidenkin asukkaiden kunto oli huono, mutta yhtään muistisairasta vanhainkodissa ei asunut. Asukkaat saivat liikkua vapaasti oman kuntonsa mukaan. Kesäisin iso pihamaa oli asukkaiden kesäparatiisi.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
19.
4.
2020
Irma Annikki Naumanen, kapinallinen luonnostaan
”En koskaan mene naimisiin! Elän yksin ja elätän itseni leipomalla ihmisille, sen osaan”, totesi nuori ja hehkeä mummoni Ida Maria. Samalla hän laski päivänkakkarakimpun sulhasensa haudalle. Kauko Johannes oli juuri kuollut 1900-luvun alkuvuosikymmenien vitsaukseen, lentävään keuhkotautiin.Tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen Ida Maria pysyikin päätöksessään melkein 15 vuotta. Sitten hänen elämäänsä astui lupaa kysymättä, nuoren miehen joustavin askelin,…
kirjoittanut
Ritva Huida,
julkaistu
2.
4.
2020
Aili Lehto – TAITEILIJAÄITI
Äitini Aili Irene Lahti syntyi Luopioisissa 5.4.1924. Perheen esikoinen, enoni Viljo Iivari, oli 6-vuotias saadessaan pikkusiskon. Tyttöä perheeseen oli odotettu vuosikausia, minkä vuoksi hän oli etenkin isälleen hyvin rakas. Vanhemmat ja isoveli pitivät äitiä kuin kukkaa kämmenellä. Valokuvista havaitsee, että hänet on puettu aina kauniisti. Hiukset on leikkautettu kampaajalla. Nelihenkisestä perheestä on otettu paljon valokuvia…
kirjoittanut
Arja Hannele Lehto,
julkaistu
1.
4.
2020
Sirkka Koivisto
Työnnän kädet syvälle taikinaan. Vaikka tiedän, etten oikein osaa tätä. En osaa vaivata taikinaa tarpeeksi riuskasti ja samalla sulavasti. Kuten kätesi. Vahvat käsivarret, jotka väsymättä leipoivat. Imelä on leipomon vastaleivotun leivän tuoksu, joka leijuu edelleenkin ympärilläni kun muistelen leipomon sokkeloisia käytäviä, jäätelöannoksia, vanhoja taikinapainoja, vastapaistetun munkin makua ja leivinuunien ikuista hohkaa. Miten kuljin käytävillä jännityksestä…
kirjoittanut
Terhi-Anneli Koivisto,
julkaistu
1.
4.
2020
Leena Karhu-Westmanin tarina
Lämmin kiitos Leenalle keskusteluista ja mielenkiintoisista muisteluista, jotka liittyivät sosiaalitoimen eri aikoihin Helsingissä. Olemme tehneet työmme muutosten ja kehityksen aikakaudella. Emme vieläkään ehtineet laskea kuinka monta organisaatiomuutosta me molemmat olimme kokeneet. Sanonpa vain, että Leena oli nainen paikallaan, kun talousasiat piti jämäkästi hoitaa kuntoon.Tapaamisissamme kohtasin empaattisen ja lempeän ihmisen, joka on sovussa itsensä ja elämänsä…
kirjoittanut
Anita Vihervaara,
julkaistu
1.
4.
2020
Aila Kervinen – ikuisen opiskelijan turha tutkimus
Aila Marjatta Kervinen syntyi Sonkajärvellä 14.4.1954. Syntymäpaikka oli hieman erikoinen, jos ottaa huomioon vuosiluvun 1954. Aila Kervinen syntyi nimittäin vanhempiensa omakotitalon isoimmassa kamarissa, kaikessa rauhassa. Häntä ei kiidätetty ennen syntymää taksilla tai ambulanssilla sairaalaan ikään kuin hän olisi ollut äitinsä vakava tauti. Ei ollut kätilökään hätäilemässä synnyttäjän vierellä. Koulunsa käynyt mutta todistukseton kyläkätilö viimein saatiin…
kirjoittanut
Kervinen, Aila,
julkaistu
1.
4.
2020
Elsa Rouhiainen o.s. Torikka-karjalainen äitini
Äitini Elsa Maria syntyi Kurkijoella Laatokan rannalla sijainneessa kodissaan maaliskuun alkupäivinä 1917. Samoihin aikoihin alkoivat Pietarissa vallankumouksen melskeet, mutta elämä Kurkijoen Riekkalassa jatkui vielä entisessä uomassaan keisarivallan alla. Elsalla oli tuolloin 6-vuotias isoveli Jaakko. Vanhemmilla, isä- Jaakolla ja äiti-Beatalla o.s. Tenhonen, oli ollut myös kaksi muuta poikaa, vuonna 1913 syntynyt Viljo ja 1915 syntynyt Antti,…
kirjoittanut
Mirja Rouhiainen,
julkaistu
1.
4.
2020
Aili Raitio – Mummini elämäkerta
Mummini syntyi 22.9.1912. Mummin syntymävuonna Kiinassa tapahtui vallankumous eli keisari syrjäytettiin vallasta ja tilalle tuli tasavalta ja tuolloin Suomi kuului Venäjän alaisuuteen. Mummini oli siis venäläinen 5-vuotiaaksi asti, jolloin Suomi itsenäistyi. Hän syntyi Kellossa 10-lapsiseen perheeseen. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä 12. lapsi, hänen pikkusiskonsa sekä tyttö ja poika, joista tyttö syntyi kuolleena ja poika…
kirjoittanut
Auri Raitio,
julkaistu
1.
4.
2020
Anna Isokoski- välähdyksiä saamelaisen isoäitini elämästä
Aarniniemi kylpi valossa. Kevät oli ollut kylmä mutta vihdoin pilvet olivat sulaneet auringon tieltä ja tunturit hengittivät lämpöä, huokailivat häikäistyneinä aamun kirkkaudessa. Anna seisoi rannalla, katseli Mihkalijärven tyynelle selälle, kasteli melkein nutukkaansa rantaveteen. Kaukana ulapalla isän vene häivähti pienenä pilkkuna, kun oikein siristi silmiään. Matti ja Aapo veljet olivat isän mukana kuten yleensä, verkoilla lisäkädet…
kirjoittanut
Annika Koivukangas,
julkaistu
1.
4.
2020
Kirjastoäiti Saara Katainen
Äitini Saara Maria Katainen kuoli aurinkoisena syysaamuna v. 2016. Päivä 10.10. eli Aleksis Kiven päivä sopi hänen lähtöönsä hyvin, sillä Saara oli sydämestään kirjaihminen ja kirjastoihminen. Kun muutin muualta äitini kanssa asumaan hänen sairastuttuaan Alzheimerin tautiin, melkein kaikki tapaamani ihmiset kysyivät, että oletko Saaran tyttö.Eikä ihme, että Saara tunnettiin. Hänen elämäntyönsä Hankasalmen kirjastossa kesti vuodesta…
kirjoittanut
Sirpa Katainen,
julkaistu
1.
4.
2020
Kouluneuvos Edla Maria Kojonen – kulttuurin ystävä, kasvattaja, naisten aseman edistäjä ja suuren perheen äiti
Edla Maria Kojonen o.s. Tiitinen syntyi 23.6.1879 Rautalammilla vanhimmaksi tyttäreksi perheeseen, jonka vanhemmat Otto ja Anna Liisa Tiitinen toimivat luonnonparantajina. Taito oli periytynyt sukupolvelta toiselle: Edla Marian äidinisä oli Juho Hytönen, kuuluisa lääkitsijä, ihmeparantajaksi ja poppamieheksikin nimitetty ”Vesijärven ukko” Vesannolta. Lääkäreitä oli hänen aikaansa Suomessa vähän, Edla Marian äidin kertoman mukaan tuskin parikymmentä koko maassa.…
kirjoittanut
Kirsi Sjöblom,
julkaistu
1.
4.
2020
Edit Salo – täti, pankkineiti
Isoäitini Amanda ja tyttärensä Edit elivät tavallisen, sitkeän naisen elämän pienellä paikkakunnalla, mutta suurien mullistusten keskellä. Edit-täti syntyi Kotkassa vuoden 1912 kesäkuussa. Vanhemmat Amanda ja Matti Salo olivat menneet naimisiin edellisen vuoden keväällä ja muuttaneet Kylmäkoskelta Kotkaan. Nuoremman konstaapelin viran saanut Matti oli esikoisen syntyessä 23-vuotias ja Amanda häntä neljä vuotta vanhempi. Perheeseen syntyi poika…
kirjoittanut
Pirjo Salo,
julkaistu
1.
4.
2020
Anni Swan – vaikuttajanainen
Tunnettu klassikkokirjailija Anni Swan (1875-1958) on merkittävä suomenkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden luoja ja edistäjä. Hän aloitti satukirjailijana ja kääntäjänä kansallisen heräämisen aikana, jolloin jokainen suomenkielinen lastenkirja ja käännös oli merkittävä kulttuuriteko. Swan debytoi satukirjailijana jo 1896 ja kehitti suomalaisen symbolistisen taidesadun. Saduissa kieli on aistimusvoimaista ja runollista, ja sisältää omaperäistä symboliikkaa, joka liittyy Suomen taiteen…
kirjoittanut
Sirpa Kivilaakso,
julkaistu
1.
4.
2020
Helvi Hara – Kuusikkolan Helvi
Helvi Hara o.s. Myyry syntyi Kontiolahden Pusossa pientilallisten Hilja ja Antti Myyryn esikoiseksi huhtikuussa 1922. Helvi oli jo pienestä pitäen vahvarakenteinen ihminen. Luonteeltaan hän oli sopuisa ja vaatimaton. Sisarensa Anni sanookin, että Helvi oli liiankin hyvänahkainen, eikä osannut aina pitää puoliaan. Etenkin nuorena ollessaan kävi usein niin, että Helvi teki työt ja toiset keräsivät kiitokset.…
kirjoittanut
Lahja Tavi,
julkaistu
1.
4.
2020
Mummoni Anna Elina Mikkonen (o.s. Hyvärinen)
Halusin tallentaa mummostani edes jotain tietoa jälkeenjääville, sillä nykyajan lapsilla ei ole käsitystä siitä, millaista ihmisten elämä on ennen ollut. Havahduin siihen, kun TV:stä lastenohjelmaa katseltuamme kerroin 4-vuotiaalle lapsenlapselleni, että minun lapsuudessani ei vielä ollut televisioita. Hän kysyi: -kännykästäkö sitten katsoitte? Nyt maaliskuussa 2020, kun Suomi on asetettu koronaviruksen vuoksi poikkeustilaan, on hyvä miettiä, miten…
kirjoittanut
Paula Karvonen,
julkaistu
1.
4.
2020
Maija Piitulainen – Oman elämänsä airut
Maija Piitulainen (o.s. Kuusenmäki) syntyi sodan jälkeen isättömäksi lapseksi. Kohtalotovereita on paljon. – Minä en tiedä isästäni mitään. Äiti ei koskaan kertonut hänestä, eikä myöhemmin tehty salapoliistyö tuottanut tulosta. Äiti oli Rauma-Repolan Suolahden vaneritehtaalle töihin ja myöhemmin toimi karjakkona eri taloissa ja Maija varttui kylmissä karjatuvissa. Myöhemmin. Pian äiti joutui vaikeuksiin, sellaisiin, että Maija otettiin huostaan…
kirjoittanut
Marjo Steffansson,
julkaistu
1.
4.
2020
Isoäitini Jeudokia Vepsä
Karjalainen isoäitini Jeudokia katsoo hymysuin ja hyvin eloisana paperikopiokuvassa, joka on edessäni. Viisaus, lempeys, rakkaus, elämänvimma ovat todellisia, kun katson häntä, aika ei ole nakertanut hänen olemustaan lainkaan. Valkoinen, pilkullinen huivi leuan alle solmittuna, kasvoilla ilojen ja surujen haavat, risteileviä ryppyjä moneen suuntaan. Asusteena kotoisa, ruudullinen mekko, päällä tyypillinen karjalaisnaisen esiliina, peredniekka, siinä valkoiset terenauhat.…
kirjoittanut
Sirkka Vepsä,
julkaistu
31.
3.
2020
Kati Urho – Naisen ääni teatterissa
Kirjoitin ensimmäisen kokopitkän näytelmäni Lontoossa vuonna 2005, jolloin olin 27-vuotias. Kirjoitus syntyi hyvin nopeasti ja uskomattoman paineen alaisuudessa. Työryhmästä oli jättäytynyt henkilöitä pois, joiden kanssa esitystä oli yhdessä rakennettu ja yhteistyökumppani Suomessa vetäytyi kokonaan hankkeesta, vieden esitystilan myös mennessään. Koko projekti näytti tuhoon tuomitulta. Vasta silloin sisältäni nousi voima ja vahvuus, jota olen ihaillut, vihannut…
kirjoittanut
Kati Urho,
julkaistu
31.
3.
2020
Maj-Len Remahl – Nainen paikallaan
Istumme Maj-Len Remahlin olohuoneen pöydän ääressä. Hän juo teetä, minä kahvia, lautasella omenapiirakkaa. Kello on kahden jälkeen tammikuun lopun torstai-iltapäivänä. Olen maanantaina kysynyt joogatunnilla häneltä suostumusta haastatteluun. Sovin ajan parin päivän jälkeen. Aikaa täsmennettiin kuntosalivuorolla. Asumme samalla alueella ja olemme kahden saman yhdistyksen jäseniä. Viime aikoina olemme olleet tekemisissä useasti, sillä toimimme molemmat aktiivisesti Pitäjänmäen…
kirjoittanut
Pirjo Kivistö,
julkaistu
31.
3.
2020
Toini Granberg – Kuinka rakkaus ylitti sääty- ja kielirajat
Toini oli yksi monista tytöistä ja naisista, jotka 1900-luvulla muuttivat maaseudulta Helsinkiin ja auttoivat omalla panoksellaan luomaan Suomen, jossa elämme nyt. Hän suhtautui arvostavasti tieteisiin ja piti sivistystä itseisarvona, ei vain keinona saada hyvä työpaikka. Toini loi kotiinsa rakastavan ja turvallisen ilmapiirin, jossa lasten ja lastenlasten oli hyvä kasvaa. Hänen merkityksensä oli perheen ja suvun…
kirjoittanut
Margit Granberg,
julkaistu
31.
3.
2020
Taidemaalari Raija Heikkilä – äitini, lempeä surrealisti
Äitini, taidemaalari Raija Heikkilä kuoli 24.7.2019 ja häntä jäivät kaipaamaan elämänkumppanin, lasten, äidin, sisarusten sekä muiden sukulaisten lisäksi suuri joukko ystäviä, tuttavia ja kollegoita. Kuka oli tämä suuresti rakastettu ja monelle mieleen jäänyt henkilö? Raija Heikkilä syntyi Raija Ahosena Ruovedellä vuonna 1951 kauppiaspariskunnan kolmantena lapsena ja ensimmäisenä tyttärenä. Perheeseen syntyi seuraavina vuosina vielä kaksi tytärtä.…
kirjoittanut
Elviira Heikkilä,
julkaistu
31.
3.
2020
Taina Kangas taitava ja monipuolinen kansallispukuasiantuntija
Taina Kangas, tällä hetkellä suomenkielisen alueen ainoa kansallispukukonsultti, on työskennellyt kansallispukujen parissa monenlaisissa tehtävissä vuodesta 1983 lähtien eli yli 35 vuotta. Haasteellinen sekä vastuullinen työtehtävä jatkuu. Jo lapsuudessa Taina omaksui ja imi itseensä monenlaisia kädentaitoja ja käsityötietoutta. Heti ompelu ja neulealan suunnittelija-ohjaajaksi valmistuttuaan vuonna 1983 hänen ensimmäiseen ammattityöhön kuului kansallispukujen valmistamista. Vuodesta 2010 lähtien Taina…
kirjoittanut
Maritta Päivinen,
julkaistu
31.
3.
2020
Elli Saurio – sopiva ja pätevä johtajaksi
Kolme vahvaa naista johti 1900-luvun alkupuoliskolla sitä voimakasta kehitystä, mikä tapahtui naisten erityisen harrastuspiirin, kotitalousalan, opetuksessa. Nämä naiset olivat, vanhimmasta nuorimpaan lueteltuina Laura Harmaja, Ella Kitunen ja Elli Saurio. He kaikki toimivat kotitalousopettajien opettajina, Harmaja ja Kitunen kotitalousopettajia kouluttavissa oppilaitoksissa ja Saurio Suomalaisen Marttaliiton konsulenttikunnan esimiehen roolissa. Syntymävuosissa on noin kymmenen vuoden erot. Harmaja oli…
kirjoittanut
Aila Kervinen,
julkaistu
31.
3.
2020
Elli Esteri Näppinen – Sydän paikallaan
Minä en voi sietää veteläksi keitettyä kananmunaa. Sitä tätini Esteri tarjosi minulle aamupalaksi asuessani hänen perheensä luona oppikouluaikana. Hän huolehti terveellisestä aamupalasta, mutta minua alkoi kääntää kyseinen artikkeli. Se oli ainut kerta, kun meille tuli riita tai paremminkin pieni erimielisyys. Tahtojen taiston jälkeen lähdin kouluun ja kananmuna jäi syömättä. Iltapäivään mennessä se oli pöydältä hävinnyt…
kirjoittanut
Kirsi Arvela,
julkaistu
31.
3.
2020
Helmi Peuronpuro – ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” Tyttäreni Lea toi minulle ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailuesitteen ja kehotti minua kirjoittamaan. Sanoin heti, että se on sitten Äiti. Aloittelin kirjoitusta, mutta se ei sujunutkaan toivomallani tavalla. Päätinkin kirjoittaa oman elämäni vaiheista. Ainesta on kyllä, sillä 95 vuoteen mahtuu yhtä ja toista. ”Oi mistä alkaisin”, huokailee lauluntekijä. Sama kysymys tuli…
kirjoittanut
Helmi Peuronpuro,
julkaistu
31.
3.
2020
Elli-Kaija Köngäs-Maranda – tulisoihtu, professori
Rinnassa syttyi kipinä, niin voimakas, ettei siitä voinut erehtyä. Yksitoistavuotias Elli-Kaija tunsi sen. Hän piteli käsissään Kalevalaa, eeposta, jonka mukaan oli nimetty koti ja jonka mukana sinetöitäisiin pienen, tulisieluisen ja runosieluisen tytön kohtalo. ”On oikeastaan onni olla syntynyt naiseksi ja maalla ja 12-lapsisen perheen yhdeksäntenä … Ei ole niin paljon harhaluuloja itsestään.”, kertoi Elli-Kaija Köngäs…
kirjoittanut
Eemeli Hakoköngäs,
julkaistu
31.
3.
2020
Naisten ketju – pohjoiskarjalainen Tiina Hautamäki
Lapsuus Karjalan kunnailla Äitini Tiina Helena Hautamäki o.s. Sutinen syntyi huhtikuussa vuonna 1964 perheensä esikoiseksi Juuan kuntaan Pohjois-Karjalaan. Perhe asui hänen isänsä kotitilalla, josta isä Veikko kävi muualla töissä ja äiti Aune teki maatilan töitä. Pohjois-Karjalasta mieleen tulee ensimmäisenä kansallispuisto Koli ja lukuisat pienet suojaisat järvet. Niin myös äitini synnyinkunnassa, Pielisen länsirannalla sijaitsevassa noin 5000…
kirjoittanut
Ronja Koistinen,
julkaistu
31.
3.
2020
Sirkka Kainulainen– ”Kaikki on luojan luomia, virheet ja viat pittää hyväksyy”
Koulun juhlasalin täyttää heleä lapsen ääni: ”–Kärpäset surisee, /pom pom–poksahtaa/ruutuun ja kattoon/–/Mustipa murisee, /Leuat jo loksahtaa-/ onni on huono, / jälleenpä mattoon/painuvi kuono. / Pysy, kärpänen pöydältä poissa! / Älä kiertele kermassa, voissa! Ei kyntesi puhtaus kehua kestä, / et viitsi varpaitas pestä!” Salin edessä seisoo alakoululainen tyttö lausuen runon koulun päätösjuhlassa. Runo on Eric…
kirjoittanut
Elina Ryynänen,
julkaistu
31.
3.
2020
Elma Dammert – Maan hiljaisen äidin ääni
Kolme kuvaa ja yksi negatiivi Elma Dammertin elämästä 1961-1971 Öljytuikun himmeä valaisee ahdasta makuukamaria. Nurkkatakan tiili tuntuu lämpimänä kyljessä. Äiti makaa sängyllä nojaten kyynärpäähänsä ja imettää tyynyn tukemana pariviikkoista poikavauvaa. Huone on yhtä valtavaa hetekaa, nukkuvien hengitystä ja epätodellista rauhaa. Musta ikkuna talviseen yöhön on puolittain verholla peitetty ja nokisen lampun liekki heijastuu lasista. Äiti…
kirjoittanut
Aili Dammert,
julkaistu
31.
3.
2020
ÄITINI EEVA SIRKAN, O.S. SAURU, ELÄMÄSTÄ; SAIRAANHOITAJAOPPILAASTA TERVEYSSISAREKSI 1940 -LUVULLA
Olen taltioinut Äitini Eeva Sirkan (o.s. Sauru) haastattelun audionauhalle hänen kotonaan joulukuussa 1993. Hän oli silloin 75 –vuotias. Minulla oli lupa käyttää haastattelua Turun yliopiston kulttuurihistorian opintoihini. Olen halunnut taltioida rakkaan Äitini äänen, joten en ole muuttanut hänen kertomaansa ajankuvausta hänen opiskelustaan. Äitini kuvailee seikkaperäisesti sairaanhoitajatarkoulutusta 1940 –luvun Helsingissä, Vanhalla Kirurgialla, jossa toimi valtion sairaanhoitajatarkoulu.…
kirjoittanut
Hanna-Leena Paakkolanvaara,
julkaistu
31.
3.
2020
Talosta mökiin, mökistä tehtaaseen. Iida Maria Rämän elämä
Tarinan henkilöitä: Tilan isäntä , k. 1888 1. puoliso Maria Kola, s.1818, k. 1858. 2. puoliso Anna Sofia s. 1830, k. 1904 Jeremiaan ja Maria Kolan lapset: Anna Jeremiaantytär s. 1844, Iidan isä, Kaisa Jeremiaantytär s. 1850, Daniel (Taneli) Jeremiaanpoika s. 1854 Isak Jeremiaanpoika s. 1856 Jeremiaan ja Anna Sofian lapset: Anna Leena Jeremiaantytär s.1862,…
kirjoittanut
Pirkko Mäntynen,
julkaistu
31.
3.
2020
TUULIKKI KIILO – MAAILMAN PARAS KUMMITÄTI
Jokaisella ihmisellä tulisi olla paikka – turvasatama tai keidas – jonne voi palata aina elämän myrskyistä – edes unelmissaan. Minulle tuo paikka on kummitätini Tuulikin koti – Kiilon tila Paluksen kylän kupeessa, Satakunnassa. Sen sielu ja sydän oli Tuulikki, lämminsydäminen nainen, hieno ihminen, jonka seurassa tunsin oloni aina erityiseksi – myönteisellä tavalla erikoiseksi. Lapsen silmin…
kirjoittanut
MARIKA SAMPIO-UTRIAINEN,
julkaistu
31.
3.
2020
Jenni Mikkonen – Takarintaman naisia
Äitini Jenni Marjatta syntyi 19.2.1923 Kustaa ja Elli (o.s. Kolehmainen) Koskelan kuudentena lapsena. Perheessä oli jo kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsia syntyi tiuhaan tahtiin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Ehkäisystä ei ollut tietoakaan. Perhe asui tuon mittapuun mukaan kohtalaisen isossa talossa, joten tilaa oli riittävästi, mutta tiukkaa oli. Talossa oli muutama lehmä ja hevonen,…
kirjoittanut
Sirkka-Liisa Mikkonen,
julkaistu
31.
3.
2020
Shamanismin ja folkloristiikan tutkija, Anna-Leena Siikala
Suomalaisen kansanperinteen ja mytologian tutkimuksen asiantuntijana Anna-Leena Siikalaa (1943-2016) muistetaan lämmöllä ja kiitollisina niin tutkijoiden, opiskelijoiden kuin lukijakansan keskuudessa. Hän oli professori, joka toi unohtumassa olevia perinteitä nykyajan tietoisuuteen. Hän oli akateemikkona ja tutkijana edistämässä folkloristiikan tunnettavuutta kansallisesti ja kansainvälisesti. Anna-Leena Siikala keskittyi tutkimustyössään Euraasian alkuperäiskansojen uskonnollisiin tapoihin, shamanismiin, mytologiaan ja kalevalamittaisiin runoihin. Häntä on…
kirjoittanut
Johanna Ikonen,
julkaistu
31.
3.
2020
Maija-Liisa Rissanen, Äidilleni
Vanhempani leikkaavat hääkakkua, on vuosi 1957. Muistojeni mustavalkoisessa rosoreunaisessa valokuvassa seisoo pieni äitini valkeassa mekossaan. Mekko on pienennetty vanhemman siskon häämekosta. Pitkä ja suoranenäinen isäni pitelee kakkulusikasta kiinni mairea hymy huulillaan. Äidin käsi hukkuu isän nyrkin sisään. Tilaisuus oli vaatimaton ja pidettiin morsiamen kotona, vuokra-asunnon olohuoneessa. Äidin isä ei ollut mielissään. Hän istui pyörätuolissa. Halvauksen…
kirjoittanut
Annikki Laitinen,
julkaistu
31.
3.
2020
Helmi Hujanen – Helmin maailmat
Kertomus äitini elämästä Höyryveturi puuskutti asemalaiturilla ja odotti kärsivällisesti junaan nousevia matkustajia. Elokuun aamu oli varhainen, aurinko oli juuri noussut ja valaisi vinosti lehmusten takaa heittäen pitkät varjot asemalaiturille. Vaunussa Helmi nosti vanhan pienen kapsäkkinsä penkin yläpuoliselle verkkohyllylle ja istahti penkille, oikaisi punaisen hameensa helmaa polvien yli ja nosti käsilaukun syliinsä. Vielä viimeinen vilkaisu Kuopioon,…
kirjoittanut
Marja Värri,
julkaistu
30.
3.
2020
Anna Juntunen – Juntus-Alina, mummuni mun
JOHDATE Kun ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailun tiedote ilmestyi tietokoneeni ruudulle, se pysähdytti. Useimmiten puhutaan ja kirjoitetaan miesten toimista, sotimisista ja miesten yhteiskunnallisista riennoista naisten jäädessä varjoon, mutta nytpä tarjottiin tehtävää kirjoittaa naisista! Varsinkin syrjäseuduilla pulassa ja puutteessa uurastaneet naiset ovat jääneet marginaaliseen asemaan niin teksteissä kuin (juhla)puheissa. Todellisuudessa juuri nuo naiset ovat rakentaneet kädet täynnä työtä…
kirjoittanut
Tuula Hyyrö,
julkaistu
30.
3.
2020
Elämää Tornionjoen rannalla – Mirja Pelttari
Kenenkäs tyär sie olet? Kokkahreen Viljamin. Mikäs sinun nimi on? Mirja, Vappu Mirjami. Jaa, Viljami näköhjään usko minua, myhäili tyytyväisenä Mirjalle täysin outo naisihminen. Syntymäpäiväjuhlilla teini-ikäisen Mirjan kanssa juttusille hakeutunut nainen kertoi olevansa Viljami-isän serkku ja keksineensä tytön nimen. Hän oli sattunut kylästelemään Alakokkareella kuopuksen syntymän aikoihin ja tuuminut, että vappuaattona syntyneelle lapselle etunimeksi sopii…
kirjoittanut
Jaana Angeria, Hannu Pelttari,
julkaistu
30.
3.
2020
Laura Harmaja avasi uusia ajattelun uria suomalaiseen taloustieteeseen
Kolme vahvaa naista johti 1900-luvun alkupuoliskolla sitä voimakasta kehitystä, mikä tapahtui naisten erityisen harrastuspiirin, kotitalousalan, opetuksessa. Nämä naiset olivat, vanhimmasta nuorimpaan lueteltuina Laura Harmaja, Ella Kitunen ja Elli Saurio. He kaikki toimivat kotitalousopettajien opettajina, Harmaja ja Kitunen kotitalousopettajia kouluttavissa oppilaitoksissa ja Saurio Suomalaisen Marttaliiton konsulenttikunnan esimiehen roolissa. Syntymävuosissa on noin kymmenen vuoden erot. Harmaja oli…
kirjoittanut
Kervinen, Aila,
julkaistu
30.
3.
2020
Elin Sjölund – Pianisti ja yksinhuoltajanainen 1900 -luvun vaihteessa Suomessa
Elinin ollessa teini-ikäinen perhe muutti Vaasasta Helsinkiin, koska isä Karl Ludwig sai paremman työpaikan asianajotoimistosta. Äiti Olga Sofia oli kotiäiti ja Elin oli ainoa lapsi. Heidän kaunis kotinsa sijaitsi Temppelikadulla. Huonekalut olivat lähes kokonaisuudessaan molempien vanhempien suvun perintöä. Mahonki kiilsi lipastoissa ja upeassa shakkipöydässä. Seinillä oli Sjölundin suvun merkkihenkilöiden muotokuvia. Lattiaa peittivät harvinaiset persialaismatot, jotka…
kirjoittanut
Anna Sjölund,
julkaistu
30.
3.
2020
Ida Augusta Salomaa o.s. Savolainen
Ida Savolainen oli viisilapsisen perheen nuorin. Hän suoritti ruotsinkielisen keskikoulun Hangossa, jossa hänen perheensä asui. Perheen isä kuoli ja äiti jäi yksin huoltamaan lapsiaan. Hän opetti lapsilleen kestäviä perusarvoja joista tuli lasten elämän perusvoima. Ida Savolainen sai työpaikan Hangon Yhdyspankin konttorista 16-vuotiaana. Hänen täsmällisyytensä, tarkkuutensa ja ystävällisyytensä sekä huomaavaisuutensa huomattiin, ja niinpä hän kohosi vastuulliseen…
kirjoittanut
Partala Elsa,
julkaistu
30.
3.
2020
Pirkko Fihlman – äänellä itkijä ja yhteisöllisyyden puolesta puhuja
”Sortavalassa isä sai paikan Supisen sahan seppänä ja me asuttiin Jänneksen kadulla, henkilökunnan asunnoissa. Oli helluntain aika ja aika, jolloin minun piti syntyä. Äiti oli hälyttänyt jo kätilön kotiin, ja naapurin rouva oli laittanut vettä lämpiämään. Ja kun kätilö tuli, hän tokaisi, että eihän häntä täällä enää tarvitakaan. ’Johan täällä on väkeä jo vaikka kuinka…
kirjoittanut
Hanna Ahrnberg,
julkaistu
30.
3.
2020
Ulla Hassinen – Äitini oli kirjastotäti
Tii, tii tikanpoika. Äiti metsässä hiihtää. Sukat, kengät kainalossa. Äiti tanssii jäällä. Piruetin tekee. Pyörähtää. Pyörii kela, Singer takoo. Äiti taikoo silkkipuvut, punaiset ja täplikkäät. Kis, kis kippurahäntä. Huomenna mennään veneellä saareen. Ison kiven juureen. Äiti nauraa, iloitsee. Oravalla puussa, käpy oli suussa. Äiti kertoo iltasadun ja käärii peittoon pehmeään. Hiljaa, hiljaa hiivin salaa. Tahdon…
kirjoittanut
Johanna Hassinen,
julkaistu
29.
3.
2020
Kaksi valokuvaa ja kuppaussarvi ja/tai Äidinäitini Anna Pauliina Porrassalmi
Äidinäitini syntyi Venäjän vallan aikana Suomen Suuriruhtinaskunnassa, pienessä sisämaan pitäjässä, Karstulassa, 14. huhtikuuta vuonna 1882. Hän sai nimekseen Anna Pauliina Eliaksentytär Hokkanen. Tuon nimitiedon mukaan hän on syntynyt avioliitossa, tai ainakin hänen isänsä Elias, on tunnustanut hänet lapsekseen. Hänen äidistään en tiedä edes nimeä. Äidinäitini ensimmäinen lapsi, Rauha Selina, syntyi avioliiton ulkopuolella 20. huhtikuuta 1904.…
kirjoittanut
Paula Salonen,
julkaistu
29.
3.
2020
Judith Ponkala – oman aikansa moderni nainen
Judith Valborg Ponkala (o.s.Nordling) syntyi Helsingissä 10.12.1885. Hänen isänsä oli piirilääkäri ja kirjailija Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj Nortamo. Isä Nordling opiskeli lääkäriksi Helsingissä. Siellä hän aloitti seurustelun raumalaisen luokkatoverinsa Lydia Wilhelmiina Palmrothin kanssa, joka toimi tuolloin pääkaupungissa kansakoulunopettajana. Nuoret menivät naimisiin 8.8.1884. Nordling valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1888 ja sai ensin hoitaakseen Porin piirilääkärin kesälomansijaisuuden.…
kirjoittanut
Johanna Vartiainen,
julkaistu
29.
3.
2020
Ella Kitunen – akateeminen tutkija ja kunniatohtori
Kolme vahvaa naista johti 1900-luvun alkupuoliskolla sitä voimakasta kehitystä, mikä tapahtui naisten erityisen harrastuspiirin, kotitalousalan, opetuksessa. Nämä naiset olivat, vanhimmasta nuorimpaan lueteltuina Laura Harmaja, Ella Kitunen ja Elli Saurio. He kaikki toimivat kotitalousopettajien opettajina, Harmaja ja Kitunen kotitalousopettajia kouluttavissa oppilaitoksissa ja Saurio Suomalaisen Marttaliiton konsulenttikunnan esimiehen roolissa. Syntymävuosissa on noin kymmenen vuoden erot. Harmaja oli…
kirjoittanut
Kervinen, Aila,
julkaistu
29.
3.
2020
Inka Juuson elämä – arkea ja juhlaa Käsivarren suurtuntureilla
Vesitaso kaartaa ylängön yli, laskeutuu järvelle ja liukuu rantaan. Ovi avautuu ja hento, kauniisti harmaantunut saamelaisnainen näyttäytyy ovella nojaten saattajansa käsipuoleen. Hitaasti mutta varmasti hän astuu laiturille. Kirkkaan sinisen, kauniisti kirjotun Enontekiön saamelaisasun helma heilahtaa keveästi ja huivin hapsut hulmahtavat tuulessa. Hän pysähtyy hetkeksi katselemaan järven yli, tuntureiden suuntaan, kääntyy sitten ja lähtee kohti kylää.…
kirjoittanut
Anja Kallio-Koski,
julkaistu
29.
3.
2020
Laina Saarinen – urhea äitimme.
”Jos tietääsi ettei siinä sen enemmän käysi niin lähtisi uurestaanki” sanoi äiti ja nuoruuden voima kuulsi äänestä. Pöydällä oli sodanaikaisia lottakuvia paperille kopioiminani. Papereilla oli paljon tilaa äidin kertomille muistoille. Yritin säilyttää kirjoittamissani lauseissa äidin tavan ilmaista asiat – hänen äänensä. Toivoin yhtäkkiä että kuvia olisi äärettömän paljon. Myös kaikesta muusta. Keittiön ikkunan läpi paistava…
kirjoittanut
Helena Halawa,
julkaistu
28.
3.
2020
Hilkka Rantio – Nainen, jota ajattelen öisin
Parvekkeella istuu sirkeäsilmäinen nainen, äitini . Hän nauttii maisemasta ja aistii heräävän luonnon edessään. Tunnen suurta kiitollisuutta kun hän yhä on täällä, maailmanmenoa seuraamassa. Maaliskuun 31. päivänä 2020 vuosimittariin tulee 97. Se on huikean paljon se. Äidin arki sujuu ja ajatus on vielä lähes kirkas. Jos muisti pätkii, isäni Väinö muistaa. Jos isäni ei kuule,…
kirjoittanut
Seija Sihvola,
julkaistu
28.
3.
2020
Iida Keinonen o.s. Keyriläinen – ”Pittäähä sitä immeistä auttaa”
Mie oon Iida. Mie oon syntynnä Ruskealassa heinäkuussa 1893. Miun lapsuuen koissa ol viis lasta ja myö olttii vähävarasii. Koului ei ollu sillon pakko käyä, niin miekkii kävin vaan viikkokoulun ja rippikoulun. Mie ossoon lukkee, mut kirjottaa tosi huonostii. Kirjottammaanki miun piti opetella vasta, kun lapset olliit aikuisia ja lähtivät mualimmalle. Töit ol pakko tehdä…
kirjoittanut
Elina Miettinen,
julkaistu
28.
3.
2020
Kristiina Elisabet Kuusisto
Ihmisestä jää usein jäljelle kovin vähän. Jokunen haalistunut valokuva, pari kirjettä ehkä, sekä muutama hapan, sukulaisten antama kommentti luonteesta. Vuonna 1869 syntyneestä Betty-tädistäni on säilynyt lisäksi sopimus Porin Diakonissalaitoksen vanhainkotiin siirtymisestä, eläkekortti, medaljonki, jossa on tilaa kahdelle valokuvalle, sekä kirjoituspöytä, jonka toisessa laatikossa on kauniilla käsialalla nyt jo kellastuneelle paperille kirjoitettu ruotsinkielinen rakkausruno. Betty-täti…
kirjoittanut
Arja Heiman,
julkaistu
28.
3.
2020
Mummua etsimässä – Fanni Sofia Ojamäki s. Iso-Pahkala
Istut tuolilla ryhdikkäästi, niin kuin aina, kädet sylissäsi. Kuva on pikkuruinen enkä erota silmiäsi, saati katseesi suuntaa pyöreiden silmälasien takaa. (Kuva 1) Suupielesi kaareutuvat hillittyyn hymyyn. Pitkät, harmaantuneet hiuksesi olet ensin letittänyt ja kiertänyt sitten letistä sipulinutturan, kiinnittänyt sen niskahiuksiin muutamalla ruskehtavalla, pyöreäpäisellä neulalla. Olen nähnyt sinun tekevän niin. Olen kuullut, että nuorempana hiuksesi ovat…
kirjoittanut
Anne Syrjälä,
julkaistu
28.
3.
2020
SEPÄN VAIMO, ELSA ITÄNIEMI, MUMMONI
Katson vanhaa valokuvaa, makaat arkussa ja sukulaiset ympäröivät Sinua. Sinulla on musta huivi päässä, ihmiset mustissaan, mutta muuten kaikki on valkoista, arkku ja puhdas lumi. Oli tammikuu kun elämäsi päättyi. Kuvassa ihmisten ilmeet ovat vakavia, lapset perheineen ja aviopuoliso, – jo vanha mies. Minä olen äitini sylissä. Minulla on valkoinen lampaankarvainen lakki ja samaa karvaa…
kirjoittanut
Terttu Väntänen,
julkaistu
28.
3.
2020
ISOMUMMUNI HANNA SALOJÄRVI
Alkuperäisessä valokuvassa harmaalla sohvalla Viialassa vaneritehtaalaisille 1940-luvun lopulla rakennetussa modernissa kerrostaloasunnossa istuvat isoäiti, ukki ja isomummu. Kuvan päällä on violetti leima ”näyte”. Kuvaa ei ole myöhemmin valittu ostettavien kuvien joukkoon, mutta minä valitsen tämän. Olen rajannut kuvasta ulos ukin ja isoäidin, jättänyt tärkeimmän. Hän on isomummuni, isän äidinäiti, Mummu. Vaikka 1950-luvulla otettu kuva on mustavalkoinen,…
kirjoittanut
Silva Tedre,
julkaistu
28.
3.
2020
Meeri Lindström – Viimeinen punakaartilaisnainen
Historioitsijoilla on tapana kuvata menneisyyden suuria käännekohtia rationaalisten päätösten ja loogisesti etenevien tapahtumien jatkumoina. Meeri Lindström (o.s. Rantala), Suomen sisällissodan punakaartilainen, ei yhtynyt tähän näkemykseen. – Minä en tiennyt aatteesta hevonhäntää. Mie lähdin vain sen letkan mukana. Me otettih kiväärit ja laulettih: ”Päin sortajaa!” Kuusankoskella syntynyt, tuolloin 15-vuotias työläisperheen kasvatti ei ollut saanut kirjasivistystä saati…
kirjoittanut
Meri Vikström,
julkaistu
27.
3.
2020
Matilda Sillanpää – mammalla oli aina ikävä Kärjenkoskelle
Vaikka punainen talo olikin aivan Paskakosken rannalla, ei vesi noussut koskaan edes kivijalkaan asti. Joki ei ollut mikään Niagara, mutta se oli kylän valtimo. Joessa leikittiin, pestiin pyykit, juotettiin eläimet, uitiin ja ravustettiin. Kun Isojoen Kärjenkoskella rakastuttiin, lähdettiin joelle soutelemaan, eikä auringonlasku näyttänyt missään yhtä kauniilta kuin joen kiviltä katsottuna. Ei kylässä paljon tapahtunut, mutta…
kirjoittanut
Saila Karpiola,
julkaistu
25.
3.
2020
Seija Liukkonen – mummini, sotalapsi, tarinankertoja ja yhteisöaktiivi
Seijan ensimmäinen muisto on selkeä ja lumenvalkea. Paikka on jämsäläisen maalaistalon piha, jota peittää hurjan korkea hanki. Hän on neljävuotias, ja kuulee koneiden äänen. Äänen säikäyttämänä hän porautuu lumihankeen kuin myyrä, kaivaa itsensä pieneen koloon piiloon. Hän on talvisotaa paossa, ja tietää että koneita tulee pelätä, olivat ne sitten minkä maalaisia tahansa. Seija Liukkonen syntyi…
kirjoittanut
Anne Martin,
julkaistu
25.
3.
2020
AINO SIBELIUS – RAKKAUDESTA MIEHEEN
Aino (ent. Aina) syntyy Järnefeltien perheen seitsemäntenä lapsena 10. elokuuta 1871 Suomen kansallisen heräämisen aikaan. Hänellä on neljä vanhempaa veljeä: Kasper, Arvid, Erik ja Armas, jotka kaikki tekevät uransa kulttuurin parissa sekä neljä sisarta: Ellida, Ellen, Hilja ja Siiri, joista kaksi viimeisintä syntyvät Ainon jälkeen ja kuolevat jo lapsina. Ainon vanhemmat – kenraali Alexander Järnefelt…
kirjoittanut
MARIKA SAMPIO-UTRIAINEN,
julkaistu
25.
3.
2020
Tuovi Marjatta Saarela – Punaorvon tarina
Kuusikymmentävuotiaana aloin kirjoittaa näitä muistelmiani. Siirryn kauas menneisyyteen. Lähden vaeltamaan pienen tytön kanssa kapinan jälkeisen ajan taivalta. Yritän kertoa sen mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka silmät kostuvat ja ikävä painaa rintaa ja sydänalaa. Muistojen helminauha lähtee hiljalleen kehittymään pitkäksi, punaisten ja kaikenlaisten, pienten ja lapsen mielestä suurten helmien ja rihmojen surullisen kauniiksi vyyhdeksi. Punaorvon tarinaksi. Tähän kauniiseen…
kirjoittanut
Raija Saarela,
julkaistu
24.
3.
2020
Isoäitini Edla Petäjän pienoiselämänkerta
Edla Petäjä (o.s. Laurila) syntyi 13.11.1877 Lammilla, Kuurikan Laurilassa. Edlan vaari oli ostanut Laurilan tilan kruunulta itsenäiseksi vuonna 1742. Edlan isän oli Jonas Kustaanpoika Laurila ja äiti Karoliina (o.s. Kuurikoukku) Laurila. Edlalla oli ollut kuusi siskoa (osa sisarpuolia) ja kolme veljeä. Nälkävuodet 1866–1868 ja taudit olivat kuitenkin vieneet sisaruksista kuusi. Sisaruksista vain 16-vuotias Sabina ja…
kirjoittanut
Marjatta Flinkman,
julkaistu
24.
3.
2020
Äitini, sotaleski Maire Alitalo
Maire Alitalo (myöhemmin Maire/äiti) syntyi vuonna 1908 Hausjärvellä. Isä Villehard, ”Vilhartti”Aalto oli maanviljelijä ja taitava käsistään monella tapaa. Äiti Hilma Aalto oli hämäläiseksi vilkas, sosiaalinen ja osaava sekä ahkera emäntä. Vilhartin perhe muutti usein ja koulut ja opettajat vaihtuivat. Isä oli käynyt kolmivuotisen sotapalveluksen ja marssinut Euroopan halki, muistan hänen juttujaan ja lauleluaan retkiltään. Hilmamamma…
kirjoittanut
Maili Mustonen,
julkaistu
23.
3.
2020
Maria Niemistö, kun on pitänyt kotiseutunsa jättää
Haapavedellä syntyi 1898 kolmas lapsi Iisakki Vahen torppareille Juho Aappo Kaisanpoika Erkkilälle ja Eeva Kaisa Aapelintytär Pekkalalle Kaapinkankaan torpassa Mustikkamäellä. Äitini Maria eli lapsuuden ankaran vanhoillislestadiolaisäidin kurimuksessa. Perheen isä Juho Aappo oli mennyt Amerikkaan Eeva Kaisan sukulaisten pilettirahan turvin, mutta palasi pian takaisin sukulaisten avustuksella yhtä köyhänä kuin oli lähtiessään. Isä oli viinaan menevä, mutta…
kirjoittanut
Kaisu Kasi ,
julkaistu
23.
3.
2020
Ulpu Iivari – Pienoiselämänkerta
Kaikki alkoi varsinaisesti Naruskasta. Kylästä, joka sijaitsee tiettömän tien takan, noin 50 kilometrin matkan päässä Sallan keskustasta pohjoiseen, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Naruskan kylä rakennettiin joen rannalle asumattomaan korpeen. Naruskasta tuli rajan taakse sodassa jääneen Korjan kylän asukkaiden uusi kotipaikka. Sinne poltettuun ja miinoitettuun Lappiin palasivat muiden mukana Tornion seminaarista parhain arvosanoin valmistunut opettaja ja…
kirjoittanut
Miina Salo,
julkaistu
23.
3.
2020
Hanna Särkiojan vaikea päivä
Hanna syntyi armonvuonna 1901 Viitasaarelaisen tilallisen perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Hanna sai jo nuoren oppia tekemään raskasta työtä ja hänen piti katsoa nuorempien sisarusten perään, vanhempien ollessa navetalla töissään. Hanna oli kova tekemään työtä ja ei jättänyt asioita puolitiehen vaan vei ne loppuun asti. Koulua Hanna ei ehtinyt käydä kuin muutamia aikoja kiertokoulua, joka oli…
kirjoittanut
TUOMINIEMI ARJA,
julkaistu
23.
3.
2020
Hilda Mäenpää o.s. Ahokas, Sortavalan seminaarin kasvatti
Kävelen maantieltä pihaan, villiintyneessä ruohikossa on vielä muistuma pihatiestä. Vertaan rakennusta kädessäni olevaan vanhaan valokuvaan. Rakennus on ränsistynyt, maali hiutunut seinistä miltei olemattomiin, katto paikkailtu monenlaisilla pellinpalasilla, kaksi viistoon naulattua riukua pitää koossa kuistin seinää. Mutta rakennus on tunnistettavissa. Tähän pihaan äitini Hilda, silloin vielä Ahokas, tuli elokuussa 1934 21-vuotiaana, kesäkuussa Sortavalan seminaarista yläkoulun opettajaksi…
kirjoittanut
Annikki Niku,
julkaistu
23.
3.
2020
Mirelle Kallioinen, palasia elämästä
Seison korkealla kalliolla, katselen pitkien pilvien siltaa, kovaa kivien täyttämää rantaa, tuolla jossain kai piti olla satumaa…? Kun ihminen on nuori, silloin uskoo kaikkeen, on sinisilmäinen ja näkee ruusuja kasvavan vaikka katajapensaissa. Meren laineet tuovat rantaan pitkäkiharaisia merenneitoja ja talven lumisateilla on suloisia enkeleitä jokaisella polulla ja portaalla. ”Hän katseli pitkien pilvien siltaa kovaa, kivien…
kirjoittanut
Seija Väre,
julkaistu
22.
3.
2020
Tiia Veneranta, Elämän tanssia maailmalla
Tiia Veneranta on pienestä pitäen ollut kiinnostunut itsensä ilmaisemista liikkeen avulla. Hänen kantava ajatuksensa on ? Elämisen toiminto on jokaisen kehon oma koregrafia? Venerannan ?tanssipolku? ei ole ollut perinteinen, sillä hän ei ottanut balettitunteja, vaan aloitti kansantanssilla Porissa. Eri kiinnostuksen kohteet ovat kuljettaneet kolmekymppistä naista, ensinopiskelemaan Englantiin vuonna 2012 ja sitten Portugaliin 2016. Hän on…
kirjoittanut
Seija Väre,
julkaistu
22.
3.
2020
Sylvi Koposen muistolle
syntyi Kuittualla Kalle Albin ja Eeva Angelina Virneksen kymmenlapsisen perheen kuopuksena. Suru-uutinen saapui meille Atlantin takaa, sillä Sylvi Koponen nukkui ikiuneen Kanadan Sault Ste Mariessa 96-vuotispäivänsä aattona. Sylvi Koponen lähti maailmalle jo 16-vuotiaana. Hän toimi sota-aikana pikkusisarena eli SPR:n apusisarena Helsingissä ja koki myös pääkaupungin pommitukset. Sodan jälkeen Sylvi avioitui rummukkalalaisen Tauno Koposen…
kirjoittanut
Seija Väre,
julkaistu
22.
3.
2020
Minä olen Hilja Honkanen – liki vuosisadan matka
Olen nyt, kun aikaa on, muistellut paljon lapsuuttani ja elämääni. Muistan Joloksen kylällä Koivujärven rannan ison pirtin. Koristelimme talon lapsien kanssa joulukuusta jouluaattona. Äitini oli hyvin sairas, keuhkokuumeessa. Naapurimme tuli huolestuneena katsomaan äitiäni. Hän kumartui sängyn viereen. Oli hetken hiljaa. Näin kyyneleen vierivän silmäkulmasta. Hän nosti katseensa ikkunaa kohden ja totesi hiljaa, että tuolla taivaalla…
kirjoittanut
Virpi Honkanen,
julkaistu
21.
3.
2020
Irma Marttila- monikulttuurisuutta ja yhteistyötä
Irma Marttila on nykyään eläkkeellä monipuolisesta päivähoidon ammattilaisen toimesta, mutta toimii edelleen muun muassa Helsingin Sosiaalidemokraattisen Naisyhdistyksen puheenjohtajana ja aktiivisesti useissa muissa järjestöissä hyödyntäen ja jakaen vuosien mittaan hankkimiaan tietoja ja kokemuksia. Energinen toimija on ehtinyt olla osallisena ja vaikuttamassa monien ihmisten elämään, päivähoitoikäisistä ikäihmisiin. Irma Marttila syntyi vuonna 1948 Kajaanissa, silloisessa Kajaanin maalaiskunnassa kolmilapsisen…
kirjoittanut
Rantasalo Raija,
julkaistu
20.
3.
2020
Maria Sofia Pettersson – sjömanshustru från Hardom by i Pernå socken
En stor hägg som alltid blommade och doftade rikligt på försommaren, några pilträd, fanns där längs vägen. Närmare husgrunden stod två äppelträd, det ena blommade mycket rikligt en del vårar, mot grannen fanns syrener. Häggen förekommer inte här i byn, undrar var Maria har burit den ifrån. Säkert har där funnits en väl skött trädgård,…
kirjoittanut
Magnus Pettersson,
julkaistu
20.
3.
2020
Lahja Laitinen – ATK-alan pioneeri
Tätä kirjoittaessani olen 77 vuoden ikäinen, pitkä ATK-urani alkoi kuitenkin jo 57 vuotta sitten ollessani 20 vuotias. Opin koodaamaan eli ohjelmoimaan v. 1963 Sveitsissä IBM:n ohjelmointikurssilla ja työskentelin Badenissa Brown Boveri & Cie:n tehtailla (nyk. ABB) ohjelmoijana. Kun palasin Suomeen sain tietää, että Suomessa IBM:n tietokoneita oli vain Vaasan Höyrymyllyssä ja Postisäästöpankissa. Valitsin pankin ja…
kirjoittanut
Lahja Laitinen,
julkaistu
20.
3.
2020
Kaksoset Sylvi ja Raili Seppälä
Me synnyimme elokuun kahdeksantena päivänä, 1931. Sylvi syntyi ensimmäisenä, minä noin kaksi tuntia myöhemmin. Sisareni syntyi keskosena, hän ei aluksi osannut edes syödä itse, hän oli hyvin heiveröinen ja heikko. Lääkäri oli arvellut, että ei hänestä kovin pitkäikäistä tule. Minä olin normaalipainoinen pullukka vauva. Tänä päivänä on hyvin vaikeaa kuvitella sitä, että miten äitimme pärjäsi…
kirjoittanut
Raili Viherlehto,
julkaistu
19.
3.
2020
Sisareni Marja Huttunen – psykologi, psykoterapeutti, lasten ja perheiden puolustaja
Varhaiskasvatukseen ja lapsipsykologiaan erikoistunut psykologisisareni Marja Anneli Huttunen o.s. Kumpulainen syntyi jatkosodan loppuvaiheessa marraskuun lopulla 1943. Sodan monella tavalla runtelema maa ja vanhemmat yrittivät pärjätä pelkojensa ja odotustensa kanssa toivoen hartaasti sodan loppumista. Pieni ihmisen alku toi uskoa ja toivoa vanhempien elämään, mutta oli varmasti myös omalla tavallaan huolen aihe – miten selvitä sodan keskellä…
kirjoittanut
Päivikki Kumpulainen,
julkaistu
18.
3.
2020
Lahja Leinonen – opettaja, puoliso, äiti ja piispatar
Äitini Lahja Poropudas syntyi Pudasjärven Nyynäjässä 29.8.1913 Kalle ja Liisa Poroputaan toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen vanhemmillaan oli iso maatalo ja kauppa sillankorvassa Iijoen rannalla. Lahjalla oli lopulta seitsemän sisarusta, joista vanhin, Annikki, oli läheisin ehkä yhteisten harrastusten ja yhteisen arvomaailman vuoksi. Vaikka Annikki oli vanhempi, voimakastahtoinen Lahja sai aina päättää, mitä tehdään ja johtaa, mihin…
kirjoittanut
Kullervo Leinonen,
julkaistu
15.
3.
2020
Vieno Laitinen – Yrittäjäpuolison pitkä pesti
Äitini Vieno Maria (s. 1923) Laitinen o.s. Sonninen vietti lapsuuden ensimmäiset vuodet Iisalmen Ulmalan Niemisellä. Vanhemmat olivat Sonnilan talon poika Joonas Sonninen ja Maria (o.s.) Halonen.Oli myös nuorempi veli Pentti. Perhepiiriin kuuluivat vielä Sonnilassa asuneet isän sisaret ja samalla peltoaukealla omassa talossaan ukin veli, kaikki aikuista väkeä. Pikkutytöllä olikin tapana esitellä, että oli ”kahden talon…
kirjoittanut
Eila Ollikainen,
julkaistu
15.
3.
2020
Tellervo Siikanen, lastentarhanopettaja, urhea sairauksien tuttava
Tutustuin Tellervoon, jota aina kutsuttiin Telleksi, Suomalaisen Naisliiton Lahden osastossa. Hän oli joutunut jäämään varhaisessa vaiheessa ennenaikaiselle eläkkeelle lastentarhan johtajan tehtävästä, joten aikaa ja energiaakin jäi erilaisille harrastuksille lasten jo lähdettyä kotoa, tosin sairaudet keskeyttivät ne moneen otteeseen. Martta Tellervo Lakkapää syntyi Ylitorniolla Tornionjokilaaksossa 1943. Hänen äitinsä oli kansakoulunopettaja ja Telle aloitti koulun jo 6-vuotiaana.…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
14.
3.
2020
Äitini Rauha Elsa Kaasalainen
Heräsin tönäisyyn olkapäähäni ”Herää, herää nyt, ne ovat tuolla.” Nousin ylös ja menin äitini perässä olohuoneen ikkunan eteen. ”Etkö kuule, ne ovat ihan tuossa lähellä.” En kuullut mitään näin vain lumisen metsän ja huoltorakennuksen päädyn. Kuullakseni paremmin avasin tuuletusikkunan. Kasvoihini tulvahti raikas talvi- ilma, mutta en kuulut mitään. Sanoin: ”En kuule vieläkään mitään.” ”Kyllä kuuluu,…
kirjoittanut
Antero Kaasalainen,
julkaistu
14.
3.
2020
Hilma Sofia Paasosta, mummustani, omakohtainen muistelu
Hilma, rakas mummuni, isäni äiti syntyi 1800-luvun lopulla maalaistaloon. Perhe hankki elantonsa pientilaltaan. Hilma avioitui miehensä Hugon kanssa 1900- luvun alkupuolella. He rakensivat talon Hugon maille muutaman kilometrin päähän, jokitörmälle. He elelivät pientilan töitä tehden. Hilma hoiti muutamaa lehmää ja Hugo viljeli maata ja teki metsätöitä. Perheeseen syntyi lapsia yhteensä seitsemän, joista kaksi kuoli hyvin…
kirjoittanut
Pirjo Paaso,
julkaistu
10.
3.
2020
Äitini mun, Aila Pikkarainen
Äitini syntyi 4.2.1922 Nurmeksen Markkulaan pikkusiskoksi marraskuussa 1919 syntyneelle Martti Johannekselle. Kasteessa hän sai nimekseen Aila Helena. Hänen vanhempansa Aino Helena Nevalainen (o.s. Kuittinen) oli sairaanhoitaja ja isänsä Olli Emil Nevalainen oli maanviljelijä, Markkulan tilan isäntä. Samalla kylällä oli Emil-ukin lähisukulaisia, ja niinpä äidilläni oli serkkuja lähellä. Myöhemmin hän sai siskoksi Anna Inkerin ja pikkuveljeksi…
kirjoittanut
Marjatta Haapaniemi,
julkaistu
10.
3.
2020
Marjatta Puranen, kalastajan vaimo
Ida Marjatta syntyi kesäkuussa 1944 sodan melskeeseen Keitele-järven Pängätsalon saaressa Hiekkakaarre-nimisen talon seitsemänneksi lapseksi. Kymmenen vuoden sisällä perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista vain yksi oli poika. Kaikki olivat kotisynnytyksiä, mutta kätilö oli aina paikalla. Perheen isä oli viisi vuotta sodassa ja palasi kuin ihmeen kaupalla fyysisesti haavoittumatta. Pängätsalo kuuluu Vesannon pitäjään. Siellä oli Marjatan nuoruudessa…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
10.
3.
2020
Yks Savon nainen, Martta Airaksinen
Monia asioita on omasta äidistäni selvinnyt vasta sen jälkeen, kun hän on poistunut tästä ajasta. Tämä, selviytyjä nainen, on Martta Airaksinen, o.s. Vepsäläinen, s. 7.8.1907. Hänen oma äitinsä kuoli 5.11.1913. Hänen isänsä jäi 7 orpolapsen kanssa. Puute oli jokapäiväinen vieras. Kuusivuotiaana myös Martan, isä vei 5:n km. päähän lapsenlikaksi. Martta ei tietänyt edes ilmansuuntaa, missä…
kirjoittanut
Veli Airaksinen,
julkaistu
8.
3.
2020
Tampereen tyttö – Salli Ranta
Monet vuosisadan alussa kaupunkiin muuttaneet olivat maalta kotoisin, maantien tuomia. Tehtaat houkuttelivat työhön ja ansioon. Suutarinkisälli Kustaa Sarlin muutti Tampereelle Ruovedeltä 1800-luvun lopulla. Hän kuten monet muutkin työläiset rakensi talonsa Tampereella Pispalan harjulle. Perheen lapsista aikuisiksi kasvoivat poika Väinö ja tytär Elsa. Väinö avioitui Ikaalisista muuttaneen Emmin kanssa vuonna 1906. He perustivat yhteisen kotinsa Kyttälän…
kirjoittanut
Ulla Mattelmäki,
julkaistu
7.
3.
2020
Marjatta Satokangas – Ruotsin kautta työelämään
Marjatta Satokangas (o.s. Hummasti) on avojalakanen raahelainen. Hän syntyi vuonna 1932. Koulutaipaleensa hän aloitti Seminaarin harjoituskoulussa mutta sota sotki koululaisen elämän. Oppilaita siirreltiin paikasta toiseen aina sen mukaan, mitä tiloja yhteiskunta milloinkin tarvitsi käyttöönsä poikkeuksellisissa oloissa. Sotavuosina Marjatta osallistui pikkulottien toimintaan. Tauvolassa kotiapulaisena toiminut nainen opetti tytöt kutomaan ja niinpä he kutoivat sukkia ja sormikkaita…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
6.
3.
2020
Unimäen Gunilla
Taimi Gunilla Tuovinen syntyi Rautavaaran Pullikan kylään (nyk. Kellomäki) Pohjoismäkeen 15.11.1922. Tuovisen perheessä oli ennestään kolme tytärtä ja yksi poika. Poika kuoli jo alle kahden vuoden ikäisenä palovammoihin, jotka hän sai, kun kahvipannu kaatui hellalta hänen päälleen. Gunilla oli vain viidentoista kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä kuoli munuaistulehdukseen. Perheessä liikkunut tarina kertoo, että Gunilla oli…
kirjoittanut
HANNELE LAUKKANEN,
julkaistu
6.
3.
2020
Hilma Wilkmanin karjakkokoulun aikoja
Ihminen on luotu maailmaan tekemään työtä ja ansaitsemaan sillä toimeentulonsa, sen vuoksi on jokaisella vähänkin ajattelevalla ihmisellä pyrkimys päästä jollakin tavalla eteenpäin. Toiset pyrkivät vaan ilman kouluja, itsekseen etsien sitä tienpäätä, jota myöden heidän tulisi alkaa elämän uransa maanpäällä. Toiset taas pyrkivät kaikenlaisiin ammattikouluihin, saadakseen niissä opastusta elämän monimutkaisella taipaleella. Melkein poikkeuksetta ovat ihmiset siksi…
kirjoittanut
Vanamo Seppä,
julkaistu
5.
3.
2020
Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.
Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…
kirjoittanut
Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala),
julkaistu
4.
3.
2020
Eila Vainikainen – Muurarin tyttö
Eila Vainikainen (s. 1938 o.s. Karjaluoto) on Raahen tyttöjä. Hän asunut vuosikymmenet Vaasassa, mutta siteet Raaheen eivät ole katkenneet. Aili ja Aarne Karjaluoto asuivat Merimiehenkatu 4:ssä, kun heille syntyi Eila-tyttö. Talon toisessa päässä asuivat Aarnen vanhemmat Antti ja Helmi Karjaluoto. Sota-ajasta Eilalla ovat jääneet mieleen ilmahälytykset. Pommeja lähdettiin pakoon Mettalanmäelle. Mutta aina ei ehditty edes…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
4.
3.
2020
1960-LUVUN KÄÄNTÖTAKKI – äitini Laila Vileniuksen kertomaa
Kaikki ihmiset tekevät historiaa. Toisten historian ääni ei kuulu koskaan. Eikö ole tarinaa, jota kertoa? Eikö ole mitään mihin tarttua? ”Tavallinen elämä” oikkuineen ei sisällä suurta kertomusta, vain pieniä hetkiä, pieniä tarinoita. Nuoret naiset ja miehet lähtivät työn perässä Ruotsiin. Niin teki äitinikin. Hän lähti parhaan ystävänsä Terhin kanssa Ruotsiin. Oli ollut jo muita…
kirjoittanut
Merja Forsell,
julkaistu
27.
2.
2020
Muistikuvia ja ajatuksia äidistäni Eeva Aaltosesta
Tänä vuonna 19.9. tulee kuluneeksi 100 vuotta äitini syntymästä. Muutama sana ajasta ja ajankohdasta ennen äitini syntymää. Yläneelläkin tapahtui 1918 alkuvuodesta, mutta ilmeisen maltillisesti, sillä suurin torppien omistaja Vanhakartano vapautti torpat jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Äitini isä Jalmari Pyhäranta oli silloin kolmekymppinen Mäki-Heikkilän Pyhärannan torpan poika ja äitini äiti Elma Kajala oli parikymppinen Vähä-Heikkilän talon…
kirjoittanut
Jorma Aaltonen,
julkaistu
26.
2.
2020
Mammani Elma Pyhärannan elämästä
Kerron äitini äidin elämästä. Me lastenlapset muistamme hänet Peltomaan mammana. Ensin muutama sana taustaa. Hänen isovanhempansa muuttivat 1878 Säkylästä Yläneelle Keihäskosken Kajalaan. Uuden maatilan myötä he ottivat sukunimekseen Kajala. Muuton aikaan perheessä oli kolme lasta ja lisää syntyi toiset kolme. Isäntä kuoli 1887 ja silloin nuorin lapsi oli vasta neljä ja talon ainoa mies kuusivuotias…
kirjoittanut
Jorma Aaltonen,
julkaistu
26.
2.
2020
Satamon Suoma, hallikauppias
”Äiti Hilma ja isä Jaakko yrittivät patistaa oppikouluun, mutta veljen peloteltua koulun vaikeudella en itsepäisenä mennyt pääsykokeisiin. Silloin Hilma-äiti antoi selvän komennon:” Sitten tyttö tiskin taa!”, eikä siinä ollut mitään vastaan pullikoimista. (Salmetar, 28.9.1984.) Satamon Suoma oli anoppini. Hän teki pitkän päivätyönsä Iisalmen kauppahallissa myyden paikallisia tuotteita, kuten maalaisvoita, erilaisia jauhoja, emäntien leipomia karjalanpiirakoita, pullapitkoja…
kirjoittanut
HANNELE LAUKKANEN,
julkaistu
24.
2.
2020
Amanda Sofia Antintytär- vahva ja sitkeä esiäiti
Amanda Sofia oli suuren Patokosken talon tyttäriä Satakunnan Honkajoelta. Hän oli kaunis, tummatukkainen ja korkeapovinen nainen, jolla oli heleä iho ja suora ryhti. Kosijoita Amandalla riitti, mutta ketään heistä hän ei ollut toistaiseksi kelpuuttanut. Niinpä aika oli kulunut huomaamatta ja hänestä oli tullut jo 34-vuotias ikäneito. Vanhemmat olivat molemmat kuolleet viisi vuotta sitten ja Antti-veli…
kirjoittanut
Marketta Isotalo,
julkaistu
24.
2.
2020
Anna Heleena Olkoniemen tarina
Silitin varovasti äidin silkinhienoa hopeanharmaata tukkaa. Kosketin hellästi hänen olkapäätään ja toivoin, että saisin hänet hereille. Äiti lepäsi rauhallisen näköisenä Kajaanin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli joutunut sinne syksyllä vuonna 2001 voimakkaiden kipujen saattelemana. Hänen jalkansa eivät enää edes rollaattoriin tukeutuen pitäneet häntä pystyssä. Olimme Juhanin kanssa sopimassa äidin saattohoidosta ja hoitavalta lääkäriltä pyysimme, että äiti…
kirjoittanut
Marja-Liisa Olkoniemi,
julkaistu
23.
2.
2020
Eelin Kääriäinen – savolaista sitkeyttä ja sisukkuutta
Mummuni Eelin Kääriäinen (o.s. Kauppinen) syntyi Vieremällä vuonna 1924 jo iäkkäille, Ameriikan käyneille ja siellä tavanneille vanhemmille. Hän oli nuorempi kahdesta tyttärestä ja jäi pienelle kotitilalleen avioiduttuaankin. Hän piti huolta niin isästään, äidistään, tilalla asuneesta sedästään kuin tämän vaimostakin. Eelin Kääriäinen huolehti myös monista muista. Tätini arkistoissa on mummustani valokuva. Tätini kertoi, että kuvassa mummuni, tuolloin 18-vuotias nuori nainen, oikeastaan vielä pelkkä…
kirjoittanut
Sirpa Kääriäinen,
julkaistu
23.
2.
2020
Suomalainen Maria, Maria Koivisto
Tarkasteltaessa ihmiskohtaloita, toisinaan voi joutua ajattelemaan, että elämä on kohdellut jotakuta kohtuuttoman rankasti. Ulkopuolisen on vaikea samaistua toisen ihmisen osaan, vaikka olisikin empatiakykyä. Yritän nyt kuitenkin kertoa aivan tavallisen suomalaisen Marian tarinan sellaisena kuin se minulle piirtyy mieleeni lapsenlapsen lapsena. Tarina alkaa Kiukaisista, jossa Kustaa Sakariaanpoika solmi avioliiton Josefiinan kanssa 1800-luvulla. Onnellista odotusta seurasi suuri…
kirjoittanut
Ulla Hohtari-Kivimäki,
julkaistu
23.
2.
2020
Kaikki järjestyy – Saima Niemeläinen
Tuikkaan kuistilta kumisaappaat jalkaani ja saattelen poikani autolle kevätsohjoselle pihamaalle. Halaan vielä viimeksi pitkään ja katson Aria anovasti suoraan silmiin, jospa hän kuitenkin muuttaisi lähtöpäätöstään. Kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskiani. Uskallanko sanoa pojalle mitä ajattelen, on varmaan päätöksensä tehnyt? – Kuule, minä kysyn nyt sinulta, onko pakko lähteä, tappavat sinut kuin Esan silloin joskus? Sinulla…
kirjoittanut
Ari Niemeläinen,
julkaistu
23.
2.
2020
Usko, toivo ja rakkaus, Janiika Vilkuna
Janiika syntyi Efraim ja Fredrika Maliniemen maanviljelijä perheeseen 12.9.1869. Nivalassa. Hän oli kuudesta sisaruksesta toiseksi vanhin. Viidentenä syntynyt sisar Maria kuoli vain vuoden ikäisenä ja lapsista yksi oli poika, Matti nimeltään. Janiika oppi jo varhain maalaistalon tyttärenä työnteon. Hän lypsi lehmiä, teki äidin apuna sisätöitä, kutoi kankaita, kantoi puita liiteristä ja vettä kaivolta. Yhdellä tämmöisellä…
kirjoittanut
Kirsti Mäenpää s. Vilkuna,
julkaistu
16.
2.
2020
Joyce Swanljung ikuisti Vanhaa-Raahea
Joyce Swanljungin sukujuuret ovat Raahessa. Hän vietti usein kesänsä suvun keskuudessa. Raahelaisella merikapteeni Carl August Swanljungilla (1837-1896) ja Sofia-vaimolla (o.s. Montin, 1847-1939) oli 9 poikaa, heistä kuudentena syntyi Harald Einar (1881-1936). Harald sai päättötodistuksen Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta vuonna 1901. Hän opiskeli sähköinsinööriksi Hannoverissa ja suoritti opintoja myös teknisessä korkeakoulussa Middlesbrouhgissa, Englannissa. Haraldin vaiherikas työelämä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
2.
2020
Sari Anita Pistemaa – syntyjään Jari Tuomo Juhani
Jari syntyi v 1966 pieneen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaan Tuomiojan kylään, jota kutsuttiin aiemmin Lappi kyläksi. Neljän poikalapsen katraasta hän on toiseksi nuorin kaksoisvelikuopuksen ollessa 10 minuuttia häntä nuorempi. Niin kuin kaksosilla on tapana, monet asiat tulevat jaetuksi hyvin lähellä olevan ihmisen kanssa, paitsi tämä, transsukupuolisuus. Syntyjään Jari Tuomo Juhani, tuleva Sari Anita, tuttavallisesti Anita, sai nauttia…
kirjoittanut
Heli Meriläinen,
julkaistu
9.
2.
2020
Viola Kuoksa-Wave – Kulttuurivaikuttaja ja kirjailija Rovaniemeltä
Lempi Maria Viola Kuoksa (Kuoksa-Wave) syntyi 1.6.1904 Calumnetissa USA:ssa Michiganin osavaltiossa. Hän kuoli 31.10.1995 Rovaniemellä. Isä oli maanviljelijä Heikki Vilho Kuoksa ja äiti Briita Kustaava Leiviskä. Viola Kuoksa avioitui metsänhoitaja Arvo Gunnar Wavenin (sukunimi aik. Wavén ; 1903–1959) kanssa vuonna 1934. Viola Kuoksa pääsi ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1923. Opiskeli kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarissa ja valmistui…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
3.
2.
2020
Helmi Kulppi ja mielen maisema
Rovaniemen ja Kemijärven radan puolivälissä oli kylä, Misi ja on yhä. Kylään kuuluu monta järveä ja jokea ja asuinpaikkoja järvien rannoilla. Pirttijärven rannalla on tila nimeltään Taipale, jota 30-luvun lopulla emännöi Helmi Kulppi o.s. Kallaanvaara elämänsä loppuun saakka. Kemijärven läheisessä Isonkylän Kallaanvaarassa etsi pieni äiditön Helmi-tyttö hyväksyntää ja rakkautta, niinpä hänestä tuli terhakkaan teini-ikäisen Anna-tätinsä…
kirjoittanut
Kaisa Kervinen,
julkaistu
1.
2.
2020
ISOÄITINI AUNE LAITINEN INKERINMAALTA
Isoäitini Aune Laitinen, omaa sukua Tatti, oli syntynyt Pohjois-Inkerissä Lempaalan seurakunnan Perämäen kylässä. Hänen syntymävuodekseen on virheellisesti merkitty vuosi 1874. Aunen ja hänen samannimisen serkkunsa tiedot olivat vaihtuneet Inkerinmaalla heidän hakiessaan itselleen uutta passia. Tämän vuoksi hänet merkittiin virallisiin asiakirjoihin useita vuosia vanhemmaksi kuin hän oikeastaan olikaan. Tietoja ei koskaan korjattu ja myös hänen hautakivessään…
kirjoittanut
Kaarina Pietilä,
julkaistu
1.
2.
2020
Anne Sivenius – naisen tahdon voima
Eletään vuotta 1964 17.lokakuuta Tampereella yliopistollisessa sairaalassa. Kello 8.15 tähän maailmaan syntyi pieni, mutta pippurinen tyttö, joka syntyessään painoi vain 2,340 kg ja pituutta 47 cm. Kaksosista toinen, veli syntyi 15 minuuttia aiemmin. Molemmat syntyivät keskosena. Tyttö oli vielä pieni, mutta hän ei silloin tiennyt, kuinka sitkeän ja lujatahtoisen luonteen hän oli saanut jo syntymälahjaksi. Äidiltään hän…
kirjoittanut
Anne Sivenius,
julkaistu
25.
1.
2020
Aune Laitinen – kirjastoapulainen
Kirjastoapulainen Oikopolun kautta juoksemalla olisin voinut ehtiä, mutta kiirehdin vanhasta tottumuksesta koulun taakse parkkipaikalle. Auto temppuilee taas niin kuin aina, kun on kosteaa. Kierrän kirkonkylän läpi ja sekoan kädet täristen risteyksessä vaihteiden kanssa. Auto sammuu, mutta lähtee pian nykien liikkeelle. Tyhjäkäyntimoottori vaihtoon menossa, aina jotain. Kotipihalla lippu on jo laskettu puolitankoon. Enää ei ole kiire…
kirjoittanut
kimmo laitinen,
julkaistu
25.
1.
2020
Meeri Ponkala – legendaarinen grilliyrittäjä Torniosta
Meeri Inkeri Ponkala o.s. Korpi syntyi 7.1.1934 Tornion Ylivojakkalassa seitsenlapsiseen perheeseen. Avioitui Risto Ponkalan kanssa ja sai kolme lasta: Pirjo, Vesa ja Veli-Matti. Perheeseen kuului Meeri Ponkalan eläessä lastensa lisäksi lastenlapsia yhdeksän ja lastenlastenlapsia seitsemän. Harrastuksena oli raskaiden työpäivien lomassa kirjoittaminen, lukeminen ja ristisanatehtävien laatiminen ja ratkaiseminen. Hänen kirjoituksiaan myös julkaistiin lehdissä. Yrittäjä Meeri Ponkalalle…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
25.
1.
2020
Mirja Tukiainen – liikkeen mestari
Koreografi, pedagogi ja tanssija Mirja Tukiainen, syntyi v 1947 ja menehtyi kotonaan v 2019 Orivedellä. Hän tanssi mm. Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä 1967–1985 ja toimi koreografina ja pedagogina eri puolilla Suomea. Hän toimi Keski-Suomen läänintaiteilijana 1994–1999. Tukiainen oli mukana aloittamassa Tanssin aika -festivaalia Jyväskylään. Luottamustehtäviä hänellä oli useita: Suomen tanssitaiteilijain liiton hallituksessa 1971–1974 ja 1976–1984, Tanssin ammatillisen…
kirjoittanut
Helena Seppälä,
julkaistu
19.
1.
2020
Sirkka Liisa Korhonen – täti, joka halusi muistaa
”Joka ei tunne historiaa, ei tiedä mitään. Hän on lehti, joka ei tajua kuuluvansa puuhun.”(Michael Crichton, Valitut Palat 2000. Sirkan lainaus.) Näin pohti myös Sirkka-Liisa Korhonen, – tätimme, toimelias ja elämäniloinen huolenpitäjä, suvun kokoava voima. Täti, joka piti yhteyttä ja halusi ymmärtää sekä muistaa. Sirkka Korhonen toimi Joensuussa Nepenmäen vanhainkodin johtajana sen toiminnan aloittamisesta lähtien. Hän…
kirjoittanut
Marketta Kokko,
julkaistu
19.
1.
2020
Helmi Mäkinen – Rautatie vie
Helmi Annikki Mäkinen, o.s. Virtanen oli isäni äiti, mummoni, jota en koskaan tavannut. Hän ehti kuolla kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin ennen syntymääni. Kaikki kertomani on isältäni saatuja tietoja. Niitä selvitellessäni tajusin, kuinka ajan saatossa ihmisestä muistetaan varsin vähän. Muistikuvien puute heijastaa myös perhesuhteita, jotka 1930- ja 40-luvuilla syntyneillä olivat varsin toisenlaiset verrattuna oman sukupolveni…
kirjoittanut
Jaana Mäkinen,
julkaistu
6.
1.
2020
Salli Ylitalo – Sukunsa viimeinen tilallinen
On kaunis lokakuinen päivä (v. 2019), kun istumme Salli Ylitalon (s. 1941 o.s. Kari) tuvassa Siniluodossa. Ikkunasta avautuu upea maisema Siniluodonlahdelle. Joutsenet ovat laskeutuneet levähtämään muuttomatkallaan. Talo on paljon vuosia nähnyt. Pihapiirissä seisoo monta vanhaa rakennusta. – Kun minusta aika jättää, tämä paikka tulee myyntiin, Salli uumoilee. Ylitalon ainoa lapsi ja lapsenlapset asuvat eri puolilla…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
10.
12.
2019
RUTH MUNCK – JÄÄKÄRILIIKKEEN AKTIIVI JA LOTTA
”Olemus on kapea, selkä iän kumaraan painama, mutta asettuessaan valokuvattavaksi hän ojentautuu ryhdikkääksi ja asettaa sirot säärensä tyttömäisesti viistoon. Hänen hopeanvalkoiset hiuksensa on kammattu pehmeälle sykerölle, kuperilla silmäluomilla erottaa hipaisun luomiväriä ja kaidoilla poskilla hehkuu hento ROUGE. Hänen olemuksestaan henkii hienostuneisuus ja tavaton lämpö. Eläväisten sanojen takana väikkyvät huumori ja itseironia. Lakastuneeksi kukaksi hän itseään…
kirjoittanut
Elina Virtanen,
julkaistu
28.
11.
2019
Virpi Honkala haluaa oikeasti tehdä hyvää
Virpi Honkala (o.s. Salminen) syntyi Nokialla vuonna 1951. Hänen isänsä työskenteli moottoriasentajana Nokian paperitehtaalla. Äidillä oli prokuristin paikka tamperelaisessa yrityksessä. Virpin vanhemmat olivat tavanneet sota-aikana ja aloittaneet yhteisen elämänsä lähes tyhjästä. He halusivat kouluttaa lapsensa hyvin. Virpi oppi lukemaan 6-vuotiaana isonveljen mukana. Perheen opettaja-ystävä suositteli, että tyttö aloittaisi koulun jo tuolloin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut,…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
28.
11.
2019
Tuulikki Antila – sata vuotta suomalaista journalismia
Naistoimittajat ry:n perustaja- ja kunniajäsen ja 1960-luvun lopun puheenjohtaja, ekonomi Tuulikki Antila (o.s. Väänänen) syntyi kolme viikkoa vanhaan itsenäiseen Suomeen Hämeenlinnassa 31.12.1917. Hän ehti elämänsä aikana kokea Suomen ja maailmanhistorian merkittävät käänteet ja tavata ajan valtaapitävät. Ennen kaikkea Antila koki naisen aseman muutoksen ruutuessuisesta hellapoliisista aktiiviseksi virkanaiseksi. Antila kirjoitti paljon, elävästi ja modernisti. Tupakka sauhusi taukoamatta. Hän työskenteli…
kirjoittanut
Tiina Vahtera,
julkaistu
24.
11.
2019
Leena Jääskeläinen – Hiihtoliiton ensimmäinen naiskunniajäsen
Liikuntaneuvos ja vuonna 2009 Pro Urheilu -mitalilla palkittu liikuntavaikuttaja, Rovaniemellä asuva Leena Jääskeläinen, kutsuttiin Hiihtoliiton kunniajäseneksi vuonna 2019. Hän on Hiihtoliiton historiassa ensimmäinen kunniajäseneksi kutsuttu nainen. Liikuntaneuvos ja urheiluvaikuttaja Leena Marjatta Jääskeläinen o.s. Hakola syntyi 22.7.1939 Viipurissa. Leena Jääskeläinen on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri. Hän valmistui liikunnanopettajaksi vuonna 1964 Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta ja opiskeli Jyväskylän liikuntatieteellisessä…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
15.
11.
2019
Aino Pietarinen – Paremman työelämän puolesta
Päätoimittaja Aino Pietarisen elämäntyönä on ollut suomalaisten työelämän seuraaminen ja työn muutoksesta kirjoittaminen. Kolmekymmentä vuotta Palkkatyöläinen-lehdessä kietoi oman toimittajauran ja lehden tavoitteet erottamattomasti yhteen. Molemmat pyrkivät parantamaan työelämää ja työntekijöiden asemaa. Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa liippaavat aiheet lankesivat pitkään Aino Pietariselle siksi, että hän oli Palkkatyöläisen toimituksen ainoa nainen ja myös siksi, että hän…
kirjoittanut
Maija Töyry,
julkaistu
31.
10.
2019
Helmi Savallampi – Monitaitoinen mummuni
On kaunis lokakuinen iltapäivä, kun istumme Kaija ja Risto Tuomivaaran omistaman talon, Cortenkatu 3, keittiössä. Talo on Kaijan mummun talo, jonka Tuomivaarat saivat ostaa lokakuussa 2019. – Raaheen oli ihana palata, paluumuuttaja Kaija huokaa. Kaijan mummu, suutarin tytär Helmi Eliina Savallampi (1914-1995, o.s. Harju) on syntyjään Ylivieskan tyttöjä. Kansakoulun oppimäärän hän suoritti Kantokylän kansakoulussa. Helmillä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
31.
10.
2019
Inkeri Kerola – Maaseudulta vallan kamareihin
Inkeri Kerola syntyi vuonna 1957 Saloisten kunnassa, joka vuonna 1973 liitettiin Raahen kaupunkiin. Hän on Siniluodossa asuneen Kerolan perheen viidestä lapsesta nuorimmainen. Vanhemmat viljelivät maata ja heillä oli karjaa. Kaikki maatalon työt tulivat tutuiksi kaikille talon lapsille. – Meillä ei koskaan lajiteltu miesten tai naisten töitä. Ainoastaan fyysisen voiman tarve rajoitti ”työllistämistä”. Äidillä oli tapana…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
18.
9.
2019
Kaija Karikoski asuu viiden tähden hotellissa
Tapaan hiljattain sata vuotta täyttäneen Kaija Karikosken palvelutalo Hopeataurissa, jossa hänellä on viihtyisä huone ja talon puolesta kaikki tarvittavat palvelut. 1800-luvun alussa Hackman osti Sorsakosken – pienen tehdasyhteisön Savosta, Sorsakoskelta. Miljööseen kuuluivat saha, mylly ja tiilitehdas. 1890-luvun alussa Hackman siirsi koko aterintuotantonsa Sorsakoskelle. Vuonna 1902 aloitettiin edullisten, yhdestä kappaleesta taottavien aterinten valmistus. Hackmanilla oli oma…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
18.
9.
2019
Terttu Soinila – saksan kielen opettaja, apulaisrehtori
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Oulussa. Kansakoulua kävin sota-aikana. Oulua pommitettiin ja koulut suljettiin ajoittain. Kävinkin osan kansakoulusta Lumijoella. Neljännen luokan jälkeen aloitin opiskelun 9-vuotisessa tyttölyseossa eli Oulun Tipalassa. Koulu taisi olla vaativa, ensimmäisellä luokalla oli kaksi suurta rinnakkaisluokkaa, viidennellä enää yksi luokka. Yhdeksännellä luokalla meitä oli 20, joista kukaan ei reputtanut. Opiskelin 5 vuotta Turun…
kirjoittanut
Heli Meriläinen, tekstin välittäjä,
julkaistu
11.
8.
2019
Olga Nyman – opettaja ja piirtäjä
”… siis hyvästi soveltuu kuvaannon opettajaksi,” kirjoitti Jyväskylän seminaarin piirustuksen ja suomen kielen opettaja Edla Soldan oppilaansa Olga Nymanin ”päästökirjaan” keväällä 1873. Olga Fredrika Nyman (1849 Muurola–1931 Oulu) oli nyt vastavalmistunut kansakoulunopettaja, kuten 28 muuta opiskelutoveriaankin. Heidän joukossaan olivat muun muassa Raahen kappalaisen Zachris Toppeliuksen tytär Aina Katariina, tuleva opettajakollega Oulussa Juho Gråsten ja tuleva…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
5.
8.
2019
Tellervo Sippalan työntäyteinen elämä
Saimi (1913-2000) ja Yrjö (1907-1999) Sippala viljelivät maata tilalla, joka on ollut Sippalan suvun omistuksessa vuodesta 1725. Sippalan tila sijaitsee Haapajoella entisen Saloisten kunnan alueella, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Pariskunta sai 5 lasta: 2 tyttöä ja 3 poikaa. Tellervo-tytär syntyi vuonna 1942. Tellervo muistelee, että kotitilalla oli 6 tai 7 lehmää, lampaita, kanoja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
29.
7.
2019
Hilkka Aaltonen – Kaupunginarkkitehti rakastui Raaheen
Vuonna 2008 Raahe-seura antoi Hilkka Aaltoselle Raahen Fiian arvonimen tunnustuksena hänen toiminnastaan kaupunginarkkitehtina ja hänen ansiokkaasta työstään Raahen kulttuurihistorian ja Vanhan Raahen säilyttämisen puolesta. Hilkka (o.s. Paakki) syntyi Kempeleessä vuonna 1945. Hänellä on isoveli ja iso pikkuveli. Koti Oulun keskustassa Asemakadulla oli tuhoutunut sodan pommituksessa ja vanhempien oli aloitettava kodin rakentaminen uudelleen alusta. Isä halusi…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
29.
7.
2019
Pia Katerma – kulttuurin monitaitaja ja vaikuttaja
FT Pia Katerma vaikutti vahvasti 1930–70-luvuilla Suomen taide-elämään ja -kasvatukseen. Hän opetti kuvataiteita lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä Wetterhoffille ja oli Aalto-yliopiston edeltäjän, Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja. Monialaisuutta kuvaa myös se, että hän perusti eri taiteenalat yhdistävän Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen ja avusti teosofien lehteä. Dagny Pia Katerma (alk. Lindberg) syntyi Kajaanissa lokakuussa 1905 pankinjohtaja Evert…
kirjoittanut
Maija Kauppinen,
julkaistu
18.
6.
2019
Kirsti Vähäkangas – Piehingistä Pikkulahelle
Soli 1950-lukua, ku puskeuvuin elon taipaleelle Pitkäkarin kuusikosa elikkä Gellmannin lasareetisa täälä Raahesa. Pienen piehinkiläisen maalaistalon esikoisena mun hääty pahasesta sikiästä asti reuhkasta häläppärinä maatöisä. Ei siinollu kahta puhetta: soli kopattava harava kouraan jo keskenkasvusena. Ei Luoja laiskoja elätä! Käsityötaitua meillä kotona pijettiin tähellisenä. Niimpä oonki oppinu kuttoon ennenku lukkeen. Ja seittemän lakanapitsiähän sitä hääty…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
4.
6.
2019
Hely Kokko – Elämää kolmessa vuorossa
Hely Kokko (o.s. Salmela) on kotoisin Merijärveltä. Hän syntyi 8.4.1952 ja on perheen 9 lapsesta keskimmäinen. Hänen vanhemmillaan oli pieni maatila. Lehmiä oli 5 tai 6 ja maitotili oli perheen pääasiallinen tulonlähde. Kun Salmela rakensi 1950-luvun puolivälissä uuden tiilinavetan, johon tuli parret kuudelle lehmälle, oli isoisä pitänyt tätä suuruudenhulluutena. Hely kertoo, että kaikki maatilan työt…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
4.
6.
2019
Naimi Jokela jakoi Ylipään postit kävellen
Naima, Naimi, Sofia Jokela (o.s. Hihnala) oli syntynyt 1.2.1895 Haapajoella Saloisissa. Hän solmi avioliiton Heikki Jokelan (s. 18.1.1886 k. 30.5.1960) kanssa. Pariskunta asettui asumaan pieneen taloon, joka sijaitsee Piehingin Ylipäässä entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Talo, jossa oli alkujaan vain yksi huone, seisoo kauniilla paikalla. Pihapiiristä johtaa haapakuja jokivarteen. Naimin…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
14.
5.
2019
Hildur Kianto – Iki-Kiannon 1. vaimo oli Torniosta
Hildur (Hilkka) Maria Kianto (o.s. Molnberg) syntyi 7.3.1882 Torniossa vanhempiensa vanhimpana lapsena. Hänen isänsä oli kultaseppä Johan Olof Olavinpoika Molnberg ja äiti Brita Maria Majava. Hildurilla oli kolme sisarta: Bertha Helena Molnberg, Frida Elisabet Klemola ja Vera Regina Pelttari. Isä Johan syntyi 30.3.1859 Limingassa ja kuoli 6.7.1892 vain 33-vuotiaana tuberkuloosiin Torniossa. Äiti Brita syntyi 15.2.1858…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
14.
5.
2019
Kampaaja Helli Kuoppa teki sähköpermanentteja ja juhlakampauksia kotioloissa
Helli (s. 17.2.1923 Nurmes) ja Jalmari (Jali) Kuoppa (s. 28.5.1909 Rautu) muuttivat vuonna 1947 Hämeenlinnasta Raaheen kahden lapsen kanssa. Helli oli silloin 24-vuotias. Hän oli saanut kampaajaopin ja työskennellyt Kolehmaisen kampaamossa Hämeenlinnassa. Jali oli palvellut sota-aikana vastuullisissa tehtävissä Päämajan kaukopartiossa. Rauhan tultua hän siirtyi armeijan palvelukseen. Jouduttuaan myöhemmin sodan loppuajan asekätkennästä syytteeseen hänen täytyi erota…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2019
Kerttu Sovio – Kartanon tyttärestä seminaarin kanslistiksi
Murtolan tilan omistajille Selim Rydmanille (1872-1945) ja Helmi Lindénille (1876-1906) syntyi kolme tytärtä, joista vanhin Gertrud (Kerttu) Elisabeth syntyi 2.4.1898 Kiikassa, keskimmäinen kuoli yksivuotiaana. Selim Rydman solmi uuden avioliiton Tyyne Tillin kanssa vuonna 1908. Selimillä ja Tyynellä oli viisi tytärtä, joista yksi kuoli neljävuotiaana. Poikia oli kaksi, joista vanhempi kuoli kaksiviikkoisena. Murtolan tilan viljelyä jatkoi…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2019
Ida Sofia Tuovinen – jalkinetyöntekijä ja amerikanleski
Oululaisessa sanomalehti Kalevassa oli 7.10.1913 uutinen: ”Kurjia perheenisiä. Kolmatta viikkoa sitten lähtivät täältä karkumatkalle Ruotsiin ja sen kautta mahdollisesti Amerikaan suutarit Abram Piuva ja Karl Oskar Tuovinen jättäen kumpikin seitsemänhenkisen perheensä peräti avuttomaan tilaan. Kumpainenkin perhe on jo kääntynyt kaupungin vaivaishoidon puoleen avunpyynnöllä. Mainitut suutarit ovat kumpikin viettäneet juopottelevaa elämää jo pitemmän ajan. Viimeksi lienee…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
16.
4.
2019
Ilona Soralahti – Raahen Siro-Asu täytti elämän
Ilona Soralahti (o.s. Kärki) perusti naisten alusasuja myyvän Raahen Siro-Asun vuonna 1961. Hänen uransa yrittäjänä oli poikkeuksellisen pitkä, yli 50 vuotta. Ilona Fedotan tytär Kärki syntyi 22.2.1923 kymmenlapsisen sisarussarjan puolivälissä. Hänen isällään Fedot Kärjellä oli kauppa ja tukkuliike Karjalassa Suojärven pitäjän Vegarusjärven kylässä. Kärjen kauppa sijaitsi asuintalon toisessa päädyssä. Kaupassa myytiin kaikkea mahdollista elintarvikkeista polkupyöriin.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
4.
2019
Helle Kannila: tasa-arvon ja kirjastojen puolesta
Ehkä monetkin – varsinkin vanhemman polven suomalaiset – kuullessaan Helle Kannilan nimen osaavat yhdistää hänet suomalaiseen kirjastolaitokseen. Helle Cannelin (vuodesta 1938 Kannila) valittiin 1921 perustetun Valtion kirjastotoimiston johtajaksi, eli rakentamaan Suomeen yleistä kirjastolaitosta. Hän oli tuolloin vain 25-vuotias eikä hänen valintansa suinkaan ollut itsestäänselvää. Naisen – ja vielä nuoren naisen – valinta korkeaan valtion virkaan…
kirjoittanut
Pirjo Tuomi,
julkaistu
16.
4.
2019
Karin Mäkinen liikutti raahelaisia avojaloin
Laura Karin, Kati, Mäkinen (o.s. Koskelainen) syntyi 18.1.1920 Tervajoella Viipurin maalaiskunnassa (Vahvialassa). Lapsuuden koti ja koulu olivat Tervajoella, jossa hänen isänsä Mikko Koskelainen toimi maanviljelijänä. Nuorena tyttönä urheilu oli Katille lähempänä sydäntä kuin voimistelu. Omimmalta lajilta tuntui korkeushyppy. Olipa hänestä vähällä tulla olympialaisten kävijäkin, mutta maailmansota keskeytti Vierumäellä olympialeiriään pitävien harjoittelun. Hän on harrastanut myös…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
4.
2019
Kirsti Ikonen – jämpti ja reilu, ei horju ei heilu
Kirsti Larja syntyi tammikuussa 1941 Kangasalla nimismiehen perheeseen. Myös äiti oli lukenut oikeustiedettä, mutta keskeyttänyt opintonsa miehensä toiveesta: ”Ei samaan perheeseen kahta juristia tarvita”. Kirsti kertookin kasvaneensa juristiseen ilmapiiriin, joka on leimannut hänen koko elämäänsä. ”Äidinisä Torsten Malinen (ent. Malin) oli kihlakunnan tuomari ja laamanni, joka toimi oikeusministerinäkin virkamieshallituksessa. Myös äitini veli oli juristi, nuorin…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
25.
3.
2019
Pirjo Laukka – Opettaja ja lausuntataiteen edistäjä
Pirjo Laukka (o.s. Kinnunen) on syntyjään Karjalan tyttöjä. Hän syntyi vuonna 1933 Lauritsalassa, joka nykyään kuuluu Lappeenrannan kaupunkiin. Lauritsala oli ennen sotia työläiskylä, jossa asui Kaukaan tehtaan työväkeä. Pirjon isä Toivo Kinnunen oli lappeenrantalaisen suutarimestarin poika, joka kiinnostui maanviljelystä ja osti maatilan. Sanni-äiti oli työskennellyt sairaanhoitajana ennen avioliittoa. Pariskunnalle syntyi 7 lasta. Kinnusilla oli karjaa:…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
3.
2019
Auli Kananen – Käsityöläinen viidennessä polvessa
Auli Kananen (o.s. Niemi) teki mittavan työrupeaman Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopiston johtajana ja rehtorina. Hänen johdollaan koulu kehittyi valtakunnallisesti tunnustetuksi ja arvostetuksi opinahjoksi. Toivo ja Anni Niemi saivat neljä lasta, joista Auli on toiseksi vanhin. Hän syntyi 2. maailmansodan päättyessä 24.8.1945 Pöytyällä, jossa hänen isänsä Toivo (s. 1912) työskenteli puuseppänä. Auli on tutkinut sukuaan ja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
3.
2019
Outi Länsman – kaikkien aikojen ensimmäinen vuoden saamelainen
Saamelaisasioiden edistäjä, inarilainen opettaja, poronhoitaja ja FM Outi Länsman valittiin kaikkien aikojen ensimmäiseksi vuoden saamelaiseksi vuonna 2015. Outi Länsman toimii Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, SOGSAKK, pohjoissaamen kielen lehtorina. Hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja haluaa herättää keskustelua saamelaisten yhteiskunnallisista kysymyksistä. Hänen erityisalansa somessa on kulttuurinen omiminen kuten esimerkiksi saamenpuvut. Outi Susanna Länsman on syntynyt poronhoitajaperheeseen Inarin Angelissa…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
24.
3.
2019
Paula Pirinen – Raaheen tykästynyt
Raaheen juurtunut ja Raahessa hyvin viihtyvä Paula Pirinen syntyi Iisalmen järvimaisemissa vuonna 1940. Hän oppi lukemaan neljävuotiaana ja muistaa vielä aikuisenakin sen huikean hetken kun hän tajusi kirjan sisällön ilman tavaamista. Vasta alakoulussa hän oppi tavaamisen taidon. Hän muutti 13-vuotiaana perheen mukana Pyhäjoelle ja kävi oppikoulua Raahessa päästen ylioppilaaksi vuonna 1960. Lapsena hän suunnitteli mallit…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
11.
3.
2019
Pirkko Utriainen – Avojalakanen kotiseutuihminen
Pirkko Utriainen (s. 1941) on Wanhan-Raahen tyttöjä. Hän asui 17 ensimmäistä ikävuottaan Härkätorin puiston liepeillä Kaivokatu 54:ssä (nyk. Reiponkatu). Ison pihapiirin ympärillä oli kahdeksan taloa. – Lapsuuden leikit olivat joskus aika raisuja, hän tunnustaa ja kertoo esimerkkejä. Korttelin tenavien lempipuuhaa oli kiipeily, niinpä lähiympäristön puut, aidat ja katot tulivat tutuiksi. Härkätorin puistoon vuonna 1932 pystytetty…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
11.
3.
2019
Maija Vuontisjärvi – Hetan Majatalon emäntä
Maria Sofia (Maija) Vuontisjärvi o.s. Stoor syntyi 6.2.1924 Enontekiöllä ja kuoli 19.3.2018 Rovaniemellä Taivaan isään turvaten.Maija Vuontisjärvi, Kallen Maija, oli enontekiöläinen Hetan Majatalon emäntä toisessa polvessa. Hänen toimeliaisuus, lämminhenkisyys sekä kestitseminen oli maankuulua ja yrittäjävuosien aikana ystäviä kertyi ympäri Suomea.Hetan Majatalo on Lapin vanhin alenevassa polvessa oleva matkailuyritys. Maria Vuontisjärvi, kutsumanimeltään Maija, syntyi neljäntenä lapsena…
kirjoittanut
Tiina Vuontisjärvi,
julkaistu
22.
2.
2019
Edith Hanhela – pientilan tomera emäntä
Edith syntyi vuonna 1915 Oulun läänissä, Kiimingin kunnan Tirinkylässä talollinen Matti Lehtolan perheeseen. Matti ja Maria Liisa o.s. Laurilalle syntyi kuusi lasta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Työistä kolme kuoli lapsena, mutta pojat ja Edith selvisivät aikuisikään. Edith Sofian ollessa kolmevuotias, hänen äitinsä Maria Liisa kuoli. Matti-isä avioitui uudelleen. Toisen puolisonsa Hilma Maria o.s. Mikkosen…
kirjoittanut
Eila Hanhela,
julkaistu
18.
2.
2019
Arja Sipola – Suomen ensimmäinen tangokuningatar
Arja Helena Sipola o.s. Korkeamaa syntyi 1956 Torniossa Arpelan kylässä metsätyönjohtaja Paavo Korkeamaan ja Raili Korkeamaan kuusilapsiseen musikaaliseen perheeseen. Arja Sipola valittiin Suomen ensimmäiseksi tangokuningattareksi Seinäjoen tangomarkkinoilla vuonna 1987. Artisti on julkaissut urallaan 14 singleä, viimeisin on Rami Sarmaston säveltämä Sinun omasi (Väylän Pyörre Records) vuonna 2018. Kemissä asuvan Arjan perheeseen kuuluu tällä hetkellä kaksi lasta,…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
18.
2.
2019
Kirjailija Selma Anttila – Aikakautensa sydän ja omatunto
Kirjailija Selma Anttila (1867-1942) oli kirjailija, naisasian ajaja, sosiaalipoliitikko, rauhanaktivisti ja aikanaan vahva, vaikutusvaltainen persoona. Koulutus oli tuiki harvinainen etuoikeus 1880-luvulla rahvaanlapselle, vieläpä tytölle. Sepän tytärtä onnisti, sillä hänen koulutiensä kustansi Lahdessa kauppiaana toimiva isoveli. Selma Anttila kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun ja sen jatko-opiston valmistuen opettajaksi. Selma Anttila hakeutui Alli Tryggin työtoveriksi uuteen Sörnäisten Kansankotiin,…
kirjoittanut
Sari Anttila,
julkaistu
18.
2.
2019
Anja Miilukangas – Yrittäjä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Anja Aira Auli Miilukangas (o.s. Aunola) syntyi Hilja ja Arvid Aunolan 12-lapsisen perheen kolmantena lapsena ja vanhimpana tyttärenä 28.9.1938. Perhe asui Mettalanmäellä, joka sijaitsi Saloisten kunnassa vuoteen 1973 saakka ja tuolloin tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen Raahen kaupungissa. Kesäisin maatalon lasten aika kului omassa pihapiirissä lampaita, vasikoita ja kanoja hoidellessa. Kanoja oli paljon ja niiden munien haku…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
2.
2019
Ulla Kallankari – Raatihuoneen äitihahmo ja lähimmäisten auttaja
Ulla Kyllikki Kallankari (s. 18.7.1928) oli syntyjään Lapaluodon tyttäriä. Hän eli valoisan lapsuuden yhteisössä, jossa moni ansaitsi elantonsa satamassa. Lapaluotolaisten lisäksi ympäröivän maakunnan väki sai lisäansioita laivojen lastauksessa. Töitä riitti myös naisille. Ullan vanhemmat Torsten (s. 1893) ja Martta (v. 1905) Kallankari muuttivat perheineen Kalajoelta Raaheen työn perässä. Torsten oli aluksi tullin palveluksessa. Työnantajaksi tuli…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
2.
2019
Seija Niemi-Pynttäri – Tarmokas pienen puolesta taistelija
Seija Sofia Niemi-Pynttäri syntyi maanviljelijäperheeseen Alajärvellä vuonna 1930. Lääkärin ammatti oli hänelle kutsumusammatti. – En ajatellut, että lääkäri tienaa hyvin. Jos niin olisin tehnyt, olisin pettynyt. Lukioluokalla minulle tuli vimmattu halu lääkäriksi. Se oli niin selvää, että muita vaihtoehtoja ei ollut, hän sanoi Martti Nevalalle vuonna 1990 antamassaan haastattelussa. Vuonna 1959 nuori lääkäri ajatteli, että…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
2.
2019
Aino Lassila – Pesi herrasväkien pyykit
Raahelaisittain Aino Lassilaa puhuteltiin Lassilaiskaksi. Hän ei itse tykännyt nimestä, mutta kuittasi sen huumorintajuisesti sanomalla: Laiska en oo mutta muuten vähätöinen. Tämä ei Inga ja Pertti Swanljungin mielestä ollut totta, sillä Aino oli erittäin ahkera ja kunnioitettu pyykkäri, siivooja ja kaikenlaisten kotitöiden taitaja, varsinainen yleisihminen. Swanljungin isossa talossa hän tiesi kaikkien tavaroiden paikat. Hän oli…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
20.
1.
2019
Kerttu Husu – Polkkapitäjän kasvatti kotiutui meren äärelle
Kerttu Husu (o.s. Vilamaa) syntyi 1.11.1914 Säkkijärvellä. Hänen äitinsä oli kansakoulunopettaja ja isänsä maanviljelijä. Kansakoulun jälkeen hän kävi keskikoulun ja kotiteollisuuskoulun Säkkijärvellä. Tämän jälkeen hän opiskeli Fredrika Wetterhoffin opinahjossa, Hämeenlinnan Käsiteollisuusopistossa, vuosina 1936-1939. Valmistumisensa jälkeen Kerttu toimi opettajana muun muassa Isojoen Villamon kylän ja Kauhajoen kutomakurssilla. Sotaleskeksi jäänyt Kerttu työskenteli sotien jälkeen opettajana muun muassa…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
20.
1.
2019
Hanna Widell – Raahen museo kotina 28 vuotta
Raahelaiset tunsivat Hanna (Alma Johanna) Widellin (s. 24.10.1907) tarmokkaana työmyyränä. Hän oli kotoisin Pyhäjoelta 11-lapsisesta perheestä. Maalaistalon suuren perheen tyttärenä hän joutui tarttumaan työhön hyvin nuorena. Koulua hänellä ei ollut aikaa käydä kuutta luokkaa enempää, vaikka halua olisi ollut. Koulun käynti olisi maksanut paljon. Hanna aloitti työn teon jo lapsuusvuosina. Ennen rippikouluikää hän teki maataloustöitä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
1.
2019
Marjaliisa Pitkäranta – ilon ja sadun kuvaaja
Kellotaulun keskellä istuu Lumikki. Ylös ojennetussa kädessä keikkuu pikkulintu sekuntien tahdissa. Kääpiöt ja muut Lumikki-sadun hahmot kuvittavat tunteja. Ulkona isä Veikko nostaa jyviä täynnä olevan kämmenensä. Pikkulinnut lentävät kädelle. Hellan kulmalla kuumenee piippausrauta. Eeva-äiti muotoilee vaaleaa, vahvaa tukkaansa muodikkaille laineille. Pikkusisko Marketta leikkii nukeilla. Marjaliisa piirtää ja piirtää. Kellon Lumikki, kääpiöt, linnut, kodin viereinen metsä,…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
16.
1.
2019
Eeva Järvelä – Perheenemäntä ja ompelija
Tapaan perjantaina 4. tammikuuta 95 vuotta täyttävän Eeva Järvelän (s. 1924 o.s. Lukkaroinen) kotonaan Piehingissä, joka sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raaheen vuonna 1973. – Sinähän olet Mannisen Kirsti, kyllä minä sinut tunnen, hän sanoo, kun kättelemme. Ihmeellistä, että hän näkee lukea ilman silmälaseja. Kuulo on aikain saatossa mennyt heikoksi. Vanhat asiat ovat…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
1.
2019
Olga-mummon elämä tsaarinajoista tasavaltaan, Venäjän vallasta vaiheitten kautta itsenäisyyden aikaan
Suomi ei ollut vielä edes Suomi, kun Olga-mummoni syntyi. Alunperin Olga-mummo oli sukunimeltään Sukara ja sittemmin Manninen, ja hän eli ajat, jolloin Suomi muuttui itäisestä valtiojärjestelmästä joltisenkin läntiseksi kulttuuriksi. Mummoni syntymän aikaan Suomi oli Suomen suuriruhtinaskunta, vuodet 1809–1917 olivat suuriruhtinaitten aikaa, mikä kuulostaa äkkiä ajatellen ajasta vailla kokemuksia omaavalle turhankin loisteliaalta. Oli 5. helmikuuta, lauantai,…
kirjoittanut
Pentti Jokinen,
julkaistu
16.
1.
2019
Tarja Vanhamaan matka pikkukylästä suurteollisuuden vaikuttajaksi
Olen Tarja Vanhamaa. Olen äiti ja diplomi-insinööri, tuotannon kehittämisen päällikkö sekä vuoden 2019 eduskuntavaaliehdokas Lapista. Asun lastemme ja mieheni kanssa Keminmaassa. Synnyin Lapissa eräänä kylmänä talvipäivänä kaamoksen keskelle. Ensimmäinen kotini oli Savukosken Lunkkauksen kylässä, jossa isäni toimi opettajana. Matka vei minut sieltä Ylikiiminkiin isäni kotiseudulle suvun lähelle. Veljeni ja minut kasvatettiin siis samalla tavalla. Meillä…
kirjoittanut
Tarja Vanhamaa,
julkaistu
31.
12.
2018
Sanna Palo – Peräpohjolan käsityönopetuksen uranuurtaja
Käsityönopettaja Sanna (Susanna) Palo (myöhemmin Alamäki) Alatornion Kukkolan kylästä, tunnettu myös Mylly-Sannuna tai Mäki-Sannuna, oli koulutettu käsityöihminen. Hän opetti vuosikymmenien ajan tekstiili-ilmausta, oli kansansivistyksen avarakatseinen kehittäjä ja oli perustamassa Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistystä. Susanna Henriika Palo syntyi 27.9.1876 Kukkolankosken törmällä Myllypirtissä taloustirehtööri Petter Palon (13.9.1845) ja Maria Kaisa Salomonsdotter Heikkilän perheeseen. Petter ja Maria Kaisa avioituivat 12.11.1871.…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
18.
12.
2018
Kerttu Kastelli – Maatalon emäntä ja kirjailija
Kerttu Mirjami Kastelli (o. s. Urpela) syntyi 15. elokuuta 1923 Nivalan Karvoskylällä isovanhempiensa omistamassa Weelannin talossa. ”Kastellin tiedon mukaan hänen syntymävuotensa oli katovuosi. Kertun isä joutui lähtemään ’taaloja tienaamaan’ Amerikkaan. Äiti yritti pitää kaksilapsista perhettä leivässä tekemällä muun muassa ompelutöitä. Taalakirjeitä tuli harvoin ja elämä oli tiukkaa, mutta Kerttu muisteli olleensa iloinen ja hauskuttaneensa isovanhempiaan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
26.
11.
2018
Olga Ryselin, monitoiminen nainen kahdella vuosisadalla
Olga Hortling syntyi Oulussa 12.10.1868. Hänen isänsä oli lääninkamreeri Johan Gustaf Hortling ja äiti Olga Beata o.s. Ståhlberg. Hortlingin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kuusi kuoli jo varhaislapsuudessa. Olgan varhaisvuosista ei ole muita dokumentoituja tietoja kuin valokuvia. Ottaen huomioon hänen myöhemmät opintonsa, hän on varmaan saanut ohjausta pianonsoitossa. Pianotunnit kuuluivat säätyläistyttöjen koulutukseen. 1800-luvun virkamiesperheessä puhuttiin…
kirjoittanut
Marja Anneli Rysä o.s. Hiltunen,
julkaistu
26.
11.
2018
Anna Suonperä – aina muiden puolesta
”Minun tyttöni menee kouluun”, päätti raahelainen Maria Rajaniemi vuonna 1880. Naapurit sanoivat, kannattaako köyhän yksinhuoltajan kouluttaa Anna-tytärtään. Raahe oli tuohon aikaan jo sivuuttanut kukoistuskautensa puulaivojen rakentajana ja kansainvälisen merenkulun kaupunkina. Asukasmäärä oli pysähtynyt noin 3000:een eikä Pohjanmaan rata ollut tulossa Raahen kautta. Mutta Maria Rajaniemi näki tulevaisuuteen: koulutus vie eteenpäin. Raahe oli kehittymässä monipuoliseksi koulukaupungiksi.…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
26.
11.
2018
Lempi Lantto – Piiasta emännäksi
Lempi Maria syntyi 29.1.1896 Juoksengissa Ruotsissa. Käytti aluksi äitinsä omaa sukunimeä Kiviniemi, mutta muutti myöhemmin nimensä Juusoksi. Lempi tuli vuonna 1914 Ratasjärvelle piiaksi Maansaaren taloon, jota isännöivät tuolloin Juho (1850-1926) ja Eeva Maria Kohkola. Talon ainoan tyttären Hulda Marian elämä jäi varsin lyhyeksi hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan nuorena. Emäntä Eeva Maria kuoli vuonna 1917.Elämä jatkui…
kirjoittanut
Maija Huhta,
julkaistu
25.
11.
2018
Maire Halonen – Raahen Ensi- ja Turvakodin voimanainen
Maire Halonen (o.s. Aaltonen) syntyi 26.10.1941 Askolassa, lähellä Porvoota. Hän oli muutaman kuukauden ikäinen, kun hän muutti perheensä mukana Hämeenlinnaan, jota hän pitää kotikaupunkinaan. Isä oli ammatiltaan asemamies, äiti oli kotiäiti. Aaltosen perheessä oli seitsemän lasta. Perhe asui rintamamiestalossa, jossa Aaltosen täti hoiti lapsia. Kun työssä käyvillä äideillä ei ollut juuri minkään vertaa äitiyslomaa, Aaltoselle…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
18.
11.
2018
Kristiina Hämäläinen – Nuoren poliitikon muotokuva
Kristiina Hämäläinen o.s. Pekkala löysi ammatillisen tiensä jo varhain. Hän aloitti hoitoalan työt viiisitoistavuotiaana hoitoapulaisena Hauhon vanhainkodissa. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi Kristiina on työskennellyt lähihoitajana ja sairaanhoitajana Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän keskussairaalassa vuodesta 2001. Hän on tehnyt työkeikkoja myös yksityissektorilla hoitovapaiden aikana sekä opettanut alansa opiskelijoita. Vuodesta 2014 lähtien Kristiina on toiminut Päijät-Hämeen keskussairaalan päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna eli ”kädet savessa” ihmisten…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
12.
11.
2018
Saima Kallinen – Ensimmäinen nainen Tornion kaupunginvaltuustossa
Saima Johanna Kallinen (17.2.1884-5.4.1947) oli ensimmäinen Tornion kaupunginvaltuustoon valittu nainen. Hän toimi konttoristina 1900-luvun alussa Röyttän satamassa ja perusti Tornioon vuonna 1918 kenkäkaupan. Saima Kallinen oli merkittävän rauhanpolitiikon ja puolustusministerin (1946-1948) sekä kansanedustaja (SDP) Yrjö Kallisen (1886-1976) sisar. Entisen Oulujoen kunnan Puralan tilalla syntyi Saima Kallinen. Isänsä Henrik eli Heikki (1853-1925) ja äitinsä Johanna Elisa…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
12.
11.
2018
Raija Lummi/Tasa-arvoon kasvaa kotoa käsin/Torniolainen vaikuttaja 2000-luvulla
Raija Lummi on vuonna 1961 syntynyt torniolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, filosofian maisteri, lehtori, kielten opettaja Lapin ammattikorkeakoulussa. Raija syntyi Torniossa viidentenä tyttönä Lummin perheeseen. Isoisä, pappa Iisak Lummi oli kuulemma ehdottanut nimen Raija Inkeri. Perheessä oli jo neljä isosiskoa ja nimiä oli jo paljon otettu käyttöön. ”Laitetaan tytölle nimeksi Raija Inkeri. Se on hyvä…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
1.
11.
2018
Alma Westerlund, torniolainen kirjakauppias ja opettaja
Torniolainen kansakoulun opettaja ja kirjakauppias Alma Westerlund (1863-1950) oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella Tornion huomattavimpia naisvaikuttajia. Hän toimi melkein neljä vuosikymmentä kansakoulun alaluokkien opettajana, hän piti kirjakauppaa vuosikymmenet ja oli 1920-luvulla Tornion kaupunginvaltuuston jäsen yhtenä ensimmäisistä naisista. Alma Westerlundilla oli neljä sisarusta, joista Akseli toimi Tornion sairaalan taloudenhoitajana ja Zakris Oulun lyseon rehtorina ja…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
1.
11.
2018
Helena Holappa – Tekstiilityönopettaja sai itse suunnitella työnsä
On vuosi 1939. Niemen pariskunta, Jaakko (1910-1984) ja Ellen (1907-1995, o.s. Majava), ostaa kiinteistön Raahesta, Reiponkadun ja Ämmänkadun kulmasta. Ämmänkatu on tuohon aikaan vain pahainen polku. Pian Raaheen muuton jälkeen syttyy sota, ja Jaakolta kuluu yli 5 vuotta maanpuolustustehtävissä. Ellen hoitaa taloa yksin. Jaakko oli talonomistaja ja maanviljelijä. Ellen oli kotiäiti ja ompelija. Yhdessä he…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
31.
10.
2018
Anneli Keski-Korsu – Pankkivirkailijan työ käsityöstä sähköisiin palveluihin
Eläkkeellä oleva pankkivirkailija Anneli Keski-Korsu näki 32 vuotta kestäneen työuransa aikana miten monet työvaiheet siirtyivät käsityöstä tietokoneelle. Annelin (o.s. Saarenpää s. 1931) lapsuudenkoti sijaitsi Ollinsaaressa. Kansakoulusta hän jatkoi opintietään keskikouluun ja sen jälkeen Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Hän sai merkonomin paperit vuonna 1950. Samana kesänä pääsi kesäksi töihin Santahoman konttoriin. Syksyn koittaessa hän aloitti työt…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
31.
10.
2018
Ritva Heikkilä – Lukiossa heräsi kiinnostus biologiaan
Ritva Heikkilä (o.s. Miilukangas) merkittiin kirkonkirjoihin Pyhäjoella vuonna 1949. Hän vietti lapsuutensa Saloisten Kertunkankaalla, joka vuoden 1973 kuntaliitoksen jälkeen on kuulunut Raahen kaupunkiin. Ritva kertoo, että hänen lapsuuskotinsa oli vaatimaton. – Isäni kuoli ennen syntymääni ja perheemme elämän pelasti alkuvaiheessa isän kuoleman jälkeen isoveljeni Erkki, joka ilmoitti – ollessaan silloin 13-vuotias – että hoida sinä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
27.
10.
2018
Anu Mattila – Se teatteri on vaan niin ihanaa
Pekkateatterin (nyk. Raahen Teatteri) näyttämöltä yleisölle tutuksi tullut Anu Mattila (ent. Krekilä) sanoo tammikuussa 2010: ”Tunne on tärkeintä. Kyllä se tuntuu hyvältä, kun ihmiset taputtavat. Hyvin onnistuneen esityksen jälkeen näyttelijällä on samanlainen tunne kuin urheilijalla, joka on päässyt maaliin voittajana. Ensi-illat ovat aina jännittäviä. Perhosia on vatsassa. Kyllähän sitä pääsisi helpommalla, jos istuisi yleisön joukossa.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
27.
10.
2018
Aino Turpeinen – näyttelevä Pikkumidinetti
Aino Turpeinen (o.s. Nuutinen) hakeutui Kuopion Naiskotiteollisuuskoulun ompelulinjalle 1945. Se lienee ollut hänelle toiveammatti. Ainakin se antoi hänelle pientilan emäntänä lisäansioita lähes 20 vuoden ajan. Huolellisena tyttönä Aino on säilyttänyt ohjekirjojansa vielä jälkipolville. Nehän kirjoitettiin ja piirrettiin itse, valmiit kirjat lienevät olleet liian kalliita tai niitä ei ollut. Niistä näkee, että hänellä oli kauneuden kaipuuta…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
27.
10.
2018
Sanni Pajari-Sariola – Tornion kirjastotoimenjohtaja
Sanni tuli Tornion kirjastonhoitajaksi 1971. Kirjasto sijaitsi tuolloin Länsirannan Pienteollisuustalossa Karkiaisen leipomon yläpuolella. Pikkukaupungin kirjastossa oli lämmin tunnelma. Koska henkilökuntaa oli alkuun vain kaksi työntekijää, itse tulin pari vuotta myöhemmin kolmanneksi, kaikki tekivät yhdessä kaikkia töitä. Pääkirjaston lisäksi oli kaksi sivukirjastoa ja kaksi laitoskirjastoa. Kuntaliitos 1973 toi lisää toimintaa, sivukirjastoja oli kuusi, laitoskirjastoja kolme ja…
kirjoittanut
Mervi Mustonen,
julkaistu
24.
10.
2018
Maija Pekkarinen – terveellisen ruoan puolesta puhuja
Maija Liisa Pekkarinen syntyi 20.5.1915 Kuopiossa perheen toiseksi lapseksi Nikolai II:n ollessa Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas. Hänen vanhempansa olivat metsäteknikko, maanviljelijä Johan Fredrik (Hannes) Pekkarinen, äiti emäntä Maria Pelkonen. Koti oli Vehmersalmella Räsälän kylässä, jossa Maija aloitti kansakoulun. Opettajien kehotuksesta hän pyrki Kuopion suomalaiseen tyttökouluun, josta pääsi ylioppilaaksi 1938. Ensimmäisenä kotikylänsä naisylioppilaana. Koko koulun…
kirjoittanut
Maija Kauppinen,
julkaistu
14.
10.
2018
Suoma Tausta koki sodan Hailuodossa
Suoma Tausta o.s. Sipola syntyi 1920 Hailuodossa. Hän kasvoi 13-lapsisessa perheessä. Heti rippikoulusta päästyään Suoma liittyi lottajärjestöön. Hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Hailuodon Ojakylän Osuuskaupan toimistossa sijaitsi radiopuhelinkeskus. Kun Suoma oli Osuuskaupassa työssä, hänelle opetettiin puhelinkeskuksen käyttöä. Talvisodan puhjettua Suoma ja kaksi muuta nuorta naista, Siiri ja Laina, osallistuivat ilmavalvontaan: he hoitivat puhelinkeskusta öisin neljän tunnin…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
4.
10.
2018
Hilja Hartman (o.s. Alaviuhkola) – elämän vaiheet
Hiljan isä oli Petteri (Pehr) Johaninpoika Pieti. Hän syntyi Ylitornion Martimon kylässä (3.3.1841). Varhaisimpana muistona isänsä lapsuudesta Hilja oli kertonut isänsä sanavalmiudesta. Perheessä oli ilmeisesti puhuttu huolellisuudesta, tunnollisuudesta – ja perinnöstä! Petteri istui pirtin lattialla ja veisteli työkalua. Työkalu särkyi ja äitinsä nuhteli. Poika vastasi: ”Siinä oli pojan perintö – ja nyt meni seki.”Petteri lähti…
kirjoittanut
Kalle Kauppila,
julkaistu
24.
9.
2018
Hanna Sippola – Oulun ensimmäinen naispoliisi
”Kolokatan Manta, kookas kuin karhu ja juluma kuin ahama. Rikolliset pelkäsivät häntä enemmän kuin ruttoa.” Kolokatan Manta elää Oulun seudun muistiperinteessä myyttisenä hahmona. Kookas nainen voi vielä nykyäänkin saada luonnehdinnan: ”Oot kuin Kolokatan Manta.” Manta oli Oulun ja samalla koko Pohjois-Suomen ensimmäinen naispoliisi, oikealta nimeltään Alice Johanna Maria (Hanna) Sippola (1875 Tampere–1949 Oulu). Oulun poliisilaitoksella…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
16.
9.
2018
Riitta Huttunen – Tornion kerhoravintolan yrittäjä
Torniolainen yrittäjä Riitta Sisko Huttunen o.s. Konttaniemi syntyi 31.5.1946 Ylitornion Raanujärvellä pienviljelijäperheeseen. Perheessä oli 11 lasta. Isä Heikki ja äiti Meimi o.s. Granat saivat tuntea nahoissaan Lapin sodan kauhut. Saksalaiset polttivat kaikki rakennukset, mitä lappilaisilta tienvarsilta löytyi. Niin myös Heikki ja Meimi Konttaniemen kodin Raanujärvellä. Heikki Konttaniemi todisti läheiseltä vaaralta oman kotinsa tuhopolton. Riitan yrittäjyyden…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
12.
9.
2018
Olga Luomi: suomettarelaisen matkapuhujan vivahteikas elämä
Suomalainen-lehti uutisoi 11. syyskuuta 1896 Olga Kauppilan valitun Jämsän Koskenpään Valkealuomen kansakoulun opettajaksi. Samana syksynä kansakoulun, jota tuolloin käytiin Luomin talossa, viimeisen lukuvuoden aloitti Aleksi Aaltonen. Kauppilan ja Aaltosen kohtaamisella oli Suomen historiaan jääneet vaikutukset. Tässä artikkelissa keskityn Olga Kauppilaan (myöh. Luomi), koska hänen elämänsä polku on jäänyt historiankirjoissa hajanaisten mainintojen varaan. Myöhemmin punakaartipäällikkönä tunnettua…
kirjoittanut
JI Hyytiäinen,
julkaistu
6.
9.
2018
Hanna Frankenhaeuser o.s. Åström – kauppaneuvoksen tytär Pohjois-Suomesta
Johanna (Hanna) Helena Åström syntyi Oulussa 27.2.1879 kauppaneuvos ja tehtailija Hemming ja Maria Matilda (o.s. Snellman) Åströmin perheeseen. Hanna vietti lapsuutensa kesät Alatorniolla Fältförin tilalla Tornionjoen varrella. Hanna Åström perusti Oulun ensimmäisen lastentarhan. Hän lahjoitti perimänsä Fältförin tilan Peräpohjolan kansanopiston käyttöön. Kulloon kartanon emäntä Hanna Frankenhaeuser kuoli vuonna 1947. Hanna Åströmin isoisä nahkurimestari Johannes (Johan)…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
6.
9.
2018
Marja L. Tuominen – lappilainen Annikki Kariniemi tutkija
KT, FM, KM Marja Liisa Tuominen (o.s. Wiitamäki) syntyi 2. lokakuuta 1943 Laviassa pienviljelijäperheeseen. Kotoa saatiin hyvät lähtökohdat tulevaa elämää varten, sillä lapsuudenkodissa luettiin paljon, käytiin kirjastossa ja elokuvissa, mikä oli harvinaista maaseudulla tuohon aikaan. Marja suoritti ylioppilastutkinnon Lavian yhteiskoulussa vuonna 1962 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970 Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Vuoteen 1992 asti…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
2.
9.
2018
Hilda Herrala – lappilainen kansanedustaja Kemistä
Hilda Gustaava Herrala syntyi Kemissä 8.4.1881 ja kuoli Kemissä 16.7.1956. Sosialidemokraatti Hilda Herrala oli kemiläinen kansakoulun käynyt ompelija, joka valittiin Lapin ensimmäiseksi naiskansanedustajaksi vuonna 1908 vaalipiirin ollessa tuolloin nimeltään Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri. Lapin lääni perustettiin vasta vuonna 1938 ja vaalipiirin nimeksi tuli Lapin läänin vaalipiiri. Vuosina 1918–1919 Hilda Herrala oli vankilassa poliittisista syistä. Herrala…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
30.
8.
2018
Vilhelmina Vuorivirta – kappa- ja turkisliikkeen omistaja Oulussa
Vilhelmina Fisk syntyi 10.6.1869 Hailuodossa. Hänen isänsä oli kunnan esimies Asarias Fisk. Vilhelmina sai tehdä ompelutöitä jo 11-vuotiaana kylän miesten vaatteiden räätälinä toimineen isänsä mukana. Hailuotoon tuotiin ensimmäinen ompelukone räätäli Fiskille ja pikku Miina opetteli sitä käyttämään. ”Pitäjäläiset, jotka ihmeissään katselivat masiinaa, eivät olleet vähemmän ihmeissään pikku Miinan taidosta kyetä sillä tikata”, kirjoittaa Anna Reding…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
26.
8.
2018
Eva Piispanen – Kuopion ensimmäinen naislääkäri
Kuopion tärkeimpiin uranuurtajanaisiin kuuluva tohtori Eva Piispanen täytti 50 vuotta toukokuun 25. päivä 1927. Merkkipäivänään ja pitkään sen jälkeen hän oli Kuopion ensimmäinen naislääkäri. Hän valmistui 1902 lääketieteen kandidaatiksi ja 1907 lääketieteen lisensiaatiksi. Eva Piispanen kaatoi ennakkoluulon muureja runsain määrin. Jo ensimmäiset potilaat kertoivat ihastuksella ja hämmästyksellä, että niin se vain koputteli ja kuunteli kuin…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
26.
8.
2018
Olga Slottsberg – opetusta, musiikkia, teatteria ja yhdistyksiä kaiken ikää
”…Laulunopettajakseen Nykarlepyyn poika sai Olga Slottsbergin, jonka lempinimi oli Sussu. Kun uusi oppilas oli yrittänyt antaa ääninäytteen, oli Sussu vaatinut välittömästi vaikenemaan. Tyst, tyst! Poika lauloi kuulemma yhtä falskisti kuin oli laulanut tätinsä Lina. Kun täti sitten oli kuullut tämän, hän oli nauraen ihmetellyt, vieläkö se Sussu opetti.” Näin Atte Kalajoki muisteli serkkunsa tuloa Uusikaarlepyystä…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
15.
8.
2018
Maili Autio – kiinteistöyrittäjä ja suurlahjoittaja
Maili Mandi Autio syntyi vuonna 1877 Saarijärvellä maanviljelijä Knut Aution ja emäntä Vilhelmiina Ahvenaisen perheen nuorimpana lapsena. Mailin viisi sisarusta kuoli jo lapsina, ja niin hän varttui vanhempiensa ainokaisena aikuiseksi. Isä kuoli tyttären ollessa kouluikäinen. Monien aikalaisnaisten tavoin Maili suunnitteli opettajan uraa. Hän jätti kuitenkin Jyväskylän seminaarin kesken jouduttuaan ristiriitaan opettajien kanssa. Tämä erimielisyys ei…
kirjoittanut
Maritta Pohls,
julkaistu
12.
8.
2018
Suoma Loimaranta – lottajärjestön lääkintäjohtaja
Kun Suoma Loimaranta suostui vuonna 1922 Lotta Svärd -järjestön lääkintäjaoston päälliköksi, hän oli 41-vuotias lääketieteen lisensiaatti, joka oli erikoistunut keuhkosairauksien hoitoon. Tämä vastuullinen tehtävä jatkui 20 vuotta (1922–1924 ja 1927–1942), aina vuoteen 1942 saakka, lukuun ottamatta kolmen vuoden taukoa 1920-luvulla. Suoma Helena syntyi vuonna 1881 Kuopiossa lääninrovasti Vilhelm Lindstedtin ja Hilda Nyholmin kymmenlapsiseen perheeseen.…
kirjoittanut
Maritta Pohls,
julkaistu
12.
8.
2018
Marina Takalo – vienankarjalainen runonlaulaja
Vienan Karjalasta kotoisin oleva Marina Takalo tunnetaan runonlaulajana, vanhan kalevalamittaisen kansanrunouden taitajana, jolta on tallennettu sadan tunnin äänitekokoelma ja joka lienee suurin yhden ihmisen suullisesta muistista koottu perimätieto maassamme.Marina Takalo kuolee Kemin kaupunginsairaalassa 22.7.1970. Hänet on haudattu Peurasaaren hautausmaalle Kemiin. Marina Ivanovna Nikitina syntyy 3.8.1890 Vienan Karjalassa Oulangan Taavonkylässä monen sukupolven vanhauskoisten suurperheeseen. Kalastus on…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
7.
8.
2018
Jenny af Forselles – länsimaisen Suomen rakentaja
Jenny Matilda af Forselles (1869–1938) syntyi Elimäellä everstiluutnantti Fredrik af Forsellesin ja Adolfina Emelia Kellanderin tyttärenä. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1896, siis vasta 27-vuotiaana. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1900. Vuonna 1904, 35-vuotiaana hän väitteli tohtoriksi kirjallisuudentutkimuksessa. Jenny af Forsellesin elämän vaiheet ja elämän eetos odottavat tutkijaansa. Tiedetään, että hän oli vuonna 1892 perustetun Unioni…
kirjoittanut
Maritta Pohls,
julkaistu
2.
8.
2018
Elsa Montell – lappilainen raanutaiteilija
Elsa Henrika Montell syntyi 28.12.1926 Rovaniemellä. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Isak Gustaf Montell ja Else Helena Nyman. Äiti oli ruotsalaista sukua Kalixista. Suvun jäsenet ovat toimineet raudan sulattajina ja värjäreinä noin 250 vuotta. Alkuaan he olivat Belgian valloneja.Elsa Montell on uniikeissa taideteoksissaaan uudistaja, jonka työt pohjautuvat traditioon ja myytteihin. Tämä näkyy sekä aiheissa että tekniikoissa.…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
22.
7.
2018
Hilda Seppälä – SDP:n kansanedustaja ja pitkän puurtajatien kulkenut naisasianainen
Näin muistelivat ystävät kansanedustaja Hilda Seppälää hänen kuolemansa jälkeen: Jälleen tuntuu kynä painavalta eikä ota juostakseen. Onhan kirjoitettava henkilöstä, joka inhimillisesti katsoen aivan kesken tärkeitä toimiaan sai kutsun ja jota kohtaan tunsimme lämmintä henkilökohtaista aateystävyyttä, jonka elämänote ja toiminta herättivät aina suurta kunnioitusta ja luottamusta ja jonka sympaattinen henkilökuva jätti mieleemme syvän, vilpittömän kaipauksen. Ei…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
21.
7.
2018
Alma Hedenström – nainen kulttuurin, naisjärjestötyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen eturivissä
Menneiden kymmenenvuosien sarja mahduttaa puitteisiinsa elämyksistä ja pyrkimyksistä harvinaisen rikkaan elämän, jolla leimaa-antavana on ollut polttava kaipuu yhä täydellisempään tietoon ja alati ilmennystä etsivä taiteellinen näkemys, missä voimakas paatos ja välkehtivä huumori ovat esiintyneet rinnakkaisina vivahduksina. Alma Hedenström valmistui elämäntehtäväänsä siinä oppilaitoksessa, joka on ollut monen muunkin ansioituneen naisen polun lähtökohtana, nimittäin Jyväskylän seminaarissa. Sieltä…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
21.
7.
2018
Maria Lehtinen – kahden sukupolven taloudenhoitaja
Meillä on tapana ihannoida menneisyyttä, moittia nykyisyyttä ja kohdistaa toiveemme tulevaisuuteen. Onhan siinä perää, että menneisyydessä on voinut olla paljonkin hyvää, jota seuraava aika on haudannut raunioittensa alle, mutta sen ajan varjopuolet on jo aikoja sitten unohdettu. Meillä on tapana ihaillen puhua noista entisaikojen talousapulaisista, jotka pysyivät samassa perheessä koko ikänsä ja ihan kuin kasvoivat…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
21.
7.
2018
Jenny Ivalo – Sortavalan Diakonissalaitosen perustaja, johtaja ja ylläpitäjä
Maaliskuun 23. pnä 1921 kätkettiin Sortavalassa maan poveen Kurjan Karjalan ja kaikkien elämän varjopuolella elävien lämmin ystävä, Sortavalan Diakonissalaitoksen johtajatar Jenny Ivalo (Ingman). Hän on esimerkki heikosta ihmisestä, joka antaessaan itsensä Jumalan käyttöön saa paljon aikaan. Jo lapsena Jenny Ivalo antoi sydämensä Jumalalle, mutta erittäin ratkaisevasti ja syvästi lienee hänen elämäänsä vaikuttanut se, että hän…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Elin Vuorivirta – taitava puheilla vaikuttaja
Oulussa täytti rouva Elin Vuorivirta 50 vuotta huhtikuun 18. pnä 1934. ”Reipas retkeilijällämme, jonka matkoilla ja retkillä ympäri maan on aina hauskuuttamassa muita, on yltänyt keski-ikään. Väsymys ei hänellä kuitenkaan kuulu nyt saavutettuihin vuosiin. Jos ihmisen on käynyt niin huonosti, että väsymys saa vallan, on paras astua huoneentäyteisen yleisöjoukon eteen ja pitää puhe, niin kumma…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Elise Pakarinen o.s. Hirvonen – kultturelli yhteiskunnallinen vaikuttaja
Keskiviikkona toukokuun. 4. pnä 1922 täytti rouva Elise Pakarinen o.s. Hirvonen Joensuussa 75 vuotta. Merkkipäivän vastaisena yönä kävivät useat paikkakunnan laulukuorot Elise Pakarista laululla tervehtimässä. Syntymäpäivänä hän sai paljon kukkia. Pitkin päivää kävivät ystävät ja tuttavat onnittelemassa ja tervehdyksensä tuomassa. Omien lasten tunteet tulkitsi Eino-poika merkkipäiväksi tehdyllä, tunteikkaalla runolla. Elise Pakarinen syntyi 1846 Kihtelyksen pitäjän…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Maria Luoma – ystävällinen oman leiviskänsä hoitaja
Teuvalla, Pekka Mattisen liikkeenhoitaja, rouva Maria Luoma täytti 50 vuotta kesäkuun 16. päivä 1928. Hän kohtasi elämän karuuden jo lapsena menettäessään kuolemalle molemmat vanhempansa. Härmässä, sukulaistalossa kauppias Luomasen luona, sai nuori orpo työn turvissa suojan ja kasvatuksen. Neitokainen pääsi oppimaan kauppapuodin taitojen lisäksi niin talousasioita kuin varaston täydentämisen taitoa. Kymmenittäin vaivalloisia matkoja Maria Luoma teki…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Anni Savola – oman kaupan, raittiusaatteen ja naisasian edistäjä
Lahdessa vietti kauppias Anni Savola 50-päiviään marraskuun 16. päivä 1928. Anni Savola tunnetaan kotiseudullaan hyvien harrastusten, tarmon ja toiminnan naisena. Naisten asioita ja raittiusaatetta hän on vienyt eteenpäin Lahden Suomalaisen Naisliiton ja Raittiusseura Säde I:n puheenjohtajana. Raittiusseuran vetäjänä hän ehti olla jo kymmenen vuotta, mutta jatkoi innokkaana jäsenenä. Antaumuksella Anni Savola on myös kehittänyt Lahden…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Hanna Salminen – karjalainen ruustinna ja naisasianainen
Laatokan Karjalan Jaakkiman pitäjässä vietti ruustinna Hanna Salminen 60-vuotispäiviään toukokuun 26. päivä 1927. Hän on esimerkki isänmaallisesta ja lämminsydämellisestä vaikuttajanaisesta. Salminen on hoitanut mallikkaasti niin suuren perheensä ja pappilan emännän velvollisuudet kuin monien ihmisten hyvinvointia parantavien toimintojen saamisen kuntaansa. Hän innosti ja kannusti. Jo nuorena tyttönä Hanna Salminen heräsi huomaamaan naisten sorretun aseman. Kun Suomalaisen…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Jenny Vaivio – kutsumusopettaja
Äyräpään Pölläkkälän sahan koulun opettaja Jenny Vaivio täytti 50 vuotta lokakuun 3. pnä 1925. Hän oli todellinen lasten hyväksi toimisen uranuurtaja. Kun Jenny Vaivio lopetti Viipurin tyttökoulun ja palasi Pölläkkälän saha-alueelle, ei hän voinut olla ojentamatta auttavaa kättään saha-alueen melkein hoidotta oleville lapsille. Apu konkretisoitui kouluna, jonka Jenny perusti omaan pieneen kamariinsa. Kohta se täyttyikin…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Anni Kaste o.s. Lindeberg – kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Anni Lindeberg syntyi Nastolassa ”Kumian kukkana” helmikuun 6. pnä 1876. Hän oli 14-lukuisesta lapsikatraasta 11. Isä Karl Kustaa Lindeberg oli vanhaa hämäläistä rusthollarisukua ja äiti Karolin Kristina Elisabeth Hymander papintytär Pornaisista. Äidinäiti perhe tuli kaukaa, hänhän oli Saksasta muuttaneen upseeriperheen lapsia. Isä oli kruunupuustellin hoitaja. Suuren lapsilauman elättäjänä ja maalla asuvana ei hän voinut tarjota…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
20.
7.
2018
Sofia Madetoja – raahelainen prokuristi ja naisasianainen
Raahen huomattavimpiin liikenaisiin kuuluva prokuristi Sofia Madetoja vietti 50-vuotispäiviään toukokuun 19. päivä 1927. Hän aloitti jo nuorena liikealalla puurtamisen, kävi Oulun kauppakoulun sekä palveli sen jälkeen siellä monissa liikkeissä konttoristina ja sittemmin liikkeidenhoitajanakin. Palattuaan sitten koti-Raaheen hän perusti oman liikkeen, jota hoiti menestyksekkäästi kahdeksan vuotta. Sota-aikana, olosuhteiden pakottamana, oli liike lopetettava. Viimeiset seitsemän vuotta hän…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
15.
7.
2018
Lilja Kinnunen-Riipinen – teologiaa ja kirkkodraamaa
Teologian tohtori, teatteriohjaaja ja maailmankansalainen Lilja Kinnunen-Riipinen syntyi Muuramessa 16.12.1946 ja hän kuoli Salossa 14.5.2018 vaikeaan sairauteen 71-vuotiaana. Kinnunen-Riipinen oli karismaattinen nainen, kielitaitoinen ja poikkeuksellisen lahjakas ja joka aina pukeutui mustaan. Lilja Kinnunen-Riipinen vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa Perniössä. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1966 ja aloitti opiskelun Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Myös teatteri veti puoleensa.…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
15.
7.
2018
Ester Kähönen – Viipurista Kouvolan Tyttölyseon rehtoriksi
Ester Kähönen oli karismaattinen persoona, joka kannusti tyttöjä omalle uralle. Kähöstä on kuvailtu ylvääksi, ryhdikkääksi ja huolitelluksi rehtoriksi, joka arvosti perinteitä ja kulttuuria. Hän piti kiitettävästi kuria ja järjestystä, mutta jäi monelle etäiseksi. Ester Kähösen nimi kuului olennaisena osana mielikuvaan Kouvolan tyttölyseosta. Hän tuli tunnetuksi tuhansille opiskelijoille. Hänen vaikutusvaltansa ulottui koulua paljon laajemmalle alueelle: Kouvolan…
kirjoittanut
Marjatta Hietala,
julkaistu
14.
7.
2018
Tyyne Martikainen – naissotakirjailija ja tietokirjailija
Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
1.
7.
2018
Liisa Rautiainen – Lapin taiteen Grand Old Lady
– Hän oivalsi osaavansa piirtää piirrettyään onnistuneesti varsin vaikean aiheen: tytön pyörittämässä vannetta. Myös ensimmäinen käynti taidenäyttelyssä 14-vuotiaana oli taiteellisesti tärkeää: Rautiainen tutustui salaa Kemin klubilla olleeseen Yrjö Saarisen näyttelyyn, jota tuolloin pidettiin rohkeana, jopa sopimattomana, kertoo tohtori Eva-Johanna Mäkinen, joka tarkastelee väitöstutkimuksessaan vuodelta 2012 Lapin taiteen Grand Old Ladyksi kutsutun kuvataiteilija ja kuvataideopettaja Liisa…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
1.
7.
2018
Hildur Larsson – Lapin valokuvauksen uranuurtaja
Hildur Augusta Larsson (vuodesta 1916 Sammallahti) syntyi Pohjois-Ruotsissa Nederkalixissa (Alakainuussa) vuonna 1882 herrasperheeseen. Hänen isänsä Nils Petter Larsson (1849 – 1918) oli ammatiltaan metsäntarkastaja ja työskenteli Kemi Oy:ssä. Äidin nimi oli Johanna Margreta Larsson (o.s. Pettersson). Nils Petter Larssonin perheellä oli yhdeksän lasta. Yhdestä heistä, Hildurista, tuli Lapin valokuvauksen uranuurtaja.Valokuvaaja Hildur Larssonista (1882 – 1952)…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
9.
6.
2018
Martta Ritvanen – Kaunis Korun perustaja
– Koskaan en ole syntymäpäivistäni elämää pitänyt, mutta nyt aion oikein koketeerata iälläni, sanoo Martta Ritvanen Helsingin Sanomien haastattelussa 28.5.1995, kun hän 84-vuotiaana valmistelee lakkiaisiaan yhdessä pojantyttärensä kanssa. Martasta on tulossa maan kaikkien aikojen vanhin uusi ylioppilas iltalukiosta Helsingissä. Martta päätti keskikoulun vuonna 1927. Vanhempien mielestä koulutusta oli tarpeeksi tytölle ja keskiarvokin oli laskenut alle…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
5.
6.
2018
Aila Tamminen – Varalaa kehittämässä!
Aila Sylvia Tamminen, o.s. Malm syntyi Tampereella 8.6.1942. Hänen äitinsä oli työnjohtajana Lapinniemen Puuvillatehtaalla ja isä toimi metallimiehenä Ajokilla, jossa hän oli myös pääluottamusmiehenä. Pieni perhe, Aila ainoana lapsena, oli hyvin kiinteä ja paljon asioita tehtiin yhdessä. Liikunta ja urheilu tulivat Ailan elämään jo hyvin varhain. Isä toimi aktiivisesti Tampereen Pallo-Veikoissa, Suomen Palloliiton joukkueiden…
kirjoittanut
Tuula-Maija Leikomaa,
julkaistu
5.
6.
2018
Rauha Kourilehto – Kodinhoitaja teki kaikki kodin työt
Rauha Kourilehto (o.s. Karvonen) on syntyjään Piehingin tyttöjä. Piehinki sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Rauhan vanhemmilla, Aili Sofia (o.s. Röning) ja Frans Emil Karvosella, oli pieni maatila: 3-4 lehmää, mulleja, lampaita ja hevonen. Rauha syntyi Karvosen perheeseen 23.2.1935 kuudentena lapsena. Hänen jälkeensä syntyi vielä seitsemäs lapsi. 1930-luvulla elettiin niukkuudessa:…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
5.
6.
2018
Alma Hirvelä – opettaja ja naisasianainen
Alma Hirvelä o.s. Ylitalo syntyi vuonna 1888 Alatemmeksellä, kävi Raahen seminaarin ja toimi ensin opettajana Luohualla ja Limingassa, sitten Oulussa, missä hän oli väliaikaisena ja sijaisopettajana perheenemännän tehtävien ohella. Perheessä oli neljä lasta. Alma Hirvelällä riitti voimia toimia ansiotyön ohella kodissa ja kodin ulkopuolella, missä hän osallistui aatteellisiin harrastuksiin. Limingassa ollessaan hän otti osaa innokkaasti sikäläisen…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
23.
5.
2018
Hilkka Finne, kuvataiteen opettaja, tekijä ja kirjoittaja
Hilkka Finne (1877 Kangasala–1964 Helsinki) kuuluu siihen 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoiden runsaaseen joukkoon, jotka ovat osin jääneet tutkimusten ja muistelmien ulkopuolelle. Näin ehkä siksi, ettei Finne ollut perinteinen taidemaalari, vaan graafinen suunnittelija, kuvittaja sekä taideteollisuuden tekijä ja puolestapuhuja. Ja ennen kaikkea hän oli kuva- ja puhetaiteen opettaja, joka jatkuvasti etsi uusia tietoja, ideoita ja menetelmiä taidekasvatustyöhön. …
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
15.
5.
2018
Armi Hulkkonen – aina valmiina!
Synnyin loppiaisaamuna Kaavin Rasimäen kotikoululla isän toimiessa kätilönä, kirjoittaa Armi päiväkirjassaan. Kotiapulaisemme Elma oli ansaitulla joululomalla ja minä tupsahdin iäkkäille vanhemmilleni hieman etuajassa. Pestyään minut isä oli onnellisena esitellyt tummatukkaisen ja –silmäisen, pulskan tyttölapsen äidilleni sanoen: Katsos, ihan Emma-tädin näköinen! Minulla oli jo kaksi vanhempaa veljeä. Pienestä alkaen olin vilkas, tuppasin lähtemään omille retkille. Kerrankin…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
15.
5.
2018
Irja Kyllikki Holmén – Min mamma
ALLT BÖRJAR MIDSOMMAREN 1940 Festklädda människor rör sig i klungor över området, glatt pratande. Musiken spelar vid dansbanan och folk trängs…
kirjoittanut
Maj-Britt Jansson,
julkaistu
8.
5.
2018
Hilda Maria Kull – Ett mångskiftande livsöde
Min mormor Hilda Maria Kull var född i Rimal by i Solf som andra barn till Anders Johan Johansson Remahl (f. 17.4.1841) och Vendla Sophia Carlsdotter Påfs (f. 2.6.1840). Paret var kusiner! Kusingifte har länge ansetts som icke-rekommenderbart. Hur det var då det begav sig finns inga belägg för. Faktum är att kusingiften varit vanligare…
kirjoittanut
Birgitta Granholm,
julkaistu
8.
5.
2018
Edit Ström – min mor
Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström. Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde…
kirjoittanut
Inga Skott,
julkaistu
8.
5.
2018
Alma Augusta Geitel f. Stark 1860 – 1932; en yrkeskvinnas karriär i järnvägens tjänst
Alma föddes 12.02.1860 i Ekenäs[1] som fjärde barn till handlanden Ernst Wilhelm Stark och hans hustru Emma Constance Elodie f. Ljungberg. Familjen hörde till de prominenta I Ekenäs. Förutom handelsboden drev fadern utrikeshandel och var delägare i ett antal fartyg. Bland de mera udda företagen måste räknas andelen i Ekenäs första badhus. Badhuset verkade…
kirjoittanut
Bo-Göran Geitel,
julkaistu
7.
5.
2018
Hilja Pärssinen – sosialismin soihdunkantaja
Hilja Pärssinen (o.s. Lindgren) syntyi 13.07.1876 Halsualla pappisperheeseen. Hänen isänsä oli kappalainen Karl Henrik Lindgren ja äitinsä Anna Elisabeth o.s. Dahlund. Äiti oli ruotsinkielinen, mutta perheessä puhuttiin isän suomalaisuusaatteen innoittamana kotikielenä suomea. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista Hilja oli nuorin. Isä Karl Henrik oli kansanvalistaja. Hän toi Halsualle kirjaston, perusti kuoron ja köyhäinkoulun. Se muuttui…
kirjoittanut
Leena Hietanen,
julkaistu
16.
4.
2018
Hanna Pietilä – käsityöihminen ja pitokokki Kellosta
Heli Meriläinen kertoo isotätinsä Hanna Pietilän (os. Meriläinen) tarinan Hanna syntyi 1907 Juho ja Emma Gustaava (os. Lopakka) Meriläisen perheeseen Haukiputaan Kellon kylässä. Sisarusparveen kuului lisäksi 4 tyttöä ja kaksi poikaa, joista Heikki niminen on kertojan isoisä. Hanna asui pitkään oman äitinsä, vanhaäidin Emma Gustaavan kanssa ”pikkupuolella” Inkilän tilalla Kellossa, joka kuuluu nykyisin Ouluun. Hannaa…
kirjoittanut
Heli Meriläinen,
julkaistu
15.
4.
2018
Raija Päkkilä – elämä ja intohimo – teatteri
Sota-aikana 1938 – 1944 Suomessa oli voimassa huvitilaisuudet kieltävä laki. Kielto oli niin ankara, että luvattoman tilaisuuden järjestäjä saattoi saada vankilatuomion. Tilaisuuteen osallistujia sakotettiin. Hääpari sai häissään tanssia yhden valssin. Siihen eivät vieraat saaneet osallistua. Suomi oli ainoa sotaan osallistuvista maista, jossa oltiin näin ankaria. Nuoret miehet olivat rintamalla tai muissa sotatoimissa ja neitoset töissä…
kirjoittanut
Aili Pollari,
julkaistu
14.
4.
2018
Leena Viitaniemi – Kukka-Leenasta kenraalien kenraaliksi
Pienoiselämäkerta kertoo Leena Viitaniemen (s. 1944) tarinan. Kertomuksessa kuljetaan Leena Viitaniemen mukana lapsuudesta Tampereella aina vuoteen 2017 asti. Kertomuksessa kuvataan, millaista oli perheiden elämä sodan jälkeisinä vuosina, kerrotaan teinien elämästä, kouluista, harrastuksista, nuoren perheen elämästä ja määrätietoisesta tavoitteesta tehdä uraa fysioterapeuttina ja perustaa oma yritys. Viitaniemen opinnot ulkomailla ovat tehneet hänestä alansa erityisosaajan. Hän on…
kirjoittanut
Tuula Martikainen,
julkaistu
8.
4.
2018
Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär
Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…
kirjoittanut
Siiri Alakorva-Balagović,
julkaistu
19.
3.
2018
Riitta Ahtiainen – Elämäni tarinaa
Riitta Ahtiainen kertoo elämästään perheenäitinä, maatalousyrittäjänä, tilastohaastattelijana ja mummina. Riitta Ahtiainen, 64 v, on ollut naimisissa Ilkka Ahtiaisen kanssa 41 vuotta. Heidän perheessään on 5 lasta, 4 tytärtä ja 1 poika sekä 7 lastenlasta. Hän on innokas järjestö- ja yhdistysaktiivi, maa- ja kotitalousnainen ja luottamushenkilö. Synnyin Kuopiossa ja asuin 10 ensimmäistä vuottani Jäppilässä, kunnassa,…
kirjoittanut
Riitta Ahtiainen,
julkaistu
15.
3.
2018
Sylvi Wuolijoki ─ aikansa naisasianainen
1900-luvun alkupuolella naimisissa olevan naisen paikka oli koti, yhteiskunnalliset asiat kuuluivat miehille. Sylvi Wuolijoki ajatteli toisin; hänen mielestään naisilla oli velvollisuuksia paitsi perhettään myös yhteiskuntaa kohtaan. Hän tuki miehensä poliittista uraa ja edusti hänen rinnallaan, mutta korosti, ettei edusta miestään vaan tämän asemaa. Omalla esimerkillään hän rohkaisi naisia laajentamaan reviiriään kodin ulkopuolelle. Sylvi Wuolijoki, o.s.…
kirjoittanut
Maija Kauppinen,
julkaistu
11.
3.
2018
Katri Antell – leipomoyrittäjä Oulusta
Catharina Henrika Antell (os. Pyhtilä) syntyi Pattijoella 6.12.1850 torppari Johan Pyhtilän ja Maria Henriksdottin perheeseen. Katri Pyhtilä aloitti työuransa Anna Antellin piikana 18-vuotiaana vuonna 1869. Tuohon aikaan torpparin tyttärelle tyypillinen työura alkoi piikomalla. Pyhtilän työnantaja Anna Antell oli aloittanut oman leipomon ja kaupan toiminnan ilmeisesti vuonna 1868. Anna Antellin poika Johan Antell valmistui vuonna 1861…
kirjoittanut
Eija Ukonaho,
julkaistu
11.
3.
2018
Eila Huhtala – leipurin tyttären kohtalo
Aarne (s. 1897 Viialassa) ja Elina Eufrosyne (1903-1932 o.s. Saine) Kallioinen asuivat 1920-luvun loppupuolella Oulussa, jossa Aarne työskenteli Viljo-veljensä kanssa yhteisessä leipomossa. Perheeseen syntyi Oulussa kaksi lasta: Irja (s. 1925) ja Armas (s. 1926). Perhe muutti Raaheen Armaan syntymän jälkeen. Aarne Kallioinen ryhtyi pitämään leipomoa ja pientä pullapuotia Aallon jälkeen Aurion talossa Koulukadulla. Elinan siskot…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
10.
3.
2018
Pirkko Laurikainen – jumppasisko
Pirkko on syntynyt Sortavalassa 16.2.1937 viisilapsisen perheen vanhimmaksi lapseksi. Veli syntyi myös Sortavalassa juuri ennen talvisodan alkua. Evakkotaival kulki Kuopiosta Joensuuhun ja jälleen Kuopioon, johon perhe asettui ja jossa nuoremmat sisaret syntyivät. Perheeseen kuuluivat Pirkon ja sisarusten lisäksi isä, joka sodan jälkeen työskenteli ammattiautoilijana ja äiti, joka teki kotona ompelutöitä. Myöhemmin, kun nuorin lapsista aloitti…
kirjoittanut
Minna Huuskonen,
julkaistu
10.
3.
2018
Selma Fröberg – en folkbildare
Mitt intresse för lärarinnan Selma Fröberg väcktes när Lärar- och elevförbundet vid Åbolands folkhögskola år 2013 fyllde 120 år. Jubileumsåret till ära ordnade föreningen bland annat en dramatiserad vandring i folkhögskolan. Det föll på min lott att gestalta fröken Fröberg och försöka sätta mig in i hennes gärning som lärare på skolan. Sedan dess har…
kirjoittanut
Lena Långbacka,
julkaistu
5.
3.
2018
Gunilla Löfman – Kan stjärnorna le?
25 maj 1995 Polikliniken har jag besökt varannan vecka under fem månaders tid. Idag säger man att nu finns det inga fler undersökningar att göra, vi ska studera resultaten och skicka din diagnos per post. 28 augusti 1995 Att jag inte kommer att få något brev…
kirjoittanut
Gunilla Löfman,
julkaistu
5.
3.
2018
Wilhelmiina Anttila – Saarijärven salomailta Afrikkaan
Saarijärven salomailla Lanneveden kylässä Anttilan talossa elelivät maatilallansa Johannes ja Kustaava Anttila perheensä kanssa. Perheessä oli äidin ja isän lisäksi poika Juho ja tyttäret Johanna ja Maria. Sitten kesällä v.1897 heinäkuun 15. päivänä perhe kasvoi kerralla kahdella: syntyi potra poika ja hento tyttö. Kaksoset saivat kasteessa nimet Oskari ja Wilhelmiina. Perheeseen syntyi vielä paljon lapsia,…
kirjoittanut
Helena Hirn,
julkaistu
4.
3.
2018
Pirkko Hietala – poimintoja pitkän elämän varrelta
On marraskuun 22. päivä 2017, kun puolenpäivän jälkeen soitan Jyväskylän Puikkarissa Pirkko Hietalan ovikelloa. Olemme lähteneet aamuvarhaisella Pirkon kuopuksen Heikki Hietalan kanssa Helsingistä kohti Jyväskylää. Tarkoitukseni on haastatella Pirkkoa voidakseni kirjoittaa hänestä Naisten Ääneen. Pirkko ilahtuu tulostamme ja ottaa meidät vastaan lämpimästi halaten. Pirkko syntyi tammikuun toisena päivänä 1921 Keuruulla Saima ja Ville Ruuskasen perheen…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
2.
3.
2018
Liisa Kiianlinna – Ihmemaailmassa
Ovikello soi. Eteisestä kuului tuttu kysymys: ”Anybody home?”. Olohuoneeseen astui punatukkainen Liisa-mummo. Istuuduimme alas ja hän alkoi kertoa minulle lapsuudestaan. Isoäitini Liisa Kiianlinna syntyi 15.6.1943 Kuusankoskella. Sairaala oli uusi, eikä siellä ollut syntynyt kuin vasta neljä lasta ennen häntä. Liisan perhe asui siihen aikaan Korian varuskunnassa. Perheeseen kuului hänen lisäkseen äiti, isä, pikkuveli Lauri ja…
kirjoittanut
Liisa Kiianlinna,
julkaistu
2.
3.
2018
Satu Järvenkallas – Suomen varhaiskasvatuksen vahva vaikuttajanainen
Satu Järvenkallas on aloittanut 30-vuotisen työuransa päiväkodissa harjoittelijana ja lasten hoitajan sijaisuuksissa, edennyt jo nuorena Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen ylimpiin johtotehtäviin. Lisäksi hänet tunnetaan omalla alallaan vahvana valtakunnallisena asiantuntijana ja vaikuttajana. Kesäkuusta 2017 Helsingin kaupungin toimialamuutoksessa Satu Järvenkallaksen johtama varhaiskasvatusviraston toiminta siirtyi palvelukokonaisuutena osaksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa. Järvenkallas iloitsee Helsingin vanhoja rakenteita rikkovasta…
kirjoittanut
Hanna Maidell,
julkaistu
27.
2.
2018
Mirja Hakko – kasvu toimittajan ammattiin
Oulunsalolaisen Hakon perheen Mikko-isän työ kiertokoulunopettajana oli päättynyt, ja hän oli juuri valmistunut poliisiksi Suomenlinnan poliisikoulusta, kun Mirja Annikki syntyi maaliskuussa 1921. Uudella tulokkaalla oli jo kaksi veljeä, 10-vuotias Sulo ja 3-vuotias Into, kaksi muuta lasta oli menetetty vuoden 1919 epidemiaan. Nyt oltiin uuden alussa. Koska isommat lapset osallistuivat tuolloin ahkerasti kotitöihin ja lastenhoitoon, on…
kirjoittanut
Aino Kukkonen,
julkaistu
27.
2.
2018
Helena Vaari – tekstiilitaiteilija, jolle neula on sivellin
Helena Vaari on taidekäsityöläinen, sillä hän sekä suunnittelee että toteuttaa itse teoksensa. Hänen töittensä edessä syntyy kunnioitus ja ihailu, jota on vaikea sanoin kuvata. Viimeksi näin niitä hänen Neula siveltimenä 30 vuotta -näyttelyssään Lahdessa Galleria Nuovossa syksyllä 2017. Se oli niin voimaannuttava taidekokemus, että sieltä oli haikeaa lähteä pois. Piti mennä uudestaan! Helena Vaarin taide…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
24.
2.
2018
Eeva Ryynänen – kuvanveistäjän materiaalina puu
”Sitä voi sanoa myötäsyntyiseksi tuomioksi – lahjaksi, kohtaloksi: kun on nähnyt kuvia puun sisässä, niin sieltä aina etsii.” Näin kuvasi Eeva Ryynänen suhdettaan materiaaliinsa ”ikuiseen puuhun”, joka oli ennen meitä ja jää meidän jälkeemme. Suomalainen mänty, joka kasvaa ohi monen ihmisiän, oli Eeva Ryynäsen mielestä kuin pohjoismainen iho. Veistosten aiheet nousivat materiaalista itsestään. Eeva teki…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
24.
2.
2018
Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä
”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…
kirjoittanut
Annikki Kuukasjärvi,
julkaistu
24.
2.
2018
Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta
”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.” Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…
kirjoittanut
Ilari Mäkitalo,
julkaistu
24.
2.
2018
Ruusa Ailonen – saunottaja, hieroja ja kuppari
Raahessa Rantakadun ja Pitkänkarinkadun kulmassa asui Samuli Pauhalarjun Wanha Raahe -kirjan mukaan merimiehiä: kulmatontin numero 149 omistajia olivat 1850-1860 -luvuilla merimies Niemelin, merimies Hoffren, perämies Forsman ja nahkurimestari Karlund. Seuraavan tontin numero 148 omistivat tuolloin luotsin leski Lindgren, merimies Kaarakainen, merimies Nilsson ja kraatari Sundberg. Pakkahuoneen ja Ruiskuhuoneen läheisyyteen nousi vuonna 1911 Rantasauna. Sauna ja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
2.
2018
Esteri Tokola – Hassisen kaupasta ei lähetetty laskua
Esteri Tokola (o.s. Raatikainen) päästi ensimmäiset parkaisunsa ilmoille vuonna 1931 Gellmanin sairaalassa Pitkänkarin kuusikossa. Hänen vanhemmillaan oli Kopsassa pieni kauppa. Se meni konkurssiin 1930-luvulla. Raatikaiset muuttivat Saloisiin. Vuonna 1943 perhe muutti Pattijoelle, kun löytyi sopiva maatila, jossa oli mahdollisuus pitää paria lehmääkin. Pattijoella Esteri meni kansakoulun viidennelle luokalle. Esterin toiveammatti oli myyjä. Hän kävi kaupoissa…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
2.
2018
Musiikkineuvos Sointu Annala – työtä musiikin hyväksi liki 70 vuotta
Kansakoulunopettaja Sointu Honkalampi (s. 1931 Kuopio) mietti kesällä 1956, minne lähtisi, etelään vai pohjoiseen. Hän oli 25-vuotias, valmistunut opettajaksi 1952 Heinolan seminaarista ja ollut neljä vuotta opettajana Savonlinnassa. Vihje tuli unessa: ”Hae Ouluun, siellä on vuorolukua ja pommitusten jälkiä. Oulu sopii, et kuitenkaan koskaan mene naimisiin.” Sointu halusi kouluun lisää musiikkia ja musiikkikerhoja, joissa olisi…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
23.
2.
2018
Kaija Lehmuskallio – elämänsä lukutaidolle omistanut tutkija
Sibeliukselle liputuspäivä, arvokas aapis- ja postikorttilahjoitus Hattulan kirjastolle, nimikkosäätiö, arvopokkari, neljä runoteosta, romaani kartanoelämästä. Jollekin jo yksi näistä on koko elämän saavutus. Kasvatustieteen tohtori, dosentti Kaija Lehmuskallio on tehnyt tämän kaiken seniorivuosinaan. Työvuotensa pedagogi omisti lapsen alkukasvatuksen ja -opetuksen tutkimiseen, josta väitteli, opetti ja kirjoitti oppikirjoja. Kaija Lehmuskallio (o.s. Kovanen) syntyi Hankasalmella, mutta muutti pian…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
23.
2.
2018
Tuulikki Koivunen Bylund – Härnösandin piispa, Uppsalan tuomiorovasti
Tuulikki Koivunen Bylund on tehnyt merkittävän uran Ruotsin evankelisluterilaisessa kirkossa. Härnösandin piispan virkaan marraskuussa 2009 vihitty Bylund Koivunen on Ruotsin ensimmäinen suomalainen naispiispa. Lue koko teksti https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/9500!
kirjoittanut
Pirkko Lehtiö,
julkaistu
21.
2.
2018
Pirjo Karhu – naisyrittäjyyden johtotähti
Kun Pirjo Karhu 16-vuotiaana lähti maailmalle, hänellä oli vankka usko siihen, että kaikki ovet ovat auki ja hyviä asioita tulee tapahtumaan. Jo lapsena iskostui vahvasti selkärankaan halu vastata omista asioista ja tehdä osuutensa maatilan töistä ahkerasti ja sinnikkäästi. Opiskelujen jälkeen mielessä siinsi unelma omasta yrityksestä ja yrittäjäurasta. Sitä ennen tarvittiin kuitenkin vahvaa ammatillista kokemusta ja…
kirjoittanut
Pirjo Karhu,
julkaistu
21.
2.
2018
Hilja Grönfors – suomalaisen romanikäsityö- ja lauluperinteen taitaja
Hilja Grönfors on suomalaisen romanikäsityö- ja lauluperinteen taitaja ja tallentaja. Julkisen uransa alkutaipaleella olevan laulajan töitä on ehditty palkita jo useilla merkittävillä palkinnoilla. Lue koko teksti Kansallisbiografiasta!
kirjoittanut
Risto Blomster,
julkaistu
19.
2.
2018
Irja Sillanpää – suuri elämä pienellä tilalla
Kuusi tuokiokuvaa elämästä kiteyttävät kertomuksen päähenkilön, vuonna 1927 syntyneen äitini Irja Sillanpään (os. Alitalo) elämän, perheen ja ystävät, työn ja vapaan sekä suurimmat ilon ja surun hetket. Ennen kaikkea kuvat valottavat niitä tapahtumia, jotka vaikuttivat Irjan elämänkohtaloon kotitilansa hoitajana ja suuren perheen kasvattajana. Ensimmäisessä kuvassa on seitsemän sisarusta suorassa rivissä, kuusi tyttöä ja yksi poika,…
kirjoittanut
Sinikka Sillanpää,
julkaistu
17.
2.
2018
Elma Selma Korjula – lämpöä kupliva suru
Jussi Lötjönen vietteli Helmin. Jussin isä maksoi lapsesta. Jussilla oli toinen nainen, Moilanen, jonka hän nai. Helmin isä vihastui, vei Helmin pois, eikä minun äitini nähnyt koskaan isäänsä, eivätkä Jussin pojat sisartaan. Parempaa ompelukonetta ei ole. Ei rouskuta, ei oikuttele. Kehrää kuin rukki – hyristen. Nyt se on minun. On ollut jo kauan, mutta sillä…
kirjoittanut
Kirsi-Marja Myöhänen,
julkaistu
17.
2.
2018
Ellen Kauppila – Kauppila kvinnosläkte
Min mormors föräldrar Anna-Lisa och Johan Emil är antecknade som husbönder på Kauppila hemman i Närpes år 1907. Hemmanet är fortfarande i släktens ägo och brukas av min mormors brorsbarn. Jag har fått veta att namnet Kauppila härstammar från Östermark (Teuva), där hemmanet redan år 1582 eller 1583 är antecknat som skattehemman. Kauppila hemman har…
kirjoittanut
Gun-Britt Lund,
julkaistu
13.
2.
2018
Greta Väänänen – Reeta-mummo
Synnyit Savossa, Vänninmäellä, Anders Böökin ja Elsa Brita Revon kahdeksanlapsisen perheen kuudentena lapsena. Sisaruksistasi usea kuoli jo aivan pikkuisena. Aikuiseksi vartuttuasi avioiduit jo hyvin nuorena saman kylän pojan, Paavo Väänäsen kanssa. Jäitte asumaan kotikyläänne. Valkorunkoiset koivut reunustivat järveä, jonka rantatörmällä kökötti savupirttinne. Perustitte perheen. Saitte lyhyen ajan sisällä kahdeksan lasta. Ilo asui kanssanne pienessä, vaatimattomassa…
kirjoittanut
Annikki Vuoti,
julkaistu
9.
2.
2018
Helmi Karjalainen – Kuopion Minna Canth -patsashankkeen alkuunpanija
Opettaja Helmi Karjalainen oli nopeaälyinen, sukkelasanainen ja tinkimätön oikean asian puolustaja. Puolustaessaan kansamme oikeuksia hän tuli julkisessa puheessaan sanoneeksi sellaista, minkä kenraalikuvernööri Bobrikoff katsoi majesteettirikokseksi. Nikolai Bobrikoff määräsi kouluhallituksen antamaan muistutuksen opettaja Karjalaiselle. Hufvudstadsbladetin pakinoitsija Guss Mattsson risti Helmin Karjalan kirkkaaksi helmeksi (Karelens äkta pärla). Kun Suomi itsenäistyi, kouluhallitus lähetti Helmi Karjalaiselle peruutuksen e.m. keisarillisesta…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
30.
1.
2018
Karin von Wright – sjuksköterska, laborant, cytologassistent, hum.kand.
Karin von Wright kom under sin yrkeskarriär att göra flera osynliga, inte uppmärksammade insatser inom medicinsk forskning. Trots förutsägelser om att hon var praktisk och ointellektuell, visade hon sin omvärld att hon kunde klara av ett ansvarsfullt och självständigt arbete. Karin deltog i arbetet med att utveckla Rh-immuniseringen och arbetade under ett decennium på Röda…
kirjoittanut
Camilla Johnsson,
julkaistu
30.
1.
2018
Eija-Liisa Ahtila – nuori akateemikko
”Feminismini on tasa-arvoa: sama palkka, sama asema kulttuurissa, sama näkyvyys”, vastaa videotaiteilija Eija-Liisa Ahtila kysymykseen, millainen feministi hän on. Seisomme Hämeenlinnan Taidemuseossa Koirat purivat -nimisen värivalokuvasarjan edessä, missä alaston nuori nainen jäljittelee koiran eleitä: venyttelee, kyyristelee, kerjää… Eija-Liisa Ahtila kertoo valokuvien olevan hänen varhaisimpiaan ja kuuluvan kauteen, jolloin häntä kiinnosti naiseksi kypsyminen. Hetkeä aikaisemmin olimme…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
29.
1.
2018
Isa Asp – runon pohjoinen tähdenlento
”…Kiitos hälle, joka sääsi Naisellekin oikeuden: Kalliin isänmaansa eestä Elää, kuolla myöskin hän! Miks’ei hän sais yhtä hyvin Isänmaata hyödyttää?…” Näin nuori Isa Asp (1853– 1872) kirjoitti täynnä isänmaallista intoa. Hän oli juuri syksyllä 1871 aloittanut opiskelun Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa. Nyt lokakuussa avattiin maan toinen seminaari Tammisaaressa. Siellä koulutetaan ruotsinkielisiä naiskansakoulunopettajia. Runosta tuli pitkä, Kalevala-poljentoinen. Suomen…
kirjoittanut
Riitta Mäkelä,
julkaistu
29.
1.
2018
Martta Wendelin – nostalgian mestari
Helena Schjerfbäck on rikkaiden, mutta Martta Wendelin köyhien Schjerfbäck. Näin Kari Suomalainen totesi pilapiirroksessaan vuonna 1990, jolloin Ateneumissa oli suuri Schjerfbäck-näyttely. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, asetelma on jo toinen. Martta Wendelinin töitä – kortteja, kansikuvia ja sekä maalauksia – kerätään, ja niiden hinnat ovat taidehistorioitsija, tietokirjailija Tuula Karjalaisen mukaan huimassa nousussa. Samoin kiinnostus Martta Wendeliniin…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
29.
1.
2018
Kaija Saariaho – musiikin viejämme maailmalla
”Heräsin naisasiaan varsin myöhään”, säveltäjä Kaija Saariaho totesi joulukuussa Naisliitossa, jonne Vantaan liike- ja virkanaiset olivat järjestäneet juhlan Vuoden 2013 naiselle. Herätyksen Kaija Saariaho sai Naisasialiitto Unionissa, jonne hänet oli pyydetty puhumaan urastaan. Kun hän lopetti puheensa, kuulijat totesivat: ”On sääli, ettet puhu naisasiasta.” Säveltäjä kertoi, että lause jäi soimaan hänen mieleensä: ”Olin 30 vuotta…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
26.
1.
2018
Sirpa Pietikäinen – luontoihminen Euroopassa
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen luonnehtii olevansa samaan aikaan pohjalaisen äidin ja karjalaisen isän kulttuurien tuloksena syntynyt iloinen häjy, jota on siunattu hämäläisellä lehmähermoisuudella eli maltilla. ”Kulttuuri on vahva voima ja kaikessa läsnä. Olen kokenut, että kulttuuri lohduttaa ja parantaa”, Sirpa Pietikäinen sanoi esitelmöidessään naisliittolaisille kulttuurin voimasta. Kaunista kulttuurin ei hänen mukaansa silti tarvitse olla. Se voi…
kirjoittanut
Kirsti Pohjonen,
julkaistu
25.
1.
2018
Riitta Härönoja – mittava työura kuntasektorilla
Riitta Härönoja o.s. Alamikkelä on maatalon tyttö, kotipaikka sijaitsee Pattijoen Jokelassa noin 10 kilometrin päässä Raahen kaupungista. Riitta on omien sanojensa mukaan ollut menijä pienestä pitäen. Syy on kotioloissa. Äiti opetti lapsensa tekemään työtä. Riitan äiti oli usein sanonut, että laiskalla äidillä on viriöitä lapsia. Työnteon tärkeyttä Riitta on yrittänyt välittää tyttärilleen. ”Valmistuin Raahen Porvari-…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
23.
1.
2018
Maire Juujärvi – oman polun raivaaja
Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…
kirjoittanut
Soile Juujärvi,
julkaistu
22.
1.
2018
Eeva Holma – pohjoisten puhurien ihmenainen
Eeva Holma on mystinen meren ja tunturituulien hioma lumoojatar. Työuransa hän teki Ylikiimingin yläkoulun lehtorina opettaen kieliä ja uskontoa. Eläkevuosinaan Eeva Holma on kirjoittanut runoja ja koostanut niistä viisi runokirjaa sekä kääntänyt englanniksi taiteilijamiehensä Kari Holman runokirjan. Näiden lisäksi hän on jatkanut työikänsä harrastuksia: lausuntaa, keramiikkatöitä, maalausta ja kotonaan kokoontuvan Eevan Salonki -lukupiirin pitoa sekä…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
22.
1.
2018
Maria Elisa Hakko – torpantyttö, käsityöopettaja ja kunnallisaktiivin puoliso
Laihialainen torppari Jaakko Kauppi oli lapseton kahdesti leskeksi jäänyt mies, kun hän vuonna 1881 meni naimisiin kymmenisen vuotta nuoremman Maria Koskelan kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä – Elisa, Hilda, Sanna ja Aini sekä yksi vain hetken elänyt poikavauva. Aluksi perhe asui Kylänpäässä, myöhemmin Jokikylässä, ylempänä Laihiajokivarressa. Jokikylään kunnallinen kansakoulu saatiin joskus vuoden 1870 jälkeen. Elisa-tyttö…
kirjoittanut
Aino Kukkonen,
julkaistu
20.
1.
2018
Venny Soldan-Brofeldt – merta rakastava luontomaalari
Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945) tunnettiin vuosikymmenet vain kirjailija Juhani Ahon puolisona ja Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 pronssia voittaneen Heränneitä-teoksen maalaajana. Taidehistorioitsija Riitta Konttinen, joka on tutkinut Vennyn elämää ja tuotantoa, kirjoittaa, että Venny oli tätä, mutta myös paljon muuta. Hän piirsi ja maalasi, teki kirjankuvituksia, pienoisveistoksia, kameekoruja ja jopa huonekaluja. Hän oli Taidetta kouluihin -yhdistyksen ja Naisasialiito…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
19.
1.
2018
Leena Helander – yksi vihoviimeisistä Raahen seminaarilaisista
Luokanopettaja Leena Helander (s. 1949) valmistui ammattiinsa Raahen seminaarista vuonna 1971 viimeisten joukossa. Hän on viihtynyt työssään erittäin hyvin. Eläkeikä tuli ja meni, mutta hän ei malttanut jäädä kotijoukkoihin, vaan jatkoi uraansa sijaisuuksia tehden. Pikku tyttönä Leenalla oli kaksi toiveammattia: kansakoulunopettaja ja kaupanmyyjä. Myyjättäreksi hän halusi siksi, että siinä pääsisi tekemään paketteja. Esimakua myyntityöstä hän…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
18.
1.
2018
Tuula Lehtinen – kauneuden kapinallinen
Tuula Lehtinen tunnetaan taidemaailman tuhmana tyttönä, joka uskaltaa maalata vaaleanpunaisia ruusuja, kehystää ne kukkatyynyillä ja antaa näyttelylleen epäilyttävän nimen: Kauneudesta. ”Tosikkokin täällä herkistyy ja ajatus lentelee leikitellen ruususta ruusuun.” ”Kyllä tää on niin hyödytöntä.” ”Upea, herkullinen näyttely, erityisesti mosaiikkityöt lumosivat.” ”Posliinimosaiikkijuttu on ihan kamala, taidat tahallasi ärsyttää katsojaa.” ”Ihanaa, upeaa, monta erilaista tekniikkaa, kaunista.” Sitaatit…
kirjoittanut
Maija Kauppinen Terttu Välikangas,
julkaistu
16.
1.
2018
Irja Askola – Helsingin piispa ja runoilija
Irja Askola valittiin 2010 Helsingin hiippakunnan piispaksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Hän toimi aluksi akateemisena tutkijana, Seurakuntaopiston konferenssikeskuksessa ja avoimessa akatemiassa Järvenpäässä sekä Euroopan kirkkojen konferenssin toimialasihteerinä. Ennen piispaksi valitsemistaan hän oli Espoon piispan teologinen erityisavustaja. Lue koko teksti Kansallisbiografiasta!
kirjoittanut
Pirkko Lehtiö,
julkaistu
15.
1.
2018
Hanna Rönnberg – uutta etsivä kosmopoliitti
Hanna Rönnberg (1860-1946) oli kuvataiteilija, kirjailija, toimittaja ja rohkea oman tiensä kulkija. Hän oli varsin näkyvä taiteilija runsas vuosisata sitten, mutta unohdettiin monen naistaiteilijan tavoin. ”Hän oli monipuolinen taiteilija, joka olisi syytä nostaa yhdeksi Suomen kuvataiteen kulta-ajan edustajaksi”, filosofian maisteri, tutkija Anna-Maria Wiljanen kertoo Rönnbergistä. Hanna Rönnberg tuli tutuksi Anna-Maria Wiljaselle vuosina 2003–2004 hänen tehdessään …
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
15.
1.
2018
Kaarina Knaappila – vahva nainen miesten johtamassa kirkossa
Kaarina Knaappila syntyi Mäntyharjulla vuonna 1940 kauppiasperheeseen. Knaappila pääsi ylioppilaaksi 1960, minkä jälkeen hän lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Valmistuttuaan teologian kandidaatiksi ja toimittuaan lyhyen aikaa uskonnonopettajana Kaarina sai kutsun Lappeenrannan seurakunnan lehtorin tehtävään. Kutsujana oli avara ja uudistusmielinen kirkkoherra Herkko Kivekäs. Kaarina Knaappila aloitti lehtorin viran hoidon syksyllä 1967. Viran johtosäännön mukaan lehtorin tuli…
kirjoittanut
Kaisa-Liisa Pehkonen-Suoranta,
julkaistu
12.
1.
2018
Päivi Istala – valtakunnan feministi
”Feminismi on Suomessa kirosana. Feministit ovat hirveitä naisia, samassa sarjassa kuin kirkonpolttajat ja pedofiilit”, aloittaa Päivi Istala. Ja jatkaa tykitystään: ”Feminismissä tiivistyy ikiaikaista naisvihaa. Jo sanan tulkinnassa on myyttistä hehkua, ja ilmaisun alle sopivat niin keskiaikaiset noitavainot kuin naurettavat suffragetit 1900-luvun alusta. Feministit ovat rumia ja kolhoja, niillä on ruustinnanuttura tai jakaus keskellä päätä, marttakengät…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
12.
1.
2018
Sirkka-Liisa Anttila – paremman huomisen puolesta
“Eniten minua ilahduttavat ne yli 400 000 naista jäsenjärjestöissämme. He tekevät upeaa talkootyötä paremman huomisen puolesta. Suomi ei pärjäisi päivääkään ilman naisten työpanosta.” Näin vastaa ministeri Sirkka-Liisa Anttila kysymykseen, mikä Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajaa on viime aikoina ilahduttanut. Haastattelupäivä on historiallinen: valtioneuvosto antoi selonteon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, ensimmäisen sataan vuoteen. Niinpä on luontevaa aloittaa…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
11.
1.
2018
L. Onerva – nainen ja vapaus
L. Onerva oli monella tapaa kiinnostava henkilö. Hän eli nuoren aikuisiän Venäjän vallan aikaisessa Helsingissä, aikana jolloin kansallisuusaate ja suomalaisen kulttuurin kansainväliset kontaktit olivat ajankohtaisia. Suomen itsenäistyttyä Onerva oli 35-vuotias runoilija, kirjailija, kriitikko ja kääntäjä. Hän oli naimisissa säveltäjä Leevi Madetojan kanssa ja hänellä oli suhde Eino Leinoon. Onerva oli sivistynyt ja itsenäinen kaupunkilainen nainen,…
kirjoittanut
Tiina Ottela, Maija Kauppinen ,
julkaistu
11.
1.
2018
Sinikka Kurkinen – kuvataiteilijan toiveammattina taivaanrannanmaalari
Sinikka Kurkisen lapsuudessa Imatralla ei ollut kuvataidekouluja tai -kerhoja eikä ammattitaiteilijoita tai taiteilijan ammattia juurikaan tunnettu. Kurkisen kotikylässä Imatran Kannonkorvessa liikkui taivaanrannanmaalariksi kutsuttu mies ja pieni Sinikka tuumasi tuolloin, että sellaiseksi hänkin haluaisi. Luokkaretkellä Kurkinen pääsi ensimmäisen kerran taidemuseoon, Ateneumiin. Se teki vaikutuksen. Kaipuu piirtämiseen ja maalaamiseen vahvistui. Ensimmäinen yritys päästä Unto Pusan maalauskurssille ei…
kirjoittanut
Anu Talka,
julkaistu
11.
1.
2018
Maria Arppe – säätyläisnainen Lappeenrannasta
Maria Fredrika Rosenströmin äiti Anna Maria Candou avioitui leskeksi jäätyään uudelleen Lappeenrannan postimestarin Fredrik Jaenischin kanssa. Maria oli syntynyt vuonna 1824. Samana vuonna hänen isänsä kuoli 36-vuotiaana. Marian isä, ruotsalaissyntyinen lääkäri Adolph Fredrik Rosenström-Petterson oli kehruuhuoneen lääkäri. Marian sisarpuoli Sofia syntyi vuonna 1830. Sisarukset avioituivat vuosisadan puolivälin tienoilla. Maria Rosenströmin mies oli Carl Oscar Arppe,…
kirjoittanut
Anu Talka,
julkaistu
11.
1.
2018
Jacobina Flinta – irtolaisnaisen kohtalo 1800-luvun alkupuolelta
Jacobina Flintan elämä kertoo irtolaisnaisen vaiheista 1800-luvun Suomessa. Lappeenrannan kaupunginviskaali August Andersin laittoi Flintan yhdessä Gustaf Johansson Mattsonin kanssa kesällä 1839 Lappeenrannan kaupungin putkaan. Heitä epäiltiin irtolaisuudesta. Asia eteni maistraattiin, jossa Flinta kertoi elämänsä vaiheista. Jacobina Flinta oli syntynyt Ruotsissa Tukholman lähellä Huddingessa. Hänen isänsä Alexander Flinta oli posliinin kaupustelija. Tyttö oli 7-vuotias, kun hän…
kirjoittanut
Anu Talka,
julkaistu
11.
1.
2018
Eija Pessinen – keksijänainen synnytyssalissa
Eija Pessinen tietää mistä puhuu kertoessaan kätilön ammatin rasittavuudesta. Työssään hän alkoi kummastella, miksi äitien piti synnyttää ”ylämäkeen”. Ja sitähän se meillä perinteisesti on ollut. Omat kokemukseni 1960-luvun Naistenklinikalta ovat hyvin karuja. Siellä sitä pötkötettiin selällään lavitsalla ja odoteltiin tilanteen kehittymistä. Tänä päivänä synnyttäjät ovat tässä suhteessa kuin toisella planeetalla; tältä ainakin kuulostaa, kun kuuntelee…
kirjoittanut
Maijaliisa Kaistila,
julkaistu
9.
1.
2018
Oili Kinnunen – bridgemestarista kirjailijaksi
Ihmisen sanotaan elävän neljä elämänvaihetta. Oili Kinnunen, naisliittolainen, elää nyt vahvasti niistä kolmatta. Kun työ englannin kielen lehtorina päättyi 1996, hän muutti Helsinkiin, alkoi pelata bridgeä intohimoisesti ja – kun tunsi taitavansa sitä tarpeeksi – ilmoittautui luovan kirjoittamisen kursseille. Samaa aloitekykyä ja rohkeutta vastata uusiin haasteisiin Oili Kinnusella on ollut aina. Jo ylioppilasvuonna hän oitis…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
9.
1.
2018
Imbi Paju – lottien maineenpuhdistaja Virosta
Kirjailija-toimittaja-elokuvaohjaaja Imbi Pajun rajat ylittävästä yhteistyöstä kertova lottadokumenttinsa Suomenlahden sisaret on nähty Suomessa, Virossa ja Brysselissä ja herättänyt paitsi kiinnostusta myös kysymyksen, eikö lotista ja sodasta ole jo puhuttu tarpeeksi. ”Ei ole”, Imbi Paju vastaa tiukasti. Lotista on toki tehty Suomessa elokuvia, mutta ne ovat kovin pateettisia ja ei-eurooppalaisia madonna-huora-leimoineen. Niistä puuttuu emotionaalinen ja älyllinen taso, viime…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
9.
1.
2018
Hilkka Olkinuora – sinnikäs perheen puolustaja
Suomalaisen Naisliiton huhtikuisessa Minna Canth -seminaarissa Helsingissä rovasti-kirkolliskokousedustaja-toimittaja-äitipuoliso-uusperheen jäsen Hilkka Olkinuora puhui aiheesta ”Perhe ja totuudet”. Esimerkkiperheeksi Hilkka Olkinuora oli valinnut perinteisen viisihenkisen perheen, joka halusi kasvattaa lapsistaan säädyllisiä, kunnon kansalaisia. Isä oli ankara periaatteen mies, joka piti itsestään selvyytenä, että hänen totuutensa olivat koko perheen totuuksia. Lasten aikuistuessa heille tuli oman elämän painotuksia ja…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
8.
1.
2018
Alma Pettersson – balttysk immigrant, direktörska, rödakorssyster och elevhemsföreståndare i Lovisa
Alma Pettersson, f. Weber, var balttyska, född i Reval (Tallinn), Estland, gift med bokhandlaren och badhusdirektören John Pettersson i Lovisa. Hon var i egenskap av rödakorssyster medlem i vita ambulansen under inbördeskriget och var mångårig föreståndare för elevhemmet i Lovisa. Alma Weber föddes 1889 i en tyskspråkig familj i Reval. Hennes föräldrar var garvarmästaren och…
kirjoittanut
Magnus Pettersson,
julkaistu
8.
1.
2018
Anna-Lisa Stigell – arkitekt och symbolforskare
Anna-Lisa Ringbom föddes i Åbo den 23 december 1899. Hon dog i Åbo 1975. Efter att hon gift sig 1923 med Jarl Stigell använde hon efternamnet Stigell. Anna-Lisa Stigell blev färdig arkitekt 1922. Den första tiden efter studierna arbetade hon bland annat på Erik Bryggmans och Martti Välikangas arkitektkontor. 1928 grundade hon egen byrå. Hon var…
kirjoittanut
Mariella Lindén,
julkaistu
8.
1.
2018
Tuija Brax – maailmanparantaja jalat maassa
Oikeusministeri Tuija Brax tunnetaan työnsä hallitsevana ja aikaansaavana ministerinä, jonka tekemisiä ohjaa tasa-arvon palo. Maanpinnalla hänet pitää perhe ja naispiirit. Oikeusministeri Tuija Brax tulee tapansa mukaan vauhdikkaasti ja hymyillen yliopiston aulaan. On lauantai ja kuulu kuppila kiinni, joten kiipeämme toiseen kerrokseen, josta löytyy hiljainen nurkkaus. Tuija on juuri palannut Lapista, jossa lomaili perheensä kanssa. ”Havahduin…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
8.
1.
2018
Kaarina Lampenius – suomalainen kirjallisuus elämäntyönä
Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistyksen marraskuun kirjalauantain aiheena oli Kaarina Lampeniuksen – kirjailija- ja tyttönimeltään Salan – toimittama Isän huone, jonka hän itse esitteli. Se on omassa lajissaan ainutlaatuinen. Kaarina Lampenius on tehnyt elämäntyönsä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, SKS:ssa. Hän tuli sinne ylioppilaskesänään kesätöihin 1957, opiskeli työn ohessa, kohosi kirjallisuusarkiston johtajaksi ja jäi 43 työvuoden jälkeen eläkkeelle 2000.…
kirjoittanut
Marja-Leena Jaakkola,
julkaistu
8.
1.
2018
Aira Heinänen – sosiaalityön idearikas ammattilainen
Aira Heinänen, o.s. Huhtala, syntyi vuonna 1932 työläisperheeseen Helsingissä. Isä oli kotoisin Porista ja ammatiltaan makkaramaakari eli Elannossa työskentelevä lihanleikkaaja. Äiti oli kotoisin Porvoon tienoilta, silloin kotona, mutta hän oli myös ompelija, jolla oli myöhemmin muitakin ammatteja. Airalla on yksi veli, puolitoista vuotta vanhempi Aarno. Perhe asui Kalliossa Hämeentien numerossa 26, noin 27 neliön yksiössä. …
kirjoittanut
Merja Minkkinen,
julkaistu
6.
1.
2018
Pirkko Lahti – Rouva Mielenterveys ei lepää eläkkeelläkään
Pirkko Anneli Lahti on psykologi, psykoterapeutti, filosofian lisensiaatti ja Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja. Hän toimi tehtävässä vuosina 1983–2006. Pirkko Lahti on kotoisin Kiskosta, pienestä maalaispitäjästä Varsinais-Suomessa, Salon lähellä. Isä kaatui jatkosodassa, kun tytär oli vasta kaksiviikkoinen. Vanhemmat sisarukset olivat neljän ja kuuden vanhoja. ”Minulla oli hyvä lapsuus. Kotona oli tiukka kuri, ja meidät opetettiin tekemään…
kirjoittanut
Merja Minkkinen,
julkaistu
6.
1.
2018
Anna-Liisa Anttila – radiouutisten ensimmäisestä naislukijasta Lappeenrannan ääneksi
Olen ensimmäinen nainen uutistenlukijana Yleisradiossa. Se oli Ylen uutispäällikkö Ralf Fribergin rohkea veto 60-luvulla, ja palaute tuli välittömästi toimitussihteerin puhelimeen: Ampukaa se akka! Tämä uutistoiminnan episodi ei ollut syynä siihen, että 1970-luvun alkaessa Helsingin ”ilmasto” alkoi tuntua raskaalta ja heräsi ajatus, että voisin lähteä pois Helsingistä. Yleisradio muutti juuri komeaan Kesäkadun toimitaloon. Radiouutisetkin siirrettiin pois…
kirjoittanut
Anna-Liisa Anttila, editointi Eeva-Liisa Tarvainen,
julkaistu
5.
1.
2018
Sirkka-Liisa Kivelä – hyvän vanhushoidon esitaistelija
Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan Suomessa hoidetaan vanhuksia paikoin huonommin kuin kotieläimiä. Väitteensä tueksi vanhusten hoitoon perehtynyt professori kertoo, että EU-direktiivin mukaan esimerkiksi lehmiä on ulkoilutettava säännöllisesti, mutta on vanhuksia, jotka eivät vuosikausiin pääse ulos. Vanhuksia hoidetaan myös liikaa psyykelääkkeillä ja heidät diagnostisoidaan esimerkiksi dementikoiksi väärin perustein. Tavallisilta lääkäreiltä puuttuu tyystin vanhustenhoidon erikoisosaaminen,…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
4.
1.
2018
Dora Wahlroos – kultakauden unohdettu lahjakkuus
Kun Dora Wahlroos maalasi vuonna 1895 Innoituksen, hän teki samalla rohkean kuvan. Teos, joka esittää inspiraation vallassa olevaa naistaiteilijaa ja on Doran omakuva, on harvinaisen itsevarma oman luovuuden ja taiteilijuuden kuvaus. Se haastoi tuon ajan neromyytin, jonka mukaan nainen ei voinut olla luova. Mutta turkulainen porvariskodin tytär Dora Wahlroos (1870-1947) oli luova, lahjakas ja ahkera.…
kirjoittanut
Maija Kauppinen ,
julkaistu
4.
1.
2018
Martta Järveläinen – lausuntataiteilija ja kotiseutuneuvos
Oli jo sovittu, että haastattelen 98-vuotiasta ystävääni Martta Järveläistä Naisten ääni -juttua varten ”tuonnempana”, kesän mentyä, ”sitten syksyllä”. Sitä syksyä ei Martta Järveläinen enää nähnyt, sillä hän kuoli loppukesästä 2017. Muistoja hänestä on monella. Martta Järveläinen oli omaa sukuaan Montonen, alun perin kotoisin Kannakselta, syntynyt vuonna 1918. Hänen isänsä Paavo Montonen oli kirjailija ja Kannaksen…
kirjoittanut
Eeva-Liisa Tarvainen,
julkaistu
4.
1.
2018
Kyllikki Ohela – ”säälotasta” ihotautitohtoriksi
Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan muistoista eivät haihdu onnelliset lapsuusvuodet Viipurissa seudulla. ”Vaijan” eli isoisä Juho Hallenbergin omistaman Saarelan kartanon mailta sodat, opinnot ja aikuiselämä veivät lyhyiksi jaksoiksi moniin suuntiin, mutta Lappeenrannassa hän on tehnyt mittavan ammattiuran ja toiminut aktiivisesti monissa kulttuurisissa yhteyksissä. Saarelan kansakoulu ja Viipurin vanhan yhteiskoulun valmistava koulu antoivat hyvän pohjan vuonna 1923…
kirjoittanut
Eeva-Liisa Tarvainen,
julkaistu
4.
1.
2018
Helena Ranta – kansainvälisin sotarikostutkijamme
Professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta tunnetaan kansainvälisten katastrofien jälkiselvittelijänä. Tuntemattomampaa, mutta yhtä tärkeää on hänen työnsä naisten aseman ja ihmisoikeuksien palavasieluisena puolustajana. ”Vaikka en ole koskaan noussut naisasiassa barrikadeille, se on minulle yhtä tärkeä kuin ihmisoikeudet ja tasa-arvo”, Helena Ranta aloittaa. ”Sillä naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia.” Eväät elämänkatsomukselleen hän sai lapsuudenkodistaan Kajaanista. ”Äitini oli opettaja ja…
kirjoittanut
Maija Kauppinen,
julkaistu
3.
1.
2018
Ritva Santavuori – valtakunnan tunnetuin syyttäjä
Ritva Santavuori julkaisi vuoden 2005 lokakuussa kolmannen kirjansa Rouva Syyttäjän paluu, joka pääosin koostui hänen kolumneistaan Iltalehdessä 1998–2005. Hän kokosi kirjaansa viime vuosien parhaat ja eniten keskustelua herättäneet kolumninsa. Teos ei ollut kuitenkaan vanhan lämmittelyä, sillä Ritva Santavuori kertoo kirjassaan kirjoitustensa taustoista ja saamastaan palautteesta. Palautetta on tullut sekä tavallisilta kansalaisilta että maan hallitukselta. Enemmän hän…
kirjoittanut
Marja-Riitta Tervahauta,
julkaistu
2.
1.
2018
Valentina Modig-Manuel – nyrkit savessa taidekeramiikan tekijä
”Haluan elää vain 40-vuotiaaksi, enkä mene koskaan naimisiin ja tee lapsia”. Valentina Modig kirjoittaa nuoruuden päiväkirjaansa. Toisin kuitenkin käy, hän elää 97-vuotiaaksi, menee naimisiin ja saa kaksi poikaa ja ennen kaikkea hänestä tuli taidekeraamikko. Valentina syntyi vuonna 1907 lähellä Minskiä perheen ”skrapabullaksi” eli viimeiseksi lapseksi. Edellisen lapsen syntymästä oli kulunut aikaa jo useita vuosia. Vanhemmat…
kirjoittanut
Merja Manell,
julkaistu
31.
12.
2017
Marika Koski – Jouluna iskee Suomi-kaipuu
Raahesta reilut 20 vuotta sitten Saksaan muuttanut Marika Koski sanoo, että Raahessa on ihana pyöräillä yöllä, koska on valoisaa. Raahesta kotoisin oleva Marika Koski on asunut Saksassa yli 20 vuotta. Koti-Raahe ei ole mielestä huuhtoutunut. Päinvastoin. Lähes joka vuosi hän piipahtaa synnyinseuduillaan. ”Jouluna se pahin Suomi-kaipuu iskee”, hän sanoo. Hieman helpotusta saa suomalaisista…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
31.
12.
2017
Kaisa Janhunen – esiäiti parinsadan vuoden takaa
Löysin sukututkimuksessani kymmenen esiäidin ketjun äitini kotipitäjästä Pieksämäeltä. Sitten äitien nimet loppuivat. Kirkonkirjoihin merkittiin vain syntyneen lapsen isän nimi. Naisella ei ollut merkitystä eikä juuri ääntäkään aikaisempina vuosisatoina. Toisaalta naisen nimi pysyi koko hänen elämänsä ajan samana, se ei muuttunut solmittujen avioliittojen myötä. Aikaisempina vuosisatoina ei avioiduttu kovin kauaksi syntymäkodista. Kaikki äitiketjuni naiset olivat syntyneet…
kirjoittanut
Anja Laurila,
julkaistu
29.
12.
2017
Hanna Partanen – olet mitä syöt
Tapasimme Hanna Partasen kanssa puhelimitse heinäkuun 2017 alussa. Hän oli ulkoiluttamassa kahta koiraansa. Koirat tuovat hyvää rytmiä ja säännöllisyyttä kiireisen yrittäjän arkeen. Lisäksi Hanna on perustanut Klaukkalaan naisten höntsäkorisryhmän ja pelaa kesäisin aktiivisesti golfia. Tavoitteellisena ihmisenä Hanna pyrkii myös parantamaan 10 kilometrin juoksuaikaansa jokainen vuosi Helsinki Mid Night Run -tapahtumassa. Hanna Partanen on koulutukseltaan nykyisestä…
kirjoittanut
Ulla-Maija Alanne,
julkaistu
28.
12.
2017
Amanda Wilhelmiina Lehtonen – Tättä
Kuvassa, joka on otettu joskus 1930-luvun puolessavälissä, on kaksi naista ja tyttö. Vanhemmalla naisella on huivi päässään, nuorempi on paljain päin ja hänellä on hameensa suojana ruudullinen esiliina. Naisten edessä seisoo pieni vaaleatukkainen tyttö ujosti hymyillen. Vaikka kuva on mustavalkoinen, voin melkein nähdä taustalla kasvavien sireenien violetit kukinnot. Nähdäkö? Niin – mutta vain mielessäni, sillä olen nähnyt…
kirjoittanut
Hilve Leino-Pouttu,
julkaistu
28.
12.
2017
Maija Mertalahti – sairaanhoitaja ja perheenäiti
Äitini Maria (Maija) Mertalahti, omaa sukua Niemistö, syntyi maalaistalon tyttärenä vuonna 1914. Koti oli uskonnollinen, vanhemmat Juho ja Liisa olivat herännäisiä eli körttejä. Maija oli nuorin kolmesta lapsesta, veli oli kaksi vuotta vanhempi ja sisko kolme vuotta. Isä oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan. Siitä hänellä oli elossa yksi tytär. Maija muisteli lapsuuttaan onnellisena ja valoisana…
kirjoittanut
Anja Pohjanvirta-Hietanen, os. Mertalahti,
julkaistu
28.
12.
2017
Maritta Pohls – historiantutkija ja työelämävalmentaja
Filosofian tohtori Maritta Pohls on julkaissut useita tutkimuksia tieteenhistoriasta sekä nais- ja järjestöhistorian alalta. Hänen on monissa tutkimuksissaan painottanut naisten työnteon historiaa. Hän on ideoinut ja organisoinut näyttelyitä, oppaita ja esitteitä, joiden avulla yleisön historiatietämys on lisääntynyt. Hän on luonut Suomalaisen Naisliiton ja eräiden muiden yhteisöjen kanssa verkkojulkaisun (www.naistenaani.fi), jossa on julkaistu satojen naisten pienoiselämäkerta.…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
21.
12.
2017
Kirsti Salonen – elämän sankari
Tämä on kertomus äidistäni, Kirsti Salosesta. Hän ei ansaitse tulla muistetuksi ainoastaan siksi, että oli hyvä ja rakastava äiti, mummo ja isomummo, jolla on ollut merkittävä vaikutus lähipiirinsä sekä meidän, hänen kolmen lapsensa elämään. Vaan myös siksi, että hän oli yksi valovoimaisimmista, rohkeimmista ja ahkerimmista ihmisistä, jota olen koskaan tuntenut. Hänen siunaustilaisuutensa oli 25.11.2017. Se…
kirjoittanut
Katriina Lahti,
julkaistu
21.
12.
2017
Tyyne Kanervo – kirjoittava tätini Karjalasta
Tyyne Kanervo (1926–2017) on kollektiivinen muisti ja autenttinen ääni kirjoituksissaan kotikylän tuoksuista ja perinteistä. ”Tuoksuja täynnä on maa…” -sarja on mahtava aistien takaisinpaluujuhla. Omaelämänkerran ja juttujen vastaanotto kahdessa Facebookin karjalaisryhmässä oli loistava. Rikasta palautetta ja kiitoksia vastaanottaessani ja valtavaan kommenttirihmastoon vastaillessani tätini puolesta tulin tietoiseksi kirjoitusten ainutlaatuisuudesta ja arvosta. Tyyne Kanervon sukulaisille kirjoittama omaelämäkerta 85…
kirjoittanut
Armi Janhunen,
julkaistu
21.
12.
2017
Maija-Liisa Henriksson – elämämme aurinko
Äitini syntyi vuonna 1934 Martinniemessä kotonaan perheen neljäntenä lapsena. Hänen perheeseensä kuuluivat äiti, isä ja viisi lasta. He asuivat Martinniemessä Rauma Repolan työntekijöiden asunnossa. Äidinisä työskenteli Rauma Repolan tehtaalla työnjohtajana. Äidinäiti hoiti perhettään kotona miehen tehdessä vuorotyötä. Koti ei ollut kovin suuri, mutta siellä vallitsi hyvä yhteishenki. Lapset osallistuivat kotitöihin kukin ikänsä ja olosuhteiden mukaan. Talvisodan aikaan…
kirjoittanut
Ailakki Sirniö,
julkaistu
20.
12.
2017
Lea Lehtivuori – opettaja Kuortaneelta
Lea-ystävämme kuului niihin, joille keijuja oli olemassa samassa merkityksessä kuin Oiva Paloheimolle, joka kirjoitti sadun Pessi ja Illusia talvisodan aikana yöllä korsussa. Satu oli tarkoitettu joululehteen hänen omille lapsilleen. Paloheimo löysi keskellä sotatannertakin toivon, jonka osasi pukea lasten ja aikuisten sydämiä lohduttavaan muotoon. Lea Lehtivuori osasi järjestää toisille satumaisia, iloisia hetkiä ja oli itsekin kuin…
kirjoittanut
Kaija Elo,
julkaistu
20.
12.
2017
Marjatta Äijänen – leipuri Saarijärveltä
Kummitätini Marjatta Äijäselle ehdotettiin, että hänestä tehtäisiin elämänkertomus. Niinpä hän kertoi tarinaansa ja samalla kutoi sukkaa. Marjatta tunnetaan hyvästä muististaan ja monesta muustakin asiasta. Marjatta Hellin Äijänen os. Manni syntyi vuonna 1936 Karstulan Pääjärven mäellä. Äiti Alma oli syntynyt vuonna 1907 ja isä Eino Manni 1902. Marjatan isä joutui orvoksi puolivuotiaana. Hänen isäkseen epäiltiin Amerikkaan…
kirjoittanut
Jaana Nyqvist,
julkaistu
20.
12.
2017
Iida Sofia Åberg – kiitän elämästäni
Katselen täältä verhon takaa kappelin hiljaisuudessa saattajiani. Arkku on auki. Vanhat vaatteeni ovat säilyneet säällisesti. Vallankin, kun maallista elämää on soljunut yli kahdeksankymmentä vuotta. Enkä koskaan ollut käynyt kosmetologilla tai hierojalla saati sitten ehostanut itseäni. Vesi ja suopa ovat riittäneet. Sekä päivittäiset lenkit. Sitkeys ja iloinen mieli ja tietty luterilaisuus kasvattivat. Kaikki neljä lastani istuvat…
kirjoittanut
Marjatta Åberg,
julkaistu
20.
12.
2017
Anneli Kokkonen – naivistitaiteessa on sanomaa
”Rakkauden väri on punainen… ” väittävät laulun sanat. Anneli Kokkosen taiteessa maailma on voimakkaan puhuttelevasti sininen. Kokkonen kuljettaa katsojansa keskelle suomalaista maisemaa. On talvi, pakkanen paukkuu. Mutta saunasta rynnistävät rehevät naiset eivät kainostele. Avanto odottaa! Taiteilijana Anneli Kokkonen on klassinen naivisti. Nostalgia ja huumori kutsuvat tutkimaan teosten tunnelmaa. Kyllä Kokkonen muutkin värit, aiheet ja tunnelmat…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
20.
12.
2017
Hilja Visuri – elämä kouli mökin tytön
Hilja Visuri (s. 1923 o.s. Mämmelä) on kotoisin Raahen Palonkylästä. Leskeksi jäätyään hän asettui asumaan Laivurinkadulle Runolaan, ja mikäpä siinä on asuessa, kun kunto on hyvä ja muisti on terävä kuin partaveitsi. Hiljan vanhemmat, Aapeli (1881–1962) ja Kaisa (1886–1965) Mämmelä, asuivat Palonkylässä. Heillä oli 10 lasta. Lasten ikäerosta johtuen kolme vanhinta poikaa kävi töissä Ruona…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
19.
12.
2017
Hilja Alina Heinonen – äitini
Hilja Alina Kilpiö, syntyi marraskuussa Jaakkiman pitäjän Kuhkaan kylässä Savisalon saaressa Laatokan rannalla Maria ja Matti Kilpiön neljäntenä lapsena. Perheeseen syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli pienenä. Hiljan tehtävä oli pienestä pitäen hoitaa pienempiä siskojaan ja veljiään. Maalaistalossa oli paljon muutakin sopivaa työtä jokaiselle sisätöiden lisäksi navetalla, pellolla ja apuna verkkokalastuksessa. Kun Hilja lastenhoidolta ehti,…
kirjoittanut
Kirsti Pelkonen,
julkaistu
18.
12.
2017
Tarja Tyybäkinoja – vapaaehtoistyö harrastuksena
Tarja Tyybäkinojan (s. 1972) tapaa viikonloppuisin melkoisella varmuudella Raahen nuorisotoimen tapahtumissa järjestyksenvalvojana. Hän ei ole laistanut yhtään nuorten Sulatto-tapahtumaa. Kesän 2006 Pieni suuri seikkailu -leirillä hän toimi ohjaajana. ”Vapaaehtoistyö nuorten parissa on suurta ajatusten vaihtoa eikä kahta samanlaista päivää ole”, hän kuvaa toimintaa. Tyybäkinoja on koulutukseltaan kokki. Hän työskentelee leipomossa, joten hänen työpäivänsä alkavat jo ennen kukonlaulua.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
18.
12.
2017
Ritva Jakku-Sihvonen – virkaura koulutuksen johtamistehtävissä
Ritva Mirjami Jakku-Sihvonen syntyi Iissä 1949, mutta asui suurimman osan lapsuudestaan Kajaanissa. Ylioppilaaksi päästyään hän valmistui maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1974, lisensiaatiksi Tampereen yliopistossa 1978 ja filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1982. Hänellä on avioliitostaan DI Seppo Sihvosen kanssa kaksi tytärtä. Ritva Jakku-Sihvoselle sukupuolten tasa-arvo tuli tärkeäksi arvoksi jo lapsuuden kodissa, jossa asiasta keskusteltiin usein. Oppikoulussa…
kirjoittanut
Hillevi Lönn,
julkaistu
18.
12.
2017
Hillevi Lönn – tasa-arvon edistäjä hankkeissa ja valtavirrassa
Hillevi Lönn syntyi vuonna 1952 Helsingissä. Koulunsa hän kävi Helsingissä, yliopistotutkinnot hän suoritti Jyväskylän yliopistossa ja Humboldt-yliopistossa Berliinissä. Hänellä on kolme lasta ja kaksi lapsenlasta. Opiskellessaan yhteiskuntapolitiikkaa Jyväskylän yliopistossa filosofian tohtori Raija Julkusen oppilaana Hillevi Lönn kiinnostui naistutkimuksesta, joka tuolloin otti ensi askeleita Suomen yliopistoissa. Ensimmäisessä työpaikassaan 1980-luvulla Lönn työskenteli Kajaanin kaupunginsairaalan sosiaalihoitajana. Sosiaalityöntekijänä hän…
kirjoittanut
Ritva Jakku-Sihvonen,
julkaistu
17.
12.
2017
Mirja Helenius – kotikoulu syrjäytyneille nuorille
Kotikoulu syrjäytyneille nuorille on yhteiskunnallinen keksintö, yhteiskunnan varoja säästävä, inhimillinen vaihtoehto, tulevaisuuden visio. Näin esittelin innovaatiotani kotikoulusta osallistuessani Tuottava-idea kilpailuun vuonna 1995. Kilpailun järjestäjät, kovat kaupalliset tahot olivat kanssani samaa mieltä. Tulin siinä kilpailussa palkituksi yhteiskuntasarjassa. Palkintojen jakotilaisuudessa sain esitellä ideaani syrjäytymisen ehkäisemiseksi suurelle yleisölle. Seuraavana vuonna 1996 menestyin Nordisk Idé- kilpailussa. Koska toimintani ei…
kirjoittanut
Mirja Helenius,
julkaistu
17.
12.
2017
Vieno Kalliola – taiteen tytär, yhteiskunta-aktiivi ja rakastava voimanainen
Vieno Gunnel Tuulikki Kalliola (os. Jääskeläinen) oli monipuolinen taiteilija, yhteiskuntavaikuttaja ja maatalonemäntä. Kalliola maalasi, kirjoitti, esiintyi, käsikirjoitti ja onpa hänen runoistaan tehty sävellyksiäkin. Maatalon toimien lomassa hän kasvatti poikaansa yhdessä miehensä kanssa, sekä myöhemmin auttoi myös lastenlastensa hoitamisessa. Eläkkeelle jäätyään Kalliola ehti omistautua entistä enemmän taiteelle ja perheelleen. Varauksettomasta rakkaudesta sai nauttia vielä kolmaskin sukupolvi,…
kirjoittanut
Marja-Liisa Kalliola, Karoliina Randelin,
julkaistu
17.
12.
2017
Seija Tyrninoksa – maailman kansalainen
Vanha sanonta “Kauas on pitkä matka” pitää kirjaimellisesti paikkansa Kainuun pikkukylässä Puolangan Puokiovaaralla kasvaneelle Seija Tyrninoksalle (os. Kyllönen). Maailman monet kriisipisteet, kylät ja kaupungit ovat tulleet tutuiksi, niin myös eri kansainvälisten humanitääristen järjestöjen ohjelmat ja toimistot, joiden neuvonantaja- ja johtotehtävissä hän on saanut työskennellä pitkän uransa aikana, lievittämässä omalta osaltaan maailman hätää. Hänen tiensä on…
kirjoittanut
Heli Bathija,
julkaistu
17.
12.
2017
Kerttu Ylä-Jääski – äitimme, perheemme ydin
Äiti Kerttu syntyi sata vuotta sitten 23. heinäkuuta 1911 Vehkalahden kuntaan kuuluvassa Reitkallissa, joka on nykyisin liitetty Haminaan. Vanhemmat olivat äiti Eeva-Liisa, os. Vapalahti ja isä Matti Ruoti, kotoisin Reitkallista. Matti Ruoti luopui osuudestaan kotitaloon veljensä Einarin hyväksi. Perhe muutti Haminaan Tallimäelle, joka on pari kilometriä keskustasta. Perheessä oli kolme tytärtä ja poika Jaakko, joka…
kirjoittanut
Merja Vahter,
julkaistu
17.
12.
2017
Kirsi Öster – reuma ei saa lannistaa
Kirsi Öster on lahtelainen järjestöaktiivi, joka uskoo vankasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Häntä on aikanaan pyydetty monelta taholta mukaan luottamustehtäviin ja siksi niitä onkin hänelle kertynyt runsaasti. ”Olen lähtenyt rohkeasti katsomaan, mitä osallistuminen tuo tullessaan. Pitää huomata ja tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin”, hän sanoo. Kirsi Öster liittyi Lahden Reumayhdistykseen jo kahdeksankymmenluvulla. Sen jälkeen hänen aktiivinen toimintansa on…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
17.
12.
2017
Aura Soronen – Karjalan kunnailta meren äärelle
Raahelaiset tuntevat Aura Sorosen parhaiten Örnin torpan suojelijana. Vanhan talon hoitaminen kävi kuitenkin Aura ja Veikko Soroselle ylivoimaiseksi ja niinpä talo sai vaihtaa omistajaa. Soroset ovat iloisia siitä, että nykyinen omistaja asuu itse talossa ja on kätevä käsistään. ”Vanhassa talossa asuvalla ei saa olla peukalo keskellä kämmentä”, Veikko Soronen tietää. Sorosten kamarin seinällä komeilee Aura…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
13.
12.
2017
Wilailak ”Lekki” Nutchanart – tie Suomeen ja suomalaiseksi
Lekki Nutchanart alkaa avata suhdettaan Suomeen Teatteri Jurkan näyttämöllä ottamalla syliinsä kattilallisen perunoita. Ikänsä riisiä syöneellä naisella oli aikanaan opettelemista niihin – kuten jatkuvaan kahvin juomiseenkin. Näytelmän Kim, Lekki & Namwaan pääosissa on kolme Thaimaasta Suomeen muuttanutta naista. Esitys pohtii rakkautta, jonka mukana ihminen päätyy toiselle puolelle maapalloa. Se tarkastelee uuteen paikkaan asettumista, oman tien…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
13.
12.
2017
Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä
Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…
kirjoittanut
Susanna Rapinoja,
julkaistu
7.
12.
2017
Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla
Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…
kirjoittanut
Rauni Manninen (os. Aikio),
julkaistu
7.
12.
2017
Anja Torkko – postineiti, kauppias ja perheenäiti
Istun Anja Torkon keittiössä, hän minua vastapäätä rullatuolissa. ”Jalat eivät enää kanna”, hän sanoo. ”Mitään en enää kuule, mutta pää on kunnossa.” Silmät ovat eloisat ja nauravaiset, kuten hänellä aina. Hiukset ovat aavistuksen verran harmaantuneet, eivät enää vahvan punaiset kuin nuorempana. Pöydän reunalla on kasa kirjoja, dekkareita, elämäkertoja ja romaaneja. ”Kaiken luen, mitä Kari minulle…
kirjoittanut
Liisa Liukku,
julkaistu
7.
12.
2017
Meeri Larsson – Raahe-opiston äiti
Pirteä eläkeläinen Meeri Larsson (s. 1930 o.s. Tuokko) asuu vuonna 2006 näköalapaikalla Raahessa Pekkatorin kulmalla rakennuksessa, jonka me raahelaiset tunnemme Kiesvaaran talona. Jotkut kutsuvat sitä ”Fiiojen taloksi”, koska siellä asuu kolme Raahen Fiian hatulla palkittua naista: Meeri Larsson (Fiia v. 1998), Maj Fekete (Fiia v. 2000) ja Kerttu Husu (Fiia v. 1992). Meeri on kolmen…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
5.
12.
2017
Paula Laurila – pienviljelijän tytär ja Beatlesfani
Synnyin vuonna 1951 Ilmajoen Palonkylässä Etelä-Pohjanmaalla. Kätilö oli auttamassa kotisynnytyksessä, joka sujui normaalisti. Sisareni Eeva kertoi, että oli heti juossut kamariin katsomaan, millaiselta pikkusisko näytti. Elokuussa minut kastettiin. Kasteen toimitti rovasti R.W. Essen ja kummeina olivat isäni veli Pentti ja hänen vaimonsa Eeva. Kummisetäni oli ehdottanut, että nimekseni laitettaisiin Asta, mutta isäni ei sitä nimeä…
kirjoittanut
Paula Laurila,
julkaistu
1.
12.
2017
Martta Edith Ylipahkala – sisulla siiville
Äitini Martta. Katselen elämäsi sateenkaarta lähes sadan vuoden aikaperspektiivillä ja mieleni täyttää syvä kunnioitus elonpolkusi edessä. Kuljit uljaasti elämäsi vuosisataisen matkan. Sinusta kasvoi luja ja tinkimätön taistelija vaikeuksien kautta herkkyytesi säilyttäen. Lapsesi kasvatit tottelevaisuuteen, vastuun ja velvollisuuksien ymmärtämiseen. Kärsimyksistäsi et valittanut. Uskoit aina parempaan huomiseen. Omille lapsillesi olit vaativa. Opettajana kohtelit lempeydellä oppilaitasi. Ensimmäisen maailmansodan…
kirjoittanut
Liisa Räisänen,
julkaistu
1.
12.
2017
Greta Roos – aktiv medlem under sex årtionden i marthakretsen Kvasten i Helsingfors svenska Marthaförening
Greta Roos var medlem i marthakretsen Kvasten ända från det kretsen grundades. Hon hann vara med i 59 år innan kretsen år 2016 upphörde. Under denna tid innehade Greta Roos många viktiga förtroendeposter i kretsens styrelse: 1959-1971 var hon vice kassör, 1985-1988 revisor, 1989-2001 sekreterare och 2002-2010 vice sekreterare. För sin värdefulla insats har Greta…
kirjoittanut
Lisbeth Ahjopalo,
julkaistu
30.
11.
2017
Annikki Koponen – monen sukupolven liikuntakasvattaja
Äitini eläessä minulta tiedusteltiin hänen vointiaan, ja nyt kun häntä ei enää ole, kysytään, mistä hänen voimansa riittivät kaikkeen. Hän toimi kunnanvaltuustossa, kirjastolautakunnassa, naisvoimistelijoissa, sotilaskodissa ja kirkkokuorossa. Ihmiset ihmettelivät, miten suuren suvun jäsen miehensä kuoleman jälkeen jaksoi pitää opetustuntinsa ja kasvattaa kaksi lasta. Impi Annikki Koponen o. s. Riihimäki syntyi vuonna 1910 Uuraisilla opettaja Emil…
kirjoittanut
Pirkko Annikki Koponen,
julkaistu
30.
11.
2017
Alma Smeds – min farmor
Jag upplevde att min farmor Alma f 1904 var en mycket driftig kvinna. Hon var beslutsam och ganska envis. Hon var kreativ och omtänksam. Utan Alma skulle min farfar Lennart knappast ha stått på benen i över 45 år efter sin krigsskada. Jag har hört berättas att farmor övade med honom och tvingade honom…
kirjoittanut
Monica Asplund,
julkaistu
30.
11.
2017
Stina Mattsson – Till minne av min mor
Hon föddes i Sund på Åland som fjärde barnet i en jordburkarfamilj som småningom utökades till elva barn. Hennes föräldrar ville ge barnen möjlighet att studera, så att de skulle få ett yrke. De ekonomiska förutsättningarna fanns endast till de fyra äldsta av barnen, mor var en av dem. Efter att Stina genomgått fem klasser…
kirjoittanut
Siv Backas,
julkaistu
30.
11.
2017
Eila Haukivaara – ompelemalla arjen sankariksi
Elämäsi perusrakenteet syntyessäsi olivat varsin turvalliset. Kansalaisodan mainingit olivat kaukana lapsuutesi pihapiiristä. Ympärilläsi oli sukutila, jonka isäsi oli perinyt vanhemmiltaan alle kolmikymmenvuotiaana, maalaistalon rytmikäs elämänmeno piikoineen ja renkeineen, nuoret vanhemmat ja kuusi sisarusta. Olet kertonut kaksikymmentäluvun olleen elämäsi onnellisinta ja huolettominta aikaa. 1930-luvulla perusrakenteet muuttuivat, murtuivat. Tuli lama. Traagisimmat tapahtumat ja menetykset tapahtuivat tuolloin, nuoruudessasi.…
kirjoittanut
Marja-Liisa Alamäki,
julkaistu
30.
11.
2017
Marjatta Rapakko – sisukas, peräänantamaton evakkolapsi
Kaksivuotias Marjatta istui kotinsa portailla leikkimässä uudella nukellaan. Koti oli vähän keskeneräinen, kuistia ei vielä ollut, pelkät portaat ulko-ovelta pihalle. Neljä vuotta vanhempi veli oli jossakin omissa leikeissään, äiti ja isä sisällä tuvassa. Piha-aidan takaa kuului ääniä ja samassa portista ilmestyi oudon näköinen kulkue. Kaksi vierasta miestä kantoi korennoilla, eräänlaisilla seipäillä jotain isoa esinettä, joka…
kirjoittanut
Aili Pollari,
julkaistu
30.
11.
2017
Elli Kallioranta – elämäntyönä pienviljelystilojen emäntien valistaminen
Elli Kallioranta syntyi vuonna 1903 jämsäläiseen torppaan, jossa ei ollut sähköä, radiota, puhelinta, vesijohtoa eikä sinne vienyt edes tietä. Torpassa elämä sujui silti leppoisasti, kunnes pientä perhettä kohtasi suuri suru. Sekä äiti että pikkuveli menehtyivät keuhkotautiin Ellin ollessa kahdeksan vanha. Uusi emäntä torppaan saatiin tutusta kotiompelijasta. Elli Kalliorannan nuoruus kului tilan töissä karjaa ja pieniä…
kirjoittanut
Anne Nisula,
julkaistu
28.
11.
2017
Reeta Kanniainen – Siikalan vanha emäntä ja hänen kirjansa
Keväällä 2016 kirjahyllyyni ilmestyi iso, hyvin vanha, surkeassa kunnossa oleva arvokkaan oloinen kirja. En oikein uskaltanut selailla sen hauraita lehtiä. Se oli selvästi tyytymätön paikkaansa tietosanakirjasarjan vieressä. Tarjosin sitä suvun nuorille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Suljin sen sitten kaappiin asiakirjamappien joukkoon. Sieltäkin se viestitti minulle halun päästä lepoon kotiseudulleen. Kesällä 2017 otin sen…
kirjoittanut
Terttu Räisänen,
julkaistu
28.
11.
2017
Anna Yrjänäinen – Budapestin lähetystössä toisen maailmansodan ja Unkarin kansannousun pyörteissä
”Kyllä elämässä pärjää ilman ylioppilastutkintoakin”, tuumi tätini jättäessään koulunkäyntinsä jatko-opiston toiselta luokalta vuonna 1912, kun matematiikka tuotti vaikeuksia. Tätini Anna Katariina Yrjänäinen syntyi vuonna 1892 maanviljelijäperheeseen Oulujoella. Tila sijaitsi lähellä Oulun kaupunkia, noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta. Uusi kotitalo oli vielä rakenteilla Anna-tädin varhaislapsuudessa ja perhe asui nykyisessä Laanilan virkatalossa, jonka maita perheen isä oli…
kirjoittanut
Sirkka Paloma,
julkaistu
28.
11.
2017
Taimi Josefina Tuominen – laululinnun nuoruus
Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan…
kirjoittanut
Salme Viljamaa,
julkaistu
28.
11.
2017
Hanna Pirhonen – Suomessa on kaikki hyvin
Kun kuuntelee Hanna Pirhosen (o.s. Verro s. 1932) kertomusta elämänsä vaiheista, ei ihmettele, että hän on tyytyväinen elämäänsä Raahessa. Pirhoset muuttivat Suomeen yli 30 vuotta sitten ja viettävät nyt täällä rauhallisia eläkeläisen päiviä. Hanna Pirhosen koti oli Inkerinmaalla Kotsalan kylässä. Kylän lähettyvillä oli luterilainen kirkko. Asukkaat puhuivat suomea. Kaupassa käytiin Peräkylässä, joka oli vain kivenheiton…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
28.
11.
2017
Elsa Tervo – muusikko, kirjailija, maailmanmatkaaja
Elsa Tervo syntyi Nokialla vuonna 1892. Hän oli Kankaantaan koulun kuuluisan opettajan, J.P. Tervon tytär. Opettajaisä oli Suomessa ensimmäisten joukossa, joka alkoi jakamaan koulussa ruokaa lapsille. Sama auttaja-asenne säilyi vahvana Elsan Tervokin toiminnassa läpi elämän. Äiti oli harras uskovainen, mutta usko ei näytellyt Elsan elämässä suurtakaan osaa. Sen sijaan hänen intohimonsa ja kiinnostuksen kohteensa suuntautuivat…
kirjoittanut
Riitta Räty,
julkaistu
28.
11.
2017
Laura Maria Kari – emäntä Laihialta
Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…
kirjoittanut
Päivi Kari,
julkaistu
27.
11.
2017
Taina Pitkänen-Koli – yhteisöllinen toimija
Äitini, Helmi Knuuttila ja isäni Tatu Pitkänen kouluttautuivat mielisairaanhoitajiksi 1930- luvun alussa, isä Niuvanniemessä ja äiti isän jälkeen Seinäjoen Piirisairaalassa sen ensimmäisellä kurssilla. Minä ja veljeni Tauno synnymme, kun äiti ja isä muuttivat asumaan sairaalan asuntoon 1939 lopussa. Sisaremme Tuulikki syntyi muutettuamme sairaalaan. Alkoi kymmeniä vuosia kestänyt asuminen samassa ´monttuasunnossa´. Sairaalan työntekijät, lääkärit mukaan lukien,…
kirjoittanut
Taina Pitkänen-Koli,
julkaistu
27.
11.
2017
Kaija Ranta – miniän muistoja anopistaan
Muistelujen alkuvaiheet lähtivät tapahtumasta kesällä 2017. Kävimme poikani Pekka Juhani Rannan kanssa yhdessä oman nykyisen asuntoni Vaasan Kauppapuistikko 35:n vinttikomerossa. Sieltä löytyivät laatikolliset minulle osoitettuja kirjeitä ja kortteja. Kortit ja kirjeet olivat vuodelta 1965 tähän vuoteen saakka. Luin anoppini lähettämiä kortteja ja kirjeitä. Lajittelin myös muita kirjeitä, mutta anoppini kirjeet koskettivat minua todella syvästi. Kirjeissä…
kirjoittanut
Reetta Leena Ranta (os. Heiskanen),
julkaistu
23.
11.
2017
Katri Hällström – Lapaluodon posteljooni
Kun Katri (Kaisa) Sofia Hällström (1877-1960 o.s. Junnila) lähti Amerikkaan, Alaskaan, kolmen piehinkiläisen tytön kanssa 1800-1900-lukujen vaihteessa, oli kiireinen sadonkorjuuaika Junnilan tilalla Junnilanmäellä Saloisissa. Nanni-sisko ei tykännyt sisarensa lähdöstä, mutta ei voinut sitä estääkään. Alaskassa Kaisa työskenteli silityslaitoksessa. Hänen tuleva miehensä Johan (Juho, s. 1876) uurasti kultakaivoksessa, jossa kivenmurikka iski häntä rintaan vammauttaen hänet niin,…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
23.
11.
2017
Leena Sorvali – Kiitos teille, jotka olette rakentaneet meille hyvän Suomen!
Kasvoin perheessä, jossa ei puhuttu politiikasta. En edes tiennyt, mitä politiikka on. En ymmärtänyt koko sanaa. Pikkuhiljaa elämä ympärilläni alkoi ihmetyttää. Opettajaisäni toimi jatkosodan aikoihin Nastolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Joku väitti isän tulleen luokkaan suojeluskuntapuvussa. Siitä seurasi sellainen vaino, että vanhempani päättivät muuttaa Raumalle. Kotona ei kerrottu, mitä tapahtui. Jälkeenpäinkään ei asiasta puhuttu, enkä olisi osannut kysyäkään.…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
18.
11.
2017
Raili Schulman – Annan sukupuu
Kouvolan kansalaisopiston tekstiiliopiskelijoilla oli lukuvuoden 2016-2017 teemoina Nainen ja Suomi 100 vuotta. Tämän aiheen pohjalta paneuduttiin syvällisesti suomalaisen naisen elämänkaareen. Opiskelijat ottivat aiheen omakseen todella innostuneesti ja etsivät kätköistään vanhoja valokuvia, kansakouluaikaisia käsitöitä, kankaita, pitsejä, nauhoja, nappeja… Näistä materiaaleista syntyi hienoja seinätekstiilejä, joissa kerrottiin suvun tarinaa monin eri tavoin. Samalla työt toimivat kunnianosoituksena suomalaisen naisen…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Terttu Timonen – viisi sukupolvea
Terttu Timonen on lahjakas ja monipuolinen kädentaitaja, jonka työt ovat aina kauniisti toteutettuja ja loppuun saakka viimeisteltyjä. Terttu toteutti viime lukuvuonna Nainen – teemaan liittyvän työn ”Viisi sukupolvea”. Tässä hän kertoo omista lapsuusmuistoistaan ja käsityöhistoriastaan: ”Tässä seinävaatteessa on esitelty viisi sukupolvea: isovanhempani, äitini, minä, vanhempi poikani ja hänen kaksi tytärtään. Työn teema oli nainen ja…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Aila Kaartinen – tuommoisen lähden tekemään!
Aila Kaartinen on yksi Kouvolan kansalaisopiston 2016-2017 lukuvuoden Nainen -teemaan haastatelluista kädentaitajista. Tässä hän kertoo oman harrastuksensa kehityskaaresta. ”Jo lapsesta asti olen halunnut tehdä käsilläni jotakin. Äitini ompeli vaatteita lapsilleen ja itselleen pula-aikana siitä materiaalista, mitä oli saatavilla. Tilkuista ja nappilaatikoista on kädentaitoni alkanut ja äitini on ohjannut minua alkuun. Ensin tein nukenvaatteita, ja sen…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Hilkka Strandberg – karjalaistytön tarina
Hilkka Strandberg on harrastanut käsitöitä kansalaisopiston ryhmässä 10 vuotta. Hilkka kertoo koskettavasta elämänsä alkutaipaleesta ja harrastaa käsitöiden lisäksi aktiivisesti liikuntaa, joka varmasti osaltaan pitää hänet aina iloisena ja hyväntuulisena ja valmiina kokeilemaan uusia tekniikoita. ”Synnyin Joutsenossa siirtokarjalaiseen perheeseen. Isäni oli kuollut kuukautta ennen syntymääni. Äidillä oli viisi lasta, ja sitten syntyivät kaksoset, siskoni ja minä.…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Kati Vesala – käsityöntekijästä opettajaksi
Kansalaisopiston kausi käynnistyy ihan pian… Opiston tuntiopettaja Kati Vesala odottaa innokkaasti alkavaa lukuvuotta uusien kurssi-ideoidensa kanssa. Alla hän kertoo omasta tiestään opettajaksi. ”Olen syntynyt Kuusankoskella, kesän keskellä vuonna 1977. Kutsumusammattini on käsityöläinen. Opinnoista tässä mainittakoon restaurointi-puualan artesaani- tutkinto Kouvolan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Käsityöt ovat olleet harrastuksena ja elämäntapana varmaan niin kauan kuin muistan, ja…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Piia Jokinen – ompelujakkara uusiksi
Piia Jokisen käsityöharrastus alkoi jo lapsena. Hän tekee käsitöitä mieluiten vanhaa hyödyntäen. Viime lukuvuonna hän muun muassa uudisti ”Nainen” -teemaan liittyen vanhan ompelujakkaran modernilla otteella. Muutama vuosi sitten harmaasta villakangastakista syntyi hame, jonka kukkakuviot Piian poika piirsi paperille. ”Olen Piia Jokinen, 36-vuotias. Asun perheeni kanssa Kuusankoskella. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni ja 11-, 9- ja 4-vuotiaat lapset.…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Elvi Pärssinen – sukan kantapäästä jakkupukuun
Vuonna 1938 syntyi tyttö, joka sai nimen Elvi Tellervo. Siitä alkoi elämän taivallus. Ei ollut kerhoja tai esikouluja. Elvillä oli seitsemän isoveikkaa, joten hänellä oli hyvät edellytykset sosiaaliseen elämään. Napakka tyttö kasvoi. Lapsuus vierähti hyvin nopeasti ja tuli kouluaika. Kouluun piti taivaltaa seitsemän kilometriä kapeaa metsäpolkua, joka lumiseen aikaan oli ummessa. Koulumuistoja oli sekä hyviä…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Eeva Paanola – pellava pyyheliinassa
Olen syntynyt 1951 Savitaipaleella ja tullut vuonna 1978 Lappeenrannan kautta tullut Kouvolaan, missä asun edelleen. Elämäntyöni olen tehnyt ensin kirjanpitäjänä ja viimeiset kaksikymmentä vuotta isännöitsijänä, kunnes jäin eläkkeelle vuonna 2014. Ensin keväällä muokattiin maa. Koko vuosikierroksi oli puhdetöitä, tuli uusi kevät ja muokattiin maa. Pellavansiemenistä kasvoi varrellisia kasveja, mistä loukuttamalla, lihtaamalla, häkilöimällä ja harjaamalla…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Mervi Tykkä – muistoja mummosta
Monipuolinen kädentaitaja Mervi Tykkä kertoo elämästään ja käsityöharrastuksestaan sekä työstään ”Muistoja mummosta”, joka valmistui opiston Nainen – teemaan liittyen. ”Synnyin vuonna 1955 Kouvolan kauppalassa. Isäni työskenteli rautateillä, joten asuimme VR:n vuokra-asunnossa ensin Harjussa ja sitten Tanttarissa. Vuonna 1966 mummoni kuoli äkillisesti, ja perheemme muutti Inkeroisiin äitini kotitaloon papan kanssa samaan talouteen. Nuoruusvuodet vietin Inkeroisissa, jossa…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Mervi Laito – onnenpotkuja ompelemisesta
Kädentaidon ammattilainen Mervi Laito kertoo oman selviytymistarinansa. Hänen iloisella asenteellaan ja hurtilla huumorillaan mennään useammankin harmaan kiven läpi. ”Kymmenvuotiaasta alkaen seurasin mummoni maton kudontaa. Hän elätti itsensä sillä. Lapsesta saakka olen käynyt kaikenlaisia kursseja kuten makramee-, korinpunonta- ja hitsauskurssin. Kävin Kouvolan ammattikoulun kolmevuotisen ateljeeompelulinjan. Ompelijana tein kaikenlaista: välillä nahkatöitä, välillä turkistöitä. Sillä olen elättänyt itseni.…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Leila Liukkonen – viiden sukupolven naisia
Nainen ja Suomi 100 vuotta, siitä se lähti. Äitini, Laina Herttuaisen (1920–2016) poismeno muistutti minua elämän rajallisuudesta ja muistojen tärkeydestä. Tajusin silloin, että minä voisin vielä tallentaa muistoksi tuleville sukupolville meidän suvun minulle tärkeiden naisten tarinaa jossakin muodossa. Halusin koota niistä haitarikirjan tekstiilityön keinoin, johon tallentaa kuvia suvun naisista ja heidän käsillä tekemistään taidonnäytteistään. Olen…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Eeva-Maija Heikkilä – itseoppinut käsityöläinen
Käsityöharrastusta olen tehnyt ihan pienestä lähtien. Osasin neuloa lapaset ennen kuin menin kouluun. Siitä ei tullut ammattia kuitenkaan, mutta käsityö on seurannut harrastuksena. Kun aikaa on enemmän, olen ryhtynyt miltei päätoimiseksi käsityöläiseksi. Teen käsillä kaikenlaista. Äitini kutoi kankaita ja minä olen jatkanut kädentaitoa. Olen ommellut kaikki vaatteeni, neulonut ja nyplännyt sen verran, jos johonkin olen…
kirjoittanut
Tuija Uotila,
julkaistu
16.
11.
2017
Maria Maikki Aho – Arpelan Äiti-Teresa
Maria Saarnio syntyi vuonna 1888 helsinkiläiseen taiteilijaperheeseen, jossa kaikki hänen neljä veljeään olivat taide- ja kulttuuripersoonia. Kaarlo Saarnio näytteli Kansallisteatterissa ja esiintyi eri elokuvarooleissa. Toinen veli Yrjö Saarnio oli muusikko ja taiteilija. Myös Maikki omasi taiteellisia ominaisuuksia ja lahjoja, mutta valitsi toisen suunnan. Maikki Saarnio valmistui kätilöksi Helsingin Kätilöopistosta vuonna 1912. Hän aloitti työnsä kätilönä…
kirjoittanut
Kirsti Aho,
julkaistu
15.
11.
2017
Annikki Ake – evakkomatka saaresta saareen
Sukuni juuret ovat Karjalassa, Koivistolla, Koivusaaren Eistilän kylässä. Venäjä valloitti talvisodassa kyseiset alueet, siis myös vanhempieni asuinalueet. Äitini Olga Annikki Suutari syntyi Eistilän kylässä vuonna 1915. Vanhempani tapasivat ja kiintyivät toisiinsa jo kouluaikana. Heidät vihittiin nuorina: äiti oli 19 ja isä 22 vuotta. Tapana oli viettää kahdet häät. Vihkimisen jälkeen hääväki meni ensin morsiamen kotiin. Nautittuaan…
kirjoittanut
Liisa Ake-Helariutta,
julkaistu
13.
11.
2017
Katri Ikävalko – älykäs toimittaja säteili hyvyyttä
Katri Elina Ilkävalko oli älykkäin ihminen, jota olen koskaan tuntenut. Oli kysymys sitten Ranskan vallankumouksesta tai vuoden 1960 talviolympialaisten mitalisteista, Katrilta löytyi vastaus. Hän oli myös äärimmäisen sosiaalinen ja hyväsydäminen. Suu kävi koko ajan ja kiireenkin keskellä hänellä oli aikaa vaihtaa kuulumisia naapurin tädin kanssa. Katrilla oli edessään upea ura toimittajana – mutta se katkesi…
kirjoittanut
Milja Juntunen,
julkaistu
13.
11.
2017
Elise Keisaari – pitkäaikainen toimija Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistyksessä
Elise Angelika Keisaari, o.s. Viuhkola syntyi vuonna 1882 maanviljelijäperheeseen Alatorniolla. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista. Hän palasi takaisin Alatorniolle ja toimi opettajana yli 38 vuotta Alatornion kunnan Pirkkiön kylän kansakoulussa. Hän solmi avioliiton 24.4.1919 Yrjö Keisaaren kanssa. Heillä ei ollut lapsia. Aviomies Yrjo Keisaari työskenteli Kansallis-Osake-Pankin johtajana Ylitorniolla, jonne Elise muutti jäätyään eläkkeelle. Elise asui…
kirjoittanut
Marja-Riitta Tervahauta,
julkaistu
12.
11.
2017
Lotta Luostarinen – lääkärin seuraneiti pääsi hoitoalalle
Pekkatorin kuppeelta maalimalle ponkassu Lotta Luostarinen (o.s. Salkosalo) palasi joku vuosi takaperin kotikonnuilleen Raaheen nautiskelleen eläkepäivistä. ”Aattelin aina, että tuun tänne takasi”, Luostarinen sanua pässäyttää syyksi palluumuutolle. Itä-Suomesa, Rääkkyläsä on vielä perikunnan talo, mutta eläkepäivät kulluu Raahesa Olga-koiran kans lenkkeillesä. Lotta Luostarinen valamistu apuhoitajaksi vuonna 1959 Helsingisä. Perushoitajan ja kotisairaanhoitajan työ on ollu Lotalle mieluista.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
12.
11.
2017
Saara Kanerva – pitkän iän salaisuutena myönteinen asenne
Saara Kanerva tuli Tornioon miehensä Teuvon kanssa syyskuun 1939 ensimmäisenä päivänä. Saara oli ollut opettajana Köyliössä, mutta oli nyt virkavapaalla. Kansakoulunopettajaksi Hämeen Kangasalan tyttö oli valmistunut vuonna 1934. Syy Tornioon muuttoon oli puolison työpaikka Tukkuliike Helmer Husa Oy:ssä, jonka osakas Teuvo oli. Torniossa Saara Kanerva työskenteli sotilaiden muonittajana ja valtion tiedotuslaitoksen valvontaosastossa, jossa hän sensuroi…
kirjoittanut
Marja-Riitta Tervahauta,
julkaistu
12.
11.
2017
Eeva Ollila – äidin tarina
Eeva syntyi Torniossa, Perämeren pohjukassa Mustansaaressa. Hän oli 11-lapsisen perheensä toiseksi nuorin lapsi. Sisarukset syntyivät vuosien 1899 ja 1927 välillä. Isä Jaakko oli ammattikalastaja ja äiti Fiinulla (Adolfiina) riitti työtä pirtissä ja pihapiirissä. Navetassa oli pari lehmää, ehkä sika ja muutama lammas ja kanoja. Mahdollisimman omavaraisia haluttiin olla ruuan suhteen – lähin kauppa oli mantereella. …
kirjoittanut
Irja Törmä,
julkaistu
11.
11.
2017
Leena Sulkakoski – jaksaa, joustaa, suodattaa ja kannustaa
”En tiedä itkeäkö vai nauraa? Viikko päättyy siihen, että rakas lapseni jäi ensimmäisen kerran jälki-istuntoon”, huokaisi Leena Sulkakoski tavatessamme Laurellin kahvilassa. Poika oli kirjoittanut seinään tykkäämänsä tytön nimen ja piirtänyt viereen sydämen. Toinen poika oli lisännyt kirosanoja ja kolmas yllyttänyt. Toisena päivänä pikku herra kadotti kotiavaimensa. Ei auta, vaikka se roikkuu kaulassa…sitä kun pitää pyörittää käsissään…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
11.
11.
2017
Kaarina Aho – Lapin edustaja lähellä ja kaukana
Kaarina Aho on syntynyt Alatorniolla 25.11.1945 maanviljelijäperheeseen. Hän kävi neljä vuotta Yliliakan kansakoulua ja pääsi neljännen luokan jälkeen pääsykokeiden kautta Tornionseudun keskikouluun, jota kävi viisi vuotta. Kohta sen jälkeen hän päätyi naimisiin Olavi Ahon kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika. Lasten hieman vartuttua ja Kaarinan Ahon siirryttyä työelämään hän jatkoi opintoja Kemin iltalukiossa,…
kirjoittanut
Marja-Riitta Tervahauta,
julkaistu
11.
11.
2017
Maire Halén – orpotytöstä huolehtivaksi äidiksi ja isoäidiksi
Maire syntyi 11.9.1916 Naantalissa, sisarpuolen ja neljän pojan jälkeen perheen kuopukseksi. Suru oli vieraillut perheessä saman vuoden alussa, kun kolmantena poikana syntynyt Tuure oli kuollut neljä ja puolivuotiaana tuberkuloosiin. Ajat olivat levottomia Suomen itsenäistymisen aikoihin. Perhe asui Käsityöläiskadulla Naantalin työväenyhdistyksen talossa. Veljessota löi leimansa Mairenkin perheeseen. Sahatyömiehenä työskennellyt isä Akseli joutui punaisten vankileirille Suomenlinnaan. Tarinan…
kirjoittanut
Ann-Mari Halén,
julkaistu
10.
11.
2017
Saima Helle – tarmokas yhdistysnainen Käkisalmesta
Saima Helle (os. Lehtovaara) syntyi Vammalassa 28.6.1886. Isä oli metsätyönjohtaja Antti Lundberg ja äiti Ida Henrika Svala. Saima oli itsenäinen nainen ja toimi 1900- luvun alkupuolella Hykkyrän kauppahuoneen kirjanpitäjänä Haminassa ja firman mentyä konkurssiin siirtyi Käkisalmen alkoholiliikkeen kirjanpitäjäksi. Käkisalmessa hän tapasi varatuomari Arvo Helteen, joka oli perustanut kaupunkiin asianajotoimiston vuonna 1914. Nuoret menivät naimisiin 1915.…
kirjoittanut
Merja Helle,
julkaistu
10.
11.
2017
Maalin Bergström – luonnonparantaja ja liikenainen
Maalin Bergström (alun perin Amalia Maria Fredriikka Buchert) syntyi elokuussa 1870 Kirvun Sairalassa. Isä Theodor Buchertin suku oli urkujen rakentajia ja kotoisin Saksasta. Äiti oli Mikkelin pitäjästä maanviljelijäperheestä lähtöisin ollut Katri Muinonen, pappisveljen perheen taloudenhoitajana nimi ruotsinnettiin Katharina Moliniksi. Amalia Buchert syntyi onnelliseen perheeseen esikoisena, ja sai neljä vuotta myöhemmin pikkuveljen Reinholdin. Elämän alussa…
kirjoittanut
Hannele Inkinen,
julkaistu
10.
11.
2017
Marja Rouvali – viulunsoittaja preesensissä
”Miksiköhän meistä Matin kanssa puhutaan aina menneessä aikamuodossa? Fossiilihan sitä toki on jo yli neljänkymmenen vuoden orkesteriuran jälkeen, mutta hei, mä vielä soittelen, usein puuta heinääkin, mut soittelen kuitenkin ihan preesensissä”, naurahtaa Sinfonia Lahden orkesterissa toista viulua soittava Marja Rouvali. Hänen miehensä Matti soittaa klarinettia samassa kokoonpanossa. Marja Rouvali on soittanut viulua vuodesta 1974 lähtien…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
10.
11.
2017
Raija Tuominen – laakereille ei saa jäädä lepäämään!
Yrittäjä, toimitusjohtaja Raija Tuominen on syntyperäisiä Oulun plikkoja. Vuonna 1960 syntynyt Tuominen perusti yrityksensä, Studio P.S.V:n yhdessä miehensä Reijo Koirikiven kanssa vuonna 1994. Tänä päivänä Studio P.S.V. tunnetaan Oulussa laadun takeena. Erityisen tunnettu yritys on upeista valokuvistaan. Tuomisella ja Koirikivellä on yksi jo aikuinen lapsi, Rainer, joka työskentelee koodarina ja yrittäjänä. Raija Tuomisen lapsuuden perheeseen…
kirjoittanut
Anne Salmi,
julkaistu
10.
11.
2017
Ritva Heikkonen – elämää 1900-luvun maaseudulla
Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle. Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen…
kirjoittanut
Sanna Heikkonen,
julkaistu
10.
11.
2017
Fanny Pirttiaho – tarmokas sotaleski
Fanny Katariina Pirttiaho (o.s. Pyhtilä) syntyi Pattijoella Pyhtilänperällä, jossa hänen vanhemmillaan Maria Loviisa (o.s. Pahn) ja Matti August Pyhtilällä oli maatila. Fanny oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Purjehdittuaan avioliiton satamaan Lauri Pirttiahon kanssa 1.4.1935 hän asettui asumaan Raaheen Reiponkadulle 1800-luvulla rakennettuun puutaloon. Lauri oli ammatiltaan hevosmies, joka kuljetti hevosella tavaraa ympäri Raahea. Pariskunnalle syntyi Maija-tytär…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
10.
11.
2017
Vieno Pölläniemi – Keskuskoulun monitoiminainen
Vieno Pölläniemi (o.s. Joensuu) on syntyjään Piehingin tyttöjä. Hän teki pitkän työuran Keskuskoulun talonmies-vahtimestarina. Vienon lapsuudenkoti sijaitsi Piehingissä Anttilanmäellä. Koulutaipaleensa hän aloitti Ylipään koulussa, jossa opettajana toimi Taimi Karjalainen. Opettajan kilipukki juoksenteli koulun pihalla oppilaiden joukossa. Koulunkäynti jatkui Nurkkalan koulussa. Taisto-veljen kanssa hän narrasi haukia Piehinkijoen koskesta, joka antoi voimaa Sippalan myllylle. Vienolla oli Amerikan-kummi,…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
11.
2017
Maija Käiväräinen – Katinhäntään kotiutunut
Maija Matilda Käiväräinen asuu tyttärensä Merjan kanssa Reiponkadun ja Saaristokadun kulmassa. Hän on kotoisin Maaningalta, josta perhe muutti Raaheen työn perässä vuonna 1955, kun Olavi sai työpaikan Yrjö Sipolan yrityksestä. Lapsia on kolme: Riitta (s. 1953 Lapinlahdella), Raija (s. 1956) ja Merja (s. 1959). Maija kertoo, että ensin asuttiin vuokralaisina Elomaalla Kirkkokadulla, siitä muutettiin Kauppakadulle…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
11.
2017
Hilja Rantanen – agronomi, Kittilän emäntäkoulun perustaja
Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola) syntyi 31.8.1892 Huittisissa. Hänen isänsä Sakari Uola (1836–1908) ja äitinsä Kustaava Matilda Uola (1858–1898) olivat Uolan talon isäntä ja emäntä. Hilja oli 5-lapsisen perheen toiseksi nuorin ja vain 6-vuotias äidin kuollessa. Sisarussarjaan kuului neljä tytärtä ja yksi poika. Äidin kuoltua sisarussarjan vanhin, tytär Miina Uola (myöh. Reikko), otti talon emännyyden…
kirjoittanut
Kristiina Aine,
julkaistu
9.
11.
2017
Selma Nordlin – siirtomaatuotteita turkulaisille
”Till barnens Lilla Jul, Ett paket med Englabild, Lik dig själv så ren och mild, En glad surpris till ringa pris, Tjugofem penni blått så gott, och innehållet godt – så gott.” Selma Nordlinin runomuotoinen mainos sanomalehti Ålandissa 1910. Selma, sinä valkohapsi seisot tiskin takana, otat tukea molemmilla käsilläsi. Olet väsynyt, mutta olemuksesi on lempeä.…
kirjoittanut
Kristina Virta,
julkaistu
9.
11.
2017
Elma Luokkala – tasa-arvoaktivisti Torniosta
Torniolainen Elma Luokkala oli neitokaisiästä lähtien naisasia-aktivisti, tinkimättömästi kuolemaansa saakka. Toinen aktiiviharrastus oli kirkkokuoro. Eläkevuosina mukaan tulivat rintamamiesveteraanien naistoiminta ja vieläpä pitsinnypläys. Kaikista näistä hän sai ansaitusti tunnustusta. Elma Julia Luokkala (os. Kenttämaa) syntyi 20. kesäkuuta 1912 Ylitornion Lohijärvellä. Viisilapsisen perheen esikoisena hän joutui jo lapsena huolehtimaan myös sisaruksistaan, mutta mieli paloi koulutielle. Haaveena oli…
kirjoittanut
Paavo Luokkala,
julkaistu
9.
11.
2017
Wilhelmina Gustafsson – brev 1917
Vad tänkte Wilhelmina 57 år gammal på Grönkulla i Smörvik änka efter snickaren Karl Gustav som dog år 1897, 45 år gammal efterlämnande hustru och fem minderåriga barn av dem är Aina äldst 14 år gammal År 1917 är de nu vuxna barnen utflugna Vera Wilhelmina dog redan 1895 just ett år fyllda Isidor…
kirjoittanut
Christel Pakarinen,
julkaistu
7.
11.
2017
Eila Mattila – tarkkailukarjakko päivänsäteenä
On talvinen sunnuntai helmikuussa 2017 Joutsan Laitjärvellä. Olen tullut vierailulle Eila Mattilan kotiin. Minulle on tarjottu alkajaisiksi runsas monen ruokalajin maalaislounas. Eila-emäntä siirtelee ruokailuastioita koneeseen ja valmistaudumme muistelemaan niitä neljää vuotta, jolloin olin tavannut Eilan ammatissa, jota tänään ei enää ole. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Teemme aikamatkaa yli 60 vuoden taakse. On kesä 1956.…
kirjoittanut
Ritva Laitinen,
julkaistu
7.
11.
2017
Kerttu Haulos – postissa laskettiin helmitauluilla
Kerttu Haulos työskenteli postissa 45 vuotta. Hänen uransa aikana Raahen posti toimi Brahenkadulla, Laivurinkadulla ja Fellmanin puistokadulla. Kerttu Haulos (o.s. Puska) on kotoisin Paavolasta. Kun hänellä oli keskikoulu käytynä, vanhemmat neuvoivat hakemaan töitä postista. Valtion virkoja pidettiin suuressa arvossa, olihan tiedossa pitkä, vaikkakin kapea leipä. Haulos aloitti postilaisen uransa harjoittelijana Ruukin postissa, joka kuului Vaasan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
11.
2017
Seija Kuikka – Kuhmon mäntymetsistä Saimaan aalloille
Seija Kuikka, o.s. Piirainen, syntyi Kirsti ja Oiva Piiraisen perheeseen neljänneksi vanhimpana lapsena Kuhmossa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat maatilan työt Kämärän kylällä. Arki oli raskasta. Lähtökohdat olivat vaatimattomat, mutta ne eivät musertaneet nuorta naista. Kesäisin 1974–1976 Seija oli kesätoimittajana Kuhmolaisessa, jossa työsuhde-etuna oli mopo. Seija kulki sillä Kämärän kodistaan Kuhmon kirkonkylälle ja teki juttuja kuhmolaisia…
kirjoittanut
Jaana Vasankari,
julkaistu
7.
11.
2017
Elna Axelsson – puotipuksusta kauppiaaksi
Nuoren Elna Olivia Laineen suuri haave toteutui, kun hän pääsi 15-vuotiaana ”puotin pääl” eli på boden. Erik Nordlinin siirtomaatavaraliike toimi Salossa Turuntiellä ja se oli Elnan ensimmäinen työpaikka. Hän oli muuttanut 13-vuotiaana perheensä kanssa Hangosta Saloon, jonne hänen vanhempansa Juho ja Selma Laine perustivat yleisen saunalaitoksen. ”Tuoksujen maailma oli hurmaava”, Elna Axelsson kertoi työstään kaupassa lastenlapsilleen.…
kirjoittanut
Kristina Virta,
julkaistu
6.
11.
2017
Hilkka Kauppila – opettaja Torniosta
Hilkka Kauppila on syntynyt Torniossa kotona Tornion kirkon lähellä vuonna 1930 illalla klo 22.00. Hän asuu tänäkin päivänä syntymäkodissaan. Hilkalla on yksi siskopuoli, joka oli isän tyttö. Äiti oli myös ollut naimisissa, ja hänellä oli edellisestä avioliitostaan kolme lasta. He kaikki kuolivat isältään saamaan lentävään keuhkotautiin. Isä oli saanut tartunnan vapaussodassa, jossa hän myös itse menehtyi.…
kirjoittanut
Marja-Riitta Tervahauta,
julkaistu
6.
11.
2017
Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen – kaksoset maailmankansalaisina
Helena Allahwerdin ja Pirkko Liikasen 80 elinvuoteen mahtuu vaikuttava ura kasvattajina ja niin paljon saavutuksia, että molemmista voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä joku sen vielä tekee. He ovat vaikuttaneet erikseen ja yhdessä monenlaisissa projekteissa. Tässä keskityn heidän neljään projektiinsa: Noppaan, Taikaratsuun, Maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen ja Toimiviin Senioreihin. Molemmat naiset ovat kuuluneet naiskasvattajien järjestöön Delta Kappa Gamma Society…
kirjoittanut
Tuula Penttilä,
julkaistu
6.
11.
2017
Heli Bathija – ylitse kaikkien rajojen
Lääkäri Heli Bathija lähti vain pari vuotta valmistumisen jälkeen rohkeasti Afrikkaan lähetystyöhön ja toteuttamaan unelmaansa lasten auttamisesta. Vuodet Senegalissa siivittivät Helin elämää, loivat pohjan kansainväliselle uralle sekä synnyttivät monikulttuurisen parisuhteen ja perheen. Maailman lasten ja äitien hyvinvoinnin lisäämiseksi tehdyn työn voimavarana ovat olleet kristillinen usko sekä turvallinen suomalainen kasvatus ja koulutus. Heli kasvoi lapsuutensa Turussa…
kirjoittanut
Päivi Liippola,
julkaistu
2.
11.
2017
Paula Axelsson – elämä kuin yksi revyy
Paula, kamerasi ovat raskaita naisen kantaa. Olet vielä nuori ja vartesi hoikka. Olet saanut kosiokirjeen. Asetutko kameran eteen vai sen taakse mustan vaatteen alle? Kun Selma ja Gustav Nordlinin vanhin lapsi Paula (1871-1963) syntyy Turussa, perhe asuu Westerlånggatan kolmessa, Aningaisten kaupunginosassa. Gustav kipparoi laivoilla Concordia ja myöhemmin höyrylaivalla Leimu. 1870-luvun lopulla perhe muuttaa Turun keskustaan…
kirjoittanut
Kristina Virta,
julkaistu
2.
11.
2017
Aili Väänänen – taitava yhteyksien ylläpitäjä
Aili Mirjam Väänänen, os. Pussinen syntyi Neittävällä Juho ja Iida Pussisen kahdeksanneksi lapseksi. Kaikkiaan perheeseen siunautui 13 lasta. Aili Väänänen aloitti Neittävän kansakoulun 7 vuoden ikäisenä. Sotavuodet tulivat, jonka vuoksi Aili viiden kouluvuoden jälkeen hän joutui lopettamaan koulunkäynnin ja lähtemään hoitamaan vanhimman veljensä lapsia. Teinivuosinaan Aili Väänänen työskenteli tehtaassa, jossa oppi valmistamaan naistenhattuja. Hän oli…
kirjoittanut
Arja Karttunen,
julkaistu
1.
11.
2017
Kirsti Routaniemi – kiputätit ihanteena lastentarhasta asti
Kirsti (o.s. Kastell) Routaniemi on avojalakanen raahelainen. ”Minnoon syntyny vuonna 1931 Gellmannin sairaalan puuarkun kannella”, pirtsakka eläkeläinen sanua passauttaa alakajaisiksi. Ku Kirstin äiti oli jalakasten päässy kotua lasareetin pikku portille asti, meinas lapsi tulla vängällä ulos. ”Älä sielä synnytä”, oli kätilö komentanu äitiä akkunasta. Äiti kerkes hätäsesti puulata sisälle laitokselle. Siinä puuarkun kannella tyttö pulahti…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
1.
11.
2017
Fanny Suominen – kunnioituksesta elämään
Pyytäessäni isoisoäitini Fannyn ainoaa elossa olevaa lasta, 97-vuotiasta Annikkia kertomaan äidistään hän sanoi: ”Voi, mammalla oli niin kurja elämä”. Vastasin, että hän oli kuitenkin aina valoisa ja elämänhaluinen. Muistikuvani hänestä on lempeä ja rauhallinen, enkä lapsena tiennyt, mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana oli kokenut. Tämä on tarina torppari Jaakko Jaakonpojan ja Tildan (os.…
kirjoittanut
Pia Poikonen,
julkaistu
1.
11.
2017
Kyllikki Piitulainen – sairaanhoitajaoppilaan kesä ja syksy 1944
Rintamalta kuului pelottavia asioita. Olin kesäkuussa harjoittelemassa synnytysosastolla Tuirassa. Minut määrättiin komennukselle, johon pääsivät vain toisen ja kolmannen vuoden oppilaat. Tilanne oli erikoinen. Oppilaat oli jo kutsuttu, mutta yksi oli ilahtunut niin näyttävästi, että johtaja oli sanonut, ettei tuollaisella asenteella voi ketään rintamalle lähettää. Varalle ei ollut muita kuin minä, vaikka olin ns. pikkuoppilas. Sotatoimialueelle…
kirjoittanut
Päivi Piitulainen,
julkaistu
31.
10.
2017
Lahja Linko ja Liisa Linko-Malmio – Käkisalmen laululintuset
Lahja Linko syntyi Elli Lahja Maria Heléninä vuonna 1890 Luumäellä Konstantin ja Elin Helénin perheeseen, joka muutti sittemmin Käkisalmeen. Konstantin Helén toimi siellä rovastin virassa. Lahja Helénin laulunlahjat tulivat tutuksi käkisalmelaisille, eikä heitä yllättänyt yhtään, että rovastintytär lähetettiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen opettajakseen tuli Abraham Ojanperä. Helsingin musiikkiopistoon tuli Tampereelta opiskelemaan Ernst Linko…
kirjoittanut
Riitta Närhi,
julkaistu
31.
10.
2017
Ain´Elisabet Pennanen – kirjailija, joka kävi kaikkea sovinnaisuutta vastaan
Ain’Elisabet Pennanen syntyi Käkisalmessa 30.9.1881. Hänen vanhempansa olivat Heikki Pennanen ja Maria Sofia Sjödahl. Hänen veljensä Huugo, oli kirjailija Eila Pennasen isä. Pennanen sai käydä koulua aina ylioppilaaksi asti (1902), ja suoritti talouskoulunopettajakurssin kaksi vuotta myöhemmin. Pennasen tie vei kuitenkin näyttelijäavustajaksi Tampereen Teatteriin, jossa pieneksi, hentoiseksi kuvailtu nuori nainen ihastutti sekä yleisöä että teatterilaisia. Teatterissa…
kirjoittanut
Riitta Närhi,
julkaistu
31.
10.
2017
Birgitta Ara – rintakuvien ja pyöreiden muotojen kuvanveistäjä
Birgitta Majlis Ara syntyi vuonna 1934 Helsingissä. Hänen isänsä oli Käkisalmessa lapsuus- ja nuoruusvuodet kasvattiäidin kanssa viettänyt oopperalaulaja, baritoni Ture Ara ja äitinsä Elsie Juslin, joka oli nuorena näytellyt Svenska Teaternissa, mutta kouluttautui myöhemmin kansakoulunopettajaksi. Vanhemmat tapasivat Svenskanissa, mutta pari erosi ennen Aran yksivuotissyntymäpäivää. Ara kasvoi neljän naisen taloudessa: hänen lisäkseen siinä olivat äiti Elsie,…
kirjoittanut
Riitta Närhi,
julkaistu
31.
10.
2017
Maire Pelttari – juuret ja siivet elämän eväinä
Aina uudelleen meidän on kysyttävä itseltämme: Kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla. Muut kertovat meille, miltä näytämme. Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse. (Lassi Nummi) Olen sota-ajan lapsi, syntynyt syyskuussa 1941 Ylitornion kunnan Vähä-Lohijärvellä äitini lapsuudenkodissa, jossa asuimme sodan päättymiseen asti. Isä ja äiti olivat menneet naimisiin jouluna 1940 ja isä oli tuolloin rajavartiostossa töissä. Kun sota…
kirjoittanut
Maire Pelttari,
julkaistu
30.
10.
2017
Irma Stormbom – Lapin Kullan ”äiti”
Irma Stormbom haaveili tulevansa kätilöksi, hänestä tuli oluttehtaan omistaja. Hänestä tuli Lapin ensimmäinen teollisuusneuvos, Lapin Kulta-brändin luoja, suvun panimoyrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, presidentin ystävä – hän kulki tehtaalla karamellipussi taskussaan ja tarjosi kaikille, muisti tehtaan eläkeläistenkin syntymäpäivät, tuuletti aivojaan ajamalla autoaan hurjaa vauhtia, lausui Kanteletarta ja lauloi omaa juomalauluaan, jututti mielellään kadulla…
kirjoittanut
Mirjam Kälkäjä,
julkaistu
30.
10.
2017
Eila Aine – Aineen kuvataidesäätiön perustaja
Eila Aine syntyi vuonna 1920 Helsingissä, jonne hänen vanhempansa olivat opiskelun takia muuttaneet Satakunnasta. Hänen isänsä, Vilho Robert Rantanen opiskeli Helsingin yliopistossa lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi muutama vuosi tyttären syntymän jälkeen. Isän opinnot olivat viivästyneet ylioppilaaksi tulon jälkeen, sillä hän lähti Saksaan 1915 kouluttautumaan jääkäriksi ja osallistui 1918 vapaussotaan. Äiti, Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola),…
kirjoittanut
Kristiina Aine,
julkaistu
30.
10.
2017
Mirjami Lähteenkorva – kansakoulunopettaja, kirjailija, runoilija
Runoilija Kirsti Mirjami Lähteenkorva syntyi kulttuuriperheeseen Heinolassa. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori h.c., kansakouluntarkastaja ja kansanrunoudentutkija Axel Borenius-Lähteenkorva ja Ida os. Silvennoinen. ”Axel Lähteenkorva oli suomalaisen kansanperinteen tutkija ja keräilijä, jonka kalevalamittaisten runojen ja sävelmien kokoelmat ovat erityisen arvokkaita systemaattisen ja huolellisen muistiinpanotekniikan takia” (SKS). Axel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Ida Silvennoisen…
kirjoittanut
Leena Kärävä-Lindgren,
julkaistu
28.
10.
2017
Sanni Winter – opettaja ja kirjakauppias Uudestakaupungista
Uusikaupunkilaisen Itämeren laivuri ja kauppaporvari Henrik Andersson Berglundin ja hänen vaimonsa Helena Juliana Efraimsdotterin perheeseen syntyi viisi lasta: Maria Catharina 2.9.1849 -21.1.1914 (puoliso Victor Wittfoth) Sofia Fredrika 3.11.1851 -16.5.1936 (naimaton) Karl Konstantin 12.12.1853 – ? (New York, naimisissa) Frans Felix 14.3.1858 – 16.5.1931 (Pietarsaari, naimisissa) Alexandra Gustava 28.8.1859 – 18.7.1938 (puoliso Herman Alfred Winter 29.5.1860)…
kirjoittanut
Leena Winter,
julkaistu
27.
10.
2017
Leena Brax – monessa mukana
Leena Brax syntyi vuonna 1938. Syntymäpaikaksi on merkitty Oulu, mutta melko pian metsänhoitajaisän työ vei Jyväskylään, josta ajasta äiti ja lapset viettivät osan sotavuosista äidin vanhempien luona Lohjalla. Leena ehti aloittaa koulunsakin Jyväskylässä. Ensimmäisen luokan puolivälissä 1945 perheelle tuli muutto Tampereelle. Siellä Leena kävi ensimmäisen luokan loppuun, jolloin opettaja, joka oli huomannut tytön oppivaiseksi, siirsi…
kirjoittanut
Tuula-Maija Leikomaa ja Päivi Uitti,
julkaistu
26.
10.
2017
Laila Ponkala – opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Laila Ponkala syntyi vuonna 1938 Mikkelissä Hjördis ja Sulo Ponkalan perheen viidestä lapsesta nuorimpana. Lailan rakkaus kieliin, erityisesti ruotsin kieleen ja kansainvälisyyteen oli suuressa määrin kodin perintöä. Äiti Hjördis kuului suomenruotsalaiseen Palinin sukuun. Isä Sulo oli Ponkaloiden Alatornion sukuhaaraa. Sulo Ponkala oli työskennellyt yhdeksän vuotta mm. yrittäjänä ja liikemiehenä Yhdysvalloissa ennen perheen perustamista Suomessa. …
kirjoittanut
Arja-Leena Jokinen,
julkaistu
26.
10.
2017
Aino Ollila – kirjailulla suomalaisen käsityön historiaan
Käsityötaitoa on aina arvostettu. Taito on periytynyt äidiltä tyttärelle ja sitä on tarvittu sukkien, lapasten esiliinojen, paitojen ja monenlaisten kodin tekstiilien ompeluun ja korjaukseen ja vaatteiden huoltoon ja hoitoon. Uno Cygnaeuksen ansiosta käsityöstä tuli kansakouluasetuksen mukaan pakollinen kouluaine jo 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sata vuotta myöhemmin, kansakoululain mukaan ”käsityönopetuksen tuli olla monipuolisesti oppilasta kasvattava”. Käsityönopettaja, lehtori Aino…
kirjoittanut
Leena Kärävä-Lindgren,
julkaistu
25.
10.
2017
Paula Kivinen – Tampereen jugendin tutkija
Paula Kivinen (o.s. Mela) teki mittavan elämäntyön kuvaamataidonopettajana, mutta laajemmin tunnetuksi hän tuli Tampereen jugendin tutkijana ja tuntijana. Paula Mela syntyi Kärkölässä, mutta hänen nuoruutensa kotipaikka oli Mäntsälä, jonne perhe muutti hänen ollessaan pieni lapsi. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1925 hän pyrki ja – esitettyään hyviksi todettuja piirustuksiaan – myös pääsi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun (”Ateneumiin”)…
kirjoittanut
Jussi Kivinen,
julkaistu
25.
10.
2017
Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi
”Päätin katsoa, voiko nainen tulla valituksi.” Näin hän kertoi muistellessaan Turun Mikaelinkirkon urkurin viran täyttöä vuonna 1952. Kaikki kilpakumppanit olivat miehiä ja Anna-Liisa Antila valittiin reilulla äänten enemmistöllä ensimmäisenä suomalaisena naisena urkurin virkaan. Taiteellinen työ vaihtui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päätoimisuuteen yliopiston musiikkikasvattajana. Minkälainen oli hänen urapolkunsa ja minkälaisia merkityksiä hänen elämäntyössään voi nähdä? Anna-Liisa…
kirjoittanut
Aila Knihtilä,
julkaistu
25.
10.
2017
Marja-Liisa Kettula – leskiäiti ja hänen koulutetut tyttärensä 1900-luvun alun Suomessa
Marja-Liisa (Maria) Kettula o.s. Riihelä syntyi 28. toukokuuta vuonna 1876 Jalasjärvellä, kun Suomessa oli toivuttu 1860-luvun suurista nälkävuosista. Marja-Liisa Kettula oli kotoisin Riihelän talosta; maatila sijaitsi Jalasjärvellä lähellä Jokipiin kylää. Riihelä oli sen ajan vauraita maalaistaloja, josta lainattiin rahaa sitä tarvitseville. Riihelän talon lapsia olivat Marja-Liisan lisäksi Juho ja Laimi. Talon isännyyden peri Juho Riihelä.…
kirjoittanut
Marja-Liisa Vuorela,
julkaistu
24.
10.
2017
Tuulikki Juusela – topakasti tasa-arvosta
Tuulikki Juuselan elämässä punaisena lankana ovat kulkeneet yrittäjyys ja kansainvälisyys, tasa-arvon edistäminen ja nuorten naisten kannustaminen. Mentoroinnin asiantuntijana hänen tavoitteensa on, että kokeneemmat jakavat osaamistaan ja hiljaista tietoaan niin työyhteisöissä kuin aatteellisissa yhdistyksissä. ”Naisena meidän on joka päivä kysyttävä itseltämme: miksi ei nainen? Päämääränä on, että löydämme toimintatavat, jotka johtavat miehet ja naiset yhdessä rakentamaan…
kirjoittanut
Hilkka Kallio,
julkaistu
24.
10.
2017
Kaarina Saarinen – valistaja ja vastaava hammaslääkäri
Äitini Kaarina Saarinen os. Kemppainen syntyi Karstulassa sotavuonna 1941 metsäteknikko Kauko Kemppaisen ja kotiäiti Anja Kemppaisen perheeseen. Olot olivat niukat, sillä Kauko-isä oli rintamalla ja Anja-äiti asui tyttärensä kanssa vanhempiensa Alma ja Oskari Saramäen luona Karhiahossa, Kyyjärven Saunakylällä. Anja hoiti karjaa ja auttoi Alma-emäntää talon töissä miesten ollessa rintamalla. Naapurin tyttöjä oli piikoina talossa auttamassa…
kirjoittanut
Susanna Saarinen,
julkaistu
23.
10.
2017
Maj-Lis Halonen – pitkä ja kapea leipä
Tuskin tiesi nuori merkonomi Maj-Lis Halonen Raatihuoneeseen ensi kertaa astuessaan, että talosta tulisi hänelle kuin toinen koti. Maj-Lis Halonen sai merkonomin paperit Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1968. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä hän aloitti keskuksen hoitajan tehtävät Raatihuoneessa. Hän muistaa hyvin ensimmäisen virallisen työpäivänsä. ”Minut kutsuttiin kaupunginjohtajan huoneeseen ja hän kertoi, miten tärkeä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
23.
10.
2017
Vivi Savander ja Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistyksen perustama Käsityökoulu
Vivi Lindelia Savander syntyi Sakkolassa vuoden 1877 alussa agronomi Ernst Johan Savanderin ja vaimonsa Fanny Amanda s. Odenwallin toiseksi vanhimpana tyttärenä. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, mutta ainoastaan kolme heistä eli aikuiseksi saakka. Vivikin oli hento ja terveydeltään heikko, mutta sitkeä ja peräänantamaton. Hän lähti opiskelemaan Tammisaaren kutomakoulun 2-vuotiseen opettajanvalmistuslaitokseen ja sai päästötodistuksen vuonna 1899.…
kirjoittanut
Leena Kärävä-Lindgren,
julkaistu
23.
10.
2017
Eila Kivikk’aho – runoilija, kääntäjä Sortavalasta
Eila Kivikk’aho on kaipauksen tuntojen aistikas runoilija, joka lukuisten valtionpalkintojen ja käännöspalkintojensa myötä on ollut nostamassa suomalaisen runouden profiilia sodanjälkeisessä Suomessa. Ensimmäinen runokokoelma Sinikallio ilmestyi 1942 ja runoilijan työ jatkui pitkälle 1990-luvulle. Kivikk’ahon suomentajan ura on myös mittava. Hän on kääntänyt puolisensataa lastenkirjaa eri kieli- ja kulttuurialueilta. Eila Lamberg syntyi Sortavalassa helmikuussa 1921. Vanhemmat olivat…
kirjoittanut
Maija Malmström,
julkaistu
22.
10.
2017
Wendla Ivaska – ”vihreä piispa” Viipurista
Wendla Ivaska, isotätini ja kummitätini, syntyi ja kasvoi Viipurissa Karl Johan ja Ida Maria (os. Jordan) Ivaskan perheen nuorimpana lapsena ja tyttärenä. Wendla kävi vuonna 1898 perustetun Viipurin vanhan yhteiskoulun ja pääsi sieltä ylioppilaaksi vuonna 1909. Ajatus opiskelusta teologisessa tiedekunnassa syntyi ikään kuin luonnostaan, sillä hän oli lapsesta asti tottunut kulkemaan Viipurin Tuomiokirkossa vanhempiensa ja…
kirjoittanut
Liisa Montin,
julkaistu
22.
10.
2017
Hilda Evesti – Mitä ihmettä, nainenko autoa käy ajamaan?
Kuolemajärveläiset muistavat Hilda Evestin (Vihersaari, ent. Päretie) pirteänä taksina ja Kuolemajärven aseman majatalon neitinä. Liikemies ja poliisi Kristian Evestin ainoan lapsen elämästä ei vauhtia puuttunut. Hän tunsi Kuolemajärven varmasti paremmin kuin muut. Ennen Kuolemajärvelle muuttoa Kristian Evesti oli poliisina Kivennavan Kuokkalassa ja Ollilassa. Hilda syntyi kesällä 1910 Ollilan vartiokonttorissa ja siellä hänet myös kastettiin. Pappi…
kirjoittanut
Tytti Sokura,
julkaistu
21.
10.
2017
Eveliina Pulliainen – perinteentallennusta pyörätuolissa
Eveliina Pyykkö syntyi Kivennavalla Ylentelän kylässä. Kivennapa sijaitsi vain 60 kilometrin päässä Pietarista. Se oli suurin Kannaksen rajapitäjistä, sillä oli pisin yhtenäinen Venäjän vastainen raja, 54 kilometriä. Ylentelän kylä sijaitsi Kivennavan pitäjän koillisnurkassa. Eveliina syntyi suureen talonpoikaisperheeseen, tila oli ollut Pyykön suvun hallussa kolmattasataa vuotta. Suvun varhaisimpia vaiheita ei tiedetä, kirkonkirjat tuhoutuivat Isossa vihassa. Perheessä…
kirjoittanut
Kyösti Pulliainen,
julkaistu
19.
10.
2017
Jenny Elfving – puutarhakoulutuksen ja naisten koulutuksen uranuurtaja
Jenny Elfving oli suomalaisen puutarhaopetuksen, mutta myös naisten koulutuksen uranuurtajia. Hän perusti 1908 Antreaan Päähkjärven rannalle nimenomaan naisille tarkoitetun Järvenlinnan puutarhaopettajaopiston ja talouskoulun toimien sen johtajana vuoteen 1917. Koulutuksen alalle hän oli hankkinut kyseisten alojen eri oppilaitoksissa ja tekemällä opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan 1900-luvun alussa. Vaasalaisen pormestarin tyttärenä Jennyllä ei liene ollut kieliesteitä maailmalle…
kirjoittanut
Raakel Henttonen,
julkaistu
17.
10.
2017
Marianne Valola – monitoiminen muotoilija
”En halua olla tekojeni, saavutusteni ja ansioideni summa. Ihmisellä on itseisarvo – en ole vain sitä mitä tuotan. Jos teot ja saavutukset otetaan pois, niin mitä jää jäljelle? Sitä pitää etsiä ja pohtia rauhassa”. Näillä sanoilla aloittaa Marianne Valola keskustelumme lahtelaisen Oskarin pihan vanhassa kahvilassa. ”Vaikka arki on välillä kaoottista, haluan elää haaveiden ja unelmien…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
16.
10.
2017
Sirkka Muurelan käsityötaide kumartaa luonnon ihmeiden edessä
”Minä tahdon tehdä vain sellaisia kuvia, joista itse jokaista kankaankulmaa myöten kovasti pidän”, sanoo Sirkka Muurela, tekstiilitaiteilija ja Räisälän kansanopiston pitkäaikainen (1963-1994) käsityönopettaja Kokemäellä. Sirkka Muurela on yksi näistä maamme hiljaisista, äärettömän taitavista ja uutterista ihmisistä, jotka eivät tee itsestänsä numeroa. Ystävänsä pakottamana hän tuli kyselemään, josko hänen töistään voitaisiin järjestää näyttely Emil Cedercreutzin museoon…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
16.
10.
2017
Ulla Lilius – teot ratkaisevat!
Ullan biologinen äiti oli päättänyt antaa tyttärensä adoptoitavaksi ja tuonut itse huonokuntoisen 1 ½-vuotiaan uuteen perheeseen korvaamaan menetettyä lasta. Isästä hän suostui paljastamaan: ”Korkea sotaherra, muuta en sano.” Biologista äitiään Ulla ei sen jälkeen koskaan tavannut, vaikka sai hänet myöhemmin selville ja jotain tietojakin hänestä. Isästään hän ei tiedä tämän enempää. Perhe, johon Ulla adoptoitiin,…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
16.
10.
2017
Aino Ohvo – järjestötoiminnan nainen
”Olen lähtenyt monien tehtävien keskeltä ehtimättä usein ajatella aihetta, josta puhua, mutta aina olen saanut innostusta ja voimaa työhöni.” Näin kirjoittaa Aino Ohvo, maatalon emäntä ahkerasta järjestötyöstään. Aino Ohvo syntyi 27.8.1907 Pyhäjärven Alakylässä. Ainon veli Ville sai ainoana poika perheessä koulutuksen kansakoulun opettajaksi Kajaanin seminaarissa. Kotona käydessään Ville järjesti koti-iltamia ja innosti sisariaan nuorisoseuratoimintaan, missä…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
16.
10.
2017
Maria Lallukka – räisäläinen kulttuurimesenaatti
Maria Lallukka, omaa sukua Jääskeläinen, syntyi Räisälän Siirlahdessa vuonna 1858, missä hänen vanhempansa Matti ja Valpuri Jääskeläinen omistivat kestikievaritalon. Jääskeläisen kestikievarissa nuori Juho Lallukka tutustui Mariaan, ja tutustuminen johti avioliittoon vuonna 1878.Marialle kuului isän kuoltua perintönä osuus Jääskeläisen talosta, ja niinpä hänen äitinsä ja tämän toinen aviomies halusivat lunastaa tyttären osuuden. Tämä sopi nuorille, ja…
kirjoittanut
Maija-Liisa Varila,
julkaistu
11.
10.
2017
Tellervo Blomqvist – karjalaisesta evakkotytöstä lääkäriksi Tornioon
Varhaisin muistoni lapsuudesta on lentokoneen ääni. Se lähestyy ulvoen meitä lapsia, kun olemme leikkimässä kotimme pihassa Korpiselässä nykyisen rajan takana kesäkuun alkupuolella 1944. Juoksemme sisarteni kanssa viinimarjapensaiden alle, koska vanhemmat ovat opettaneet tarkasti meitä piiloutumaan, jos lentokoneita ilmestyi taivaalle. Viholliskoneista ammuttiin myös siviilejä. Helpotus on suuri, kun huomaamme lentokoneen siivessä merkin, joka kertoo meille sen…
kirjoittanut
Tellervo Blomqvist / Marja Blomqvist,
julkaistu
8.
10.
2017
Meri Elo – Suomen matkailun merkittävä vaikuttaja
Tätini, kauppaneuvos Meri Elo syntyi 9-lapsiseen perheeseen. Perheen elanto tuli Jussi-isän puusepäntaidoista. Hän rakensi Helsingissä useita puutaloja Käpylään, Kumpulaan ja Toukolaan. Meri oppi pitämään puoliaan isossa perheessä ja kulmakunnan kavereiden kanssa. Lapsuuden mieluisiin muistoihin kuului Olli-niminen varis. Se kesyyntyi, kun Meri ruokki sitä, ja varis tykkäsi istua Merin pyörän tarakalla hänen viilettäessään pitkin Kumpulan katuja.…
kirjoittanut
Maisa Lappi,
julkaistu
7.
10.
2017
Armi Ratia – karjalainen legenda
Armi Ratia jos kuka, oli legenda jo eläessään. Hän oli ”vihassaan julma ja rakkaudessaan ylitsevuotava. Ei mitään siltä väliltä”, toteaa Ristomatti Ratia äidistään. Armi Ratia oli poikkeusihminen, joka loi poikkeuksellisen ilmiön, Marimekon. Se oli maailmalla aikanaan tunnetuin suomalainen yritys, jota kansainväliset lehdet esittelivät näyttävästi, varsinkin sen jälkeen, kun Jacqueline Kennedy esiintyi odotusaikanaan marimekossa. Jokapoika-paita oli…
kirjoittanut
Sirpa Taskinen,
julkaistu
7.
10.
2017
Mirjam Kälkäjä – kirjailija
”Kirjoittajalla on tuhansia maisemia, tuhansia näköaloja ihmisiin ja tapahtumiin, se maailma kukkii ja kuihtuu, siellä myrskyää ja tyyntyy, siellä taivallan suuressa yksinäisyydessä pienenä tulkitsijana, joskus ehkä myös näkijänä – niin kauan kuin kirjoitan, olen olemassa.” Näin on todennut torniolainen kirjailija Mirjam Kälkäjä, o. s. Ranta, joka syntyi Petsamossa vuonna 1939. Ennen vuonna 1977 alkanutta päätoimista…
kirjoittanut
Anita Myllykoski,
julkaistu
7.
10.
2017
Tyyne-Kerttu Virkki – Suomen ensimmäinen käsityöneuvos
Sakkolassa vuonna 1907 syntynyt Tyyne-Kerttu Virkki eli lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalan kannaksella 1907–1929. Vanhemmat, Viktor ja Maria Virkki o.s. Laamanen, ostivat Sakkolan kirkonkylän tuntumassa sijainneen Lampun tilan konkurssihuutokaupasta vuonna 1906. Tuolloin tilaan kuuluivat sekatavarakauppa ja majatalo. Myöhemmin tilaan liitettiin myös saha ja mylly. Näin kasvaneesta suurtilasta muodostui tärkeä harjoittelijatila, jolla työskenteli jatkuvasti kotitalous-, karjatalous- ja…
kirjoittanut
Janne Lappalainen,
julkaistu
7.
10.
2017
Maria Liisa Eerikkilä – Katinhännän leipuri
Maria Liisa Eerikkilä oli syntynyt Vihannissa. Hänen äitinsä oli Stina Maria Palokangas (s. 1852 Vihannissa). Isä oli Antti Aittola (s. 1854 Oulaisissa). Stina Maria ja Antti avioituivat vuonna 1876. Maria Liisa oli perheen kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhin. Maria Liisaa kutsuttiin Liisaksi. Hän asui Katinhännässä monessa eri osoitteessa: Kirkkokadulla, Saaristokadulla ja Pekkatorilla Seutun kaupan pihapiirin pirtissä.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
10.
2017
Helmi Mynttinen – rakastettu piirakkakauppias
”81-vuotias Helmi Mynttinen on toipunut lonkkaleikkauksesta, ja myi taas piirakoita Lahden markkinoilla. Aamuherätys oli kahdelta yöllä, jotta hän ehti tehdä lähes parisataa piirakkaa myyntiin”, uutisoitiin 6.9.2017 Facebookissa Helmi Mynttisen fanisivuilla. Helmi Mynttinen on tuttu hahmo Lahden torilla, jossa hän on myynyt piirakoita jo yli puoli vuosisataa. Mynttinen on tullut tutuksi herkullisten piirakoidensa lisäksi hersyvästä naurustaan.…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
5.
10.
2017
Maija Juurola – ompelija, pientilan emäntä, siivooja ja kaupan myyjä
Hänen oikea nimensä oli Sigrid Maria. Ei työläisperhe osannut niin hienoa nimeä keksiä. Merkinnät kirkonkirjoihin teki pappi, hyvää tarkoittaen ja makunsa mukaan. Elämä saneli toisin. Jo koulussa hän oli joko Siiri tai Maija ja Maijana hän elikin koko aikuisen elämänsä ja allekirjoitti sen, mikä allekirjoittaa piti. Itse päätetty nimenmuutos ei aiheuttanut mitään ongelmia. Maija oli…
kirjoittanut
Esa Juurola,
julkaistu
2.
10.
2017
Lea Sairanen – mukaan marttoihin pitopalvelukiinnostuksen kautta
Marttaliiton hallituksen puheenjohtajan Lea Sairasen oma marttaura lähti pitopalvelutoiminnasta. Hän kyseli, miten päästä mukaan pitopalvelutoimintaan, ja kuuli, että martoilla on ainakin jossain pitopalveluja. Hän kyseli asiaa Etelä-Karjalan marttapiirin toiminnanjohtajalta Tuija Valjakalta, joka neuvoi Lea Sairasen Vuoksenniskan marttoihin. Vuoksenniskan martat oli tuolloin Imatralla asuneen Sairasen lähin marttayhdistys ja se pyöritti pitopalvelua. Muuten toiminta lähti Sairasen mukaan…
kirjoittanut
Anne Uppman,
julkaistu
2.
10.
2017
Hilma Ritvanen – salometsien tytär
”Sieltähän se mummun kultavieras tulloo. Voe, voe kun mummun kaala on niin kippee. Annapas teposet niin siitä se paranoo.” Minä tietysti otin heti mummua kaulasta ja niin kipu aina lakkasi välittömästi. Tämän rituaalin minä muistan. Uskoin halaukseni vaikutukseen kuin joulupukkiin. Olin Hilma-mummuni ensimmäinen lapsenlapsi. Mummu oli syntyessäni vasta 41-vuotias ja asui perheensä kanssa viiden kilometrin…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
28.
9.
2017
Elsa Karppinen – Lapin läänin ensimmäinen naiskansanedustaja
Kemiläinen Elsa Dagmar Karppinen o.s. Korhonen oli ensimmäinen Lapin läänin alueelta valittu naiskansanedustaja. Hän toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana Lapin läänin ja Lapin vaalipiiristä 3.7.1945–21.7.1948. Tosin ennen vuoden 1938 vaalipiirijaon muutosta valtiopäiville valittiin naiskansanedustajaksi kemiläinen Hilda Herrala jo vuonna 1908. Elsa Karppinen syntyi Kemissä vuonna 1901. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Juho Korhonen ja…
kirjoittanut
Raili Ilola,
julkaistu
28.
9.
2017
Seija Valtonen – aktiivista elämää kylässä
Seija Valtosen vaiherikkaaseen elämään on mahtunut hengästyttävän paljon, eikä kaikki aina ole ollut pelkkää päivänpaistetta. Synkkiä aikoja ja surua on ollut hänelläkin. Mutta vanhoja ei ”märehditä”. Ne kuuluvat menneeseen. Positiivisella asenteella ja tarmokkuudella hän jaksaa kulkea eteenpäin, kohti uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Seija Valtonen os. Koivisto syntyi 1938 esikoisena Vahdolla asustelevaan Jaakko ja Siviä…
kirjoittanut
Vaula Valtonen,
julkaistu
27.
9.
2017
Hilja Vuola – opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Poliisi Juho Tervonen, vaimo Beata ja 4 lasta muuttivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Suomussalmelta Pattijoelle. Muuttoajoneuvona toimi heinähäkki. Pattijoella Juho Tervonen harjoitti poliisin toimen ohella maanviljelystä. Aluksi perhe asui nykyisin kotiseutumuseona toimivassa Ojalassa ja myöhemmin Eskolan tilalla. Pattijoella perheeseen syntyi 4 lasta. Hilja-tytär syntyi vuonna 1903. Hilja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924. Hän valmistui filosofian maisteriksi…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
27.
9.
2017
Gretel Salmi oli oppilailleen Keetu
Merikapteeni Carl August Swanljungilla (1837-1896) ja Sofia Katariinalla (1847-1939 o.s. Montin) oli yhdeksän poikaa: Ossian, John, Walter, Paul, Werner, Einar, Stanley, Gordon ja Sidney. Toiseksi nuorin pojista Georg Gordon (s. 1884) avioitui pyhäjokisen Alina Lilly Haglundin (s. 1887) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä: Gretel Ingegerd (s. 5.9.1908) ja Erna Ethel (s.1909). Ennen Gretelin kouluikää pariskunnan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
21.
9.
2017
Maija Närhi – Pälkjärven pitäjäseuran toimelias sihteeri
Sirpakka sihteerimme, Maija Närhi, on tehnyt jo neljännesvuosisadan töitä Pälkjärven pitäjäseuran hyväksi. Paitsi sihteerinä, hän on ollut samalla joitakin toimikausia myös varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Mitä kaikkea näihin vuosiin sisältyy, siitä lähdin ottamaan selvää kevätpäiväntasauksen aikoihin seuran juhlavuotena 2014. Maijan ensimmäinen tuntuma seuraamme oli vuosikokous kesällä 1987. Kesäjuhlat vuosikokouksineen olivat silloin pikkujoulun lisäksi ainoita seuran toimintamuotoja.…
kirjoittanut
Riitta Pakarinen,
julkaistu
21.
9.
2017
Riitta Pakarinen – sanataituri
Olemme saaneet lukea lähes jokaisesta Pälkjärveläisestä Riitta Pakarisen kirjoittamia hienoja tarinoita elossa olevista ja edesmenneistä pälkjärveläisistä. Ja lisää on luvassa. Riitta on kirjoittanut toimituksen pyynnöstä myös kirja-arvosteluja Pälkjärveläiseen ja matkakertomuksia seuramme kotisivuille. Riitta on ollut Pälkjärven pitäjäseuran jäsen kohta neljännesvuosisadan. Se on ollut tapahtumarikasta aikaa seuran toiminnassa, ja tämä aktiivinen puuhanainen on ehtinyt olla monessa…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
21.
9.
2017
Salla Saukkoriipi – nuoren CP-vammaisen naisen elämää 2010-luvulla
Olen Salla Saukkoriipi ja asun tällä hetkellä Oulussa. Ikää minulle on kertynyt 26-vuotta. Kotoisin olen Keski-Suomesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Savossa ja Torniojokilaaksossa. Olen mielestäni tavallinen suomalainen nuori nainen, mutta minun rinnallani kulkee elinikäinen kumppani. Sitä kutsutaan myös vaikeaksi CP-oireyhtymäksi. Kansankielellä CP-oireyhtymä tunnetaan ehkä paremmin nimillä CP-vamma tai liikuntavamma. Kuulun siis siihen vähemmistöön, joka käyttää pyörätuolia…
kirjoittanut
Salla Saukkoriipi,
julkaistu
21.
9.
2017
Leena Kaartinen – lumikenttien lääkäri
Lastenlääkäri Leena Kaartinen palasi Afganistanista Suomeen vuonna 2006. Pitkät työtehtävät saivat jäädä, mutta Afganistan pitää edelleen otteensa. Kaartinen puursi kaikessa hiljaisuudessa sodan repimässä Afganistanissa 1970-luvulta lähtien. Hän on tehnyt töitä niin sodan polttopisteessä Kabulissa kuin vuoristoseuduilla, jossa hänen täytyi toisinaan hiihtää vuoren yli päästäkseen potilaidensa luo. Joskus hän ratsasti paikalle aasilla. Kaartinen on käynyt maassa ”kesätöissä”…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
19.
9.
2017
Aulikki Kananoja – Ihmisen näkökulma on minun elämäni missio
Aulikki Kananoja on Suomen ensimmäinen ylisosiaalineuvos – sosiaalialan korkein eettinen auktoriteetti. Uusi arvonimi otettiin käyttöön korkeimman lääkärille annettavan arvonimen, arkkiatrin rinnalle 2012. Koko uransa ajan sosiaalialaa – tai Kananojalle mieluisempaa käsitettä käyttäen sosiaalihuoltoa – eri näkökulmista kehittänyt Kananoja oli arvonimen ilmiselvä ensimmäinen kantaja. ”Ihmisen näkökulma on minun elämäni missio – palvelut ovat olemassa ihmisen auttamiseksi”,…
kirjoittanut
Erja Saarinen,
julkaistu
16.
9.
2017
Aino Valonen muistelee
”Lapsuus oli hyvä. Oli leipää ja lämmintä ja vaatteet päällä”, aloitti Aino Valonen menneitten muistelun kesäkuussa 2012 vieraillessani hänen luonaan Hollolassa. Aino oli Hilma (s. Miettinen 1892–1990) ja Eljas Hämäläisen (1891–1969) perheen neljäs lapsi. Hän näki päivänvalon kesäkuun viimeisenä sunnuntaina 1924. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Arvo (1920–1951), Martti (1921) ja Mauno (1922–2009). Ainon jälkeen…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
12.
9.
2017
Annamari Marttinen – kirjailija
Olen tiennyt aina haluavani kirjailijaksi, eli niin kauan kuin olen osannut ajatella ja muistan. Lapsuuteni perhe ruokki tuota haavetta paljon, koska olimme lukeva perhe. Molemmat vanhempani rakastivat kirjoja ja lukemista ja kirjojen täyttämä hylly olohuoneessamme oli heidän ylpeytensä. Minulle luettiin paljon ja halusin palavasti oppia lukemaan, koska kukaan ei kuitenkaan ehtinyt ja jaksanut lukea minulle…
kirjoittanut
Annamari Marttinen,
julkaistu
12.
9.
2017
Elisabet Jeskanen – monitoiminainen
Elisabet Jeskanen (o.s. Malinen) syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 1888 Iljalassa. Elisabetin vanhemmat olivat Heikki ja Maria (o.s. Wuojolainen) Malinen. Elisabetin nimi on kirkonkirjoissa milloin Eliisa, milloin Eliise tai Liisa. Tämä tarina perustuu Juho A. Leskisen pälkjärveläisestä suutariperinteestä kertovaan aineistoon ja siinä on käytetty nimeä Elisabet. Elisabet Jeskanen oli tarmokas ja aikaansaava nainen. Häneltä sujuivat niin…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
10.
9.
2017
Saimi Lindroth – Utsjoen ja Vienan-Karjalan terveyssisar
Vaatii paljon rohkeutta lähteä itselle uuteen kulttuuriympäristöön ja asuinseudulle. Vastuullinen sairaanhoitajan työ tuo oman lisähaasteensa työhön. Jos uudella asuinpaikalla ei ole lainkaan tuttuja, täytyy sosiaalinen verkosto luoda tyhjästä. Tällaista rohkeutta löytyi Saimi Lindrothilta, jonka elämäntyönä oli toimia terveyssisarena Suomen pohjoisimmalla sairasmajalla Utsjoella sekä hoitaa terveyssisaren tehtäviä sota-aikana Vienan-Karjalassa. Lindroth oli myös kirjailija, joka tallensi kokemuksensa…
kirjoittanut
Iida Tahkola,
julkaistu
9.
9.
2017
Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo
Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…
kirjoittanut
Laura Laakso,
julkaistu
9.
9.
2017
Eeva Kippola – Piehingin kaupan tuotevalikoimassa napit ja Zetorit
Osuusliike Raahenseudun Piehingin myymälä pääsi parhaina aikoinaan tämän alueen Seutun kaupoista suurimpiin myyntilukuihin. Tiskin takana hääräsivät Eeva ja Pauli Kippola. Eeva Kippola (o.s. Viirret) on Pyhäjoen tyttöjä, syntynyt sanomalehti Raahen Seudun kanssa samana päivänä. Ammatinvalinta ei tuottanut hänelle ongelmia, pikku tytöstä asti hän oli pyrkinyt kauppa-alalle. 16 vuotta täytettyään hän pääsi toiveammattiinsa, kun Rautiossa myymälänhoitajana…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
9.
2017
Kaarina Turpeenoja – Katinhännästä New Yorkiin ja takaisin
Vanhat Raahelaiset muistavat Lauri Turpeenojan, joka ajoi hevosella vettä Jaakopin lähteestä. Kaarina on Laurin kuusilapsisen perheen keskimmäinen. Hän asui yli 20 vuotta Amerikassa. Kaarina Turpeenojan lapsuudessa Raahe oli ihana pikku kaupunki. Lehmät kulkivat kaduilla. Autoa ei tainnut olla muilla kuin tohtori Kiesvaaralla. Kirkonmäellä laskettiin mäkeä talvisin. Amerikan serkku Washingtonin osavaltiosta oli Raahessa käymässä kesällä 1966…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
9.
2017
Annikka Swahn – Poloinen papintytär
Kesäkuun 16 päivänä 1714 Raahen raatihuoneessa oli raastuvanoikeuden tai maistraatin istunto. Pöydän takana istui kenraalimajuri Armfelt, joka oli Suomen armeijan jäännösten kanssa majaillut Raahessa maaliskuusta saakka. Pormestari Gabriel Corte istui salin sivuseinällä kuten myös Raahen kirkkoherra Martinus Peitzius. Karsserissa odotti oikeudenistuntoa sotavangiksi joutunut venäläinen rakuuna, joka oli oikeasti suomalainen nainen. Oikeuden edessä vanki kertoi,…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
9.
2017
Toini Tuulia Perkiömäki – Kapustat santaan ja förkkelit naulaan
On kesä 2012 ja Raahen lukion emäntä Toini Tuulia Perkiömäki on koulunsa käynyt ja kouluruokansa kokkaillut. Nyt on aika huilata. Toini Perkiömäki sanoo, että on koko pitkän uransa ajan tykännyt työstään ja tehnyt sitä täysillä. Sitku-elämää hän ei ole elänyt eikä erityisesti odottanut eläkepäiviä mutta uskoo viihtyvänsä vapaaherrattaren roolissakin. Aina sitä tekeville käsille tekemistä löytyy.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
7.
9.
2017
Milja Roy – kansainvälinen avioliitto 1800-luvun lopussa
Petäjäveden vanhan kirkon vieressä on Karikon sukuhauta, jonka kivessä lukee Karikon nimen lisäksi ”Lapset”. Mutta keitä olivat nuo lapset? He olivat petäjävetisen omana aikanaan huomattavan edistyksellisenä pidetyn tilanomistaja K. H. Karikon ja hänen vaimonsa Juliaanan lapsenlapset tyttö ja poika, jotka olivat syntyneet heidän tyttärensä Pariisissa lääketiedettä opiskelleen Emilia Karikon (Royn) avioliitosta intialaisen lääkärin/sanskriitin opettajan/? kanssa…
kirjoittanut
JI Hyytiäinen,
julkaistu
7.
9.
2017
Toini Jaatinen – evakkotytön tarina
Toini Jaatinen syntyi Harlun pitäjässä, Paussun kylässä maalaistalon tyttäreksi joulun alla vuonna 1919. Kotitalo sijaitsi pienen mäen päällä, mäenrinteestä alaspäin viettivät pellot, edempänä metsät. Tila ei ollut Laatokan rannalla, mutta sen läpi virtasi Paussujoki, jossa käytiin juottamassa lehmät ja huuhtelemassa pyykit. Maa oli viljavaa, sillä multakerros oli paksu. Tila oli tarpeeksi suuri antaakseen hyvin elannon…
kirjoittanut
Tuula Hakola,
julkaistu
6.
9.
2017
Alli Nissinen – kansanedustaja, opettaja, yhteiskunta-aktiivi
Monena nainen, nainenkin, eläessään: Alli Nissinen oli kansanedustaja ja opettaja, koulunomistaja ja -johtaja, toimittaja, päätoimittaja, kirjailija, kääntäjä, naisasianainen ja martta; hän edisti raittiutta, lasten-, eläinten- ja ympäristönsuojelua; hän oli moderni maailmannainen, taiteen ystävä ja lahjoittaja. ─ Hän kuoli 1926 Helsingissä 59-vuotiaana, ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle näköyhteyden päähän Taiteilijakukkulasta. Yhdessä entiset oppilaat ja Suomalainen…
kirjoittanut
Venla Sainio,
julkaistu
6.
9.
2017
Mathilda von Troil – yhteiskoulunjohtaja, teatterin apulaisjohtaja
Mathilda von Troil kuului sukunsa puolesta autonomisen Suomen yhteiskunnan ylimpiin: isä oli senaattori, vapaaherra Axel Gustaf Samuel (Gösta) von Troil, äidinisä senaattori, isänisä kuvernööri ja kaikki vapaaherroja. Hän kuului huipulle myös koulutuksensa ja virkansa puolesta ─ ottaen huomioon aikakauden naiselle antamat mahdollisuudet. Hänellä oli kaksi suurta rakkautta: opettajana Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu ja Bergbom-suvun jäsenenä Thalian…
kirjoittanut
Venla Sainio,
julkaistu
5.
9.
2017
Helvi Jukarainen – opetusneuvos, ”tanhuneuvos”, naisliikunnan ja kansantanssien uudistaja
Helvi Jukarainen o.s. Haikkala oli 17-vuotias, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran johtamaan naisvoimisteluosastoa Okeroisten nuorisoseurassa Hollolassa. Helvi johti heitä seitsemän vuotta ja jo tänä aikana käytiin esiintymässä Tallinnassa Estonia-teatterissa Eestin nuorisoseurajärjestöjen 15-vuotisjuhlassa. Suomessa elettiin 20-luvulla aikaa, jolloin nuorisoseurojen toiminta kehittyi voimakkaasti ja liikunta- ja tanhu- ja leikkiohjelmat lisääntyivät. Naisvoimistelua vastustettiin ja vetäjistä ja kouluttajista oli…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
5.
9.
2017
Aili Turunen – äitini
Äitini Aili syntyi maanviljelijäperheeseen Pyhännän Tavastkengällä v. 1926. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista aikuiseksi asti selvisi seitsemän, yksi poika ja kuusi tyttöä. Siihen aikaan lapset ja nuoret liikkuivat paljon, sekä kotiaskareissa että urheilukentillä. Äitini osallistui siskojensa tapaan pesäpallo-otteluihin, aina piirinmestaruustasolle asti. Kesät talvet kuljettiin pelimatkoilla kuorma-auton lavalla. Lapsuudestaan äitini muistaa, kuinka oikeudenmukainen ja lempeä isä…
kirjoittanut
Ulla Tuuri (o.s. Turunen),
julkaistu
31.
8.
2017
Annikki Mokkila kirjoitti elämänsä runoiksi
Vedessä yhdeksän kuuta asuin siellä täytin äitini masun huusin heti kun maailmaan pääsin siitä lähtien äitini elämän sääsin kasvoin kapalossa monta aikaa kauan vuosia pesi äiti mun paitaa siitä ponkaisin hevosen rekeen ja kohta elämä valkeni eteen monta polkua avautui mulle kunnes sinä tulit, annoin kaikkeni sulle. Annikki Mokkila syntyi isoon maalaistaloon Toivioon Vesannon Kuuslahden…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
29.
8.
2017
Ritva Sorvali – näyttelijä ilman rajoja
Kohtasin Ritva Sorvalin ensimmäisen kerran Lahden kaupunginteatterin lämpiössä vuonna 1994. Kyseessä oli teatterin uuden ohjelmistokauden esittely. Siinä tilaisuudessa esiteltiin ja esittäytyi myös Ritva Sorvali, Oulun kaupunginteatterista Lahden teatteriin kiinnitetty näyttelijä. Hänen tulkintansa Tamara Lundin tunnetuksi tekemästä laulusta Sinun omasi jäi lähtemättömästi mieleeni. Ritva Sorvali oli lapsena paljon yksin kotona. Teknikkoisä oli päivät töissä, ja illalla…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
28.
8.
2017
Katri Tuori – opettaja ja naisasianainen
Naisten Ääni-lehti kirjoitti syksyllä 1916 Katri Tuorista. ”Kun oppilaat tänä syksynä kerääntyvät Limingan kirkonkylän kansakouluun, ei heidän entinen, rakas opettajansa, Katri Tuori, olekaan enää heitä vastaanottamassa. Hän on 36 -vuotisen palvelusajan jälkeen jättänyt koulunsa nuorempiin käsiin vetäytynyt itse syrjään. Monta nuorisopolvea on hän näiden vuosien kuluessa jo ehtinyt kasvattaa ja vielä on häneltä riittänyt voimia…
kirjoittanut
Kirsti Ojala ja Maritta Pohls,
julkaistu
28.
8.
2017
Maikki Kaitera – emäntänä ja meijerialalla
Emäntä Maikki Kaitera Limingassa täytti 50 vuotta 19.1.1923, jolloin ystävät monilukuisina olivat saapuneet hänen kotiinsa juhlimaan viisikymmenvuotiasta. Hänen toimintansa ja merkityksensä ilmeni varsinkin selvästi niissä monissa herttaisissa puheissa, joita illan kuluessa pidettiin. Aivan nuorena, 20-vuotiaana hän siirtyi syntymäkylästään Lapinlahdelta tänne Pohjanmaan laajoille lakeuksille, elämäntyötään suorittamaan taloudellisella alalla. Tarmokkaana, työkykyisenä eteenpäin pyrkivänä naisena tuli hän saavuttamaan…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
21.
8.
2017
Anna Elisabeth Madetoja – Leevi Madetojan yksinhuoltajaäiti
Anna Elisabeth Madetoja syntyi Tyrnävällä Pietari Hyttisen ja Greta Liisa Planmanin perheeseen. Kuusikymmentä vuotta täyttää elokuun 3. p:nä leskirouva Anna Madetoja Oulussa. Syntyneenä Tyrnävällä, sai hän alkukasvatuksensa sukulaistalossaan Kauppaneuvos J. W. Snellmanin perheessä Oulussa ja käytyään n. s. mamsellienkoulun, antautui hän käytännölliselle alalle. Mentyään naimisiin perämies Anders Madetojan kanssa, jäi hän muutamien vuosien kuluttua leskeksi,…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
21.
8.
2017
Viivi Waldine Pakka – äiti ja yrittäjänainen omaa luokkaansa
Viivi Waldine Pakka omaa sukua Liikala entinen Rantala entinen Vainionpää ja lopulta Pakka syntyi Palosaarella vuonna 1916 Hilma ja Juho Liikalan tyttärenä. Viivi asui lapsuudessa Huvilakadulla Irja ja Kalle Juurelan perheen naapurissa. Lapsena ihmeteltiin, kun Juurelaan ostettiin radio. Kaikki naapurin lapset tulivat kuuntelemaan, kun Helsingissä puhuttiin niin, että Vaasassa Juurelassa asti kuului. Kun Viivi oli…
kirjoittanut
Sinikka Vuorenmaa, Eila Kultti sekä Ulla Salmi,
julkaistu
17.
8.
2017
Ester Helenius – intohimoinen värimaalari
Taiteilija Ester Helenius tunnetaan hehkuvista kukistaan. Mutta hän oli myös interiööri-, esine- ja muotokuvamaalari, jolla oli sujuva sivellin ja syvät värit. Ester Helenius on naistaiteilijoittemme aatelia. Ura oli poikkeuksellisen pitkä – 60 vuotta – ja menestyksekäs. Tutta Palin kirjoittaa Ester Heleniuksen elämänkertakirjassa Värihurmion palvoja, että taiteilija kohtasi elämänsä aikana sortovuodet, suurlakon, sisällissodan, sotien välisen ajan…
kirjoittanut
Maija Kauppinen,
julkaistu
17.
8.
2017
Martta Rusila – Pikkulotasta evakkokodin äiti
Martta Rusila (o.s. Kantola) eli koko ikänsä Honganmäelle; Saloisissa, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Maatalon tyttären elämä on ollut raskasta mutta antoisaa. Vielä lähes 90 vuoden iässä hän on kohtalaisen hyväkuntoinen eikä muistissa ole mitään vikaa. Hänen puoleensa käännytään, kun pitää muistaa Saloisten menneitä tapahtumia. Ennen sotia suojeluskunta- ja lottatoiminta oli Saloisissa aktiivista. Vuonna…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
10.
8.
2017
Kirsti Melinin esiäiti Napuella
”Oletko saanut syntyessäsi sen aikaisen muotinimen vai onko nimi sukusi kautta tullut”, kysyy Marja. ”Nimeni Kirsti on nimenomaan sukuni kautta saatu. Nimi tuli minulle 1700-luvulla eläneeltä esiäidiltäni. Suvussa perintönä kulkeneessa tarinassa häntä on aina ihailtu ja pidetty vahvana naisena. Äitini muisti hänet usein kertoessaan suvun historiasta ja vanhoista ajoista. Hän halusi kasvattaa myös minusta vahvan…
kirjoittanut
Kirsti Melin,
julkaistu
6.
8.
2017
Ulla Juurola – puoliso, äiti, virkamies ja poliitikko
Silloin en vielä tuntenut häntä. Keväällä 1959, lukiolaisena, hän päätti lähteä Saksaan piikomaan ja kieltä oppimaan. Palkka oli melkein olematon ja kielen oppiminen yksin hellan ääressä jäi vähiin. Kesä Baijerissa päättyi kuitenkin korkealle. Perheen tytär otti hänet mukaansa retkelle. Juna vei hiukan Itävallan puolelle ja sitten lähdettiin patikoimaan alppien loputtomille poluille, hän kesäisissä tennistossuissa ja…
kirjoittanut
Esa Juurola,
julkaistu
6.
8.
2017
Hilda Siniluoto – pussikauppaa Palonkylässä
Hilda Siniluoto on asunut koko ikänsä Raahen Palonkylässä. Hän on nähnyt kylän kehityksen ja palveluiden kuihtumisen. Hilda Siniluodon (o.s. Mämmelä, s. 1916) isä oli kotoisin Vihannista. Hän tuli Palonkylän Hietalaan rengiksi. Äiti ahersi piikana kauppias Plantingilla. Isä osti maata Hietalasta. Nuoren parin ensi asuntona oli yhden huoneen mökki. Pariskunta sai yhdeksän lasta. Isä kävi töissä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
8.
2017
Ida Nurminen – äidin tarina
Tuolla Pohjois-Karjalassa, majaisessa matalassa näin mä päivän valon, suojas Suomen salon. Sisko mulla, veli myös, isä lihakauppatyös. Äidin pitää sain vain hetken, alkoi tiensä ikiretken Uuden äidin sain mä kyllä, siskosia, veljiä, vaan osain kun hyljätyllä. Parhaani tehdä vaikk ́yritin, milloinkaan ei mikään hyvin. Pieni olin, sisu suuri, siksi päätöksein kuin muuri: Pois lähden maailmalle,…
kirjoittanut
Ulla Salmi (o.s. Nurminen ) Idan nuorempi tytär,
julkaistu
31.
7.
2017
Sari Nurro – Katinhännän tyttö kriisinhallintatehtävissä Afrikassa
Norsunluurannikolla, Länsi-Afrikassa olevan rauhanturvaoperaation YK:n pääsihteerin erityisedustajan erityisavustaja Sari Nurro (s. 1971) viettää lomaa kesällä 2006 lapsuutensa maisemissa Katinhännässä, jota hän on maailman suurkaupungeissa asuessaan oppinut arvostamaan aina vain enemmän ja enemmän. Cortenkadun idyllisyys sekä meren ranta veneineen ja onkijoineen rauhoittavat maailman matkaajan. Sari Nurro muistelee kouluaikojaan lämmöllä. Hän menestyi koulussa hyvin, joten opettajistakin on…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas ja Sari Nurro,
julkaistu
31.
7.
2017
Ritva Haapanen – vanhojen postikorttien kauppias
Ritva Haapanen syntyi vuonna 1949 Isojoella Lempi (o.s. Uusitalo, s. 1907) ja Juho Pullolan (s. 1905) yli kymmenlapsiseen perheeseen, toiseksi viimeisenä lapsena. Koti sijaitsi Isojoen rannalla, Sorilanmäeksi kutsutussa paikassa, lähellä kirkkoa. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Juho-isä toimi myös rakennusurakoitsijana sekä autoilijana. Lempi-äiti ehti maatilan töiden ja lastenhoidon sivussa ompelemaan polku-Singerillä naapuruston emännille mekkoja ja isännille flanellipaitoja.…
kirjoittanut
Reija Haapanen,
julkaistu
31.
7.
2017
Elisabet Haapamäki ja Matilda Aho – sisarukset isänmaan asialla
”Suomen pelasti rukouksen voima. Ilman harrasta rukousta emme olisi kestäneet. Jumala on palkinnut meidät, kun olemme olleet hänelle uskollisia.” Tätä mieltä ovat sisarukset Elisabet Haapamäki o.s.Asu, 87, ja Matilda Aho o.s.Asu, 86, Ylistarosta. Nämä Asun sisarukset olivat siellä missä miehetkin. He olivat vapaussodassa muonittajina ja sitoivat haavoja. ”Sodan kasvot ovat rumat, veljessodan vielä rumemmat. Me…
kirjoittanut
Tekstin pyysi tallentamaan Naisten Ääni tietokantaan Matilda Ahon tytär Eeva Perttu o.s Aho,
julkaistu
30.
7.
2017
Rakel Levin – pianisti, opettaja, säveltäjä
Viipurissa vuonna 1908 syntynyt Rakel Levin (o.s. Steinbock) opiskeli pianonsoittoa ensin kotikaupungissaan Viipurissa, sitten 1920-luvun lopulla Leipzigissä ja Berliinissä: kautta ammattilaisuransa niin kotimaisten kuin ulkomaisten aikansa huippupedagogien johdolla. Konsertoiva Rakel Levin toi 1940-luvulla kansainvälistä pianokulttuuria Tampereelle ja käynnisti 1960-luvulla kaupungissa pianopedagogiikan opetuksen. Rakel Levin oli myös Tampereen soroptimistiklubin perustajajäsen. Rakel Levinin isovanhemmat tulivat Valko-Venäjältä Viipuriin.…
kirjoittanut
Annette Kokkonen ja Anna-Riitta Vuorikoski, Soroptimist International Tampere,
julkaistu
29.
7.
2017
Kyllikki Antila – avarakatseinen perheenäiti
Kyllikki Antilan (o.s. Vesala) syntyessä vuonna 1920 oli hänelle jo nimi valmiina. Kyllikin äidin isä oli nähnyt unen, että hänellä oli sylissään pieni tyttö, jonka nimi on Kyllikki. Tyttö syntyi ja hänet ristittiin Kyllikiksi. Kyllikki kasvoi Kauhajoen Aronkylässä 8-lapsisen perheen vanhimpana tyttärenä. Lapsuudestaan Kyllikki ei paljon kertonut. Sen hän kertoi, että äidin apuna hän joutui…
kirjoittanut
Hellevi Kaminen,
julkaistu
28.
7.
2017
Hilja Maria Ijäs – sitkeä selviytyjä köyhyydestä kohtuulliseen elämään
Äitini äiti Hilja Maria Ijäs syntyi Kiihtelysvaarassa 1895 renki, työmies Juho Soikkelin ja piika Iida Soikkelin, o.s. Venäläinen, perheen viidentenä lapsena. Perheen lapsista kaksi vanhinta, vuonna 1885 syntynyt poika ja 1888 syntynyt tyttö, olivat elossa. Ennen Hilja Mariaa vuosina 1892 ja 1894 syntyneet pojat olivat kuolleet vauvoina. Ehkä nämä surulliset pikkulasten menehtymiset kuitenkin antoivat Hilja…
kirjoittanut
Laura Laakso,
julkaistu
25.
7.
2017
Päivi Grönqvist – virtuaalimartta
Päivi Grönqvistin mummo oli aktiivinen martta, jonka myötä hän tutustui jo lapsena marttailuun. Silloin hän ajatteli, että marttailu on mummoilua. Sittemmin hän muutti mielensä ja alkoi arvostaa marttailua. ”Idea virtuaalimarttailusta syntyi ystäväni Vivi Koiviston kanssa. Olemme ikätovereita ja molemmat iästämme huolimatta erittäin kiinnostuneita virtuaalisuudesta, kaikesta uudesta verkossa, kaikesta mihin se mahdollisti ja innosti, myös visuaalisuudesta…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
23.
7.
2017
Edith Rissanen – iisalmelainen kirjakauppias
Iisalmen kirjakauppias, Edith Rissanen täyttää v.1922 marraskuun 6 p:na 50 vuotta. Puoli vuosisataa elettyyn ikään sisältyy jo suuri elämäntyö. Edith Rissasen isä oli nimismiehenä Iisalmella, mutta kun siellä ei siihen aikaan vielä ollut mitään korkeampaa oppilaitosta lähetettiin Edith Kuopion tyttökouluun. Hän menestyikin siellä hyvästi ja olisi mielellään jatkanut opintojaan ylioppilaaksi asti, mutta siihen ei vanhoillinen…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
19.
7.
2017
Hilma Palmqvist – oululainen kansakoulunopettaja
Tammikuussa 1922 täytti kansakoulunopettaja Hilma Palmqvist Oulussa 70 vuotta. Syntyneenä, kasvaneena ja elämäntyönsä suorittaneena Oulussa, tuntee hän Oulun ja Oulu hänet. Hänen syntymäkotinsa on tuo kaikille tuo kaikille oululaisille hyvin tuttu talo Kirkkokadun ja Nummikadun kulmassa, joka talo nuoremman polven tiedon mukaan on Oulun vanhin ja joka laudoituksensa ja rakennustyylinsä puolesta niin silmiinpistävästi eroaa muista…
kirjoittanut
Kirsti Ojala,
julkaistu
19.
7.
2017
Marja-Riitta Tervahauta – vahva nainen pohjoisesta
Suomalaisen Naisliiton Tornion (ent. Alatornio) yhdistyksen puheenjohtaja, vuonna 1947 syntynyt Marja-Riitta Anneli Tervahauta, tuttavien kesken Markareetta, on ollut ja on edelleen aktiivinen toimija, kannustaja ja vaikuttaja sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti. Marja-Riitta Tervahauta, naapurini ja tuttavani vuosikymmenten ajan, kohtasi elämän realiteetit jo varhain, sillä hänen äitinsä sairasti monia vuosia. Hän menehtyi Marja-Riitan ollessa 10-vuotias ja Marja-Riitan…
kirjoittanut
Riitta Kettunen,
julkaistu
19.
7.
2017
Ulla Salmi – äiti, mummukka ja runotyttö
Äiti on hersyvä ja herkkä! Innostuva ja innostava sekä toisaalta vaativa ja tarkka! Hattu pois päästä ja käsipäivää, katso silmiin – yhäkin toivoo – että olisi tätä päivää! Moniin yhdistyksiin köyttänyt on aikaa, ja siellä ihmeitä saanut on aikaan. On sadat ilon naurut ja itkutkin herättänyt, runoilla, tarinoilla ja aktivoivilla toimilla säväyttänyt. Ruuan…
kirjoittanut
Helena Wallo, nuorin neljästä,
julkaistu
19.
7.
2017
Noomi Elfving – folkbildare, en sångens och musikens eldsjäl
Under hälften av Finlands hundra år av självständighet har musiklärare Noomi Elfving varit en hängiven folkbildare inom sången och musiken. Elfving har verkat i hela Svenskfinland och nått ut till de breda folklagren. Hon har velat skapa nytt och också bevara det gamla. Hon har ett brett musikaliskt kunnande och behärskar många olika musikstilar.…
kirjoittanut
Maria Kaivonen,
julkaistu
12.
7.
2017
Edit Sarlin – en häpnadsväckande historia
Edit Sarlin föddes år 1888 i Villmanstrand. Hennes mor var Anna Karolina Tikkinen som hade bott som inhysingshjon i Libelitzalo i norra Karelen, som vid den tiden var Finlands fattigaste kommun. Inhysingarna var de fattigaste av de fattiga. Med bara några års folkskola bakom sig men med stora mått av nyfikenhet, målmedvetenhet och driftighet…
kirjoittanut
Mona Martin,
julkaistu
12.
7.
2017
Karin Ingeborg Häggman – Evakuerad krigsänka i Sjundeå.
Vårt sommarställe låg bara en kilometer från min mormors gård, Sigfrids. Mormor kallade vi alltid mommo. När jag lärt mig cykla fick jag som uppgift att cykla efter mjölken till mommos. Bak på pakethållaren hade jag en papplåda fastsurrad och i den satte jag mjölkkannan. Ofta stannade jag hos mommo och min ogifta moster Doris…
kirjoittanut
Ann-Christine Welander,
julkaistu
12.
7.
2017
Eeva Kauppi – arvostettu oikeuspsykiatri ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja
Eeva Kaupin kuuden sanan hoito-ohje: ”rajaava rakkaus, valvottu vapaus, lempeä väkivalta” Eeva Ottila Kauppi syntyi vuonna 1921 Mäntylän suurperheen kuudentena lapsena. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista yksi poika kuoli maassa raivonneeseen espanjankuumeeseen. Isä oli torpan poika Kaarlo Vihtori Haavisto, joka toimi pehtorina Sigrid Ottilia Tammelan kotitalossa. Sigrid ihastui talon pehtoriin ja sai alkuvastustuksen jälkeen vanhempiensa…
kirjoittanut
Marjatta Björknäs,
julkaistu
6.
7.
2017
Kari Mattila – uuden naisasian aika Suomessa
Uuden naisliikkeen vakiintuminen Suomeen kesti monta vuotta. Ammattiliittojen naiset luottivat liittoihinsa, mutta niitä henkilökohtaisia ajatushetkiä, joita naisliike ehdotti, he vieroksuivat. Kesti myös aikansa, ennen kuin vieraskielinen uusi naisasiakirjallisuus käännettiin suomeksi. Kari Mattila kuvaa kirjassa Viattomat, vallattomat ja rohkeat (1994) kokemuksiaan Unionissa, jossa vanha naisliike ja uusi feministinen liike otti mittaa toisistaan. Unioni Naisasialiitto Suomessa ry.…
kirjoittanut
Kari Mattila,
julkaistu
6.
7.
2017
Hellin Silanto – isoäitini
Kun lukee tai kuulee suomalaisten naisten elämänvaiheista, voi vain ihmetellä, miten sitkeästi naiset ovat elämässä sinnitelleet ja usein vielä kannatelleet itsensä lisäksi lapsikatrasta. Jotkut näistä naisista on palkittu äitienpäivinä mitalein, moni muu olisi myös kunniamerkin arvoinen. Eräs näistä sitkeistä uurastajista on ollut isoäitini Hellin (tai Helli) Silanto. Hellin Aurora Helander syntyi vuonna 1908 Karjalohjalla. Hänen…
kirjoittanut
Merja Leppälahti,
julkaistu
4.
7.
2017
Ulla Koskinen-Laine – aina kulttuurin ja koulutuksen puolesta
Ulla Koskinen-Laine on paljasjalkainen lahtelainen kuvaamataidon opettaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, äiti ja isoäiti. Keskusteluissa Ulla Koskinen-Laineesta piirtyy kuva päättäväisestä naisesta, poliitikosta ja yhdistysaktiivista, jonka yhteiskunnallisen toiminnan punaista lankaa voisi kuvata sanoilla kulttuuri ja koulutus vauvasta vaariin. Hänen elämäänsä vaikuttaa leimaavan eräänlainen luova pragmaattisuus ja peräänantamattomuus. Vaikeuksiin löytyy ratkaisu, koska järjen käyttö on sallittu… Ja värien käyttö!…
kirjoittanut
Ulla Lilius,
julkaistu
4.
7.
2017
Onerva Siviä Bergh – Enson mummu
Meidän perhe asui Tampereen keskustassa ahtaasti, niin kuin 40-luvulla pruukattiin asua. Muuten piti ottaa vuokralainen ylimääräiseen huoneeseen. Enson mummu asui Helsingissä Kuusitiellä ja kävi meitä joskus tervehtimässä. Silloin hän sai sänkyni ja minä pääsin äidin viereen. Mummu tuoksui kielolta ja käveli kankeasti. Varhaisimmat muistoni ovat sota-ajalta, äidin kanssa matkustimme Ensoon. Olin hyvin pieni, muistan junan…
kirjoittanut
Leena Lammentausta,
julkaistu
4.
7.
2017
Ruut Korpi – sinnikkyyttä ja sopeutumista
Ruut Korven (s. Knuuttila) elämä lapsuudessa ja nuoruudessa oli jatkuvaa muuttamista. Muut Knuuttilan perheen lapset olivat Linda (s. 1902), Toivo (s. 1908) , Helmi (s. 1912), Pentti (s. 1914), Anna (s. 1916) ja Martta (s. 1919). Ruutin elämä muuttui vuonna 1932, kun äiti Hilda kuoli tapaturmaisesti. Äiti oli alkuaan meijerikkö, työskennellyt muun muassa Törnävän kartanossa.…
kirjoittanut
Taina Pitkänen-Koli,
julkaistu
2.
7.
2017
Eveliina Ala-kulju – nälkävuosista pitkä matka eduskuntaan
Eveliina Ala-Kulju oli yksi niistä 19 uraauurtavasta naisesta, jotka valittiin vuonna 1907 ensimmäiseen eduskuntaan. Hän oli syntynyt syksyllä 1867 köyhän lehtimäkeläisen kiertokoulunopettajan Isak Ojalan perheeseen, jossa jouduttiin nälkätalvena syömään pettua. Perhe kuului heränneisiin ja lapset saivat vahvasti uskonnollisen kasvatuksen. Teräväpäinen tyttö kävi pari vuotta kansakoulua ja suoritti kuusiviikkoisen kiertokoulunopettajan kurssin. Vuonna hän sai 1887 työpaikan Karstulasta. Kolme vuotta…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
2.
7.
2017
Miia Oksman – Nainen naiskiekkoilun takana
Poikien ja miesten Leijonien jääkiekon menestystarinan tuntee jokainen suomalainen, ja olemme siitä kaikki ylpeitä. Myös tyttöjen ja naisten jääkiekon historia on kansainvälisessäkin mielessä mitalinhohtoinen, mutta useimmille tuntematon. Naiskiekkoilun historia ja sen taustahenkilöt ovat jääneet tuntemattomaksi. Miesvaltaisessa lajissa heitä ei helposti nosteta jalustalle. Tyttärieni joukkueiden moninkertainen joukkueenjohtaja Miia Oksman, sekä muut uraauurtavat naiskiekon puuhanaiset ovat ensin…
kirjoittanut
Vasankari Jaana,
julkaistu
2.
7.
2017
Pirkko Rautio – Ommaa rahhaa tienaamasa
Pirkko Rautio (s. Ukura) on avojalakanen raahelainen. Lapsuudenkoti oli Härkätorin reunalla. Hänen lapsuudessaan 1940- ja 1950-luvulla lasten taskuraha oli tuntematon käsite. Omaa rahaa oli vasta, kun se oli itse tienattu. Pirkko oli 13- tai 14-kesäinen, kun hän sai yhdessä luokkatoverinsa kanssa muutaman viikon mittaisen urakan tri Iivari Reinilän kasvimaalta. Kaveri käveli aamulla Pirkon tykö. Kummallakaan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
2.
7.
2017
Kerttu Kultala – Kinkereillä ja väkivelekasilla
Kultalanperän vanahin asukas Kerttu Kultala (o.s. Honka) oli topakka tokaluokkalainen, ku se muutti Salosista Kultalanperälle. Sittepä sitä ei oo tarvinnu mihinkään muuttaakaan. – Salosiin voisin muuttaa, mutta en muuvalle, maaseuvun rauhasta nauttiva emäntä raataa. Kertun isä Johan Honka rakensi vuonna 1923 pikku mökin Salosiin. Paikka on nykyseltä Esson huoltamolta jonku matkaa Vihantiin päin. Kerttu nimittää…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
2.
7.
2017
Maire Ylisirniö – Syrjäkylästä maalikylään
Maire Ylisirniön (s. 1956) syntymäkoti on Posion Sirniössä, Koivulahden kylässä. Sieltä Taimi ja Reino Ylisirniö muuttivat perheineen Mairen äidin kotitaloon Kuusamon Jokilammille, Maire oli tuolloin kaksivuotias. Mummolan pienessä pirtin, kamarin ja keittiön talossa asui kymmenen henkeä: mummo, täti, enon nelihenkinen perhe ja Taimin ja Reinon perhe – heitäkin neljä. Sopu antoi sijaa. Maire harppasi opintielle…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
2.
7.
2017
Elvi Paldanius – erään elämän siivuja
Motto: Herrasmies ei hukkaa tyyliään tungoksessakaan! Äitini, Elvi Granlund syntyi vuonna 1920 Pudasjärvellä Sakarin ja Katrin (o.s. Leinonen) kolmantena lapsena. Sisaruksia oli lopulta viisi, kolme siskoa ja yksi nuorempi veli. Kotitalo on Livojoen Hautaniemessä. Lähimmät kylät ovat ylävirran puolella Sarajärvi, lähin pikkukylä alavirran puoleinen Kose. Elvi kävi kansakoulun ja jatkokoulun sekä rippikoulun Sarajärvellä. Rippikoulua piti…
kirjoittanut
Kari Paldanius,
julkaistu
2.
7.
2017
Sylvi Koivisto – monesti on saanu lähtiä
Piehinkiläinen Sylvi Koivisto (o.s. Tähjänjoki) muistetaan vuosikymmenien mittaisesta työstä kunnallispolitiikassa. Hänen miehensä Väinö oli pienviljelijä ja moniosaaja. Sylvi syntyi vuonna 1921 pienen mökin tytöksi. Piehingissä sijainneessa kotimökissä oli huone, keittiö ja kanttuuri. Perheeseen kuului kymmenen henkeä. 16-vuotiaana hänen oli otettava vastuu kodista, kun äiti kuoli. Nuorin lapsista oli tuolloin vain kolmen vanha. Keuhkotauti riehui ja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
2.
7.
2017
Anna Mustosen sana oli laki kirjastossa
Kirjastonhoitaja Anna Mustonen oli legenda jo eläessään. Hänet muistetaan tiukkana kirjastontätinä, joka ei suvainnut minkäänlaista meteliä tai kurittomuutta kirjastossa. On myös sanottu, että hän kasvatti raahelaisia kakaroita ihmisiksi. Anna Alina Mustonen syntyi Limingassa kauppias Jaakko Mustosen (1859–1921) perheeseen. Limingan lakeuksilta Jaakko ja Maria (1860–1945) sekä lapset, – Erkki (1890–1920), Jaakko (1892–1964), Katri (1893–1985), Jenny (1896–1913),…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
2.
7.
2017
Riitta Oikawa – japanilaisten majatalojen emäntä Itä-Uudenmaan Pukkilassa
Riitta Oikawa on omistanut lähes koko elämänsä japanilaisen kulttuurin edistämiseen Suomessa ja myös suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseen Japanissa. Riitan kohdalla se on merkinnyt konkreettista tapaa: yrittäjänä, rakentajana, tulkkina, majatalon emäntänä, kokkina, puutarhurina ja käsityöläisenä. Riitta Oikawa o.s. Lukkarinen syntyi 1948 Pielisjoen rannalla Joensuussa. Kotisynnytykset olivat siihen aikaan yleensä ja Riittakin syntyi joenrannan saunassa. Olosuhteet olivat…
kirjoittanut
Maidell Hanna,
julkaistu
17.
6.
2017
Mirja Siljamäki – synnynnäinen biologi
Soitin Pälkjärven viimeisen kirkkoherran Veikko Korvenheimon tyttärelle Mirja Siljamäelle keväällä 2013 ja lupasin käydä haastattelemassa häntä kesän aikana. Kun sovimme tarkemmin tapaamisesta heinäkuussa, Mirja lupasi tulla minua autolla vastaan Oriveden asemalle. Annoimme puolin ja toisin tuntomerkkejä itsestämme. Viimeisenä konstina Mirja neuvoi huutamaan isoon ääneen asemalla: ”Onko täällä ketään evakkoja?” Tunnistimme asemalla helposti toisemme. Mirja vei…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
17.
6.
2017
Ritva Karinsalo – kasvatusneuvolasta ensi- ja turvakotiin
Sosiaalineuvos Ritva Karinsalo on sosiaalitoimen käytäntöjen kehittäjä ja uudistaja. Perhetyön näkökulma ja ratkaisukeskeisyys korostuvat kaikissa työtehtävissä. Ritva Karinsalon laaja-alainen toiminta ulottuu lasten ja nuorten ongelmista perhekeskeisiin ratkaisuihin, paikallistasolta valtakunnallisiin johtotehtäviin. Ritva Karinsalon koti oli Tuiran kaupunginosa Oulujoen pohjoispuolella vastapäätä Oulun keskustaa. Se muuttui Ritvan kasvuvuosien jälkeen (aikana) vähitellen puutaloidyllistä korkeiden torni- ja kerrostalojen kaupunginosaksi. Kotitalo…
kirjoittanut
Heli Eskolin,
julkaistu
16.
6.
2017
Salme Väkiparta – kaksoiskansalaisuus syntymälahjana
Heinäkuussa 1931 syntyi Prince Rupertin pikkukaupungissa Brittiläisessä Kolumbiassa lähellä Alaskan rajaa Anna ja Erkki Havelan esikoistytär, joka sai nimen Salme Viola. Suurliikemies Charles Hays oli johtanut rautatieyhtiöitä Pohjois-Amerikassa. Hänen ansiostaan oli Kanadan itärannikon suurista satamista vedetty hyvät yhteydet mantereen toiselle reunalle. Samainen Hays kuoli Titanicin onnettomuudessa. Siirtolaisvirtoja eri puolilta maailmaa suuntautui Kanadaan, missä tarvittiin paljon…
kirjoittanut
Mirja Helenius,
julkaistu
15.
6.
2017
Kerttuli Kääriäinen – Rakas ystävämme
Airi Kerttuli syntyi vuonna 1936 Helsingissä agronomi, maanviljelysneuvos Onni Aslak Rauhamaan (1901–1984) ja hänen vaimonsa, agronomi, MMK Kaisu Inkerin s. Hirvensalo (1902–1985) perheen kolmantena tyttärenä. Perhe asui silloin Jokioisten Minkiöllä. Vanhempia sisaria Riitta Inkeriä (s. 1929) ja Kirsti Liisaa (s. 1931) kutsuttiin isoiksi tytöiksi. Kerttulin jälkeen syntyivät (perheen jo asuessa Virolahdella) vielä pikkutytöt Sirkka Kaarina…
kirjoittanut
Marja Myöhänen,
julkaistu
15.
6.
2017
Mirjam Viippola – rytmisen liikunnan uranuurtaja
”Tästä minä olen onnellinen”, sanoi Mirjam Viippola liikuntakoulunsa kolmekymmenviisivuotisjuhlassa katsastaessaan tyttäreensä Tuula Luhtaseen ja tyttärentyttäreen Sari Ruposeen. Kolme polvea tarmokkaita naisia, jotka kukin ovat tehneet arvokasta työtä liikuntakasvatuksen saralla. ”Oikeastaan me voimme puhua liikunnan harrastamisesta jo neljässä polvessa”, Mirjam Viippola lisäsi, sillä hänen isänsä ohjasi naisjoukkuetta, jossa äitikin voimisteli. Niin Mirjamikin innostui tanssista ja kaikesta…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
15.
6.
2017
Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja
Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…
kirjoittanut
Eeva-Liisa Östergård,
julkaistu
14.
6.
2017
Ulla Papp – jääkenttien Marilyn
”Kuka tuo Marilyn tuolla jäällä on?” kysyi jääkiekkoilijanuorukainen Kuopion Lippumäen jäähallin kahviossa, josta oli suora näköyhteys jääkiekkokaukaloon. Kysyjän äänensävyssä oli ihastusta. Vilkaisin jäälle. Valmentaja ja työkaverini Ulla Papp oli siellä vetämässä nuorille taitoluistelijalupauksille jääharjoituksia. Kerroin tämän harjoitusten jälkeen Ullalle itselleen, mistä repesi hyvät naurut, mutta samalla hän punastui. Vertaus oli neljän lapsen äidille hyvä piristys…
kirjoittanut
Jaana Vasankari,
julkaistu
13.
6.
2017
Maija Sinkkonen – äidin kädet
Ensimmäiset muistot äidin käsistä ovat hyvin arkisia. Meillä tytöillä oli takkuinen, luonnonkihara tukka jo pienenä. Tukkaa piti kammata varovasti, ettei sattunut. Muistan, että äiti kampasi hellävaraisesti. Äiti puki myös lapaset ja solmi kengännauhat näppärin sormin, kun itse emme vielä osanneet. Äidin kädet olivat jatkuvasti työssä jo lapsesta lähtien. Kymmenlapsisen perheen vanhimpien lasten oli autettava kotitöissä…
kirjoittanut
Riitta Valkeapää,
julkaistu
13.
6.
2017
Laura Lehtola – Inarin erämaiden katekeetta
Laura Lehtola oli vain 19-vuotias aloittaessaan työnsä katekeettana Inarin erämaissa. Katekeetat kiersivät opettamassa syrjäseuduilla asuvia lapsia. Kiertäville opettajille tulivat tutuksi myös monenlaiset kodinaskareet ruoanlaitosta aina karjanhoitoon. Kun opetustehtävä oli yhdessä paikassa suoritettu, oli aika siirtyä seuraavaan. Katekeetan elämään toivat lisäjännitystä matkat koulupaikkojen välillä. Lapin luonto on kaunis mutta arvaamaton. Määrätietoinen katekeetta Laura Lehtola kiersi Lapin…
kirjoittanut
Anniina Saarela,
julkaistu
12.
6.
2017
Marianne Sutinen ei opettanut pakkoruotsia
Meillä ei ollut pakkoruotsia Suonenjoen yhteiskoulun lukiossa, sillä meillä oli Suti-täti! Millä ihmeellä sait meidät pitämään kielestä, josta ei yleensä pidetty? Kun astelit luokkaan reippaana ja hymyilevänä, niin luokka rauhoittui. Jo käytävästä kuuluivat tarmokkaat askeleesi. Käytit korkokenkiä ja olit aina asiallisen tyylikkäästi pukeutunut, tumma kapea hame ja paitapuseron päällä jakku. Muistan erikoisesti beigen värisen, kuin…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
9.
6.
2017
Alma Andersson opetti vain ruotsiksi
Johtajatar Alma Andersson vaati koulunsa, Svenska Småbarnsskolan i Brahestadin, oppilaita puhumaan ruotsia myös välitunneilla. Raahessa oli kansakoululaitos päässyt alkuun vuonna 1872. Se oli kaksiosastoinen. Toisessa opetettiin suomeksi, toisessa ruotsiksi. Kun yleisen koululaitoksen opetuskieli vaihtui suomeksi, perustivat ruotsinkieliset 1880-luvun alussa Raaheen yksityisillä varoilla ruotsinkielisen tyttökoulun, fruntimmerskoulun, johon otettiin kuitenkin myös poikaoppilaita, ja niin siitä muodostui yhteiskoulu.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
6.
2017
Riitta Mattila – Kaukomaiden kautta takaisin Katinhäntään
Saloisissa vuonna 1955 syntynyt Riitta Mattila on melkein avojalkainen raahelainen. Hän oli alle 2-vuotias, kun perhe muutti Saloisista Langin pihapiirin pieneen mökkiin, josta perheen muuttomatka kulki Kemin kautta Oulaisiin, jossa Riitta aloitti kansakoulun. Kolmannen luokan hän kävi Pattijoella ja sen jälkeen opintie jatkui Raahessa. Riitan perhe asui monessa eri paikassa: Rantakadulla, Sutelassa, Kummatissa. Yksi Riitan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
6.
2017
Eija Kassner – Suomalaisena Saksan maalla
Eija Kassner (o.s. Nummela) on asunut Saksassa 24 vuotta pitäen yhteyttä Raaheen säännöllisesti. Eija Kassnerin lapsuudenkoti sijaitsee Velkaperän laitamilla Merikadulla. Vuonna 1941 rakennetussa ja nykyajan vaatimustasoa vastaavaan kuntoon remontoidussa talossa asuu nyt kaksi hänen veljeään. Eijan lapsuudessa 1950- ja 1960-luvuilla Raahessa elettiin melkein kuin maalla. Nummelalla oli kaksi lehmää: Hertta ja Heluna, jotka tuottivat maitoa…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
6.
2017
Paula Ruutu – Makarin opettajasta kansanedustajaksi
Makarin koulua käyneen Elsa-tätini päästötodistus toukokuussa 1925 on kirjoitettu kauniilla pyöreällä pystyllä käsialalla. Allekirjoittajana on koulun johtaja Hertta Gran. Udellessani Makarin asioita Aino Valoselta (os. Hämäläinen) kysäisin, josko hän sattuisi tietämään jotain tästä opettajasta. Ja tiesihän Aino. Kysymyksessä oli henkilö, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Paula Ruutu. Aloin etsiä Pälkjärveläistä varten jutun aineksia Paula Ruudusta.…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
8.
6.
2017
Helena Ranta – ihmisarvon puolustaja
Kun sovimme kirjoittamisesta Naisen ääneen, tehtävänjako oli selvä. Helena Rannan kollegana professori emeritus Erkki Vuori kirjoittaa laajemman osion, jota voi sanoa pienoiselämänkerraksi. Siinä korostuvat ne lukuisat erilaiset työtehtävät, joihin Helena Ranta on osallistunut. Opetusneuvos Marja Liisa Toivasen osalle tuli järjestötoiminta ja näkökulma siihen Helena Rantaan, joka osallistuu vapaaehtoistyöhön. Tammisten perheeseen syntyi Kajaanissa 1946 neljäs lapsi,…
kirjoittanut
Erkki Vuori ja Marja Liisa Toivanen,
julkaistu
8.
6.
2017
Iida Minkkinen – hyvä ihminen
Muistan hämärästi Harjun harmaan hirsitalon valtavan tuvan, 9 x 9 metriä. Nurkassa oli iso uuni ja hella, seinänvieriä kiersivät penkit ja tuvassa oli tietysti pitkä pöytä, varmaan sänkyjäkin, mutta niitä en muista. Tuvan päässä oli vielä monta kamaria. Mummuni Iida syntyi neljänneksi 11-päiseen lapsiparveen tähän Harjun taloon Vesannon Horonkylässä vuonna 1900. Oli Johannes, Maria, Edla,…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
8.
6.
2017
Elsa Tikkanen – laulava seurakuntasisar
Korpi, lääkelaukku ja virsikirja – nämä kolme asiaa tiivistävät Elsa Tikkasen vuosikymmeniä kestäneen työuran Kuhmon seurakuntasisarena. Elsa Tikkanen ei alun perin ollut Kuhmosta kotoisin. Hän syntyi vuonna 1924 Oulun läänin Pyhäjärvellä suureen perheeseen. Elsa oli seitsemäs kymmenestä lapsesta. Siskoja ja veljiä katraassa oli saman verran, eli hälinää oli paljon Pyhäjärvellä sijaitsevalla maatilalla. Maatilana se ei…
kirjoittanut
Julia Salminen,
julkaistu
6.
6.
2017
Kerttu Hemmi – naisten oikeuksien ajaja, tasa-arvon puolustaja
Sota-ajan suomalaisten naisten tarinaa tuodaan tällä hetkellä eri muodoin esille voimalla: muistelmina, kirjekokoelmina, dokumentteina, historiantutkimuksena, tv-sarjoina, elokuvina ja nyt myös sähköisesti Naisten Äänen kautta. Tiedonhaluiselle yleisölle välittyy vihdoinkin selkeä kuva sota-ajan, myös rintamaolosuhteissa toimineiden, naisten elämästä. Mitä tapahtui suomalaisille naisille, myös Kerttu Hemmille, sotiemme 1939–1940 ja 1941–1945 jälkeen? Ja miten tuleva sukupolvi suhtautui heidän uhrautuvaan toimintaansa?…
kirjoittanut
Kaisa Hautamäki,
julkaistu
6.
6.
2017
Ulla Puolanne – lahtelainen valtiovarainministeri
Lahdessa elämänsä elänyt Ulla Puolanne (o.s. Raivo) muistelee Lahden kartanon ystävien toimittamassa ja julkaisemassa Kartanon kertomaa -kirjassa kouluaikojaan. Nykyistä Lahden historiallista museota kutsutaan Kartanoksi, sillä se toimi kapteeni August Fellmanin perheen kotikartanona. Fellmanin kuoltua Lahden kaupunki lunasti sen itselleen. Kartano toimi muun muassa kansakouluna vuosina 1920–1964. Ulla Puolanne kävi Kartanon kansakoulua syksystä 1938 kevääseen 1940.…
kirjoittanut
Maisa Lappi,
julkaistu
5.
6.
2017
Aili Heikkinen – superlahjakkuus
Heikkisen kymmenlapsisessa perheessä saattoi olla niukkaa, mutta omavaraistaloudessa pärjättiin. Lapset tekivät maatalon töitä ja oppivat arvostamaan niitä. Vanhemmat kannustivat heitä opiskelemaan haluamiinsa ammatteihin. Kaiston koulu antoi alkueväät opintielle, isänmaalliseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Aili sai liittyä pikkulottiin ennen sotia ja hän oppi toimimaan kriisien varalta, avustamaan suojeluskuntaa, evakkojakin. Talvisodan aikana hän oli ilmavartiossa Yli-Iin kirkontornissa.…
kirjoittanut
Marjatta Kaikkonen, Anja Lindh ja Terttu Välikangas,
julkaistu
2.
6.
2017
Nanny Lilius – Oulun Yhteiskoulun määrätietoinen ranskatar
C’est ça!” saattoi kuulla neiti Nanny Liliuksen huudahtavan hänen pitäessään ranskankielen oppituntia Oulun Suomalaisessa Yhteiskoulussa, jonka yksi perustajista sekä myös legendaarisimmista opettajista hän oli. Lausahduksensa ansiosta lempinimekseen ”Sessa” saanut Lilius oli maailmaa nähnyt, intellektuelli kaupunkilaisdaami, joka toi pohjoispohjanmaalaiseen kouluun tuulahduksen kansainvälisyyttä. Paitsi kulttuurisesti, oli Lilius aikakautensa naisväestöön nähden varsin valveutunut myös yhteiskunnallisesti kantaessaan naiskagaalien riveissä…
kirjoittanut
Hilla Nokela,
julkaistu
30.
5.
2017
Ursula Vuorela – valkoiset kengät
”Olin 6-vuotias, kun perheeni vuonna 1946 palasi takaisin kotiin Nürnbergiin. Olimme olleet kaksi vuotta pommituksia paossa etelä Saksassa sukulaisten luona. Isäni oli mennyt sotaan Itä-Preussiin. Vaikka kaupungista oli jäänyt vain 20 prosenttia pommittamatta, oli meidän kotitalomme jäljellä. Samana vuonna aloitin minä koulunkäynnin. Luokassani oli 40 tyttöoppilasta. Opettajani oli suloinen, kaunis neiti Ott. Koulupäivät olivat kaksiosaisia,…
kirjoittanut
Mirja Helenius,
julkaistu
29.
5.
2017
Lyydia Pohjonen – kadonneen jäljillä
Meidän perheen lapsilla oli kaksi tätiä. Äidin sisaret Enni ja Siiri asuivat lähellä ja heitä nähtiin päivittäin. Mutta sitten vilahti aikuisten puheissa Lyydia-täti, jota Lyytiksi kutsuttiin. Hän oli papan ainoa sisar, joka asui Tampereella. Hän ei koskaan käynyt meillä, tuskin koko pitäjässä. Syytä siihen lapsena emme tienneet. Ehkä häntä ei kutsuttu, ehkä hän ei kutsustakaan…
kirjoittanut
Mirja Helenius,
julkaistu
28.
5.
2017
Julia Kykkänen – Suomen paras naismäkihyppääjä
Julia Kykkänen aloitti mäkihypyn jo kolmevuotiaana. Hänen isoveljensä harrasti mäkihyppyä, joten Julia halusi päästä mukaan. Koko hänen isänpuoleinen sukunsa on joko hypännyt tai jollain lailla ainakin liittynyt mäkihyppyyn, Julian mielestä sitä voisi sanoa sukuviaksi. ”Vanhempieni mukaan olin kuulemma jo hyvän aikaa kerennyt kiukuttelemaan ja kinuamaan, miksi minä en pääse myös hyppäämään. Voitte vain kuvitella sitä…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
27.
5.
2017
Liisa Paajaste – Helsingin ensimmäinen naispelastaja
Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ensimmäinen naispuolinen pelastaja valmistui Helsingin pelastuskoulusta joulukuussa 2004. Liisa Paajaste on siis toiminut jo toistakymmentä vuotta helsinkiläisten turvaksi sekä ensihoito- että pelastustehtävissä. Kun hänen esimieheltään pyytää kuvausta Liisasta, tulee kuvaavat adjektiivit kuin apteekin hyllyltä. Liisa Paajaste on energinen, taitava ja kokenut pelastaja. Lapsuutensa haaveammatteja kysyttäessä Liisa Paajaste kertoo haaveilleensa erilaisista eläimiin liittyvistä ammateista,…
kirjoittanut
Tiia Tiesmäki,
julkaistu
26.
5.
2017
Kaija Räihä – televisiosta ja teatterista tilkkuihin
Kivikasvojen Maitonaama, Lepakkolinna ja Sininen enkeli olivat televisio-ohjelmia, jotka viihdyttivät katsojia 1970-luvulla. Käsikirjoitus ja ohjaus olivat Ismo Sajakorven ja esiintyjien asut Kaija Salaspuron käsialaa. Kaija Salaspuro, nykyisin Räihä, toimi vuosina 1970–1982 OY Mainos-TV- Reklam AB:ssa pukusuunnittelijana. Televisiouransa aikana Kaija Räihä näki ja koki monia televisiotuotantojen kehitysvaiheita. Alkuaikoina ohjelmat tuotettiin vielä mustavalkoisina ja väriohjelmiin siirryttiin asteittain. Huima…
kirjoittanut
Sorvali, Leena,
julkaistu
25.
5.
2017
Annikki Kariniemi – väkevä peräpohjalainen kirjailija ja radikaali luonnonsuojelija
Annikki Kariniemi kuuluu eittämättä pohjoissuomalaiseen kirjailijakaartiin, jonka tuotanto on laaja ja monipuolinen. Hän kirjoitti uransa aikana 32 teosta, joiden genret liikkuvat runoista ja romaaneista aina eräkirjallisuuteen asti. Kirjailijauransa lisäksi Kariniemi toimi vuosikymmeniä Lapin syrjäseutukoulujen opettajana. Hänen rakkautensa luontoon teki hänestä kiihkeän Lapin luonnon ja sen kansan puolestapuhujan. Annikki Kariniemen persoonan värikkyys ja henkilökohtaisen elämän lähes…
kirjoittanut
Sari Koppinen,
julkaistu
25.
5.
2017
Alli Salomaan tarina
Suomi oli kolme vuotta sitten saanut itsenäisyyden. Oli eletty kova sisällissota-aika, pula-aikoineen. Monilapsisessa torppariperheessä äiti ja sairas isä kokivat vielä perheenäkin kovia. Isä oli saanut ”espanjantaudin”, johon hän menehtyi. Perheenisän kuoleman jälkeen syntyi äitini, Alli. Miten tuli toimeen monilapsisen perheen äiti, eli mummuni. Sitä sopii miettiä. Alli-äitini kertoi, että hänen äitinsä kävi taloissa töissä ja…
kirjoittanut
Kerttu Pere,
julkaistu
24.
5.
2017
Saara Lehtimäki – kirjastonhoitaja ja yhdistysaktiivi
Saara Mirjami Lehtimäki on perheensä yhdeksästä lapsesta toiseksi nuorin. Porissa äidillä oli leipomo ja isä teki metodistikirkon saarnaajan työn lisäksi palkkatöitä muualla. Porissa perhe asui tytön ollessa viisivuotiaaksi. Oulussa isä valmistui metodistipastoriksi ja äiti auttoi kaikessa tarpeellisessa. Perheen muutettua Lappeenrannan kautta Kuopioon Saara jäi Lappeenrantaan yhteensä kymmeneksi vuodeksi eri työpaikkoihin. Alkuvuosina Kuopioon muutettuaan Saara suoritti…
kirjoittanut
Ulla-Riitta Hentunen,
julkaistu
24.
5.
2017
Sofia Jussila – Laivavarvi työllisti sjömannin vaimon
Ilman naisten työtä eivät purjelaivat satamasta liikahtaneet. Purjelaivakauden kukoistavina vuosina 1800-luvulla Raahessa lyötiin noin sata komeaa purjelaivaa ja pikku purtilot siihen päälle. Laivapatruunit pitivät palaverin Isollatorilla. – Lyyänkö laiva? kysyi patruuni. – Lyyään vaan, sanoi toinen. Eikä siinä sen enempää vatuloitu, vaan ryhdyttiin toimeen. Purjelaivoja rakensivat timperiporukat, ja työssä tarvittiin monen käsityöläisen taitoja. Ilman naistyövoimaa…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
5.
2017
Leena Koivu – Välitöinä käärittiin siderullia
Leena Koivu (o.s. Salkosalo) meni apuhoitajakouluun vanhempien vastustuksesta huolimatta eikä ole katunut päätöstään. Hän sai työskennellä mieluisessa työssä Raahen sairaalassa 30 vuotta. Leena Koivu on aina asunut Raahessa. Isä oli poliisi. Äiti oli kotona. Isä toivoi hänestä opettajaa. Leena halusi töihin sairaalaan, kun siellä haisikin niin hyvälle. Keskikoulun jälkeen hänelle järjestyi harjoittelijan paikka Gellmanin sairaalassa.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
5.
2017
Irmeli Suvelo – Tulin, näin, jäin
Rantsilan tyttö Irmeli Suvelo (s. 1945 o.s. Koukkari) rantautui Raaheen saatuaan työpaikan Härkätorin apteekista. Raahe otti hänet lämpimästi ja avosylin vastaan. Pitkän työuran jälkeen hän viettää täällä eläkepäiviään. Irmelin koti, maalaistalo, on Rantsilan Kerälän kylässä Siikajoen varrella. Siellä hän harppasi opintielle kyläkouluun. Hän suoritti keskikoulun oppimäärän Rantsilassa ja kävi lukion Muhoksella. Valkolakki painettiin hänen vaaleille…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
5.
2017
Helinä Kolari – Työura koulun kellarissa
Helinä Kolari (s. 1945) työskenteli lähes 40 vuotta Keskuskoulun keittiössä. Nykyisin hänen keitoksensa mahtuvat litran kattilaan. Ammattikoulu aloitti Raahessa toimintansa entisessä sotilaspiirin talossa vuonna 1962 eli juuri silloin, kun Helinä Kolari (o.s. Pajala) mietti ammatinvalintaa. Hän aloitti opinnot kaksivuotisella keittäjälinjalla ensimmäisten oppilaiden joukossa. Sotilaspiirin talossa ei ollut keittiötä. Se rakennettiin ammattikoulun aloitettua toimintansa. – Me ommeltiin pyyheliinojakin…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
24.
5.
2017
Elsa Hirvonen – kummitätini oli lapsirakas ja vieraanvarainen emäntä
Elsa Maria Immonen syntyi Pälkjärven Iljalassa maaliskuussa 1911 Anna o.s. Kuosmanen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen neljäntenä lapsena. Esteri (1906–1997) ja Selma (1908–1990) saivat pikkusiskon. Perheen poika, puolivuotias Onne Johannes oli kuollut yhdeksän kuukautta ennen Elsan syntymää. Kaksi päivää Elsan syntymän jälkeen kuoli isoisä Antti Immonen (1927–1911). Kuolema oli läsnä Immosten torpassa sekä Elsan…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
24.
5.
2017
Hilkka Heiskanen – Matkaselän nuorin lotta
Hilkka oli 18 vuoden ikäinen, kun hän talvella 1942 lähti lottatyöhön Ruskealaan Matkaselän asemalle. Takana olivat talvisodan ja evakkomatkan koettelemukset ja paluu Pälkjärvelle. Ei siis mitään tavanomaista nuoruutta tähän saakka, eikä tästä eteenpäinkään. Hilkan muistin mukaan Matkaselässä oli 40–50 lottaa, joista Hilkka oli nuorin. Lotat asuivat pitkissä parakeissa, 20–25 lottaa samassa parakissa. Vuoteena oli kova…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
24.
5.
2017
Anni Kilpiranta – opettaja ja kunnanvaltuutettu
Anni Sofia Kilpiranta o.s. Lahtinen syntyi 1892 Emilia Karoliina ja Albert Lahtisen perheen neljäntenä lapsena Kalvolassa, joka nykyisin kuuluu Hämeenlinnaan. Annin äiti Emilia Karolina oli Heinolassa syntyneistä ja eloon jääneistä Löfgrenin sisaruksista vanhin (s. 1858). Hän lähti kahdeksantoista vuoden ikäisenä palvelustytöksi, ensin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin. Pari vuotta Heinolasta lähtönsä jälkeen Emilia Karolina muutti Kalvolaan,…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
24.
5.
2017
Ester Immonen – kummitätini
Kummitätini syntyi 110 vuotta sitten Pälkjärven Iljalassa syyskuussa 1906 Anna o.s. Kuosmasen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen esikoisena. Alahovin torppareina toimivat vanhemmat olivat avioituneet yhdeksän kuukautta aikaisemmin. Kirkkoherra Johannes Paavali Leivonen kastoi Annan ja Mikon tyttären syyskuun viimeisenä päivänä, nimeksi tuli Lydia Ester. Kutsumanimeksi vakiintui Ester. Kummeiksi lapselle oli valittu lukkari Johan Viktor Eriksson…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
24.
5.
2017
Tove Jansson – muumit tärkeänä osana elämääni
Tove Jansson ihanien Muumihahmojen äiti, lasten satuelämän rikastuttaja, kuvataiteilija, kirjailija ja laulujen sanoittaja ja paljon muuta. Sanotaan että Tove Jansson löysi piilopaikkansa Muumilaaksosta ja niin löysin minäkin. Lukiessani muumikirjoja pääsin hetkeksi irti arkitodellisuudesta ihmeiden maailmaan. Huomasin että kyläyhteisössämme oli monta henkilöä, jotka voi sijoittaa muumimaailman elämään. Ehkä kotini ankara ja riitaisa. Jännittynyt ilmapiiri pani minut…
kirjoittanut
Katriina Koskinen,
julkaistu
24.
5.
2017
Hilkka Hämäläinen – Villähteen leivän tarmokas yrittäjä
”Kun täytän vuosia, niin ajattelen, että olen päässyt mäen päälle, josta näkyy toinen mäki. Toivon teidän kaikkien ajattelevan näin ja rynnistävän innolla kohti seuraavaa mäkeä!” Näin kirjoittaa Hilkka 90-vuotisjuhlakutsussaan. Hilkan elämässä on ollut vastamäkeä, jos myötälettäkin. Kaikkea tätä hän muistelee kauniissa kodissaan keväisenä päivänä 2017, pian 93 ikävuotta täyttävänä tarmokkaana, monessa mukana olevana naisena. Hän…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
24.
5.
2017
Anneli Koponen – Kalevalainen kouluttaja ja kirjailija
Anneli Koponen oli todella monipuolinen yhdistys- ja järjestöaktiivi, opettaja, rehtori sekä myös kirjailija. Me Kalevalaisten Naisten Liitossa muistamme hänet erityisesti Liiton puheenjohtajuudesta vuosilta 1997–2003, mutta hän oli hengästyttävän paljon monessa muussakin mukana aina oppimateriaalien kirjoittamisesta luennoitsemiseen asti. Anneli Koponen syntyi Kuopiossa. Hän kävi kansakoulua ja keskikoulun Suonenjoella ja sai valkolakin Kuopion Yhteiskoulusta. Koponen oli jo…
kirjoittanut
Karoliina Randelin,
julkaistu
24.
5.
2017
Kaisu Rauhamaa – kaikkien rakastama Kaisu-äiti
Kerron äidistäni, vauhdikkaasta, monessa mukana olleesta martasta. Hän syntyi vuonna 1902 Iisalmen maalaiskunnassa, Runnilla. Kasteessa hän sai nimekseen Kaisu Inkeri. Sukunimien suomentamisen yhteydessä vuonna 1906 hänen sukunimensä Lagus muuttui Hirvensaloksi. Ukin, Johan Gabriel Hirvensalon, työn vuoksi perhe muutti Hyvinkäälle. Ylioppilaslakin äiti sai vuonna 1921 Riihimäen yhteiskoulusta. Rehtori oli suositellut kielten opiskelua maatalousmetsätieteelliseen pyrkimisen asemasta, kauhistellen…
kirjoittanut
Kerttuli Kääriäinen (1936-2015), Tekstin lähettänyt tytär Marja Myöhänen, Kerttulin sisarten luvalla.,
julkaistu
22.
5.
2017
Kerttu Saalasti – ministeri ja emäntä
”Ajatuksen, toiminnan ja yhteistyön vapaus sisältää suuren vastuun. Sen vastuun tulee ulottua laajemmalle kuin vain omaan elämään ja omiin asioihin. On etsittävä, mikä yhdistää. Vastuun tästä maasta ja kansasta on oltava yhteistä, siihen on kasvettava ja siihen on kasvatettava.” Tämä on katkelma 70-vuotiaan, moninkertaisen kansanedustajan, ministerin ja maatalon emännän Kerttu Saalastin puheesta, johon kiteytyy hänen…
kirjoittanut
Maija Kupsala,
julkaistu
20.
5.
2017
Meeri Irene Lindroos – osa omaa historiaani
Millaista elämä oli sodanaikaa? Kysyin isoäidiltäni asiasta. Hän vastasi, että itse ei oikein tiedä, koska oli silloin niin pieni. Isoäitini kertoi, että hänen äitinsä eli silloin sodanaikaan ja osaa kuvailla millaista elämä oli silloin. Isoisoäitini kävi koulua, mutta joutui lopettamaan koulunkäynnin olosuhteiden vuoksi. Koulussa opiskeltiin vain kotitaloutta eli karjan- ja perheen hoitoa. Isoisoäitini ei ollut…
kirjoittanut
Anni Pakarinen,
julkaistu
19.
5.
2017
Elsa Inkeri Lonkila – raskasta työtä ja lasten parasta
Äitini, Elsa Inkeri Lonkila, omaa sukua Juntunen, syntyi 1925 Vieremällä, kuoli 2012 Kiuruvedellä. Hän muutti muutaman vuoden ikäisenä perheensä kanssa Kiuruvedelle. Perhe oli maanviljelijäperhe, ja äiti oli perheen vanhin lapsi. Lapsia perheessä oli viisi joista kaksi kuoli pienenä. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan hyvin yleistä. Äitini koti oli iso talo, jossa oli iso navetta, useita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita,…
kirjoittanut
Maija Törmälehto,
julkaistu
18.
5.
2017
Marjaana Kojo-Eskola – käsityöläinen käsityökoulussa
Tekstiilisuunnittelija Marjaana Kojo-Eskolan työtila sijaitsee Raahessa Reiponkadulla Sofian Talossa. Rakennus on alkujaan ollut köydenpunojan talo. Sofia Lybeckerin perustama tyttökoulu toimi rakennuksessa 125 vuotta (1859-1984). Sofiaa ja Marjaanaa yhdistää kädentaitojen arvostus ja ammattialan historia, johon talon peräkamarissa voi tutustua. Kun Sofia Lybercker perusti koulun köyhille tytöille 1800-luvulla, olivat käden taidot tarpeen arjen tekstiilien valmistuksessa. Tänä päivänä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
17.
5.
2017
Martta Immonen – muistoja pitkän elämän varrelta
Martta Immonen syntyi Unikeonpäivänä 1920 perheensä pahnanpohjimmaiseksi Pälkjärvellä Iljalan kylässä. Martta on ehtinyt olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Haasteita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kuten muillakin evakoilla. Unikekona Martta ei ole joutanut olemaan. Liisa-äiti oli valinnut kuopukselleen kummeiksi kaksi Marttaa. Toinen heistä oli Martta Heinonen Pälksaaresta. Toisen sukunimi on päässyt unohtumaan, sillä tämä kummi…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
16.
5.
2017
Elsa Vuorjoki – Kalevalaisen kulttuurin monitaituri
Elsa Emilia Vuorjoki (omaa sukuaan Huttunen) oli Kalevalaisten Naisten Liiton yksi kantava voima ja perustajaäiti yhdessä Elsa Heporaudan kanssa. Vuorjoki oli yhdistyksessä mukana sen perustamisesta vuodesta 1935 lähtien. Hän oli filosofian maisteri ja lehtori, sekä toimi myöhemmin myös Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtajana ja kunniapuheenjohtajana. Vuorjoki muistetaan erityisesti hänen ansioituneista puheistaan: hän piti lukuisia esitelmiä ja…
kirjoittanut
Karoliina Randelin,
julkaistu
15.
5.
2017
Aino Wansén – balettiloikalla yli esteiden
Helmikuu 2009. Istun isoäitini Aino Wansénin muistotilaisuudessa Tampereella. Katson itkuisin silmin Ainon muistoksi tehtyä kuvaesitystä, jossa kuva mummista toisensa perään heijastetaan valkokankaalle. Kuva atleettisesta tytöstä loikkaamassa haarahyppyyn pellolla. Kuva kauniista tanssijattaresta viihdekiertueella. Kuva äidistä opettamassa lapsilleen hiihtoa omakotitalon takapihalla. Kuva vanhasta naisesta vaeltamassa Intian kaduilla. Huomaan itkuni vaihtuvan ilon ja naurun kyyneleiksi. Miten isoäidilläni on…
kirjoittanut
Anniina Salminen,
julkaistu
13.
5.
2017
Armi Ratia – Kauppiasperheen esikoinen
Pälkjärveläisen Airaksisen kauppiasperheen hartaasti odotettu esikoinen, Armi Maria, syntyi aamupäivällä lauantaina 13. heinäkuuta 1912. Samana aamuna kauppaan oli haettu Sortavalasta puolen vuoden tavaralasti. Koko Pohjois-Karjalassa oli ollut juhannuksesta lähtien koleaa ja sateista. Sateen lakattua Armin syntymäpäivän aamuna ilma alkoi lämmetä. Iltapäivällä, kun sireenimajassa juotiin kakkukahvit, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli sydänkesän merkit. Armin…
kirjoittanut
Lissu Kaivolehto,
julkaistu
12.
5.
2017
Tarja Niittykoski – Jämpti ku mummun ryijy
– Mitä saisi olla? kysyy pirteä nainen Torigrillin avoimesta ikkunaluukusta. Suit sait nälkäinen asiakas on saanut maistuvan annoksen nautittavakseen ja pieni rahasumma vaihtaa omistajaa. – Tasaraha. Jämpti ku mummun ryijy, huikkaa yrittäjä Tarja Niittykoski iloisesti ja toivottaa asiakkaalle aurinkoista päivän jatkoa. Torigrillin brändituotteet – vantinvaltti ja raahelainen – ovat kuuluneet tuotevalikoimaan vuosikymmenien ajan. Kumpikin annos…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
11.
5.
2017
Kaisa Pudas – Kyläkaupassa vaihdettiin kuulumiset
Kaisa Pudas (s. 1939) piti kyläkauppaa Tarpiossa kaksi vuosikymmentä. Sinä aikana kylä ja sen asukkaat tulivat tutuiksi. Rautaruukin terästehtaan käynnistymisen jälkeen Raaheen muutti nuorta väkeä. Tarpio sai ensimmäiset asukkaat 1960-luvun alussa. Otanmäestä Raaheen muutti perheitä, jotka rakensivat kotinsa Tarpioon. Kaisa ja Markku Pudas ostivat syksyllä 1966 Tarpiosta puolivalmiin talon, jossa Kiven pariskunta oli aloittanut kyläkaupan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
11.
5.
2017
Sirkka Haverinen – Katinhännän kukittaja
Manne (1923-1995) ja Sirkka-Liisa (s. 1919) Haverinen ostivat 1950-luvun alussa Lehtosilta kiinteistön Saaristokatu 16. Talossa oli keittiö, keskikamari ja peräkamari. Tontilla oli valmiina pieni kasvihuone, jota Haveriset laajensivat. Uudesta osasta tuli entistä korkeampi. Siellä kasvoivat kaupungin parhaat tomaatit. – Niin hyviä ei nykyään saa mistään, Helena huomauttaa. Haverisen perheeseen syntyi neljä lasta: Oiva, Helena, Eija…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
11.
5.
2017
Vieno Ruotsalainen – kouluun kolmen järven läpi
Vieno Ruotsalainen on lähes yhtä iäkäs kuin Suomi. Rinta rinnan molemmat neidot ovat kulkeneet läpi korkeat veisut riemuineen ja murheiden alhaiset laaksot. Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on puolet. Vieno Ruotsalainen on 91-vuotias. Hän on syntyisin Siilinjärveltä. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja pikkusisko. Vieno aloitti koulun kahdeksanvuotiaana Pöljän kansakoulussa. Vieno oli oppinut lukemaan jo…
kirjoittanut
Sara-Sofia Korhonen,
julkaistu
10.
5.
2017
Kyllikki Koho – liikkuja ja liikuttaja
Keväällä 1972 se tapahtui! Aika oli enemmän kuin kypsä fysikaalisten hoitolaitosyrittäjien yhteen liittymiselle. Siitä todistuksena putosi naulakkokin seinältä takkien paljoudesta, kun omia hoitolaitoksiaan jo muutaman vuoden pyörittäneet fysioterapiayrittäjät – silloin nimikkeellä lääkintävoimistelijat – kokoontuivat innolla perustamaan omaa liittoa. Näin kirjoitettiin Fysi-lehdessä 2/2012. Kyllikki Koho on yksi liiton perustajajäsenistä ja vetää yhä yli kahdeksankymppisenäkin Fysin senioreiden…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
9.
5.
2017
Cecilia Blomqvist – kutsuttu palvelutyöhön
Naisia kutsutaan kristilliseen auttamistyöhön kaupungistuvassa Suomessa Köyhäinhoito ja monet muut sosiaalisen työn muodot siirtyivät Suomessa vuonna 1865 kunnallisasetuksella kirkolta kuntien velvollisuudeksi. Kunnissa ei kuitenkaan ollut osaamista eikä resursseja tämän kaltaiseen toimintaan. Nälkävuodet ja samoihin aikoihin voimistuva kaupungistuminen toivat mukanaan uudenlaisia ongelmia ja avuntarvitsijoita oli paljon. Köyhyys, sairaudet, asunnottomuus tai hyvin ahtaasti ja alkeellisissa oloissa eläminen,…
kirjoittanut
Maija Korkeila,
julkaistu
8.
5.
2017
Marianne Heikkilä – moderni martta miesten maailmassa
Marianne Heikkilä on Marttaliiton pääsihteeri. Heikkilä liikkui nuorena kristillisissä porukoissa, haki lukion jälkeen teologiseen tiedekuntaan ja valmistui papiksi. Hän kokee itsensä matalan tien kulkijaksi, körtiksi. Marianne Heikkilä syntyi vuonna 1968. Lapsuuden perheeseen kuuluivat äiti, isä, kaksi vuotta nuorempi veli ja isovanhemmat. Kotiapulaiset sekä äidin ja isän yrittäjätyön yhteiskumppanit olivat kiinteä osa perhe-elämää. Heikkilän vanhemmat erosivat,…
kirjoittanut
Petri Kiuttu,
julkaistu
7.
5.
2017
Kaisu Heikkilä – Tampereen Diorit
Kaisu Marjatta Lehti syntyi Tampereella vuonna 1918. Olen kartoittanut äitini elämänvaiheita, persoonallisuutta ja elämäntyötä väitöstutkimuksessani ”Muodin vai muodon vuoksi?” (2003) ja hän on ollut tutkimukseni keskeinen ydinhahmo, joka toimi siltana menneestä tulevaisuuteen antaen tutkimukselleni taitotietonsa, nimensä ja kasvonsa. Jos Kaisu Heikkilän työ ja elämä pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, ne olisivat: ”Muotia ikä kaikki.” Kaikki kulttuurinen…
kirjoittanut
Marjatta Heikkilä-Rastas,
julkaistu
6.
5.
2017
Helmi Nikkilä – hääpuvussa heinätöihin
Vain pari kuukautta nuoripari ehti aloitella yhteistä tulevaisuutta, kun mies lähti sotaan. Kihlajaisistakaan ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen vuotta. Sauna ja navetta olivat valmiina mutta päärakennus keskeneräinen. Peltojen raivaus oli osittain vielä kesken ja nuorikko jäi lähes vieraaseen ympäristöön yksin. Peltojen sijainti, metsien rajat, kylvöt, kynnöt ja apuvoimien saanti jouduttiin selvittelemään kirjeenvaihdossa. Näin Helmi kertoi…
kirjoittanut
Lea-Elina Nikkilä,
julkaistu
4.
5.
2017
Adina Huhtamäki auttoi hädässä olevia
Diakonissa Adina Huhtamäki-Verronen auttoi hädässä olevia sekä työssään että vapaa-aikanaan. Adinan isä oli syntynyt Lapualla. Hän oli metsätöissä uittaen propsia Lapuanjokea myöten Uuteenkaarlepyyhyn meren rantaan. Toimiessaan Uudessakaarlepyyssä metsätyönjohtajana hän oppi ruotsin kielen. Työn takia hänen tiensä johti ruotsinkieliseen Munsalaan Monäsin kylään, jossa hän tiedusteli asuntoa meren rannalla olevasta talosta. Hän ihastui talon nuorimpaan tyttäreen ja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2017
Rosa Sovelius – oman aikansa kulttuurivaikuttaja
Rosa Sovelius osallistui aktiivisesti Raahen kulttuurielämään. Samuli ja Jenny Paulaharju viettivät kesät 1923 ja 1924 hänen luonaan Wanha Raahe -teoksen aineistoa kerätessään. Rosa Johanna Sovelius oli papin tytär. Hänen isänsä Edvard Vilhelm Borg valittiin Saloisten kirkkoherraksi vuonna 1868. Sitä ennen hän oli työskennellyt kirkkoherrana muun muassa Inarissa ja Utsjoella. Pappilan lapset, myös tytöt, saivat hyvän…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2017
Sofia Lybecker oli aikaansa edellä kouluasioissa
Kauppaneuvos Zachris Franzénin tytär Sofia perusti äidiltään perimillä rahoilla koulun Raahen köyhille tytöille. Oululaisen Zachris Franzénin poika Zachris (1787–1852) sai kasvaa tasapainoisessa kodissa. Kouluvuosien jälkeen hän sai kokemusta kauppaliikkeen toiminnasta Franzénien kauppahuoneessa Oulussa. Franzénista tuli 1800-luvun alussa kirjanpitäjä raahelaiseen Johan Langin kauppahuoneeseen, joka oli tuolloin Pohjois-Suomen suurin ja neljänneksi suurin koko maassa varallisuusverotuksen mukaan. Zachris…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2017
Ellen Sovio – Sovion konsulinna
Magda Ellen Sovion (o.s. Brattström) sukuhistoria on mielenkiintoinen. Hänen isovanhempansa, laivanvarustaja Johan Gustaf ja Helene Rein asuivat Raahessa. Ellenin äiti, Reinien Adele-tytär, avioitui lyypekkiläisen Paul Brattströmin kanssa. Ellen syntyi Lyypekissä, mutta avioiduttuaan asettui asumaan Raaheen. Adele Rein (1860–1886) ja lyypekkiläinen Paul Brattström (1853–1890) vihittiin 28.8.1880 Raahessa. Paul eli kutsumanimeltä Paukka Brattström oli lyypekkiläisen tukkukauppaliikkeen nuorempi…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
3.
5.
2017
Julia Ojapellon uusi elämä
”Olen aloittanut elämän Juliana. Päämääränäni on elää jonain päivänä tässä yhteiskunnassa juridisesti naisena. Heinäkuun alussa aloitettu hormonihoito, alkusyksyllä aloitettu laserepilointi sekä ääniterapia auttavat tuon tavoitteen saavuttamista. Muutun pikkuhiljaa ulkoisesti Juliaksi niin fyysisesti kuin kulttuurisesti. En ole enää ostanut miesten vaatteita. Otin vuoden aikana itselleni oman sähköpostiosoitteen, puhelimen ja numeron sekä Google+ -tilin. Aloin ylläpitää tätä…
kirjoittanut
Leena Sorvali,
julkaistu
2.
5.
2017
Martta Erikkilä – oppikoululaisen tukihenkilö
Martta Erikkilä Aikana ennen peruskoulua oli tapana, että opettaja suositteli kansakoulun neljännellä tai viidennellä luokalla oppikouluun pyrkimistä niille oppilaille, joiden uskoi siellä pärjäävän. Oppikouluun pyrkiminen oli suuri ja erikoinen asia eikä sitä joka tytön kohdalle sattunut. Oma opettajani oli neuvotellut asian vanhempieni kanssa ja niin minäkin sain luvan mennä pääsykokeisiin. Asuin kaupungissa tätini luona nuo…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
1.
5.
2017
Aliisa Päivinen – kiitoskirje opettajalleni
Kirje ihmiselle, jota ihailen Rakas Aliisa-opettajani, Olen ”Naisen ääni”-kirjoituskurssilla. Täällä kehotettiin kirjoittamaan kirje naiselle, jota ihailee. Sinä tulit ensimmäisenä mieleeni. Sinun jälkeesi olen toki tavannut muitakin ihailtavia naisia, mutta Sinä olit ehdottomasti ensimmäinen. Haluan tällä kirjeellä vielä kiittää Sinua. (Nyt olen jo oppinut sinuttelemaankin Sinua, joka sentään olit OPETTAJANI!) Muistan hyvin, miten keräsin rohkeutta, jotta…
kirjoittanut
Saara Ojanen,
julkaistu
1.
5.
2017
Mirjam Viippola – lahtelainen vaikuttajanainen
Uusi-Lahti lehden päätoimittaja Kari Naskinen on tehnyt listan ”Sata merkittävintä lahtelaista kautta aikojen ”. Hän esittelee Mirjam Viippolan naisten ja tyttöjen liikuntakasvatuksen äidiksi Lahdessa. Tunsin Mirjam Viippolan pitkäaikaisena naapurina Rautatietalossa Lahdessa. Hän oli asunut siellä jo pitkään ennen minua, ja tulin melko nopeasti tuntemaan hänet. Tapasimme yli 30 vuoden aikana talomme alaovella, aina menossa tai…
kirjoittanut
Leila Kokko,
julkaistu
30.
4.
2017
Katri Kaarlonen – presidentin tyttärestä järjestövaikuttajaksi
Kun Maatalousnaisten Keskuksen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin suuren järjestöuudistuksen kynnyksellä kansanedustaja, puutarhaopettaja ja kartanonemäntä Katri Kaarlonen Perniöstä, oli tavoitteena saada uudelle Maa- ja kotitalousnaisten organisaatiolle mahdollisimman arvovaltainen mutta samalla kokoava johtohahmo. Katri Kaarlonen oli presidentti Kyösti Kallion ja hänen vaimonsa Kaisan kuopustytär. Hän oli syntynyt vuonna 1915 Nivalassa, suorittanut keskikoulun Helsingin yksityisluokilla ja valmistunut puutarhaopettajaksi Järvenpään…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
29.
4.
2017
Pirkko Kallio – taitava maatilan emäntä ja aktiivinen järjestötoimija
Emäntä ja kotitalousopettaja Pirkko Kallio oli ehtinyt toimia parikymmentä vuotta emäntänä Nivalan Heikkilässä, kun hänet vuonna 1987 valittiin Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen puheenjohtajaksi. Vuonna 1941 syntynyt Pirkko Komu oli tutustunut maatalousseurajärjestöön jo pikkutyttönä kotonaan Oulun läänin Pyhäjärvellä, jossa maamiesseura vaikutti koko kylän elämään. Perheen ja kotitilan hoidon lisäksi Pirkkoa työllistivät seurakunnan ja kaupungin luottamustehtävät. Nivalan…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
29.
4.
2017
Eila Joutsela – idearikas Pirkanmaan emäntien valistaja
”Herranjestas, mikä likkalätkä me saatiin!” huudahti muuan emäntä saliinsa kokoontuneille Oriveden maatalousnaisille, kun Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuran konsulentti, 23-vuotias Eila Joutsela oli vielä eteisessä itseään kohentamassa ja esityksensä neuvontamateriaalia järjestelemässä. Eilalla oli kuitenkin jo tuolloin paljon kokemusta sekä kotitaloudesta että maatalousnaisten järjestötyöstä. Hän oli syntynyt Kangasalla karjatilan esikoistyttärenä. Ensimmäinen neuvoja, johon Eila jo pikkutyttönä tutustui, oli assistentti…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
29.
4.
2017
Kaisu Merilä – uusien mahdollisuuksien näkijä
Kaisu Merilän taival Oulujoen törmältä Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen hallituksen puheenjohtajaksi alkoi vuonna 1962. Hänen lapsuudenkotinsa oli Utajärven kirkonkylässä jokivarren vanhimpiin kuuluva maalaistalo. Tilaa hoiti mummo ja Kaisun vanhemmat kävivät työssä kodin ulkopuolella. Valmistuttuaan Oulun kauppaopistosta merkonomiksi Tervosen Kaisu jatkoi taloustieteen opintoja Oulun yliopistossa. Siellä opiskeli myös Asko Merilä, johon vetopasuunaa soittava Kaisu oli tutustunut…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
29.
4.
2017
Eeva Nurmi – maakunnallinen vaikuttaja ja järjestötoiminnan kehittäjä
”Kun ajat ovat kovia, naiset pannaan etulinjaan”, on Eeva Nurmi todennut naisten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja tasa-arvosta puhuttaessa. Omalla järjestöurallaan Eeva onkin usein ollut edelläkävijänä etulinjassa. Vuonna 2003 hänestä tuli ensimmäinen Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja, jonka juuret olivat kotikylän pienviljelijäyhdistyksessä. Vuonna 2012 Eevasta tuli myös ensimmäinen nainen, jolle tasavallan presidentti on myöntänyt maakuntaneuvoksen arvonimen. Eeva onkin…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
29.
4.
2017
Tuuli Rouhunkoski – avarakatseinen kehittäjä
Vuonna 1980 Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen toiminnanjohtajaksi valittiin MMK Tuuli Rouhunkoski. Hän oli valmistunut vuonna 1962 Helsingin yliopistosta pääaineenaan kodin taloustiede ja kuului siis myös Elli Saurion oppilaisiin. Pro gradu -tutkielmansa Tuuli Rouhunkoski oli tehnyt vuonna 1960 lapsen taloudellisen asenteen kehittymisestä. Tuuli Lehto oli syntynyt Oulussa vuonna 1935 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta kaksikymmentä vuotta…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
28.
4.
2017
Ritva Hyöky – Hovioikeuden presidentti ja Vaasan Suomalaisen Naisklubin kantava voima
Hovioikeuden presidentti Hanni Ritva Hyöky oli Suomessa ensimmäinen nainen hovioikeuden presidenttinä, jota virkaa hän hoiti vuodesta 1975 aina vuoteen 1989 asti. Virkansa ohella Ritva Hyöky osallistui moniin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Hän oli kaupunginvaltuuston jäsen 1959–1972 ja uudelleen 1975–1976 sekä sosiaalilautakunnan puheenjohtaja 1966–1972. Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsenenä hän työskenteli 1959–1977 ja puolueen naisten Vaasan läänin piirin puheenjohtajana 1964–1981.…
kirjoittanut
Terttu Jokinen,
julkaistu
28.
4.
2017
Saara Tyyni – Vaasan Suomalaisen Naisklubin puuhanainen
Hovioikeudenneuvos Saara Tyyni kertoo vihkosessa ”Pala mennyttä” seuraavaa: -Asetuttuani Vaasaan liityin vuonna 1949 Vaasan Suomalaisen Naisklubin kuoroon, jota johti laulunopettaja Tyyne Hase. Kuorossa oli silloin kolmisenkymmentä laulajaa. Se oli juuri pitänyt hyvät arvostelut saaneen konsertin Helsingissä ja valmisteli nyt Turun konserttia. Vakinainen harjoituspaikkamme oli Naisklubin huoneisto, ja kuoro ja sen yksittäiset jäsenet esittivät usein maanantaisissa…
kirjoittanut
Katja Jokinen,
julkaistu
28.
4.
2017
Hanna Kivinen – Vaasan Suomalaisen Naisklubin kunniajäsen
Hanna Kivinen syntyi Oulussa. Vaasaan hän muutti miehensä Matti Kivisen kanssa vuonna 1903. Kivinen oli Vaasan Suomalaisen Naisklubin perustajajäseniä ja ensimmäisen johtokunnan jäsen. Hän kuului Naisklubin johtokuntaan aina vuoteen 1951 asti. Kivinen oli kansakoulunopettaja, innokas nais- ja raittiusasianainen, tunnettu puhuja Naisklubin piirissä ja muuallakin maassamme. Hän kuului myös Vaasan kaupunginvaltuustoon kuten Naisklubiin kuuluva Hulda Ojalakin…
kirjoittanut
Katja Jokinen,
julkaistu
28.
4.
2017
Hilja Vestberg – tarmokas Vaasan Suomalaisen Naisklubin perustajäsen
Hilja Vestberg oli syntynyt Savossa Rautavaaralla 1878. Käytyään kansakoulun Iisalmessa hän suoritti Kuopiossa tyttökoulun kurssin. Hän tunsi kutsumusta opettajauralle ja tyttökoulusta päästyään hän toimi kolme vuotta väliaikaisena kansakoulunopettajana Iisalmessa. Tämän jälkeen hän kävi Sortavalan seminaarin valmistuen sieltä vuonna 1901 kansakoulunopettajaksi. Seminaarista päästyään hän oli vuoden Iisalmen yhteiskoulun johtajana sekä uskonnon ja laskennon opettajana. Vuonna 1902…
kirjoittanut
Katja Jokinen,
julkaistu
28.
4.
2017
Satu Torstila – satumainen nainen
Kauan sitten 1950-luvun alussa Satu oli äärettömän iloinen, kun me kolme tyttöä saimme kesäpaikkaamme Veikkolaan ihanan uuden leikkimökin. Siitä tuli vuosiksi kesiemme keskipiste ja sen sisustamisesta, järjestyksen pidosta ja nukkiemme täydellisestä valtakunnasta vastasimme me kaikki, mutta sydämensä kyllyydestä juuri Satu. Tehtiin ruokaa, tehtiin nuken vaatteita, tehtiin retkiä, pidettiin juhlia, pyykättiin ja siivottiin, kaikkea samaa tehtiin,…
kirjoittanut
Suvi Kalela,
julkaistu
28.
4.
2017
Leena Kapiainen – sisukas kyläkoulun puolustaja
Mummini Leena Kapiainen on kotoisin Hartolan Yölinnusta. Kesiään hän vietti oman mumminsa luona Urrion saaressa, jossa hän opetteli uimaan pitämällä lehmän hännästä kiinni. Hänen oma mumminsa oli pieni ja hymisi ääneen, jos joku alkoi puhua toisista pahaa. Tätä pientä mummia oma mummini muistelee edelleen lämmöllä. Kasvettuaan mummini matkusti emäntäkouluun Karkkuun. Hänellä oli jo silloin kehno…
kirjoittanut
Heta Heiskanen,
julkaistu
27.
4.
2017
Kirsti Rissanen – tilaisuuteen kannattaa tarttua
Olen onnellinen siitä, että olen saanut toimia juristina antoisissa ja monipuolisissa tehtävissä. Ne ovat tarjonneet sekä haasteita että työn iloa. Ylioppilaskeväänä 1962 en oikein tiennyt, mihin olisin suunnistanut, joskin yhteiskunnalliset alat kiinnostivat. Akateemista kokemusta suvussani ei ollut. Sitten koulukaverini lainasi minulle horoskooppikirjan. Sen mukaan jousimiehistä tulee hyviä juristeja. No miksipäs ei, lähdin lukemaan lakia Helsingin…
kirjoittanut
Kirsti Rissanen,
julkaistu
25.
4.
2017
Reetta Ritvanen – tarmokas ja monitaitoinen talon emäntä
Äitini Reetta syntyi Vesannon Närhilässä perheen toiseksi tyttäreksi. Mummuni Iida oli nainut järven vastarannalta maanviljelijä Paavon ja muuttanut miniäksi taloon, jossa nuorena äitinsä menettänyt Paavo asui isänsä uuden suurperheen kanssa. Nuorella parilla oli suunnitelma. Rannalle rakennettaisiin uusi iso talo, lasiveranta järvelle päin. Väliaikaiseksi asumukseksi rakennettiin kahden huoneen mökki. Pihassa oli jo lähes 1000 hirttä rakentamista…
kirjoittanut
Tuulikki Ritvanen,
julkaistu
24.
4.
2017
Sinikka Laisaari – Lääketieteen ja kirurgian tohtori, ministeri, toimitusjohtaja
Kaksivuotiaana orvoksi jääneen Sinikka Mönkäreen (vuodesta 2012 Laisaari) elämäntarinaa Vuoksenniskan sahatyöläisyhteisön kasvatista erikoislääkäriksi, kansanedustajaksi, ministeriksi ja pääjohtajaksi voi tarkastella yleisemminkin esimerkkinä siitä, miten Suomessa hyödynnettiin sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lahjakkuusreservejä. Vaikka kotiolot olivat niukat, kasvuympäristö oli kannustava, ja opintielle pääsy takasi lahjakkaalle lapselle tien sosiaaliseen nousuun. Mönkäreen poliittinen ura huipentui 1995, kun hänet nimitettiin…
kirjoittanut
Seppo Hentilä,
julkaistu
23.
4.
2017
Liisa Jaakonsaari – kansanedustaja, ministeri, europarlamentaarikko
Oululaissyntyinen Liisa Jaakonsaari on yli kolme vuosikymmentä kestäneen parlamentaarikon uransa aikana paneutunut erityisesti kansainvälisiin kysymyksiin. Hän on toiminut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja kahdeksan vuotta (1999–2007), eli pitempään kuin kukaan toinen. Hän on ottanut rohkeasti kantaa niin suomalaiseen Nato-keskusteluun kuin Euroopan unionia vaivaavaan demokratiavajeeseenkin. 1990-luvun laman keskellä Jaakonsaari tuli tunnetuksi lanseeraamalla julkisuuteen ns. Liisan listan. Sen tarkoituksena…
kirjoittanut
Seppo Hentilä,
julkaistu
23.
4.
2017
Aira Kemiläinen – yleisen historian professori
Aira Kemiläisen tutkimukset nationalismista ovat kansainvälisesti arvostettuja. Suomessa hänet tunnettiin paremmin suomalaisia koskevien rotuteorioiden selvittäjänä. Jyväskylän yliopiston yleisen historian professoriksi 1971 nimitetty Kemiläinen oli yksi Suomen harvoista naisprofessoreista. Aira Kemiläinen syntyi Kuopiossa 1919 pohjoissavolaiseen sukuun. Hänen isovanhempansa kuuluivat siihen osaan suomalaista väestöä, joka alkoi 1800-luvun lopulla kouluttaa lapsiaan korkeakoulussa. Aira Kemiläisen isä kirjastonhoitaja, filosofian maisteri…
kirjoittanut
Marjatta Hietala,
julkaistu
23.
4.
2017
Pirkko Kangas – Antiikkia Ämmänkadulla
Ämmänkadun ja Reiponkadun kulmassa nököttää pieni viehättävä puutalovanhus. Se on rakennettu joskus 1800-luvulla. Kukapa sitä niin tarkasti muistaa. Ja onko niitä papereitakaan tallessa. Talossa asui 1980-luvulla vanha yksinäinen mies. Pirkko Kangas (s. 1939) etsi asuntoa: taloa tai osakehuoneistoa. Pirkon sisko oli kuullut jostakin, että mies on aikonut myydä talon. Ei enää jaksa tehdä lumitöitä. Siltä…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
23.
4.
2017
Onnia Aho – Sääkeri yksineläjä
Jaakko Orkamaa (s. 1930), pappilan Jaska, muistelee, että Raahen pappilan aitanaapurina Reiponkatu 42:ssa asui hänen lapsuudessaan tuon ajan tyypillinen naissinkku Onnia Elisabeth Aho (1884-1959). Hän omisti keittiön ja huoneen käsittäneen pienen talon. Talon alla oli kellari. Tontti oli aidattu. Portti, josta pääsi Reiponkadulta pihalle, oli pappilan puolella. Pihan puolella oli toinen portti, josta pääsi pappilan…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
23.
4.
2017
Vera Hjelt – ammattientarkastaja, kansanedustaja
Vera Hjelt teki merkittävän elämäntyön sekä veistonopetuksen uranuurtajana että ammattientarkastajana. Myös hänen toimintansa kansanedustajana 1908–1917 sekä Sosiaalimuseon perustajana ja johtajana tähtäsi työväestön ja erityisesti naisten työolojen parantamiseen. Turkulainen laamanni Carl Wilhelm Hjelt ei pitänyt tyttöjen koulutusta tärkeänä, mutta hänen tyttärensä Veran opinhalu syttyi äidin, Augusta Charlotta von Pfalerin, ylläpitämässä yksityisessä säätyläistyttöjen koulussa, von Pfalerska skolanissa.…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
23.
4.
2017
Elli Hiidenheimo – köyhäinhoidon tarkastaja, kansaedustaja, kirjailija
Köyhäinhoidon tarkastaja Elli Hiidenheimo oli ensimmäisiä valtion keskushallinnon virkanaisia ja joutui hankkimaan uskottavuutta tiukan asiallisella ja pidättyväisellä käyttäytymisellä. Samanlainen rooli hänellä oli myös Suomalaisen Puolueen ja Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustajana, mutta sen sijaan hänen kaunokirjallinen tuotantonsa välittää hänestä toisenlaisen, leppoisamman henkilökuvan. Elli Hiidenheimo (aiemmin Tawaststjerna, vuodesta 1906 Tavastähti) aloitti kirjallisen harrastuksen jo lapsena. Hän kirjoitti runoja,…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
22.
4.
2017
Rosina Heikel – Suomen ensimmäinen naispuolinen lääkäri
Rosina Heikel oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri, uranuurtaja, joka raivasi esimerkillään tietä naisten koulutukselliselle tasa-arvolle. Pääasiallisen elämäntyönsä hän teki Helsingin piirilääkärinä, mutta hän työskenteli myös sokeainlääkärinä ja köyhien lasten työtuvan johtajana. Lisäksi hän toimi aktiivisesti Konkordia-liitossa, joka pyrki tukemaan naisten kouluttautumista. Emma Rosina Heikel syntyi Kaskisissa laamanni C. J. Heikelin ja Kristina Elisabet Dobbinin…
kirjoittanut
Marjatta Hietala,
julkaistu
22.
4.
2017
Helvi Boothe – henkilökohtaisen sosiaalityön kehittäjä
Helvi Boothe oli suomalainen sosiaalityön uranuurtaja, joka teki mittavan elämäntyön psyko-sosiaalisessa työssä Yhdysvalloissa. Hän toi Suomeen henkilökohtaisen sosiaalityön, niin sanotun case workin, ensin lastensuojeluun 1920-luvulla ja kirkon perhetyöhön 1950-luvulla, tällöin Yhdistyneitten Kansakuntien kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon asiantuntijana. Valmistuttuaan terveyssisareksi Helvi Haahti sai apurahan opiskellakseen Yhdysvalloissa aikakauden uutuutta, sosiaalityötä. Hän suoritti alan yliopistollisen loppututkinnon Smith Collegessa, minkä…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
22.
4.
2017
Tellervo Hakkarainen – lottajohtaja
Kotitalousopettaja Tellervo Hakkarainen aloitti uransa lottatyössä lottakanttiinien päällikkönä. Sotien jälkeen hän oli mukana luomassa Lotta Svärd -järjestön työn jatkajaa, Työmaahuoltoa, jonka toimitusjohtaja hän oli 1946–1973 ja Suomen Naisten Huoltosäätiötä, jonka puheenjohtaja hän oli 1985–1996. Tellervo Hakkarainen kasvoi Kurussa, missä hänen isänsä toimi nimismiehenä. Siellä hän liittyi Lotta Svärd -yhdistykseen 1938 ja suoritti Tuusulan Syvärannan lottaopistossa…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
22.
4.
2017
Agnes Sinervo-Mantere – Lastenlinnan johtajar, lastenhoitajakoulutuksen kehittäjä
Agnes Sinervo-Mantereen panos lasten hoitotyön kehittämisessä oli merkittävä. Hän edisti lastenhoitajien koulutusta ja keskoshuoltoa sekä suunnitteli Helsingin Lastenlinnan rakennusta ja organisoi johtajattarena sen toimintaa. Hän perusti Lastenlinnan museon, joka palvelee edelleen terveydenhuollon opetusta Helsingin yliopistomuseon osana. Agnes Sinervo, vuodesta 1952 Sinervo-Mantere, pääsi ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta ja toimi sen jälkeen kotiopettajana Ähtärin pappilassa ja pankkivirkailijana…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
22.
4.
2017
Signe Löfgren – silmätautien erikoislääkäri, professori
Signe Löfgren oli silmätautien erikoislääkäri, joka sai ensimmäisenä naisena Pohjoismaissa nimityksen silmäosaston johtajaksi. Hän työskenteli Viipurin, sittemmin Lahden Diakonissalaitoksen sairaalassa lähes neljäkymmentä vuotta, suurimman osan ajasta sairaalan ylilääkärinä. Hän oli tunnettu myös poikkeuksellisen laajasta yksityisvastaanotostaan. Viipurilaissyntyinen Signe Löfgren jäi orvoksi jo lapsena, joten konsuli William Otsakorpi (1870–1927) ja tämän puoliso Ester Otsakorpi (1877–1938) kouluttivat hänet…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
22.
4.
2017
Taiteilija Linda Vanhatalo – elämä ja lapsuuden päiväkirjat
Linda syntyi 1896 Valkealan Parolassa. Perhe muutti Mäntyharjun Uutelaan vuonna 1905, missä Linda aloitti koulunkäynnin Mäntyharjun kirkonkylän kansakoulussa ja pääsi aikanaan Mikkelin Yhteiskouluun. Keskikoulun päästötodistuksen saatuaan hän jatkoi opiskelua Ateneumissa Helsingissä ja valmistui piirtäjäksi ja taidemaalariksi. Hän solmi avioliiton Armas Laineen kanssa vuonna 1921. Lindan puoliso oli Kymiyhtiön Kuusankosken paperitehtaiden piiripäällikkö, ja he asuivat aluksi…
kirjoittanut
Aila Hämäläinen,
julkaistu
22.
4.
2017
Aune Saloheimo – Helsingin Kotitalousopettajaopiston rehtori, kotitalousneuvos
Aune Saloheimon elämäntyö oli kotitalousopetuksen kehittäminen ja saattaminen yliopistolliseksi oppiaineeksi. Hänen työuransa osui aikaan, jolloin kotitalousopetus uudistui ja laajeni voimakkaasti. Vuoden 1958 kansalaiskoulu-uudistus johti kotitalousopetuksen laajenemiseen ja opettajakoulutuksen uudistukseen, ja Saloheimon työuran lopulla suunniteltiin peruskoulun aiheuttamia muutoksia. Hän päätti uransa kotitalouden, erityisesti kotitalouden didaktiikan professuurin hoitamiseen. Aune Saloheimo aloitti uransa kansakoulujen kotitalousopettajana Oulussa ja Kuopiossa,…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
21.
4.
2017
Leena Löyttyniemi – Kotitalous-lehden päätoimittaja, perhe- ja kuluttajakasvatuksen vaikuttaja
Kotitalous-lehden päätoimittaja Leena Löyttyniemi kiinnostui jo opiskeluvuosinaan perheestä taloudellisena, sosiaalisena ja kulttuurisena yksikkönä. Perhepolitiikan ja kuluttajakasvatuksen vaikuttaja Löyttyniemi on ollut 1970-luvulta lähtien. Lisäksi hän on nostanut naisten asemaa ja maanpuolustusta koskevia kysymyksiä julkiseen keskusteluun lukuisilla lehtikirjoituksilla ja esitelmillä sekä toimimalla kansalaisjärjestöissä. Riihimäen varuskunnassa sotilasvirkamiehen tyttärenä kasvanut Leena Varjokallio, sittemmin Löyttyniemi, valmistui kotitalousopettajaksi 1962 Helsingin Kotitalousopettajaopistosta.…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
21.
4.
2017
Helvi Hyrynkangas – pikkulotasta vaikuttajaksi
Helvi Pääkkönen, myöhemmin Hyrynkangas, syntyi Oulun synnytyslaitoksella kiiminkiläisen opettajaperheen tyttäreksi vuonna 1928. Hänen isänsä on Erkki Pääkkönen ja äitinsä Anni Pääkkönen s. Markkanen. Pariskunta sai kaikkiaan neljä lasta. Kotina perheellä oli Kiimingin kirkkoa vastapäätä oleva idyllinen punainen rakennus, virka-asunto, joka tänä päivänä hyvin entisöitynä toimii Kiimingin seurakuntasalina. Talo rakennettiin 1880-luvulla rovasti R. W. Montinin käynnistämän…
kirjoittanut
Terttu Välikangas,
julkaistu
21.
4.
2017
Helvi Niskanen – kansanedustajana hyvinvointivaltiota rakentamassa
Toimitsija, SKDL:n kansanedustaja Helvi Niskanen s. Mansikka syntyi 1938 Karjalassa Suojärven Naistenjärvellä lähellä Suomen ja Neuvostoliiton rajaa. Äiti Iia Kärki oli nuorena orpona mennyt töihin Torasjoen sahalle. Helvin isä Anton Mansikka, oli kotoisin Viipurin läheltä Antreasta. Hän teki Suojärvellä metsä- ja uittotöitä. Talvisodan syttyessä 1939 marraskuun lopussa Naisjärvellä asuvat saivat aamulla 30.11 määräyksen kiireellisestä evakkoon…
kirjoittanut
Pentti Niskanen ja Jussi Niskanen,
julkaistu
20.
4.
2017
Aila Hämäläisen opiskelijaelämää ja asumisen ahtautta 1950-luvun Helsingissä
Sinä kesänä soi kaikkialla Brita Koivusen ”Suklaasydän”. Kun astuin pikajunasta Helsingin asemalaiturille, niin jopa tavarakärryn kuljettaja hyräili sitä. Laiturin päässä odotti sulhasmies Atte. Elettiin kesää 1956 ja olimme molemmat onnesta pyörryksissä, olimmehan löytäneet toisemme. Seuraavana päivänä solmimme avioliiton Kallion seurakunnan kappelissa. Atte opiskeli Helsingissä ja minä olin toimistotyössä SOK:n Mikkelin konttorissa. Asuin äidin kanssa pienessä…
kirjoittanut
Aila Hämäläinen,
julkaistu
19.
4.
2017
Aune Määttä – narukengät
Äitini Aune syntyi Pohjois-Pohjanmaalla lähellä Raahen kaupunkia Saloisten kirkonkylässä. Hän syntyi perheen kuudentena lapsena köyhään torppaan tammipakkasella vuonna 1932. Lapsuudestaan äiti muisti vain tykkien kaukaisen jymyn ja kesäisen auringonpaisteen, leikit sisarusten kanssa ja äidin rakkauden. Perheen lapsista kaksi vanhinta oli jo lähtenyt kotoa. Vanhin poika Rautaruukin tehtaalle Raaheen, ja vanhin tytär Etelä-Suomeen piikomaan. Viisi lapsista…
kirjoittanut
Inkeri Ruuska,
julkaistu
18.
4.
2017
Ulla Mannonen – kansanperinteen suurkerääjä
Ulla Mannonen (1895−1958) on ollut eräs Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkiston uutterimmista perinteenkerääjistä. Hänen keräämänsä valtavat aineistot kuuluvat suurimpiin yksittäisen henkilön keräämiin. Mutta mikä sai tavallisen kansannaisen keräämään tuollaisen valtavan määrän kansanperinneaineistoa? Ulla Mannosen syntyessä Suomi oli Nikolai II:n hallitsema suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan lisäksi Mannosen lapsuuden ja nuoruuden vuosiin ajoittuu modernisaatio monissa muodoissaan, mikä…
kirjoittanut
Merja Leppälahti,
julkaistu
17.
4.
2017
Pirkko Raunemaa – Elintarvikeviraston johtaja, Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja
Pirkko Raunemaa on toiminut kuluttajien edunvalvojana ja kuluttaja-asiantuntijana sekä kotimaassa että kansainvälisissä tehtävissä. Hänen toimintansa päämäärä, heikoimpien auttaminen, on ollut sama sekä virkauralla, joka päättyi 2002 hänen jäädessään eläkkeelle Elintarvikeviraston johtajan virasta, että kuluttaja- ja naisjärjestötyössä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n johtokunnassa Raunemaa toimi viraston perustamisesta lähtien vuodesta 2002 vuoteen 2008. Vuodesta 2006 hän on ollut Euroopan…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
16.
4.
2017
Maj Fekete – hattumaakareiden sukua
Tämän tarinan naiset ovat modisteja, hattumaakareita, monessa polvessa: Anni – Maj – Anne-Maj. Käsityötaito on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Adolf Fredrik (1863–1942) asuu Kauppakadulla, jossa myös hänen pajansa sijaitsee. Hän takoo pajassaan upeita kupari- ja messinkitöitä, joista tulevat sukupolvet hänet muistavat. Lisäksi hän valmistaa arjessa tarvittavia esineitä kuten kolakärrynrattaita, reenjalaksia, viikatteita, välttejä, lapioita, kattiloita, pannuja…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
4.
2017
Hanna Manninen – hattumaakarin kotihengetär
Hanna Manninen (1918–1991) oli piehinkiläisen pienviljelijän tytär. Hän vietti lapsuutensa kotitilalla. Oppi maatalouden työt. Kun vanhemmat kuolivat, tila jäi ainoalle pojalla ja tytöt saivat perintöosuutensa käteisenä rahana. Vuosien saatossa rahat hupenivat. Hanna etsi töitä, teki mitä osasi. Hän ahersi joitakin vuosia Saloisten kunnalliskodin karjakkona. Useita vuosia hän hoiti Väinö Koivun taloutta: teki navettatyöt ja taloustyöt.…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
16.
4.
2017
Ruth Wegelius – Auroran sairaalan ylilääkäri, professori
Lastenlääkäri ja Helsingin yliopiston lastentautiopin dosentti Ruth Wegelius oli veritautien eli hematologian asiantuntija. Hän toi Yhdysvalloista 1940-luvulla uusia välineitä ja lääkettä leukemian hoitoon. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Auroran sairaalassa vuodesta 1954 ja sen lastenosaston ylilääkärinä 1967–1978. Helsinkiläissyntyinen Ruth Wegelius pääsi ylioppilaaksi 1932 ja aloitti sen jälkeen naisille tuolloin harvinaiset lääketieteen opinnot. Talvi- ja jatkosodan aikana…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
15.
4.
2017
Riitta Uosukainen – opetusministeri, valtioneuvos
Imatralainen äidinkielenopettaja Riitta Uosukainen nousi äänestäjäkunnan suosioon Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana vuodesta 1983. Hän toimi opetusministerinä 1991–1994 ja siirtyi sitten ministerinpaikalta ensimmäisenä naisena eduskunnan puhemieheksi. Vuoden 2000 vaaleissa Uosukainen oli kokoomuksen presidenttiehdokas. Karjalaisen evakkoperheen tytär Riitta Vainikka kävi koulunsa Imatralla ja pääsi ylioppilaaksi 1961. Suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa sujuivat hyvin, ja niiden ohessa hän toimi…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
15.
4.
2017
Elisabeth Rehn – puolustusministeri, YK:n alipääsihteeri
Elisabeth Rehn on tehnyt merkittävän uran sekä kotimaisessa politiikassa että kansainvälisissä järjestöissä. Hän on ollut pitkäaikainen kansanedustaja ja ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri, joka kieli- ja puoluerajat ylittävänä poliitikkona raivasi ehdokkuudellaan naisille tietä myös presidentin virkaan. Aktiivipolitiikasta luovuttuaan Rehn on toiminut Yhdistyneitten Kansakuntien (YK) alipääsihteerinä ja ihmisoikeustarkkailijana. Mäntsälän kunnanlääkärin lapset lähetettiin ruotsinkieliseen kouluun Kauniaisiin, joten Carlbergin sisarukset…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
15.
4.
2017
Eeva Ahtisaari – Presidentin puoliso, kulttuurin harrastaja
Eeva Ahtisaari pyrki maan ensimmäisenä naisena toteuttamaan presidentistä riippumatonta itsenäistä ohjelmaa erityisesti itselleen läheisillä sosiaali- ja kulttuurielämän aloilla. Eeva Hyvärinen kasvoi savolaisen maanviljelijä-rakennusmestarin perheessä maatilalla Jännevirralla 20 kilometriä Kuopiosta itään. Äiti piti kotona kylän kirjastoa, joten lukuhaluja oli helppo tyydyttää. Äidin ansiosta talon lapset pääsivät myös oppikouluun Kuopioon, missä piti asua viikot koulukortteerissa. Kouluaikoina Eeva…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
15.
4.
2017
Tellervo Koivisto – presidentin puoliso, kansanedustaja
Tellervo Koivisto kaihtoi Suomen tasavallan presidentin puolisona turhaa julkisuutta. Hän osallistui sosiaalialan järjestötoimintaan ja puolusti muutaman kerran voimakassanaisesti naisten etuja. Tellervo Koivisto uudisti presidentin puolison roolia esiintymällä omana itsenään eikä ”maan äitinä”. Satakuntalaisesta kylästä Punkalaitumelta Tellervo Kankaanranta oli ikäluokastaan ainoa, joka lähti oppikouluun, ja hänestä tuli kylän ensimmäinen ylioppilas. Hän joutui asumaan viikot Lauttakylässä koulukortteerissa…
kirjoittanut
Aura Korppi-Tommola,
julkaistu
15.
4.
2017
Mirja Veitonmäki – Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja
Toiminnanjohtajan vaihdos tapahtui Maatalousnaisten Keskuksessa keväällä 1957, jolloin Martta Kuusela siirtyi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen oli valittu 40-vuotias agronomi Mirja Veitonmäki, joka oli puheenjohtaja Siiri Niemisen tavoin toiminut aikaisemmin sekä konsulenttina että maatalousaineiden opettajana. Mirja Veitonmäki o.s. Lahtinen oli syntynyt Nastolassa kauppiasperheeseen vuonna 1917. Hän oli tullut ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta vuonna 1937 ja valmistunut agronomiksi vuonna…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Siiri Nieminen – opettaja, talonemäntä ja järjestövaikuttaja
Maatalousnaisten Keskuksen johtokunnassa tapahtui vuonna 1953 sukupolvenvaihdos, kun parikymmentä vuotta järjestöä johtanut Lyydia Kantala siirtyi kunniapuheenjohtajaksi. Hänen tilalleen astui 53-vuotias agronomi Siiri Nieminen, Ison-Hiiden kartanon emäntä, joka oli valittu Janakkalan maatalousnaisten sihteeriksi vuonna 1934 ja puheenjohtajaksi 1937. Hämeenläänin maanviljelysseuran kotitalousvaliokunnan jäsenenä hän oli toiminut vuodesta 1938 ja puheenjohtajana vuodesta 1944. Siiri Nieminen oli ensimmäinen Maatalousnaisten Keskuksen…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Helvi Särkkä – Maatalousnainen-lehden kantava voima ja ensimmäinen toimittaja
Helvi Särkkää voi syystä kutsua Maatalousnainen-lehden kantavaksi voimaksi. Hän oli jo syksyllä 1939 tekemässä uuden lehden näytenumeroa. Vähän yli vuotta myöhemmin hänet valittiin Maatalousnaisen ensimmäiseksi vakituiseksi toimittajaksi ja toimitussihteeriksi. Pesti kesti vuoteen 1971, jolloin Helvi Särkkä jäi eläkkeelle Koti-lehden toimituksesta. Helvin sukujuuret olivat Etelä-Savossa ristiinalaisessa maalaistalossa, jota suku oli viljellyt vuodesta 1734 lähtien. Helvi, joka…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Marja Kallio – Suomen ensimmäinen naispuolinen maanviljelysneuvos
Kun agronomi Marja Kalliolle myönnettiin vuonna 2008 maanviljelysneuvoksen arvo, tasa-arvo nytkähti hiukan eteenpäin niin maatalousseurajärjestössä kuin koko maassa. Marja Kallio, joka oli toiminut vuosina 1994–2002 Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajana, on nimittäin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen nainen, jolle tämä arvonimi on myönnetty. Sen sijaan Maanviljelys- ja talousseurojen johtomiesten joukossa on vuodesta 1861 ollut jo lähes…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Riitta-Leena Jantunen – järjestöihminen päästä varpaisiin
Riitta-Leena syntyi keväällä 1946 Huttusten perheeseen neljästä lapsesta toiseksi nuorimpana ja kasvoi jo kotonaan Säämingin Kallislahdessa vilkkaaseen järjestötyöhön. Hänen isänsä oli Kallislahden maamiesseuran puheenjohtaja ja äiti maatalousnaisten jäsen. Kotitilalla oli 7 ha peltoa, 54 ha metsää ja melkein joka sortin kotieläimiä. Savonlinnan tyttölyseossa suoritetun keskikoulun jälkeen Riitta-Leena Huttunen kävi Säämingin emäntäkoulun ja oli kotitalousharjoittelijana Moijinhovin…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Tellervo Aaltonen – elämäntyö maa- ja kotitalousnaisten järjestössä
Maatalousnaisten pitkäaikaisimpia konsulentteja on ollut MMM Tellervo Aaltonen o.s. Vierimaa, joka aloitti Maatalousnaisten Keskuksen kotitalouskonsulenttina tammikuussa 1953 ja jäi eläkkeelle vuonna 1988. Työvuosia kertyi siis kaikkiaan 35. Tellervo Aaltonen ei ole lähtöisin maanviljelijäperheestä. Hän syntyi vuonna 1924 Lapissa Koivun asemalla, jossa hänen isänsä Pauli Vierimaa toimi asemapäällikkönä ja hänen äitinsä Lempi piti tunnettua asemaravintolaa. Asemapäällikkö…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
15.
4.
2017
Sota-ajan lapsi – Terttu Räisäsen muistoja Kainuun korpimailta
Elettiin aikoja, jolloin koko maailma oli sekaisin. Oli siis menossa toinen maailmansota, jota käytiin vuosina 1939–1945. Tämä vaikutti myös Kainuun korpimaiden ihmisten elämään. Vanhempani syntyivät, tutustuivat toisiinsa, perustivat perheen ja kokivat elämänsä surut ja ilot Kainuussa, Puolangalla Auhonkylässä. Isäni Matti Räisänen (1907–1984) oli haavoittunut talvisodassa Suomussalmella Raatteentien taisteluissa (4.2.1940) oikean käden kyynärpäähän. Hän oli lapsirikkasta…
kirjoittanut
Terttu Räisänen,
julkaistu
15.
4.
2017
Uskonnonlehtori Rauha Hannula – elämän moninaisuuden ymmärtäjä ja valottaja
Vieno Rauha, kuinka sympaattiselta tuo nimi kuulostaakaan. Mikähän sai vanhemmat aikoinaan valitsemaan nuorimmalle tyttärelleen juuri tuon nimen? Aavistivatko he, että tästä pikkutytöstä tulisi merkityksellinen ja nimensä veroinen henkilö? Minusta oli kouluikäisenä hauskaa huomata, että nuo nimet löytyivät myös suositusta hengellisestä laulusta. Viettäessäni paljon loma-aikoja tätieni luona Ylivieskassa tykkäsin usein sunnuntaiaamuisin laulaa Rauhalle, kuten häntä kutsutaan,…
kirjoittanut
Annikki Kuukasjärvi,
julkaistu
14.
4.
2017
Katri Laine – naisten historian tutkija
Kun Maatalousseurojen Keskusliitto juhli vuonna 1947 sitä, että Suomen Talousseuran perustamisesta oli kulunut 150 vuotta, Maatalousnaiset valmistelivat yli 400-sivuisen historiateoksensa Maatalousnaiset 1797–1947 julkaisemista. Sen oli kirjoittanut filosofian tohtori ja maataloushallituksen kotitalousosaston päällikkö Katri Laine. Hän oli Maatalousnaisten kunniajäsen ja ensimmäinen tutkija, joka oli perehtynyt maaseudun naisten ja neuvonnan historiaan. Katri oli syntynyt vuonna 1891 Helsingissä…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
13.
4.
2017
Toini Yrjänäinen – uuttera maatilan emäntä
Ku meijän ikäluokkamme parkasi ensi huutosa tähän kylymään maalimaan, se ei suinkaa tapahtunu superhienossa sairaalassa lääkärin avustamana eikä meijän pesijä ja paketoija ollu steriili eikä valakopukunen. Usiassa tappauksesa se oli vain joku naapurin mummu. – Ei ollu isät mukana synnytyksessä eikä äitillä ollu synnytyslomia. Ei meistä maksettu lapsilisiä, ei ollu pilttiruokia, eikä ollu vekkulivaippoja. Ei meitä…
kirjoittanut
Sirkka Paloma,
julkaistu
11.
4.
2017
Elsa Swanljung – raahelainen rautarouva
Elsa Swanljung näkyi Raahen katukuvassa. Hän oli niitä naisia, joista kerrotaan tarinoita. Hänen uimatapojaan ja paastojaan ihailtiin ja niistä kirjoitettiin lukuisia lehtijuttuja. Elsa Emilia (o.s. Finne) oli syntynyt Helsingissä vuonna 1903. Hänen isänsä Frans työskenteli Valtionrautateiden palveluksessa. Hän kuoli tapaturmassa. Leskeksi jäätyään Elsan äidistä, Emmasta, tuli perheen huoltaja. Hän sai vuonna 1913 asemaravintolan hoitajan pestin…
kirjoittanut
Kirsti Vähäkangas,
julkaistu
9.
4.
2017
Martta Haatanen – torniolainen kirjailija ja Lapin evakkojen edustaja
Kun Martta Haatanen kutsuttiin vuonna 1945 Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan Lapin sodan evakkojen edustajaksi, hän oli jo tunnettu peräpohjalainen kirjailija, jonka menestysteoksesta Kirkastettu sydän (1943) oli tehty myös kotimainen elokuva. Se kertoi urheasta papinvaimosta ja kymmenen lapsen äidistä, joka tyytyi valittamatta osaansa sotaleskenä. Romaani pohjautui lestadiolaisen kirkkoherran Väinö Havaksen ja hänen Saimi-vaimonsa vaiheisiin. Martta Haatanen ei kuitenkaan ollut syntyperäinen…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
7.
4.
2017
Elli Tervo – huoleton lapsuus, sota-ajan nuoruus
Oulunsalolainen Elli Hakko eli huolettoman, joskin ajalle tyypillisen työteliään lapsuuden. Talvisodan syttyminen muutti kaiken, sillä vain 13-vuotias tyttö joutui sotavuosina raskaisiin ja vastuullisiin tehtäviin. Kaksiosaisen tarinan ensimmäisessä osassa kertojana on tekstin kirjoittanut Ellin tytär, toisessa osassa Elli itse. Sata vuotta sitten Oulunsalon Keskipiirillä asusteli Hakkojen perhe. Molempien vanhempien juuret olivat Etelä-Pohjanmaan Laihialla. Mikko-isä oli kiertokoulun…
kirjoittanut
Aino Kukkonen,
julkaistu
6.
4.
2017
Olga Sariola – neuvoja, papinemäntä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Maatalousnaisten johtohahmoihin liittyi jo 1930-luvulla Haapaveden ruustinna Olga Sariola, joka oli nimitetty Maatalousseurojen kotitalousvaliokuntaan vuonna 1932 ja Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan 1933 Pohjois-Pohjanmaan edustajana. Oulun läänin talousseuran johtokuntaan hänet valittiin sen ensimmäisenä naisena vuonna 1934. Olga Sariola syntyi 1983 Pielisjärvellä varakkaan kauppiaan Mikko Huurinaisen ja tämän Sofia-vaimon vanhimpana tyttärenä. Tytär sai opiskella Oulussa ylioppilaaksi asti ja aloitti…
kirjoittanut
Kirsti Manninen,
julkaistu
6.
4.
2017
Helena Makkonen – sairaanhoitajakoulutus Kajaanissa ja työ Ristijärven terveyskeskuksessa
Pääsin ylioppilaaksi Kajaanin Yhteiskoulusta vuonna 1972. Syksyllä aloitin lastentarhanopettajaharjoittelun Mäntylän päiväkodissa Kajaanissa. Mietin tulevia opiskelupaikkojani. Tarkoitus oli päästä Kajaaniin, missä oli kauppaopisto, opettajaseminaari ja sairaanhoito-oppilaitos. Pyrin sairaanhoitajakoulutukseen, koska ammatinvalintapsykologi oli suositellut sitä minulle. Lisäksi koulutus kesti vain kaksi ja puoli vuotta, joten pääsisin nopeasti ammattiin. Tulin valituksi 20 opiskelijan joukkoon. Koulutus alkoi tammikuussa 1973. Koulutuksessa…
kirjoittanut
Helena Makkonen,
julkaistu
5.
4.
2017