Jacobina Flinta - irtolaisnaisen kohtalo 1800-luvun alkupuolelta

Jacobina Flintan elämä kertoo irtolaisnaisen vaiheista 1800-luvun Suomessa. Lappeenrannan kaupunginviskaali August Andersin laittoi Flintan yhdessä Gustaf Johansson Mattsonin kanssa kesällä 1839 Lappeenrannan kaupungin putkaan. Heitä epäiltiin irtolaisuudesta. Asia eteni maistraattiin, jossa Flinta kertoi elämänsä vaiheista.

Jacobina Flinta oli syntynyt Ruotsissa Tukholman lähellä Huddingessa. Hänen isänsä Alexander Flinta oli posliinin kaupustelija. Tyttö oli 7-vuotias, kun hän muutti Suomeen tätinsä kanssa. Isä oli ilmeisesti kuollut.

Tädin mies, ”eräs Petterson”, oli saanut toimen Hatanpään kartanosta läheltä Tamperetta. Sieltä he muuttivat Hollolaan. Jacobina Flinta tutustui loppilaiseen Johan Jacob Walliniin, jonka kanssa avioitui vuonna 1831 Mäntsälässä. He muuttivat useampaan otteeseen; ensin Orimattilaan ja sitten Suomenniemelle. Perhe oli kasvanut kahdella tyttärellä ja pojalla: Sofia Wilhelmina oli 8-vuotias kesällä 1839, Maria Galista 7- ja Ulrik Wilhelm 3-vuotias.

Flinta ja Wallin, joka kutsui itseään Wallinströmiksi, olivat olleet työssä Suomenniemen kievarissa ja saaneet osan palkasta ennakkona. Työt olivat jääneet tekemättä, kun perhe oli päättänyt matkata Turkuun ja sieltä Ahvenanmaalle.

Matka tehtiin Lappeenrannan kautta, jossa perhe vietti muutaman yön markkinoiden aikaan maaliskuussa. Wallin hankki markkinoilta reen ja lähti lasten kanssa kohti Turkua. Vaimonsa hän jätti ilman passia Lappeenrantaan – liikkuminen pitäjästä toisen edellytti voimassa olevaa passia.

Jacobina Flinta otettiin kiinni irtolaisena ja lähetettiin Viipurin linnan tyrmään maaherran kuulusteltavaksi. Kuvernööri päätti kuulustelun jälkeen, minkä pitäjän asukas irtolainen oli. Sen jälkeen hänet lähetettiin takaisin kotipitäjään.

Jacobina Flinta lähetettiin Suomenniemelle, josta hän lähti saman tien Heinolaan ja edelleen Viipuriin ja Haminaan, joten Flintasta oli tullut yksi paikasta toiseen kulkevista, passittomista, satunnaistöiden ja kerjäämisen varassa olleista kiertäjistä.

Hän päätti palata Suomenniemelle ja tapasi matkalla myös miehensä ja lapsensa, jotka hekin olivat nähtävästi päätyneet kiertelemään – reki oli vain kevään aikana vaihtunut kärryiksi. Perhe jatkoi matkaa yhdessä ja tapasi Gustaf Johanssonin.

Wallin jätti vaimonsa ja lapsensa ja lähti omille teilleen, jonka jälkeen Flinta pyysi Johanssonia viemään heidät Lappeenrantaan pientä korvausta vastaan. Flinta vakuutti, ettei heillä ollut Johanssonin kanssa minkäänlaista suhdetta.

Matkalla Savitaipaleen nimismies otti heidät kiinni ja he päätyivät Lappeenrannan kaupungin tyrmään. Maistraatin pöytäkirjassa luetellaan Flintan omaisuus. Hän omisti päällään olevien vaatteiden lisäksi pläkkipeltisen astian, kuparisen kahvipannun ja vanhan sateenvarjon. Lisäksi hänellä oli Wallinin säkki, pussi sekä viisi paria punaisia ja viisi paria valkoisia villasukkia.

Wallin oli otettu kiinni jo aiemmin ja lähetetty Viipurin linnan tyrmään odottamaan kuvernöörin kuulustelua ja päätöstä kotipaikasta. Samaan paikkaan lähetettiin Jacobina Flinta lapsineen sekä Johansson.

Jacobina Flintalle passitus oli jo toinen. Sen myötä hänet oli lopullisesti tuomittu normaaliyhteiskunnan ulkopuolelle. Toistuvaksi irtolaiseksi todetun ponnistaminen työtätekeväksi ja virallisella kotipaikallaan asuvaksi yksilöksi oli käytännössä mahdotonta, sillä irtolaiseksi todettuihin suhtauduttiin epäilevästi ja pelokkaasti. He eivät tehneet osuuttaan kansalle palkkausvelvollisuuden perusteella kuuluneesta työstä aikana, jolloin jokainen yhteiskunnan jäsen oli velvollinen edistämään yleistä hyvää hyödyllisellä työllä. Irtolaisuus saattoi ajan käsitysten mukaan uhata maan asukkaiden turvallisuutta ja vaarantaa yhteiskuntaa.

Irtolaisnaisiin suhtauduttiin irtolaismiehiäkin epäluuloisemmin. Usein naisella oli Jacobina Flintan tavoin lapsia elätettävänään, jolloin he olivat köyhäinhoidolle yksinäistä miestä suurempi kuluerä. Naisten moraalia valvottiin tiukasti ja naisten moraalittomuudeksi määritelty käytös koettiin uhkana.