Maria Fredrika Rosenströmin äiti Anna Maria Candou avioitui leskeksi jäätyään uudelleen Lappeenrannan postimestarin Fredrik Jaenischin kanssa. Maria oli syntynyt vuonna 1824. Samana vuonna hänen isänsä kuoli 36-vuotiaana.
Marian isä, ruotsalaissyntyinen lääkäri Adolph Fredrik Rosenström-Petterson oli kehruuhuoneen lääkäri. Marian sisarpuoli Sofia syntyi vuonna 1830. Sisarukset avioituivat vuosisadan puolivälin tienoilla.
Maria Rosenströmin mies oli Carl Oscar Arppe, joka oli nimitetty noin kymmenen vuotta aikaisemmin Lappeenrannan kehruuhuoneen johtajaksi. Sofia von Willebrandin puoliso oli tohtori K. Felix von Willebrand. Von Willebrandit asuivat Helsingissä.
Maria Arppe kertoi 56:ssa säilyneessä kirjeissään elämästään Lappeenrannassa vuosina 1851-55. Kirjeet kulkivat yleensä tuttavien mukana, harvoin postissa. Taustalla vaikutti sensuurin pelko, mutta myös käytännölliset syyt vaikuttivat. Säätyläismatkustajat yöpyivät useimmiten tuttavien luona, jolloin yhteydenpito oli sujuvaa hoitaa heidän avullaan.
Maria Arppella oli vuonna 1851 kaksi tytärtä Wendla ja Elin, joka oli sairaalloinen. Äiti toivoi jo välillä, että Jumala olisi armollinen ja ottaisi tytön pois, koska lapsi kärsi eikä näyttänyt tervehtyvän. Näin tapahtuikin myöhemmin samana vuonna. Maria Arppe oli huolestunut lastensa sairauksista ja pahoitteli, että kirjoitti niistä sisarelleen niin paljon, mutta ”mitä sydän on täynnä, siitä huulet puhuvat”. Seuravana vuonna perheeseen syntyi poika, Felix.
Maria Arppe osallistui lasten- ja taloudenhoitoon. Hän mainitsi esimerkiksi puutarhassa työskentelyn ja oli iloinen, kun kesällä puutarhassa oli kaunista, kun kaikki kasvit kukkivat.
Iltapäivisin rouvat kokoontuivat seurustelemaan toistensa luokse. Kesäaikaan he kävelivät Kaupunginlahden rannassa ja istuskelivat siellä olleessa uimahuoneessa. Tuttavapariskunnat vierailivat toisensa luona nimipäivinä, jolloin seurustelun ohessa laulettiin ja pelattiin korttia. Myös ristiäisiin, häihin ja hautajaisiin osallistui koko seurapiiri.
Iltaisin kaupungissa oli varsinkin vuodenvaihteen aikaan vilkasta seuraelämää. Tilaisuudet alkoivat usein näytelmäesityksellä tai kuvaelmalla, spektaakkelilla, – kaupungin oma teatteri oli voimissaan – ja päättyivät tansseihin. Yhteen kokoonnuttiin myös arpajaisiin, naamiaisiin ja retkille. Seuraelämä vierailuineen oli vilkasta, mutta ei niin muodollista kuin suurissa kaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä.
Maria Arppe kävi välillä miehensä kanssa Viipurissa, jossa he osallistuivat paikalliseen seuraelämään. Yhteyksiä oli myös Pietariin, josta hankittiin esimerkiksi kankaita ja kodin sisustukseen olennaisena osana kuuluneiden muotokuvien kehyksiä. Helsingistä Arppe pyysi sisartaan lähettämään muun muassa kankaita, silkkinauhoja ja kenkiä.
Maria Arppen kirjeistä ilmeni puolisoiden keskinäinen kiintymys ja rakkaus lapsia kohtaan. Vaikka vanhemmat osallistuivat vilkkaaseen seuraelämään, vietettiin kotona yhteisiä hetkiä. Perhe juhli lähiomaisten kanssa joulua, jolloin lapset saivat lahjoja, joista pikku Wendla oli äitinsä mukaan ”todella innostunut”. Hän sai pienen posliiniastiaston, nuken sängyn, nuken ja kehdon sekä kaksi aapista.
Lahjat olivat usein itse tehtyjä – käsityöt olivat olennainen osa säätyläisnaisen elämää. Siihen kuului myös soittotaito, joka edellytti harjoittelua. Maria Fredrika soitti ainakin pianoa, mahdollisesti myös viulua. Kodin sali oli naisen tunteiden ja mielialojen tila. Sinne nainen saattoi luoda oman maailmansa, jossa hän maalasi, kirjoi ja musisoi. Tilaa vaalittiin. Se suojattiin ulkopuoliselta maailmalta ja kohotettiin suureen arvoon.
Maria Arppelle jäi ”vapaita hetkiä”, jolloin hän luki. Lukemistaan kirjoista hän mainitsi Fryxsellin historian, joka oli kaksi kertaa kiinnostavampi kuin hänen aiemmin lukemansa Giorndisternan historia. Arppe luki myös luonnontieteitä käsitteleviä teoksia, joista hän totesi, ettei oikein pystynyt ymmärtämään kaikkea, mutta oli silti mielenkiintoista oppia uusia asioita.
Arppe pyysi sisartaan toisinaan hankkimaan tiettyjä kirjoja ja nuotteja Helsingin kirjakaupoista. Hän mainitsi kirjeissään myös Uuden Kalevalan sekä aikalaisia puhuttaneen, Yhdysvaltojen orjuutta käsitelleen Setä Tuomon tuvan. Hän suositteli sisarelleen Schillerin teoksia ja luki Humboldtia. Välillä Arppe luki muodissa olleita kevyitä romaaneja.
Maria Arppe pohdiskeli kirjeissään myös naisen asemaa. Naisen kuului pitää seuraa tylsälle vieraalle, vaikka olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Hänen oli otettava varattomat sukulaislapset hoiteisiinsa sekä koulutettava ja vaatetettava nämä. Naisen osana oli vanhentua miestä nopeammin, mikä näkyi esimerkiksi avioliittomarkkinoilla – 30-vuotias nainen oli iäkäs morsian, mutta tavanomainen avioitumisikä sulhaselle.
Naisen kotikeskeinen rooli ei riittänyt Maria Arppelle. Lukemisellaan tietämystään laajentanut Arppe oli innokas osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja kehittämään itseään. Hänestä tulikin köyhäinkoulua ylläpitäneen Lappeenrannan rouvasväenyhdistyksen aktiivinen perustajajäsen. Arppe piti koulua tärkeänä mahdollisuutena köyhille lappeenrantalaistytöille.
Vähitellen lasten määrän kasvu, rouvasväenyhdistys ja muut harrastukset veivät Maria Arppen ajan niin tarkkaan, että kirjeiden kirjoitus väheni. Carl Oscar Arppe nimitettiin vuonna 1860 Raaseporin kihlakunnan kruununvoudiksi. Hän kuoli seuraavana vuonna. Maria Arppe osti vuonna 1875 äitinsä ja isäpuolensa talon Linnoituksesta. Perhe vietti Lappeenrannassa kesiä. Vakituisesti Maria Arppe asui Helsingissä, jossa hänellä oli talo Mikonkadulla.
Kirjoittaja
Anu Talka
Lähteet
Artikkeli on julkaistu teoksessa Linnoitus ja kaupuki. Lappeenrannan historia 1812 - 1917. Lappeenranta 2005. Sieltä voi katsoa artikkelin lähteet, joista keskeisimmät ovat Arppen kirjeet Åbo Akademin kirjastossa.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.