Paula Axelsson – elämä kuin yksi revyy

Paula, kamerasi ovat raskaita naisen kantaa. Olet vielä nuori ja vartesi hoikka. Olet saanut kosiokirjeen. Asetutko kameran eteen vai sen taakse mustan vaatteen alle?

Kun Selma ja Gustav Nordlinin vanhin lapsi Paula (1871-1963) syntyy Turussa, perhe asuu Westerlånggatan kolmessa, Aningaisten kaupunginosassa. Gustav kipparoi laivoilla Concordia ja myöhemmin höyrylaivalla Leimu. 1870-luvun lopulla perhe muuttaa Turun keskustaan Linnankadulle.

Musiikin opiskelua

Paula Nordlin harrastaa pianonsoittoa ja laulua, jota äiti Selma uupumatta järjestää monien opettajanvaihdosten jälkeenkin. ”Hade jag varit flitigare som barn och åtlytt min mors förmaningar, så hade det varit litet mera av pianisten Paula.” ”Jag tog först pianolektioner för Bertha Wasenius 25 penni per timme, sedan för den förnämaste lärarinnan fröken Viveka Ekman 2mk per timme. Då hon var så sträng och slog den lata eleven på fingrarna, blev eleven Paula förbitrad, och med trägna begärelsen av mor Selma att sluta, och den lata Paula fick sin begäran beviljad. Sedan skickades jag till fröken Wikman och där var jag lika lat, men nog intresserad av musiken och sången hemma.” Näin hän muistelee pianotuntejaan nuotin takasivulla.

Perheen suureksi suruksi pappa Gustav menehtyi sairauteen 1887. Äiti Selma jää yksin kahdeksan lapsen kanssa. Lesken ja orpojen kohtalo saattoi olla ankara. Selma Nordlin ei lannistu, vaan ryhtyy laajentamaan afäärejään.

Lontoon oppivuosi

Selma Nordlin on sitä mieltä, että naisen tulee saada koulutusta. Hän kannustaa vanhinta lastaan Paulaa käymään kaupallista koulua Turussa. Käykö hän sen loppuun, sitä emme tiedä. Selma on kuitenkin väsymätön ja lähettää Paulan vuodeksi Englantiin, Lontooseen. Isäntäperheessä on kaksi saman ikäistä tyttöä. Jospa tämä matka saisi nuoreen naiseen uutta puhtia, Selma ajattelee mielessään.

Ja mikä onkaan Paulalle parempaa kuin päästä pois äidin valvovan katseen alta ja saada kokea jotain uutta ja merkityksellistä. Vuonna 1888 Paula matkustaa yksin maahan, jonka kieltä hän ei osaa.

”Sedan skickades damen 17 år till England där jag sedan fortsatte för en mera skicklig lärarinna Florence Hornblower, där vi bland annat hade en stor elevupplysning i Albert Hall konsertsalong för flere tusen persons publik. Medförda tryckta program Hjärtans hemlighet var mitt stycke. Detta program avsende jag till mor, vilken reagerade med stor förtjusning och bättre hopp om sin dotters musikaliska anlag och framsteg.”

Mainitun konserttiohjelman Paula Nordlin lähettää äidille Turkuun ja kertoo esiintymisestään Albert Hallissa. Tämä on mieluisaa luettavaa äidille, joka kamppailee monien afääriensä kanssa. Seuraavana vuonna Paula palaa Suomeen ja tyytyväinen äiti voi todeta, miten Florence Hornblower on kirjaimellisesti ”puhaltanut” tyttöön uutta intoa.

90-vuotias Paula Axelsson muistelee: ”It was very nice time for me, but of course it was very difficult but I had many friends. I took also music times and song lessons…fa,fa,fa.” Hänen musiikinopettajansa kävi myös Suomessa ja vieraili Axelssonin perheessä jonkin aikaa.

Aviomies Ruotsista

Palattuaan Turkuun Paula Nordlin perustaa oman toimiston, joka tarjoaa käännöspalveluja suomen, ruotsin ja englannin kielillä sekä kaupallisia välityspalveluja. Kaiken taustavoimana häärää Selma-äiti.

Valokuvaus on 1800-luvun lopulla aivan uusi tapa katsella maailmaa. Turussa toimii tuolloin Fotografi Atelje Aune Linnankatu 27:ssä. Se on kaupungissa arvostettu ja sillä on laaja asiakaskunta. 1889 ateljeen työntekijäksi astuu ruotsalainen valokuvaaja Carl Edward Axelsson. Ateljeen omistaja norjalaissyntyinen Ole Aune on luopumassa toiminnasta ja vuokraa koko ateljeen Axelssonille 4100 markan vuosivuokrasta. Hän saavuttaa suosiota ja ilmoittaa lehdissä ahkerasti. Tätä komeaa punatukkaista herraa Paula Nordlin ei voi vastustaa. Heidät vihitään 1891 ja morsian pukeutuu valkoiseen.

Heidän kotinsa on Kristiinankatu 8:ssa ja heille syntyy kolme lasta, Ragnar Yngve Fjalar, Anna-Lisa ja Karl-Gustav Axelsson. Vuosisadan vaihtuessa Axelsson lunastaa ateljeen itselleen ja laajentaa toimintaansa. Filiaaleja on Forssassa, Salossa ja Perniössä. Turussa Linnankadun liikkeen lisäksi avataan ateljee Hämeenkadulle.

Edward Axelsson ei pysty huolehtimaan niistä kaikista. Kupla puhkeaa. Edessä on konkurssi ja konkurssihakemus jätetään 10.12.1900. Axelsson muuttaa takaisin Ruotsiin. Paula Axelssonille jäävät kolme lasta ja konkurssipesän velat, jotka hän joutuu hoitamaan myymällä ja realisoimalla, minkä voi. Katkeruudelta ei voi välttyä ja Paula kirjoittaa: ”Jag skulle skriva en bok full om händelser i livet.”

Uusi elämä valokuvaajana

Mitä jää jäljelle, kun ei jää mitään? Hänelle jäävät lapset ja rakas suku, joiden tuella uusi elämä alkaa. Hän on lapsuudessaan nähnyt, miten nainen selviytyy jäätyään yksin. Paula Axelsson on tarmokas kuten äitinsä Selma ja ottaa ohjat käsiinsä. Hän muuttaa Saloon ja rakennuttaa Asemakadulle talon, jonka päätyyn hän avaa Salon Uuden Valokuvaamon 1904. Salo on hänelle tuttu, sillä hänen veljensä Erik Nordlin toimii siellä kauppiaana.

Paula Axelsson on painanut mieleensä puolisonsa Edwardin tavoista ja taidoista, miten kamerat voi kantaa ulos luontoon ja miten lapset ovat ajan hengen mukaisesti tärkeitä kuvauksen kohteita. Uuteen valokuvaamoonsa hän palkkaa pohjoisesta kotoisin olevat Lindhin sisarukset, jotka huolehtivat valokuvien kehityksestä ja retusoinnista.

Ateljee sijaitsee rakennuksen pohjoispuolella. Kattoikkunat on peitetty verhoilla, joilla voitiin säädellä luonnollista valoa. Puolisonsa viidestä kamerasta ja muista tarvikkeista Paula Axelsson on säästänyt itselleen kaiken, mitä ateljeen toimintaan tarvitaan.

Entisen puolisonsa oppeja noudattaen Paula Axelsson lähtee kuvaamaan ulos. Hänellä on siihen silmää ja innostusta. Maailmaa voi katsella myös kameran linssien läpi. Salon lähellä Mathildealissa toimivan ruukin insinööri on pyytänyt nuorta rouvaa ruukin miljöötä ja koneita kuvaamaan. Matildhdaliin pääsee sekä maanteitse että meritse. Miten Paula kuljettaa painavan kameransa, emme tiedä.

Insinöörin rouvana

Insinöörin ja 25-vuotiaan valokuvaaja Paula Axelssonin juttu luistaa sujuvasti på svenska. Paula ihastuu ruukin maisemiin ja muuttaa sinne kolmen lapsensa kanssa 1906, jolloin insinööri Fredrik Martelin ja Paula vihitään. Paulaa kutsutaankin tästä lähtien insinöörskäksi ajan tavan mukaan. Kaikesta onnesta myös äiti-Selma on hyvillään. ”Inga sorger nu mera”, Paula kirjoittaa kortissaan Selmalle. Taloudelliset ongelmat ovat takana, Paula Martelin myy ateljeensa, jonka kuvan alle kirjoitti: Tienasin leipää kolmelle lapsilleni.

Kun Martelinin veljekset perustavat Salon Sähkö- ja Konetehtaan, Paula perheineen muuttaa Saloon. Paula Martelin ryhtyy hoitamaan insinöörin huushollia ja järjestämään iloisia kalaaseja kauppalan herrasväelle. Näin kertoo Arna Inkari salolaisista naisista kertovassa kirjasessaan.

Ja toimen nainen Paula martelin oli elämässään aina viimeisiin vuosiin asti. Hän osasi järjestää hyvää ruokaa, Inkari kertoo. Ennen pitkää Fredrik-puolisolle kasvoi aikamoinen kalaskula, komea vatsa. Ja kerrotaan, että Paula oli tullut keittiöön hakemaan täydennystä huolissaan: ”Voi endå di där fruarna, herrarna får bara persilja.” Paula hallitsi draaman ja viihdytti vieraitaan laulaen ja soittaen.

Kesäasunto näköalalla

Paula muistaa kiittää äitiään kaikesta korteissa ja kirjeissä, joita hän lähettää ahkerasti. Sydämestäni kiitän Sinua rakas äiti, että olit niin päättäväinen ja sisukas ja kannustit tytärtäsi musiikin opiskelussa ja jatkaa: ”Musiken har givit mig hela livet igenom lycka och förnöjsamhet. Tack Gode Mor!”

Salo-Mathildedalin välistä mutkittelevaa rantatietä ajettaessa meri pilkahtelee puiden välistä koko matkan. Myllymäen kohdalla se jo nuolaisee vesilinjaa varsin läheltä. Taustalla näkyy Vartsalan selkä, ja sen edessä kohoaa Myllymäki, jolta näkee kauas lounaaseen meren lahdelle. Tähän paikkaan Paula ja Fredrik ihastuvat ja vuokraavat mäenrinteessä sijaitsevan pienen torpan 1910.

Parin vuoden kuluttua torppa laajennetaan huvilaksi ja 1926 rakennetaan pienempi Rauhanmajaksi kutsuttu mökki. Myllymäen kalliolta on laaja näköala merelle. Paula martelin rakastaa luontoa ja hän jatkaa äitinsä tapaa kuvailla sitä sanoin, säkein ja kameralla. Vår sommarhem, du står så skönt i solens strålar. O, sommarhem giv oss ros på kind. Åt mattan håg, giv nya krafter med skogens doft och solvarm vind. Kesäkoti, seisot niin kauniina auringonpaisteessa. Oi, kesäkoti anna meille punaiset posket, uusia voimia metsän tuoksuista ja kesän lämpimästä tuulesta.

Joka vuosi muuttokuorma tuodaan Myllymäkeen keväällä ja syksyllä se tuodaan takaisin kauppalaan, Saloon. Siellä vietetään monia juhlia, syntymäpäiviä ja vierailuja. Kunniavieras on stormor Selma, hänen lapsensa Anna, Inga ja Erik, jonka kesäpaikka on lahden toisella rannalla Vuohensaaressa. Joka kesä Paula kasvattaa auringonkukkia, salkoruusuja ja englantilaisia pelargoneja laatikoissa ikkunoiden alla. Mausteita ja yrttejä kasvatetaan pienissä penkeissä talon seinustalla.

Rauhanmajassa on pieni kuisti, jossa juodaan iltakahvit ja seurataan auringonlaskua mereen. Kalliolla on kuoppa, jonka Paula on nimennyt ikuisen nuoruuden kuopaksi. Siihen meidän lastenkin piti mennä aurinkoa palvomaan. Sehän on niin terveellistä, sanoi Paula, meidän fammumme.

Talkootöillä talo

Salo-Uskelan Lotta-Svärd paikallisosasto perustetaan 1920 ja Paula Martelin valitaan sen puheenjohtajaksi. Hän on hyvä organisoimaan lottia rahankeräykseen järjestämällä ompeluseuroja ja arpajaisia uuden suojeluskunnantalon rakentamista varten. Paula käy anomassa avustusta tuttaviltaan ja salolaisilta kauppiailta. Maaseudun isäntiä hän värvää lahjoittamaan hirsiä uuteen rakennukseen. Ja kaikessa hän onnistuu sitkeydellään.

Erik Bryggman kutsutaan suunnittelemaan suojeluskunnan taloa. Puheenjohtajana Paulalla on monia ehdotuksia arkkitehti Bryggmanille. Kaikista niistä tämä ei pidä, mutta sisukas Paula saa läpi joitakin ehdotuksiaan. Ikkunoista hän haluaa kapeat ja korkeat, pääoven molemmin puolin tulevat pylväät ja sitten se vaikein osa, se Palla-mamman umpisuoleksi nimetty talon siipi, josta ei ole suoraa uloskäyntiä.

Salo-Uskelan suojeluskunnantalo valmistuu 1924. Siinä avataan lottakahvila ja myöhemmin lottaravintola, joiden johdossa Paula toimii aina talvisodan alkuun asti. Keittiössä hääräävät erinomaiset kokit ja vapaaehtoiset lotat auttavat toiminnassa vuorollaan.

Surun vuodet

Paula martelinin kolme surun vuotta ovat edessä. Vuodet, joita seuraavat suuret muutokset hänen elämässään. Puoliso kuolee 1927, Selma-äiti nukkuu pois 1928 ja vanhin poika kauppias Ragnar Axelsson, minun isoisäni menehtyy nivelreumaan 1929.

Vanhuus ja yksinäisyys nostavat taivaalle tummat pilvet, joita eivät edes Myllymäen raikkaat tuulet saa pois puhallettua. Mutta muistot ja tarinat jäävät. ”Minun elämä on ollu kuin yksi revyy”, Paula muistelee lastenlastenlapsilleen, jotka katselevat toisiaan ihmeissään, mitähän fammu mahtaa tarkoittaa. Minä vanhin heistä ehdin kuulla monet muistelot ja kirjoitan ne tässä sinulle, hyvä lukija.

Hauraus ja hiljaisuus kuvaavat Paulan viimeisiä vuosia. Hän nukkuu pois yksinäisenä elokuussa 1963. Syyskuussa hän olisi täyttänyt 93 vuotta.