Kirsti Mäkinen-Reijasalo asuu talossa, jonka asukkaat ovat monin tavoin vaikuttaneet Raahen historiaan aina 1800-luvulta alkaen.

Sivert Lundberg, joka rakennutti Brahenkatu 5:ssä sijaitsevan talon 1800-luvulla, oli omana aikanaan yksi kaupungin varakkaimpia kauppiaita. Kirstin isoisä, apteekkari Väinö Mäkinen, aloitti apteekkitoiminnan Kirkkokadulla vuonna 1917. Apteekki muutti Kirkkokadulta Kauppakadulle vuonna 1921 ja isä, Paavo Mäkinen, toimi Raahen apteekkarina vuosina 1962-1996 menehtymiseensä saakka.

”Apteekkarit Väinö ja Paavo Mäkinen säilyttivät ja vaalivat apteekkinsa ainutlaatuista vanhaa esineistöä, ja keväällä 1999 Raahen kaupunki hankki kokoelman omistukseensa. Samalla kaupunki vuokrasi käyttöönsä apteekin tilat, jotta arvokas esineistö voitiin edelleen säilyttää ja tuoda esille aidossa ympäristössä.” (Raahen museo). Raahen 1. apteekki muutti Kauppaporvarin rakennukseen Sovionkadulle uusiin tiloihin.

Kirsti iloitsee siitä, että isoisän ja isän perintönä on syntynyt yksi Suomen hienoimpia ja parhaiten säilyneitä apteekkikokonaisuuksia, ja että apteekki on museoituna ja Raahen kaupungin hallinnassa. Hän asuu samassa talossa missä apteekkimuseo mutta Brahenkadun puolella, siis lapsuudenkodissaan. Perheeseen kuuluu aviomies, tytär ja kolme poikaa.

Apteekin tuoksuissa kasvanut

Kirsti syntyi 12.2.1958. Hänen kotinsa oli apteekin yläpuolella mutta Brahenkadun puolella.

– Kun kuljin kotiin apteekin pihanpuoleisesta ovesta, vastaan tuli apteekin tuoksuja; kamferitippojen, apteekin oman yskänlääkkeen tuoksu ja niin edelleen. Opin jo lapsuudessa analysoimaan noita tuoksuja ja tiesin mitä lääkettä valmistettiin, hän muistelee.

Kirsti kuuli farmaseuttien askeleet, kun he kävivät useita kertoja päivässä sekä yläkerrassa että kellarissa hakemassa varastoista tarvitsemiaan raaka-aineita.

Kirjoituskoneen napsutus kertoi, että lääke on valmistunut ja pullo sai kylkeensä nimilapun.

Suuren suuri pirtutynnyri kuljetettiin rautateitse Raaheen ja tuotiin sieltä autolla apteekille ja vieritettiin ryminällä apteekin kellariin. Sittemmin pirtukin siirtyi lääkelainsäädännön mukaan pienempiin kanistereihin ja pulloihin.

Aivan oma tunnelmansa oli apteekin lepohuoneessa, joka oli kalustettu yövuorossa päivystävää farmaseuttia varten. Kun yöpäivystys päättyi, lepohuone muuttui lääkevarastoksi.

Apteekin henkilökunta oli kuin yhtä perhettä. Mäkisillä oli tapana viedä joulukahvit apteekkiin koko henkilökunnalle jouluna. 

– Vuoden vaihteessa apteekin henkilökunta kävi inventaariotapahtuman aikana meillä yläkerrassa syömässä, Kirsti kertoo.

Kirstin ei tarvinnut edes miettiä, mikä hänestä tulisi isona. Se oli aivan selvä asia. Kemia kiinnosti häntä jo koulussa. Apteekkiala oli hänen valintansa. Hän valmistui farmaseutiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1981 ja työskentelee farmaseuttina Raahen I Kauppaporvarin apteekissa Sovionkadulla.

– Apteekkiala kehittyy jatkuvasti, ja siellä jos missä on pysyttävä ajan hermolla. Entisajan romantiikan ja pillerien pyörityksen saa unohtaa. Työ on nykyään vuoronumerosysteemiä, e-reseptien käsittelyä ja tietokonetta, mutta edelleen erittäin mielenkiintoista, hän sanoo.

Kesä juostiin paljain jaloin

Kirsti on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät Mikonkarissa. Apteekkari Mäkisen perhe tuli huvilalle matkalaukkujen kanssa veneellä ennen kuin tie rakennettiin.

– Vanhemmat sisareni ovat kertoneet, että heillä oli vain kumisaappaat mukana. Täällä oltiin koko kesä ja juostiin paljain jaloin, hän muistelee ja lisää, että hänellä sai kyllä olla jo kengätkin mukana. Huvilalla asui kolme sukupolvea, kun isovanhemmat olivat vielä elossa.

Nykyään Reijasalojen huvilalla vanha ja uusi aika kohtaavat. Rakennuksessa on sähköt ja kesävesi. Entisinä aikoina keittiössä oli puuhella ja pesuvettä keitettiin lähes taukoamatta. Ruokavesi haettiin Haikaran kaivosta vähän matkan päästä ja saunavesi merestä.

Huonekaluilla ja pikku esineillä on jokaisella oma tarinansa. Apteekista tuotuja kauniita lääkepulloja on koriste-esineinä. Kahvit nautitaan ruusu-kupeista. Näin on aina ollut. Huvilalle tullessa kiire jää kaupunkiin.

Äidin vanavedessä naisvoimistelun pariin

Kirstin äiti, voimistelunopettaja Kati (Karin) Mäkinen, liikutti monta sukupolvea raahelaisia sekä työnsä kautta että yhtenä Raahen Naisvoimistelijoiden kantavana voimana.

Kirsti kasvoi ilmapiirissä, johon liikunta kuului. Pikku tyttönä hän ei isommin välittänyt voimistelusta, mutta lähti pikkuhiljaa siihen mukaan. Lopulta hän kuului kilpa- ja näytösvoimistelijoihin ja kävi seitsemän vuotta Kalevi Merikallion balettikoulua Oulussa.

Koreografioiden suunnitteluun ja ohjaamiseen hän ajautui myös automaattisesti, ensin vaikuttamalla äitinsä ohjelmiin. Sitten he tekivät ohjelmia yhdessä ja lopulta erikseen.

Molemmat, sekä äiti että tytär, saavuttivat voimistelujoukkueidensa kanssa valtakunnallisissa Musiikista Liikkumaan -koreografiakilpailuissa useita ensimmäisiä sijoja. Kirsti saavutti joukkueensa kanssa muutaman joukkuevoimistelun SM-mitalinkin.

Gymnaestrada, kansainvälinen voimistelija-festivaali, järjestetään joka neljäs vuosi. Se kerää voimistelijat ympäri maailmaa viikoksi yhteen. Raahen Naisvoimistelijat on osallistunut tapahtumaan monessa eri maassa Kirstin ohjaamilla ohjelmilla.

– Olen suunnitellut ja ohjannut hallinäytökset Pohjois-Suomen voimistelijoille Berliiniin vuonna1995 (Saksa), Göteborgiin vuonna 1999 (Ruotsi). Suunnittelin ja ohjasin koko Suomen valiovoimistelijoille kenttäohjelman Lissaboniin vuonna 2004 (Portugali), Kirsti kertoo.

Hänen suunnittelemiaan olivat hallinäytös Oulun ja Raahen voimistelujoukkueille vuonna 2011 Lausanneen (Sveitsi), oman seuran voimistelijoille hallinäytökseen Helsinkiin vuonna 2015 sekä Dornbirniin vuonna 2019 (Itävalta). Viimeisin hallinäytös oli Amsterdamissa vuonna 2023 (Alankomaat).

– Nämä olivat siis Gymnaestrada-tapahtumia ja näytökseni valittiin  Suomen Voimisteluliiton hakutilaisuuksien ja videoiden perusteella edustamaan Suomea, hän täsmentää.

Kenttäohjelman suunnittelu saattaa kestää jopa kaksi vuotta. Kirsti aloittaa koreografian suunnittelun usein musiikista ja fiiliksistä, ne antavat mielikuvia. Ensimmäisen askeleen jälkeen ohjelma synnytetään askel askeleelta ja tahti tahdilta.

Raahelaisyleisön odottamat näytökset Raahesalissa

Raahelaiselle yleisölle Naisvoimistelijat esittäytyvät vuosittain kevät- ja joulunäytöksessä. Joulunäytös tuo pimeään joulukuuhun säihkettä ja liikettä, kun yli sata voimistelijaa nähdään lavalla.

Viime vuoden (2023) jouluesityksen käsikirjoittamisesta sekä ohjaamisesta vastasi Kirsti jo tutuksi tulleeseen tapaansa. Hän sai idean esityksen tarinasta jo edellisjouluna.

”Tarinassa Joulupukki lähtee metsään rauhoittumaan, sillä Muorilla on Korvatunturilla joulusiivous kesken. Metsässä Pukki tapaa Lapin ukon, joka kaupittelee joulukalentereita. Myynnin takaamiseksi ukko esittelee Pukille luukkujen antimia, ja niistä paljastuu toinen toistaan hienompia esityksiä.

Tänä vuonna (2023) esityksen harjoittelu alkoi syysloman tienoilla. Kun tarina oli kehitelty, ohjaajille laitettiin infoa siitä, minkä pätkän he näytökseen tuottavat. He saivat myös esittää omia ideoitaan.” (Vilma Lehto)

Kirsti Mäkinen-Reijasalo kuuluu Raahen Naisvoimistelijoiden johtokuntaan ja on seuran taiteellinen johtaja. Hän vastaa vuosittain ideoimalla ja ohjaamalla seuran joulunäytöksen sekä kevätnäytöksen Raahesalissa. Esiintyjiä on ollut mukana reilu sata voimistelijaa eri ikäkausiryhmistä. (tammikuu 2024) 

Omaksi ilokseen

Kirsti harrastaa liikunta eri muodoissa; voimistelun ja tanssillisen liikunnan ohjauksen lisäksi hänen harrastamiaan lajeja ovat muun muassa hiihto, laskettelu, pyöräily ja kuntosali. Hän on mukana Rotary-toiminnassa ja on ollut perustamassa Raaheen viininharrastajien yhdistystä, missä kokoonnutaan edelleen säännöllisesti opiskelemaan viinin kiehtovaa maailmaa.

Venetsian-Kirsti ja Pro Raahe

”Raahen Venetsian-Kirstiksi (Veeraksi)” Kirsti nimitettiin Raahessa ensimmäisenä. – En muista tarkkaa vuosilukua mutta kriteeri oli ”Nuorisoliikunnan eteen hyvin arvokkaan työsaran tehnyt ja niittänyt mainetta valtakunnallisesti”, hän muistelee.

Raahen kaupunki palkitsi hänet Pro Raahe -mitalilla (nro 18) vuonna 1995, koska hän on saavuttanut mainetta naisvoimistelun saralla valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.