Minna Canthin ensimmäiset terävät kirjoitukset Jyväskylän lehdissä, joissa hän vaati yhteiskuntaa paremmin huolehtimaan naistenkin kasvatuksesta, herättivät suurta huomiota myöskin silloisessa seminaarin naisoppilasjoukossa, vaikuttaen monessa ennen aavistamattoman ajatussuunnan. Useista kehittyi valveutuneita naisia, jotka eri osissa maata ovat työskennelleet naisasian suuren aatteen hyväksi, ja etevimpiä heistä on vapaaherratar Ida Yrjö-Koskinen.

Jyväskylän seminaarista opettajaksi

Ida Maria Fredrika Petander syntyi 12 p. kesäkuuta 1857 Mustinlahden tilalla Kuopion maaseutuseurakunnassa. Isänsä oli tilanhaltija August Probus Petander ja äitinsä Lovisa Malmberg. Käytyään Kuopion ruotsalaisen tyttökoulun aloitti hän jo 15-vuotiaana opettajauransa työskennellen v. t. opettajana Kuopion kansakoulussa. Jyväskylän seminaarin kurssin hän suoritti vv. 1875-1879. Samana syksynä hän tuli opettajaksi Hämeenlinnan vastaperustettuun suomalaiseen tyttökouluun ja vuoden päästä sen johtajattereksi. Varsinainen opettajauransa katkesi, kun hän v. 1884 solmi avioliiton sittemmmin rehtori vapaaherra Eino Sakari Yrjö Koskisen kanssa. V. 1888 muutti perhe Tampereelle, minne kotiutui aina vuoteen 1916, jolloin Ida Yrjö-Koskinen puolisonsa kuoleman jälkeen tyttärineen muutti Helsinkiin.

Muutto Tampereelle

Yrjö-Koskisen perheen muutto Tampereelle tapahtui aikana, jolloin suomalaisuuden ensi oraat alkoivat nousta tässä siihen asti ruotsalaisten johtamassa tehdas- ja liikekaupungissa. Suomalaisuuden asia saikin molemmista puolisoista vankat työntekijät.

Useat yhdistykset ja laitokset, jotka tarkoittivat suomalaisen naissivistyksen edistämistä tai kansan taloudellista ja siveellistä kohottamista, saivat Ida Yrjö-Koskisesta innokkaan puoltajan ja uskollisen työntekijän. Hartaana yhteiskasvatuksen ystävänä otti hän tarmokkaasti Suomalaisen Yhteiskoulun perustamispuuhiin, työskennellen sittemmin sen johtokunnassa sekä koulun käsityön ja terveydenhoidon opettajana. Samoin oli hän mukana Tampereen Talouskoulua perustettaissa, toimien johtokunnassa ensin varajäsenenä, sitten vakinaisena v:een 1916, jolloin hän valittiin johtokunnan kunniajäseneksi. Koulun terveysopin opettajana hän oli 17 vuotta.

Tampereen Naisyhdistyksen perustajajäsen

Hänen varsinainen elämäntyönsä nasiasian hyväksi suoritettiin kuitenkin Tampereen Naisyhdistyksessä, jonka jäseneksi hän merkitsi nimensä jo perustavassa kokouksessa 20 p. marraskuuta 1890. Tämä oli alku siihen 26 vuotiseen elämäntäytteiseen, aloterikkaaseen työhön, jonka hän yhdistyksen piirissä suoritti pysyen uskollisena paikallaan kantaen vuosikymmeniä puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan työtaakan. Tampereen Naisyhdistys kutsuikin hänet, kun eron hetki oli tullut, kunniapuheenjohtajakseen. Tämän lisäksi on hän, ollen koko ajan yhdistyksen keskeisimpiä jäseniä, kuulunut tärkeimpiin toimikuntiin, pitänyt kokouksissa lukuisia puheita ja esitelmiä ja tehnyt tärkeitä alotteita. Avoimin silmin seurasi hän elämää ympärillään ja missä epäkohtia huomasi hän asiaa harkittuaan esitti yhdistykselle ehdotuksensa niiden poistamiseksi.

Esitelmien aiheena naiskysymyksen kehitys

Naisasian, suomalaisuuden asian, raittius- ja siveellisyystyön, yleisen terveydenhoidon ja kotien kohottamisen aatteet saivat tuontuostakin hänen herkän sydämensä väreilyyn, ja laajakantoinen oli hänen työnsä näiden aatteiden hyväksi. Naisasian kehitys, sen historia ja merkitys oli Ida Yrjö-Koskisen rakkaimpia esitelmä- ja puheaiheita. Muistamme monta kokousta, joissa hän mieltäylentävin puhein valaisi jäsenille näitä asioita, osoittaen miten väärä on se luulo, että naisasia olisi ainoastaan naisten itsekkäiden pyyteiden tavoittamista, että se päinvastoin tarkoittaa nostaa naisia luonnollisten oikeuksien ja valistuksen kautta paremmin täyttämään kutsumuksensa kodin ja yhteiskunnan jäseninä. Naisten valmentautuminen tiesi hänen vakaumuksensa mukaan ihmisyyden edistystä, kotien ja yhteiskunnan onnea. Tästä johtui että hänen mielestään myös raittius- ja siveellisyyskysymys liittyivät naisasiaan ja että naisyhdistyksen tehtäviin kuuluu siveellisyystyön tukeminen.

Valistusta kotitalouksille

Varattoman kansanaineksen olosuhteita katsellessa oli hänelle selvinnyt että kotitalouden hoidossa Suomessa vallitsee suuret puutteet, jotka useinkin ovat syynä huonoihin taloudellisiin oloihin. Näiden puutteiden poistamiseksi hän ehdotti m. m. kirjanpidon järjestämistä kodeissa, esitelmöiden sen ohessa milloin säästäväisyydestä, milloin kotien siisteydestä, lasten hoidosta y. m. Vuonna 1903 hän teki ensimmäisen esityksen, joka tähtäsi suoraan kotitalousopetuksen jakamiseen laajemmille piireille. Hän puhui silloin Naisyhdistyksessä heinissä keittämisen käytännöllisyydestä varsinkin kodeissa, joissa äidin täytyi käydä ansiotyössä kodin ulkopuolella. Yhdistys pani pian tämän jälkeen toimeen näytteitä heinissä keittämisestä kansannaisille sekä kaupungeissa että esikaupungeissa. Väkeä kokoontui tuvat täyteen, ja ruuan kypsymisen aikana tarjottiin henkistä ohjelmaa.

Naisyhdistys palkkaa kasvitarhanneuvojan

V. 1905 asettaa naisyhdistys hänen esityksestään toimikunnan, jolle myönnetään 200 mk. käyttövaroja ja jonka tehtäväksi annetaan hankkia puutarhanhoidonneuvoja esikaupunkilaisille. Samana keväänä opetettiinkin etupäässä vadelman- ja mansikantaimien istutusta ja kukkasiementen kylvöä kotien asukkaille. Taimet myytiin puolesta hinnasta, siemenet annettiin ilmaiseksi ja Suomen Naisyhdistyksen julkaisua ”Tervolan puutarha” myytiin alennuksella. Näin pienestä alusta kasvoi Tampereen Naisyhdistykselle tärkeä ja laajakantoinen työhaara, joka Ida Yrjö-Koskisen erikoisena lempilapsena tuotti hänelle vuosikausien vaivat ja huolet, mutta varmaan myös paljon iloa ja tyydytystä. Aluksi uhrattiin yhdistyksen omia varoja, jonka lisäksi toisinaan saatiin kaupunginvaltuustoltakin anniskeluvoittovaroista jokunen satamarkkanen, kunnes sille v:sta 1911 myönnettiin 3.000 mk:n vuotuinen valtioapu, jonka turvin työ vasta saatiin tarkoitustaan vastaavaksi. Silloin voitiin asettaa kasvitarhan- ja kodinhoidonneuvojan toimi vakinaiseksi, ympäri vuoden kestäväksi, ja kun tähän toimeen ensimmäiseksi vuodeksi onnistuttiin kiinnittää neiti Edla Tammisen kaltainen uuttera, innostunut ja kaikin puolin sopiva henkilö, sai työ hyvän vauhdin, ja niin toteutui ennen pitkää Ida Yrjö-Koskisen ja yhdistyksen harras toive: esikaupunkien kuivat rinteet alkoivat muuttua punertaviksi marjamäiksi, entisillä järjestämättömillä pihamailla tuoksuivat valkoruusut. Esikaupunkilaisten hartaassa muistossa elää vielä tämä aika, jolloin heidän puutarhaistutuksensa pantiin alulle. Samoina aikoina Naisyhdistys Ida Yrjö-Koskisen alotteesta pani toimeen lapsenhoidon- ja kotisiisteyskilpailuja. Lukuisissa sanomalehtikirjoituksissa ja puheissa hän ajoi näitä asioita. Mainittakoon vielä hänen ihana, edelleen vain tuulentupana oleva unelmansa, että Tampereen laitakaupungille perustettaisiin yksinkertainen mallikoti puutarhoineen, jossa kodinhoidonneuvojalla olisi asuntonsa ja jossa voitaisiin toimeenpanna perheiden emännille kaikenlaisia hyödyllisiä kursseja.

Kansanedustaja

Itsestään on selvä, että Ida Yrjö-Koskisen kaltainen persoonallisuus ei ole ollut syrjässä maamme valtiollisestakaan elämästä. Hänen alotteestaan perustettiin Tampereelle v. 1907 Suomalaisen puolueen Naisjärjestö, jonka sieluna hän toimi koko Tampereen olo-aikansa. ”Suomen Naisen” toimitukseen hän on kauan kuulunut ja paljon lehteen kirjoittanut. Vuosina 1909-19 oli hän eduskunnassa, missä lämmöllä ajoi useita erikoisesti naisten oikeuksia ja kotien lujittamista koskevia kysymyksiä.

Ilolla toteavat naisasian ystävät että hänen uskollisuutensa ja innostunut työnsä nuoruutensa ihanteiden palveluksessa ovat kypsyttäneet hänestä juuri sellaisen naisen, jonka kaltaisia itsenäisen Suomi olojensa järjestelyssä ja tulevaisuutensa suunnittelussa on tarvinnut.