Tove Jansson ihanien Muumihahmojen äiti, lasten satuelämän rikastuttaja, kuvataiteilija, kirjailija ja laulujen sanoittaja ja paljon muuta.

Sanotaan että Tove Jansson löysi piilopaikkansa Muumilaaksosta ja niin löysin minäkin. Lukiessani muumikirjoja pääsin hetkeksi irti arkitodellisuudesta ihmeiden maailmaan. Huomasin että kyläyhteisössämme oli monta henkilöä, jotka voi sijoittaa muumimaailman elämään.

Ehkä kotini ankara ja riitaisa. Jännittynyt ilmapiiri pani minut etsimään lohtua muumimaailmasta. Siellä oli tarpeellinen määrä jännitystä ja hellää huolenpitoa, jota kodistani puuttui. Tove Janssonin kertomuksissa pohjalla oli aina turvallisuuden tunne, jota kaipasin omaan lapsuuteeni.

Maalla syntyneenä ja köyhässä kodissa lapsuuteni viettäneenä kirjat olivat suuri rikkaus ja henkinen ravinto harmaassa arjessa. Satujen ja tarinoiden merkitys on suuri, jos elinympäristössä ei ole tarpeeksi virikkeitä ja niitä totisesti puuttui kyläyhteisöstämme.

Kulttuuritoimintaa ei juuri harrastettu kotona, joten itse oli etsittävä jotakin mihin tarttua. Onneksi kylässämme oli pieni kirjasto, jonka suurkuluttaja olin. Lainasin kaikki mahdolliset kirjat kirjaston valikoimasta. Kirjaston hoitaja huomasi intoni lukemiseen ja hän ohjasi minut lainaamaan monipuolisempiakin teoksia, etten takertunut vain nuorten kirjoihin.

Itse omistin vain kolme kirjaa, joita säilytin kuin kalleinta aarretta. Ensimmäisen oman muumikirjani oli Taikurin hattu. Sen sain lahjaksi serkultani, ja tarina vei mukanaan sellaisen rikkauden mielikuvitusmaailmaan, että myöhemmin päätin ottaa selvää, millainen ihminen pystyy luomaan niin monimuotoisesti ja taitavasti kerrottuja tarinoita sekä lapsille että aikuisille.

Taikurin hattu menestyi hyvin Tukholmassa, mutta ilmeisesti meillä täällä Suomessa ei ymmärretty Toven luomaa filosofiaa ja kirja suomennettiin paljon myöhemmin. Olettaisin, etteivät aikuiset arvostelijat kyenneet pääsemään kirjan mielikuvitusolentojen tasolle. Yleensä sen aikaisissa lasten ja nuorten kirjoissa seikkailivat todelliset ihmiset, joten niitä julkaistiin mieluusti.

Minulle Tove Jansson on rohkeuden ja vapaan taiteilijan perikuva. Hänellä on ihanan rikas mielikuvitus ja kertomisen upea monitahoinen lahja. Muumimamman tyynnyttävät opit ja elämänohjeet sopisivat vaikka oppikirjaksi nykyajan hektiseen elämään. Luulen että Tovessa on paljon Muumimammaa.

Tove Jansson ei ole saanut ainoastaan minun vankkumatonta suosiotani. Hänen huikeat tarinansa ovat yhtä suosittuja pientenkin piirissä, joiden kanssa olemme muumitarinoita lukeneet. Lasten kanssa on hauska keskustella muumeista ja Muumilaakson asukkaista koska he elävät sadun todeksi ja lapsilla herää uteliaisuus saada tietää, mitä sitten jos…

Olen iloinen, että meille on jäänyt suuren taiteilijan luomaa, niin viehättävää, mielenkiintoista ja kansainvälisestikin arvostettua sukupolvelta toiselle siirtyvää kulttuuriperintöä.