Kansakoulunopettaja Sointu Honkalampi (s. 1931 Kuopio) mietti kesällä 1956, minne lähtisi, etelään vai pohjoiseen. Hän oli 25-vuotias, valmistunut opettajaksi 1952 Heinolan seminaarista ja ollut neljä vuotta opettajana Savonlinnassa. Vihje tuli unessa: ”Hae Ouluun, siellä on vuorolukua ja pommitusten jälkiä. Oulu sopii, et kuitenkaan koskaan mene naimisiin.”

Sointu halusi kouluun lisää musiikkia ja musiikkikerhoja, joissa olisi myös soittimia. Nojamaan koulussa hän oli pitänyt koulupäivän jälkeen laulusta ja soitosta innostuneille oppilaille kerhoja. 1950-luvun kansakouluissa musiikki oli opetussuunnitelman mukaan vielä laulua ja musiikin teoriaa.

Kiinnostus musiikkiin, koulun kehittämiseen ja asioiden organisointiin tulivat alkuaan maalaiskodista Kuopion Hirvilahdessa, mutta myös innostavilta opettajilta kansakoulusta seminaariin. Seminaarissa Sointu oppi soittamaan ja säestämään.

Kotona Sointu oli kymmenlapsisen perheen vanhin, tottunut hoitamaan ja ajamaan koko perheen asioita. Äidille oli odotusaikana sanottu: ” Onnea teille toivotan ja kuusi pientä poikaa. Tyttö olkoon ensimmäinen, joka niitä poikia hoitaa.” Sointua seuraavat lapset olivatkin kuusi poikaa ja nuorimmaiset kolme tyttöä. Veljet opettivat siskonsa pelottomasti pärjäämään. Itsestään selvää oli, että tytöt ja pojat, naiset ja miehet olivat tasa-arvoisia.

Opettajaksi Ouluun

Nuori opettaja haki ja pääsi Ouluun. Kaupunki kasvoi vauhdilla, kansakouluissa oppilaita oli 1950-luvun lopulla noin 6000. Heinätorin kansakoulussa, jossa Sointu opetti, oli 48 opettajaa ja vuoroluku. Uuden opettajan myötä kouluun hankittiin hetimiten piano ja laulutuntien lisäksi pidettiin musiikkikerhoja.

Eräs pieni ekaluokkalainen jäi opettajan mieleen 1960-luvun alusta: tuleva säveltäjä Jouni Kaipainen (1956–2015).

Sointu Honkalammesta tuli – enneunesta huolimatta – Sointu Annala 1960. Puoliso Seppo Annala (1934–2004) oli myös kaupungin koululaitoksen opettaja, Koskelan peruskoulun rehtori 1980–94 sekä nuorten monen harrastustoiminnan vetäjä. Perheen kolmesta pojasta yhdellä on ammattimuusikon koulutus.

Peruskoulua ja musiikkiluokkia

Suomessa 1960-luku oli koulu-uudistuksen aikaa. Kansakoulut ja oppikoulujen keskikoulut tulisivat seuraavalla vuosikymmenellä yhdistymään peruskouluiksi. Tätä kokeiltiin ja kehitettiin oppiaineiden uusia sisältöjä. Musiikin opetuksessa soittimet ja musiikin kuuntelu tulivat perinteisen laulun rinnalle.

1960-luvulla alettiin keskustella musiikkiluokista. Peruskoulun musiikin opetus peruskoulun 3. luokalta lähtien sisältäisi laajasti soittoa ja laulua oppilaiden kykyjen ja taitojen mukaan. Musiikkiopisto ja orkesteri olisivat näille musiikkiluokille oivia kumppaneita.

Musiikkiluokkien tavoite ei olisi ammattimuusikoiden koulutus, vaan oppilaiden ohjaaminen musiikin ystäviksi ja harrastajiksi, mahdollisuuksien mukaan myös musiikin jatko-opiskelijoiksi.

Sointu Annala oli mukana kouluhallituksen musiikin opetusta ja musiikkiluokkia pohtineessa valtakunnallisessa työryhmässä. Sen lisäksi Oulussa oli asiaa selvittämässä kaupungin ja lääninhallituksen kouluosaston yhteinen työryhmä, jossa Sointu myös oli mukana.

Musiikkiluokat etenivät myötätuulessa. Lahden kaupungin koululaitoksen musiikkiluokat perustettiin 1966, Ouluun 1967. Sen jälkeen, kun Sointu Annala oli käynyt tarmokkaasti asiasta informoimassa kaupungin johtoa ja päättäjiä jousisoitinopetuksen varmistamiseksi. Lisäksi Ouluun perustettiin 1968 yksityisin varoin musiikkioppikoulu. Sinne pyrkiville oppilaille Sointu Annala laati valintakokeet.

Kasvavassa Oulussa rakennettiin uusia kouluja peruskoulun tarpeiden mukaan. Niihin oli mahdollisuus saada musiikkiluokkien opetuksen edellyttämiä tiloja.

Sointu Annala siirtyi 1965 opettajaksi uudenuutukaiseen Nuottasaaren kouluun. Siellä ja Teuvo Pakkalan koulun 3. luokalla aloittivat 1967 Oulun ensimmäiset musiikkiluokat. Sointu muistelee, miten hän kiersi silloisen Oulu Oy:n tehtaan kainalossa sijaitsevan koulun oppilaiden koteja: ”Nyt musiikkiluokilla alkaa soiton opetus. Ammattimuusikot opettavat eikä maksa mitään!” ”Se siitä musiikkiluokkien oppilaiden eliittitaustasta,” hän tuhahtaa nyt.

Vanhemmat kiinnostuivat lastensa mahdollisuudesta opiskella laajasti laulua ja soittoa. Opetuksen yhteistyökumppanitkin olivat olemassa: musiikkiopisto oli perustettu 1952 ja kaupunginorkesteri 1937. Oulun kaupunginorkesterin silloinen johtaja Onni Kelo tuki innolla koulujen musiikkikasvatusta. Musiikkiluokkien kuoro- ja orkesteriesitykset olivat suosittuja. 

Koulutusta opettajille

Oulussa siirryttiin peruskouluun 1974. Kokeilut ja koulutukset sitä ennen ja sen jälkeen tekivät muutoksesta joustavan.

Opettajia koulutettiin tiiviisti. Oli virkaehtosopimusten mukaista veso-koulutusta suuremmissa ja pienemmissä ryhmissä, yleistä ja ainekohtaista, oli kaupungin, lääninhallituksen ja muun muassa oppikirjojen kustantajien järjestämää koulutusta. Oulun opettajien ammattijärjestö alkoi järjestää Oulussa Pohjois-Suomen opettajille koulutuspäiviä, ns. OPI-päiviä. Näissä kaikissa Sointu Annala oli järjestelytoimikunnissa ja kouluttajana.

Vuosina 1972-1982 Sointu toimi Oulun läänin musiikkikasvatuksen lääninkouluttajana.

Musiikkiluokat nyt

Oulun kouluissa musiikki elää ja voi hyvin. Vuosittain eri puolilla kaupunkia aloittaa kolme musiikkiluokkaa peruskoulun 3.–6. luokilla, kaksi musiikkiluokkaa 7.–9. luokilla. Madetojan musiikkilukio on laajentunut 1960-luvun yksityisen musiikkioppikoulun juurilta koko maakuntaa palvelevaksi erikoislukioksi. Yhteistyö monipuolista musiikin opetusta antavan Oulun konservatorion kanssa on kiinteää. Oulun yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opiskellaan musiikinopettajaksi.

Musiikin oppi- ja työkirjoja

Musiikkikasvatuksen suunnittelussa ja koulutuksessa Sointu Annala tutustui lukuisiin musiikin tekijöihin ja vaikuttajin oopperasta kouluihin. Sointu Annalasta tuli aktiivinen musiikin oppikirjojen toimittaja yhdessä muun muassa säveltäjä Aulis Sallisen ja musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Erkki Pohjolan kanssa. Peruskoulu ja sen musiikin uusi opetussuunnitelma tarvitsivat myös uusia oppikirjoja. Näistä lienee tunnetuin Musiikki Fazerin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa kustantama Musica -kirjojen Tie musiikkiin – ja Musiikin maailma –kirjojen sarja.

Aivan oman kirjansa Suojassa enkelin, enkelilauluja lapsille ja aikuisille, WSOY, 1996, Sointu Annala toimitti eläkkeellä ollessaan muistaen kaikkia entisiä oppilaitaan.

Kansallisooppera lensi Ouluun ja Rovaniemelle 1979

Joonas Kokkosen Lauri Kokkosen näytelmään säveltämä ooppera Viimeiset kiusaukset (1975) tuli esittävänä taiteena uudella tavalla lähelle jokaista suomalaista. Kansallisoopperan esitys on saatava Ouluun ja Rovaniemelle! Sointu Annala koki tämän suorastaan henkilökohtaisena missionaan.

Millään osapuolella ei ollut varoja Kansallisoopperan vierailunäytäntöihin. Sointu Annala ei luovuttanut. Hän otti opettajantyöstään kahden viikon palkattoman loman ja aloitti järjestelyt. Hän oppi, että neuvottelut kannattaa aloittaa hierarkian kärjestä ja käyttää hyväksi työ- ja tuttavuusverkostoa. Oulun läänin maaherra suhtautui myönteisesti ja viestitti asiasta opetusministeriöön. Opetusministeriö myönsi Kansallisoopperalle ylimääräisen apurahan, Finnair järjesti ilmaiset lennot ja paikalliset hotellit antoivat hyvän alennuksen majoituskustannuksiin.

Oulussa esityspaikkana oli Pyrinnön urheilutalo. Varuskunnan sotilaat hoitivat veloituksetta lavastukset sekä järjestysasiat. Ooppera Viimeiset kiusaukset oli yleisömenestys Oulussa ja Rovaniemellä marraskuussa 1979.

Rehtorina Tuirassa

Sointu Annala etsi 1980-luvun puolivälissä uusia haasteita. Hän oli vähän yli 50 ja ollut yli 30 vuotta opettajana. Omat lapset olivat jo omillaan. Tuiran koulussa avautui rehtorin paikka. Tuirassa opiskeltiin 3. luokalta venäjää ja Odessassa oli ystävyyskoulu. Musiikkiluokkiakin Tuirassa oli kaksi.

Sointu Annala haki rehtoriksi Tuiraan. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen pätevyyttään ja kokemustaan. Mutta vastakampanjoinnin kärki oli: Voiko olla kaksi rehtoria samassa perheessä, eikö riitä, että hakijan mies on Koskelan koulun rehtori.

Sointu Annala valittiin 1985 Tuiran koulun rehtoriksi ja hän toimi siellä eläkeikäänsä eli vuoteen 1991 saakka.

Monipuolista kulttuurityötä

Sointu Annala on ollut jäsenenä Oulun taidetoimikunnassa, musiikki- ja kulttuurilautakunnissa, ja esimerkiksi SULASOL:in (Suomen laulajien ja soittajien liitto ry) kansainvälisen nuorisokuorotapahtuman Sympaatin organisaattorina. Seurakunnallisista luottamustehtävistä mainittakoon Oulun hiippakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan 25-vuotinen jäsenyys sekä toimiminen erilaisissa seurakunnan työryhmissä ja Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan (KJMK) johtokunnassa.

NMKY:n kansainvälisen nuorisotyön tukijärjestön Oulun Y-killan erilaisissa tehtävissä Sointu Annala on toiminut miehensä kanssa Y-killan perustamisesta vuonna 1966 alkaen. Oulun NMKY:n (Ynnin) tukeminen on ollut ensisijaista. Ulkomaisen avustustoiminnan lisäksi erityiskohteena on ollut Tansanian nuorten koulutus.

Oulun kaupunginorkesteri ja sen kannatusyhdistys Orkesterin Pulssi ry

Sointu Annala ei suinkaan vetäytynyt eläkkeelle. Hän alkoi toimia 1997 (puheenjohtajana 1998) Oulun kaupunginorkesterin (2005 lähtien Oulu Sinfonia) kannatusyhdistys Orkesterin Pulssissa. Samalla hän ollut tärkeä taustavaikuttaja, kun orkesterin varsinkin talousasioita on käsitelty kaupungin virka- ja luottamushenkilöstöissä. Tarvittaessa kaikki kaupunginvaltuuston jäsenet on puhuteltu.

Kun oululaissyntyisen Leevi Madetojan koko orkesterituotanto levytettiin kapellimestari Arvo Volmerin johdolla 1998–2005 Sointu teki kaupungin kanssa sopimuksen, että jos hän hankkii oululaisilta yrityksiltä hankkeelle tukea 50%, niin kaupunki maksaa toiset 50%. Näin myös tapahtui.

Oulu Sinfonian henkilöstölle, samalla siis monille entiselle musiikkiluokkalaiselleen, Sointu on ollut Orkesterin Pulssin avulla kuin huolehtiva isoäiti. Oulu Sinfonian 80-vuotisjuhlavuonna 2017 Sointu oli huolissaan, kun sinfoniaorkesterin täysimittaisesta vahvuudesta puuttui vielä 4 soittajan vakanssia.

Orkesterin Pulssin jäsenille Sointu on järjestänyt lukuisia matkoja koti- ja ulkomaille. Matkabusseissa on aina ollut tarjolla kahvit ynnä Soinnun leipomat pullat. Myös orkesterin soittajat ovat työpaikallaan saaneet nauttia Soinnun kahvituksesta.

Järjestötoiminnassa pitää olla valmius palvelemaan kaikkia osapuolia, on Sointu Annalan periaate.

Liki 70 vuoden perspektiivi

Sointu Annalalla on liki 70 vuoden perspektiivi suomalaiseen musiikkikasvatukseen. Hän seuraa aktiivisesti nykytilannetta. Moni entisistä musiikkiluokkalaisista on nykyään musiikinopettaja tai ammattimuusikko. Oulu Sinfoniassakin heitä on lähes kolmasosa. Laaja musiikinopetus on antanut vähintäänkin vahvan pohjan elämänmittaiselle musiikin harrastamiselle.

Omista musiikkiluokkalaisistaan Sointu mainitsee erityisesti Jari Välimäen, oppilaan Nuottasaaren koulun ensimmäiseltä musiikkiluokalta 1967, Oulun Sinfonian alttoviulistin, joka 1993 lähtien on vuosittain johtanut Oulun peruskoulun 6. luokan musiikkiluokkalaisten eli n. 70–90 oppilaan ja Oulu Sinfonian yhteistä Tutti Juttu -konserttia.

Pitkällä kokemuksellaan Sointu Annala haluaa painottaa kulttuurin ja talouden suhdetta, ja sanoo hieman sarkastisestikin: ”Oulussa on aina lama, kun on kysymys kulttuurista. Ja näin ei saa olla. Pitää uskaltaa esittää mielipiteensä, keskustella, vaikuttaa ja neuvotella ketään pelkäämättä oululaisten ja Suomen parhaaksi! ”

Tasavallan presidentti myönsi 1998 Sointu Annalalle musiikkineuvoksen arvonimen.