Kaarina Knaappila syntyi Mäntyharjulla vuonna 1940 kauppiasperheeseen. Knaappila pääsi ylioppilaaksi 1960, minkä jälkeen hän lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Valmistuttuaan teologian kandidaatiksi ja toimittuaan lyhyen aikaa uskonnonopettajana Kaarina sai kutsun Lappeenrannan seurakunnan lehtorin tehtävään. Kutsujana oli avara ja uudistusmielinen kirkkoherra Herkko Kivekäs. Kaarina Knaappila aloitti lehtorin viran hoidon syksyllä 1967. Viran johtosäännön mukaan lehtorin tuli ”huolehtia erityisesti naisten ja tyttöjen kasvatuksesta ja opetuksesta”.

Kaarina Knaappila kertasi katekismusta rippikoulutyössä nuorten kanssa useat vuosikymmenet. Nuoret antoivat hänelle lempinimen Nappi, jolla hänet tunnetaan edelleen. Nappi teki antaumuksella työtä nuorten parissa: hän osasi olla luontevalla tavalla aikuisuuden kynnyksellä etsivien ja kasvavien teini-ikäisten kanssa. Nappi oli esikuva lämpimälle ja elämänmyönteiselle uskolle, johon kuuluivat mm. iloiset vappujuhlat, autokuskin hommat ja nuorten draamatoiminnan tukeminen. Napin hengellisen ohjauksen kannustamana usea nuori lähti opiskelemaan teologiaa. Yhtenä heistä mainittakoon nyttemmin jo rovasti Ritva Saarikivi–Kakkonen.

Naispappeus hyväksyttiin

Suomessa elettiin 1960- ja 1970-luvuilla suuren yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikakautta. Kirkko pyrki vastaamaan nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin oloihin sekä niiden keskellä elävien ihmisten hengellisiin ja henkisiin tarpeisiin. Nappi oli teologikunnan etulinjassa kokeilemassa Lappeenrannassa uusia toimintatapoja, joilla voitiin tavoittaa myös niitä ihmisiä, joita ei kirkonpenkissä näkynyt. Nappi vieraili säännöllisesti Chymoksen tehtaalla kohdaten ihmisiä heidän työpaikoillaan arjen parissa, jolloin papille sai puhua tavallisista asioista ilman kaanaan kieltä.

Kirkkolain muutoksen myötä pappisvirka avautui naisille vuoden 1988 alusta lukien. Pappisvihkimyksen otti 94 naisteologia vuonna 1988; tähän joukkoon Kaarina Knaappilakin liittyi. Papin viran hoitaminen toimituksineen antoi seurakuntatyölle uuden ja laajemman ulottuvuuden. Nappi-papista tuli monien seurakuntalaisten perhepappi, joka kastoi, vihki ja siunasi laumansa jäseniä vauvasta vaariin.

Ansioistaan palkittu

Kaarina Knaappila antoi vastuuta myös kirkon ja papiston yhteisistä asioista, joista mainittakoon Kirkon kasvatusasiain komitea, Suomen Pipliaseura, Piispainkokouksen asettama lehtorikomitea ja Pappisliiton valtuusto. Ansioitunut pappisnainen jäi eläkkeelle vuonna 2003 Lappeenrannan seurakunnan kappalaisen virasta. Kaarina Knaappilalle myönnettiin rovastin arvo vuonna 1990, hänelle on myös myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkki. Matti J. Kuronen on tyylilleen uskollisena luonnehtinut kurssitoveriaan Kaarinaa seuraavasti: ”Hän on yksi vahvistus sille väitteelle, että kirkko on vahvojen naisten yhteisö, mitä heikot miehet johtavat.”