Toiminnanjohtajan vaihdos tapahtui Maatalousnaisten Keskuksessa keväällä 1957, jolloin Martta Kuusela siirtyi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen oli valittu 40-vuotias agronomi Mirja Veitonmäki, joka oli puheenjohtaja Siiri Niemisen tavoin toiminut aikaisemmin sekä konsulenttina että maatalousaineiden opettajana.

Sota-ajan agronomi

Mirja Veitonmäki o.s. Lahtinen oli syntynyt Nastolassa kauppiasperheeseen vuonna 1917. Hän oli tullut ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta vuonna 1937 ja valmistunut agronomiksi vuonna 1943 keskellä jatkosotaa. Sotavuosina Mirja Lahtinen oli toiminut myös Aunuksen piiriesikunnassa Itä-Karjalassa.

Ensimmäinen työpaikka löytyi Kymenlaaksosta, jossa Mirja Lahtinen toimi Maatalouskerhopiirin sihteeri-konsulenttina sodan loppuun saakka. Talvikauden 1945–1946 hän oli Itä-Hämeen kansanopistossa maatalousaineitten opettajana ja apulaisjohtajana ja avioitui sen jälkeen vastavalmistuneen agronomin Paavo Veitonmäen kanssa, jonka opintoja oli sota viivästyttänyt.

Perhe muutti Etelä-Pohjanmaalle, jossa Mirja Veitonmäki toimi lukuvuoden 1947–1948 Kauhajoen yhteislyseon alaluokkien matematiikan opettajana. Siellä syntyivät myös kaksoset Matti ja Marjatta.

Paavo Veitonmäki jatkoi opintojaan ja suoritti vuonna 1947 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon. Vuosina 1948–1954 Veitonmäet asuivat Isossakyrössä, missä Mirja ja Paavo toimivat Orismalan maatalouskoulujen opettajina. Mirja Veitonmäestä tuli pian paikallisen maatalousnaisten osaston sihteeri ja varapuheenjohtaja. Puheenjohtajana toimi Orisbergin kartanon tarmokas emäntä Helene Björkenheim.

Vuonna 1954 perhe muutti Helsinkiin, kun Paavo Veitonmäestä tuli maatalousopetuksen tarkastaja maataloushallitukseen ja lopulta vuonna 1971 ammattikasvatushallituksen maatalousopetuksen toimiston päällikkö. Mirja Veitonmäki suoritti vuonna 1956 kasvatusopin cum laude -arvosanan, mutta ei enää hakenut opettajantointa vaan hakeutui Maatalousnaisten Keskukseen.

Sinä, minä ja me kylässämme

Maatalousnaisten toiminnanjohtajana Mirja Veitonmäki korosti emäntien ammatillisen koulutuksen merkitystä. Hän piti kerhomuotoista opiskelua ja opintokerhotoimintaa keskeisenä opiskelumuotona. Kun maaltapako kiihtyi 1970-luvulla ja yhä useampia kyliä uhkasi näivettyminen, Mirja Veitonmäki ideoi vuonna 1979 käynnistyneen Kylä elää -viestikampanjan ja laati itse siihen liittyvän opintokerhokurssin Sinä, minä ja me kylässämme.

Työtovereiden mukaan Mirja Veitonmäki oli äidillinen, tunnollinen, ahkera ja maaseudun asialle omistautunut. Hän osallistui aktiivisesti järjestön edustajana mm. kansainvälisten maalaisnaisten järjestöjen, kuluttajien neuvottelukunnan, valtion ravitsemustoimikunnan, kuluttajaneuvoston ja Lomarenkaan toimintaan. Uusien ideoiden kehittäjänä Mirja Veitonmäki edisti omalta osaltaan järjestön uudistumista maatalouden ja järjestökentän muutosvuosina.

Raittiusihmisenä Mirja Veitonmäki oli tosin ehdottomasti sitä mieltä, ettei maatalousnaisten iltatilaisuuksia saanut järjestää ravintoloissa eikä Maatalousnaisen tai Koti-lehden kansikuvissa saanut näkyä viinilaseja tai olutpulloja. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1979 Mirja Veitonmäki eli vielä pitkään. Hän kuoli vasta vuonna 2003 kotonaan Jämsässä.