Siihen aikaan, jolloin Suomen Naisyhdistys vielä kokoontui Ylioppilastalon kirjastorakennuksessa – rautaristikkojen ja merkillisten portaiden keskellä – kuulin Elin Sjöströmistä ”määritelmän”, joka on jäänyt muistiini: hän oli Naisyhdistyksen emäntä, kun Aleksandra Gripenberg oli isäntä. Valpas, viisas, tarmokas emäntä – sellainenhan Elin Sjöström juuri on – emäntä, joka äidin tavoin huolehtii muidenkin kuin oman perheensä menestymisestä, nainen, joka tahtoo yhteiskunnassakin järjestää asioita äidin sydämen ja emännän käytännöllisen mielen vaatimusten mukaisesti.

Elin Sundeberg syntyi maaliskuun 19 p:nä 1851 Savon sydämessä Mikkelissä, jossa vietti lapsuutensa ajan. Koulua hän kävi ensin Heinolassa ja sitten Helsingissä. Täällä hän sitten vuonna 1869 meni naimisiin senaatin valtiovaraintoimituskunnan apukamreerin Berndt Sjöströmin kanssa ja täällä hän on pitkän ikänsä enimmältä osalta viettänyt. Mutta lieneekö väärin olettaa, että se ”terve talonpoikaisjärki”, se reilu luonnollisuus ja vaatimaton koruttomuus (kuinka moni tietää, että hänen varsinainen tittelinsä on kamarineuvoksetar!), mikä Elin Sjöströmin olemukseen painaa leimansa, että se olisi kotoisin siitä sisämaan ympäristöstä, missä hän lapsuutensa päivät vietti?

Naisyhdistyksen varapuheenjohtaja, sihteeri ja puheenjohtaja

Jo Suomen Naisyhdistyksen ensimäisenä elinvuotena Elin Sjöström – miehensä kehoituksesta – liittyi jäseneksi huolimatta siitä, millä silmällä niihin aikoihin yleisö katseli rouvia, jotka olivat niin ”emansipeerattuja”, että uskalsivat olla mukana naisasiapyrkimyksissä. Elin Sjöström joutui yhdistyksessä kohta vaativiin toimiin, ollen ensin varapuheenjohtajana muutamia vuosia ja sitten sihteerinä puolitoista vuosikymmentä. Yhdistyksen etevän ja muodontarkan puheenjohtajan silmäin alaisena hän täten saavutti erinomaisen koulutuksen myöhempää toimintaansa varten. Samalla hän uhrasi tavattomasti työtä yhdistyksen hyväksi, niihin aikoihin, kun pidettiin tarkkaa keskustelupöytäkirjaa, jonka laatiminen vaati erinomaisen paljon ahkeruutta ja huolellisuutta. Sihteerin toimesta Elin Sjöström siirtyi puheenjohtajaksi, jonka vastuunalainen tehtävä jätettiin hänen käsiinsä Aleksandra Gripenbergin jälkeen. Puheenjohtajana hän toimi viisi vuotta eroten vuonna 1909. Täten hänen virallinen työskentelynsä Naisyhdistyksessä  kesti enemmän kuin kaksi vuosikymmentä.

Mutta senkin jälkeen Elin Sjöström on uutterasti ja uskollisesti ottanut osaa Naisyhdistyksen toimintaan, ollen mukana johtokunnassa, jossa hänen suurta kokemustaan ja asiantuntemustaan on alati käytetty. Niinikään hän on viime vuosina yhtä hyvin kuin varhaisempinakin aikoina ollut johtavana sieluna monen monissa toimikunnissa, joita yhdistys on asettanut hoitamaan milloin mitäkin puolta ohjelmastaan. Elin Sjöströmin kykyä tarvittiin nimenomaan erilaisiin kirjallisiin tehtäviin, esityksiin ja anomuksiin, joissa hänen selvä järkensä, älykäs ja täsmällinen sanontansa ja se seikka, että hän paremmin kuin naiset yleensä tunsi virallisia muotoja, oli tärkeäarvoisena, usein suorastaan korvaamattomana apuna yhdistykselle.

Kotitalousopetus sydäntä lähellä

Jos Elin Sjöström toiminnasta tahtoisi mainita jonkun alan, joka on ehkä ollut sydäntään lähempänä kuin monet muut, niin se olisi varmaankin kotitalousopetus. Jo Naisyhdistyksen omassa piirissä hän hoiti tätä asiaa, jota juuri tämä yhdistys ensimäisenä meidän maassamme alkoi ajaa. Elin Sjöström johti yhdistyksen asettamaa käytännöllisten kurssien toimikuntaa, joka 1890-luvulla järjesti täällä ensimäiset talouskurssit käytännöllisen opetuksen antamiseksi tällä alalla. Kurssit olivat 6-viikkoiset ja kiersivät paikasta toiseen eri osissa maata.

Mutta pysyvämpääkin saatiin tällä alalla aikaan. Naisyhdistyksen piirissä heräsi ajatus Kasvatusopillisen Talouskoulun perustamisesta opettajattarien valmistamista varten. Tämä laitos, jonka johtokunnan puheenjohtajana Elin Sjöström on ollut toistakymmentä vuotta, tuli oikein hänen erikoiseksi toimialakseen, tekisi mieli sanoa lempilapsekseen, jolle hän on uhrannut, paitsi viran vaatimaa työtä, jopa päivittäistäkin huolenpitoa, käyden harjoitus- ja koetunneilla ja -päivällisillä, jaellen neuvojaan ja ohjaten yksityiskohtaisesti koulun toimintaa.

Elin Sjöström on harvinaisen elävästi ja aikaisin käsittänyt, miten tärkeätä sekä naisten pyrkimykselle tasa-arvoisuuteen ja ihmisoikeuksiin että koko kansan kohoamiselle niin taloudellisessa kuin terveydellisessä ja henkisessä suhteessa on kotien kaikinpuolisen hoidon parantaminen. Eikä hän ole pitänyt huolta ainoastaan ruoanlaittotaidon parantamisesta. Myöskin kasvitarhaopetusta hän on innokkaasti harrastanut. Ja käsityöopetustakin hän on ollut edistämässä kuuluen Tyttöjen Ammattikoulun johtokuntaan, oppilaitoksen, joka pyrkii kaiken sellaisen ammattiopin antamiseen, mitä kodin piirissä tarvitaan. Niinikään se henkinen ja siveellinen kasvatustyö, mitä Kotikasvatusyhdistys edustaa, on saanut kannatusta Elin Sjöströmiltä, joka on kuulunut tämänkin yhdistyksen johtokuntaan. Myöskin Konkordialiitto on tälle johtokunnan jäsenelleen uskollisesta työstä suuressa kiitollisuuden velassa.

Kynäniekka

Hätävuosina Elin Sjöströmin kykyä käytettiin sekä käytännöllisessä toiminnassa Helsingin Kaupungin ”Kalliinajan kotitalouskomitean” jäsenenä että kynäniekkana, joka ahkerasti kirjoitteli päivälehtiin neuvoja kotitalousasioista. Julkaisipa hän näihin aikoihin erikoisen ”Kalliinajan keittokirjankin” jatkaen siinä työtä, jonka oli jo aikaisemmin aloittanut kirjoittamalla ”Kasvisruokaa kaikille” nimisen keittokirjan. Elin Sjöströmin virkeän kynän tuotteita ovat vuosikymmenien kuluessa saaneet hyväkseen käyttää myös monet aikakauskirjat kuten Koti ja Yhteiskunta, Suomen Nainen, Pellervo, Yhteishyvä, Kotiliesi y.m. Ja hänen käyttämänsä nimimerkki -n -m on ollut niin pieni ja vaatimaton kuin tekijä itsekin.

Kun Elin Sjöströmin persoonallisuutta ja hänen työtään ajattelee, niin sydämeen tulee herttainen ja lämmin tunne. Se johtuu juuri tuosta vaatimattomuudesta ja siitä epäitsekkyydestä, mikä hänen toimiinsa painaa leimansa, siitä ihanteille uskollisesta uhrautuvaisuudesta, joka nykyisinä aikoina on käynyt niin perin harvinaiseksi. Kaikki, minkä Elin Sjöström on tehnyt, on tapahtunut asian vuoksi, aatteen ajamiseksi, joka on hänen mieltään elähyttänyt. Ei siinä ole katsottu omaa kunniaa ja mainetta, omia etuja tai omaa valtaa. Ei häneen ole päässyt tarttumaan siitä julkisesta toiminnasta, johon hän on ottanut osaa, mitään kieroutta ja juonittelua. Hän on läpi elämänsä pysynyt ”kultajyväsenä”, ollut sen rakkauden edustajana, joka ei ”omaansa etsi eikä vihaan syty”.