Filosofian tohtori Maritta Pohls on julkaissut useita tutkimuksia tieteenhistoriasta sekä nais- ja järjestöhistorian alalta. Hänen on monissa tutkimuksissaan painottanut naisten työnteon historiaa. Hän on ideoinut ja organisoinut näyttelyitä, oppaita ja esitteitä, joiden avulla yleisön historiatietämys on lisääntynyt. Hän on luonut Suomalaisen Naisliiton ja eräiden muiden yhteisöjen kanssa verkkojulkaisun (www.naistenaani.fi), jossa on julkaistu satojen naisten pienoiselämäkerta. Ansioistaan historioitsijana hänet kutsuttiin 2017 Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäseneksi.

Maritta Pohls o.s. Niskanen syntyi 1955 savonlinnalaiseen opettajaperheeseen esikoisena ja sai myöhemmin kaksi sisarta. Isän johtama kaksiopettajainen koulu sijaitsi mäellä keskellä kylää. Siellä, seitsemän kilometriä Savonlinnasta, Maritta löysi kirjoista ystävän. Kotona harrastettiin lukemista ja historiaa. Lisäksi koulun kirjasto oli käden ulottuvilla. Ensin Maritta luki helppoa lasten ja nuorten kirjallisuutta ja siirtyi aikanaan vakavampaan kirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen. Siten hän tunsi maailman avautuvan ja tulevan koulumäelle. Kirjojen lisäksi metsä oli jo lapsuudessa tärkeä ja on säilynyt voimavarana koko elämän ajan.

Koulu Savonlinnan yhteiskoulussa sujui kapinoiden. Jos tuolloin olisi ollut punkkareita, Maritta olisi ollut yksi heistä. Ylioppilaaksi tulon jälkeen 1975 Maritta Niskanen hengaili kaksi vuotta Tukholmassa ja Savonlinnassa ilman selvää päämäärää.

Historian ja valtio-opin opinnot hän aloitti 1977 Tukholmassa. Pientä opintolainaa hän täydensi ansiotyöllä koko opiskeluajan. Vuoden kuluttua hän siirtyi Turun yliopistoon opiskelemaan yleistä ja Suomen historiaa sekä taloustiedettä. Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon jälkeen 1981 hän siirtyi Helsingin yliopistoon ja valmistui 1985 pääaineenaan Suomen historia. Opintojen ohessa syntyivät lapset, Kalle 1982 ja Sofia 1990. Ensimmäisen äitiysloman aikana Maritta Pohls teki pro gradu -tutkielman ja toisella kerralla kirjoitti väitöskirjaa.

Historiantutkija

Tutkijanuran ensimmäinen kapea polku alkoi tutkimusapulaisena Postilaitoksen historia-projektissa. Tästä hankkeesta tuli myös aihe postilaitoksen naisvirkailijoita koskevaan pro gradu-tutkielmaan ja aikanaan väitöskirjaan Suvuista virkoihin – postilaitoksen virkakunta 1864–1899. Se julkaistiin Hallintohistoriallisia tutkimuksia -sarjassa 1994 laajan hallintohistoria-projektin ainoana naiset huomioivana teoksena. Siinä Pohls tuo esiin, miten yksityisten ihmisten ratkaisut vaikuttavat yhteiskuntaan ja sukujen dynamiikka siirtyi virkajärjestelmään. Teoreettisen viitekehyksen hän sai Max Weberiltä ja erityisesti tämän teoksesta Wirtschaft und Gesellschaf (1956).

Ryhmä naispuolisia tohtoriopiskelijoita kokoontui 1990-luvun alussa keskustelemaan tutkimusteemoistaan ja sparraamaan toisiaan. Siihen kuuluivat muun muassa Mervi Kaarninen, Vuokko Lepistö-Kirsilä, Maria Lähteenmäki, Pirjo Markkola, Anne Ollila ja Arja-Liisa Räisänen. He lukivat yhdessä kansainvälistä naishistoriallista kirjallisuutta kuten Gisela Bockia, Yvonne Hirdmania ja Joan W. Scottia. Maritta Pohls pitää tässä ryhmässä käytyjä keskusteluja naistutkimuksen ydinkysymyksistä itselleen tärkeämpinä kuin professorien johtamia tutkijaseminaareja. Kaikki ryhmän jäsenet väittelivät vuosina 1992–1996.

Väitöskirjan aihepiiristä kasvoi myös naisten ansiotyön historiaa käsittelevä artikkeli Women’s Work in Finland 1870–1940 teoksessa The Lady with the Bow. The Story of Finnish Women (toim. Merja Manninen ja Päivi Setälä, WSOY 1990)

Ennen väitöskirjan valmistumista Maritta Pohls teki merkittävän työrupeaman Suomen Kulttuurirahastossa. Opintojen ollessa loppusuoralla professori Päiviö Tommila veti hänet kirjoittamaan Rahaston 50-vuotishistoriaa. Se oli valtava haaste nuorelle maisterille ja siinä hän oli osaamisensa äärirajoilla. Se kuvaa Maritta Pohlsin tapaa tarttua rohkeasti haasteisiin ja suorittaa ottamansa tehtävät sinnikkäästi maaliin asti.

Kulttuurirahaston historiasta valmistui myös Maritta Pohlsin lisensiaattityö 1988 ja seuraavan vuonna WSOY julkaisi Suomen Kulttuurirahaston historian. Tämän työn rinnalla alkoi niin ikään Päiviö Tommilan ohjauksessa Herää Suomi. Suomalaisuusliikkeen historia -teoksen (Kustannuskiila 1989) toimittaminen. Siihen Pohls kirjoitti yhdessä Pirkko Rommin kanssa poliittisen fennomanian syntyä ja nousua koskevan osuuden. Kulttuurirahasto tilasi häneltä vielä 1990-luvulla Rahaston piirissä toimineiden henkilöiden ja lahjoittajien haastatteluprojektin, jossa Pohls haastatteli kymmeniä henkilöitä. Pohlsin tutkimusta ja haastatteluja on myöhemmin hyödynnetty sekä Seikko Eskolan että Teemu Keskisarjan Kulttuurirahaston historiaa käsittelevissä lähdeviitteettömissä teoksissa.

Tämän jälkeen Maritta Pohls on kirjoittanut useita merkittäviä artikkeleita, kuten kolmisenkymmentä pienoiselämäkertaa WSOY:n Kansallisgalleriaan. Hän kirjoitti myös Pellervo-seuran 100-vuotishistoriaan Kansan talous. Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899–1999 (Kirjayhtymä 1999) ruohonjuuritason osuustoimintaa koskevan osan Kansanliike Kuortaneella sekä toimitti teoksen englanninkielisen version The Pellervo Story. A Century of Finnish Cooparation 1899–1999 (1999). Pellervon historiassa Pohls toi esiin, miten osuustoimintaliike vahvisti naisten ja miesten toimintapiirien erkaantumista suomalaisen maataloustuotannon kaupallistuessa.

Maritta Pohls palasi Kulttuurirahaston maailmaan laajassa Suomen Tieteen historia-sarjan neljännessä osassa (WSOY 2002) ilmestyneessä artikkelissa Yksityiset säätiöt ja muut yksityiset tahot tutkimuksen tukijana. Niistä eli niin sanotusta ulkopuolisesta rahoituksesta on uuden yliopistolain (2009) myötä tullut yhä näkyvämpi osa tieteen rahoitusta.

Professori Päiviö Tommila kutsui Maritta Pohlsin Suomen Akatemian historia -hankkeeseen 1999 kirjoittamaan 1970- ja 1980-lukuja käsittelevää toista osaa, joka valmistui 2005. Siinä hän näki vahvana opetusministeriön ja Akatemian pyrkimyksen kansainvälisyyteen, OECD:n ja Unescon standardien mukaiseen tutkimuskulttuuriin. Teos Yhteiskunta ja tutkimus julkistettiin Pohlsin 50-vuotissyntymäpäivänä.

Näin Maritta Pohls oli tullut tunnetuksi aikaansaavana ja hyvänä kirjoittajana, joka oli historiantutkijayhteisön jäsen tutkimustensa ja henkilökohtaisten verkostojensa kautta. Hän on kirjoittanut useita monografioita nais- ja sosiaalihistoriasta. Ensin Annika Latva-Äijön kanssa teoksen Lotta Svärd – Käytännön isänmaallisuutta (Otava 2009). Teos on kokonaishistoria Lotta Svärd -järjestöstä 1921–1944, mutta sen pääpaino on sotavuosissa ja siinä on katsaus myös sodanjälkeiseen aikaan ja lottaperinnetyön uuteen tulemiseen 1990-luvulla. Teos uudisti kuvaa lottajärjestöstä käsittelemällä lottien koulutusta ja työpanosta sukupuolijärjestelmän näkökulmasta ja toi esille sen valtavan työn, jonka lotat tekivät rintamalla ja kotirintamalla. Pohls palasi sotavuosien pohdintoihin toimittamalla ja osin kirjoittamalla Aura Korppi-Tommolan kanssa kirjasen Kansalaisjärjestöt, naiset ja sota (Tammenlehvän Perinneliitto 2019).

Lottahistorian jälkeen Pohls kirjoitti elämäkertateoksen Ellen Svinhufvud. Suomalainen säätyläisnainen maalta (Otava 2011). Siinä haastetta tuotti ensikäden lähteiden puute. Ellen Svinhufvud ei jättänyt jälkeensä juurikaan omaa aineistoa. Pohls valitsi näkökulmakseen Ellen Svinhufvudin julkisuuskuvan ja pohti sen muodostumista. Hän myös analysoi puolison roolia on presidentti-instituutiossa, joka on historiamme viimeisiä parirooleja. Tämä on lukijamäärällä laskettuna Maritta Pohlsin menestynein teos, josta on otettu kolme painosta.

Presidentin puolison jälkeen Maritta Pohls sukelsi järjestö- ja sosiaalihistoriaan kirjoittamalla Tavallista rakkautta. SOS-lapsikylätyö Suomessa -teoksen. Sen kirjoittamista hankaloitti kontekstin puute. Lastensuojelun organisaatioista on kyllä kirjoitettu, mutta lastensuojelun sisällöllinen puoli odottaa tutkijaansa.

Korkeasti koulutetut naiset. Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia (SKS 2013) kertoo koulutettujen naisten tilanteesta 1920-luvulta lähtien ja heidän järjestöjensä toiminnoista. Liiton toiminnan fokus muuttui vuosikymmenien aikana, kun ammattitaitoisten ja koulutusta saaneiden naisten määrä kasvoi. Pohls sisällytti liiton paikallisten yhdistysten toiminnan yleiseen kertomukseen eikä jättänyt niitä hännänhuipuksi valtakunnallisen liiton varjoon, kuten usein järjestöhistorioissa on tapana. Pohls osoitti, että Akateemisten naisten kolme toimintatasoa tangeeraavat toisiaan hyvin vähän. Kansainvälisellä liitolla on erillinen vaikutuksensa Yhdistyneiden Kansakuntien tarkkailijastatuksensa ansiota. Suomessa valtakunnallinen liitto pyrkii vaikuttamaan kannanottojen ja seminaarein välityksellä. Paikallisyhdistykset taas ovat yksittäisten jäsenten sosiaalisen ja kulttuuritoiminnan kenttää.

Akateemisten naisten jälkeen Maritta Pohls paneutui ammattiliittotoimintaan Viini, laulu ja taustajoukot. Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan historiassa (2016). Tässäkin tutkimuksessa on vahva näkökulma naisten ansiotyöhön, naisvaltaisen ja pienipalkkaisen ravintola-alan rankkoihin reunaehtoihin. Yksi tutkimuksen tuloksista oli, että TUPO-sopimusten kaudella naisten palkkakehitys verrattuna miehiin oli myönteisellä kurssilla. Lama 1990-luvun alussa lopetti tämän trendin. Olennainen asia naisten palkkauksessa on kuitenkin työvoiman tarve: kysynnän ja tarjonnan laki. Matalan koulutuksen aloilla naisilla ei ole miehiä paremman koulutuksen antamaa vipuvartta, joka jossain määrin suojaa ylempiä toimihenkilöitä.

Maritta Pohls toimitti yhdessä Seppo Tiihosen ja Juha Korppi-Tommolan kanssa teoksen Presidentti johtaa. Suomalaisen valtiojohtamisen pitkä linja (Siltala 2013). Teos suunniteltiin Risto Ryti -seurassa sen 20-vuotisjuhlallisuuksiin. Teoksessa on analysoitu 12 tasavallan presidenttimme johtamistapoja ja suhteutettu niitä kulloiseenkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tämäkin teos sai positiivisen vastaanoton ja siitä on tullut presidentti-instituution tutkimuksen perusteos.

Uusi aluevaltaus historioitsijana oli sukututkimus, kun Pohls kirjoitti isänsä suvun historian Niskasen suvun tarina (2017). Kirjassa käydään läpi Niskasen suvun kautta Suomen historiaa kaskiviljelyn ajoilta globaaliin maailmaan. Kirja poikkeaa monista sukukirjoista siinä, että Pohls tuo vahvasti esille naisten elämänpiirin ja elämisen ehdot.

Maritta Pohlsin tutkimukset ovat paljolti tangeeranneet naisten asemaa. ”Sukupuolijärjestelmän problematiikka ja sen jatkuvan uudistumisen mysteeri jaksaa yhä uudestaan kiinnostaa minua”, Pohls toteaa. Hänen otteensa on ollut nostaa naiset esiin yhteiskunnallisina toimijoina ja työelämään osallistujina.

Työelämä ja johtamisen ohjaaja

Suomen Akatemian historiahankkeen aikana Maritta Pohls alkoi suunnitella elämäänsä jotain muutakin kuin kirjoitustyötä. Olihan hän toteuttanut useita laajoja hankkeita ja elättänyt itsensä kirjoittamalla ja toimittamalla. Tutkijan työn ohessa Pohls opetti ja toimi 1990-luvulla tentaattorina Helsingin työväenopistossa ja Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Hän kouluttautui työelämäohjaajaksi etsiytymällä laadukkaisiin koulutuksiin. Hän suoritti useita kursseja, joista merkittävimmät olivat Helsingin yliopiston Vantaan koulutuskeskuksessa suoritettu Kasvatus- ja opetusalan konsultaatio- ja johtajuuskoulutus: Konsultatiiviset ja työnohjaukselliset työtavat ja Suomen Psykodraamayhdistyksen järjestämä toiminnallisen ryhmätyön ohjaajakoulutus. Vielä 2013–2014 Pohls täydensi johtajakonsultin taitojaan Coach of Leaders and Team -koulutuksessa.

Työnohjaajan toimeksiantoja hän alkoi ottaa vastaan 2000-luvun alussa, ja 2006 toiminta oli laajentunut niin paljon, että oli syytä perustaa yritys Tutkimuksen Aika. Yritys tarjoaa työnohjauksen ja työelämäkoulutuksen lisäksi historiankirjoituspalveluja asiakkaille. Maritta Pohls onkin toteuttanut useita kymmentä eripituisia työn- ja ryhmätyönohjauksia sekä koulutuksia. Asiakkaina ovat olleet monet järjestöt, yritykset ja kunnat. Tuoreena ammatinharjoittajana Pohls vedettiin saman tien Suomen työnohjaajat ry:n toimintaan ja sen Osviitta-lehden päätoimittajaksi. Sitä kautta hän verkostoitui nopeasti alan toimijoihin.

Historiantutkimus on kuitenkin aina ollut Tutkimuksen Aika -yrityksen toimenkuvassa ykkösenä, ja Maritta Pohls tuottanut useita historiateoksia, tutkimusartikkeleita ja lehtikirjoituksia. Ensimmäisen laskunsa yritys lähetti Naisjärjestöjen Keskusliitolle ja se koski Naisten Ääniä -näyttelyä. Historiantutkimus on edelleen varsin miehinen alue ja se näkyy myös töiden tarjonnassa. ”Naisten verkostot ovat tavattoman tärkeitä, niin minulle kuin monille muillekin naisyrittäjille”, sanoo Pohls.

Historian popularisoija

Yritystoiminta vei Maritta Pohlsin historiaosaamista tutkimuksesta popularisoinnin suuntaan, mutta hän on ollut aina sillä kannalla, että historia kuuluu kaikille ja rakentaa keskeisellä tavalla kansakuntaa. ”Se on pohja, jolta ponnistetaan” sanoo Pohls. ”Naisten historiassa on vielä isoja aukkoja.”

Maritta Pohls on jakanut historiantutkimuksen tuloksia monella tavalla. Se alkoi jo varhaisessa vaiheessa 1990-luvulla, kun hän laati väitöskirjansa pohjalta käsikirjoitussuunnitelman postilaitoksen henkilökunnan historiaa käsittelevään multimedia-esitykseen ja osallistui yhtenä käsikirjoittajana Osuustoimintaa käsittelevän CD-rom- työryhmän työhön.

Pohls kirjoitti Naisten Kulttuuriyhdistyksen kalentereihin artikkeleita ja toimitti vuoden 1998 kalenterin Töihin! — Working! ja vuoden 1999 kalenterin Yhdessä – Together.

Organisatorista osaamistaan Maritta Pohls näytti Naisjärjestöjen Keskusliiton näyttelyn suunnittelussa ja toteuttamistiimissä 2006, kun oli kulunut sata vuotta naisten äänioikeuden saamisesta. Tämä, 100 vuotta naisten ääniä ja toimintaa -näyttely oli esillä aluksi Helsingin kaupungin Jugend-salissa ja eduskunnassa sekä kiersi sen jälkeen maakuntakirjastoissa. Näyttelyssä esiteltiin suomalaista tasa-arvoa ja naisjärjestöjen toimintaa. Sen kokoaminen ja Keskusliiton jäsenyhdistysten houkutteleminen mukaan oli Pohlsin suuri ponnistus.

Näyttelyn englanninkielistä versiota kierrätettiin yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa Yhdysvalloissa neljällä paikkakunnalla Washington DC:ssä, New Jerseyssä, Columbia-yliopistossa ja Seattlessa eli sekä Itä- että länsirannikolla. Demo ja ulkoasianministeriö ovat vieneet sen Nepaliin ja Sambiaan. Pohlsin kirjoittama opaskirja 100 Years of Women’s voices and in action in Finland toimii myös erillisenä Suomen naisten tasa-arvon historiateoksena.

Vielä suurempi ponnistus oli vuonna 2011 Sederholmin talossa avattu Naisjärjestöjen Keskusliiton satavuotisnäyttely Naisten huoneet, jonka Maritta Pohls suunnitteli yhdessä parinkymmenen NJKL:n jäsenjärjestön kanssa. Sederholmin talon 13 huoneessa esiteltiin laajasti naisten elämää ja naisjärjestöjen toimintaa elämänehtojen parantamiseksi. Näyttelyn yhteydessä nuorten naisten kouluahkeruus otettiin myönteisesti esille osiossa, jossa esiteltiin menestyneitä naisia eli ”kympin tyttöjä”.

Kaiken tämän lisäksi Maritta Pohlsin lukuisat esitelmät, seminaarit ja lehtiartikkelit palvelevat tieteen tuloksista tiedottamista. Järjestöjen luottamustehtävissä Pohls on ollut muun muassa johtokunnan jäsenenä Historiallisessa yhdistyksessä ja Helsingin tutkijanaiset ry:ssä sekä Opetusneuvos Hilja Vilkemaan Stipendisäätiön hallituksessa, Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistyksen puheenjohtajana ja Risto Ryti seuran sihteerinä sekä P.E. Svinhufvudin muistosäätiön asianaisena.

Naisten ääni

Oma erinomainen kokonaisuus on Maritta Pohlsin ideoima ja Suomalaisen Naisliiton piirissä toteuttama Naisten Ääni -verkkojulkaisu. Naisliitto on hankkeen omistaja, mutta mukana ovat myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Työväen Arkisto, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Nytkis sekä useita naisjärjestöjä ja muita organisaatioita. Hanke on saanut rahoitusta Suomi100 -varoista ja useilta yksityisiltä säätiöiltä.

Idea naiselämäkertojen julkaisemiseen syntyi, kun Maritta Pohls huomasi, miten myös internet kantaa naisten näkymättömyyttä. ”Internethän on lopulta kansalaisliike ja sen sisältöön voi vaikuttaa”, toteaa Pohls. Naisliitto innostui asiasta ja siitä se lähti, aluksi vahvassa yhteistyössä Naisten Kulttuuriyhdistyksen ja Naisjärjestöjen Keskusliiton kanssa, Leena Ruusuvuori linkkinä molempiin. Maritta Pohls toteutti hanketta vapaaehtoistyönä Liiton Helsingin yhdistyksen jäsenenä 2013–2016 ja toimi sitten (2016–2017) hankkeen osa-aikaisesti palkattuna koordinaattorina.

Verkkojulkaisussa oli joulukuussa 2017 noin 600 naisen pienoiselämäkerrat. Joukossa on valtakunnan merkkinaisia, paikallisia vaikuttajanaisia, yhdistysaktiiveja, naisia eri ammateissa, mutta ennen kaikkea ihan tavallisia suomalaisnaisia kaupungeista ja maaseudulta, 1700-luvulta nykypäiviin. Näiden tarinoiden avulla luodaan uutta historiakuvaa. Siinä julkaistut elämäkerrat tuovat selvästi esille, miten suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan eri muodot toteutettiin ensin paikallisten yhdistysten toimesta, miten nimenomaan äidit kannustivat tyttäriään kouluun. Naisten Ääni on tuottanut tutkimukselle aineistoa muun muassa äitiydestä, naisten koulutuspolusta, ompelukoneen merkityksestä kansannaisen itsenäistäjänä tai sodanjälkeisen Suomen jälleenrakennuksesta.

Ansioistaan historiantutkijana ja popularisoijana Maritta Pohls kutsuttiin 2017 Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäseneksi.

Vapaa-ajallaan Maritta Pohls hakee voimaa meditaatiosta, joogasta sekä metsälenkeistä kahden rescue-koiransa, Muusan ja Hipun, kanssa. Espoon kodin ja Imatran Immolassa sijaitsevan vapaa-ajan asunnon lähellä on hyvä mahdollisuus täyttää pakastin marjoilla ja sienillä. Aikuiset lapset kumppaneineen, lukuisat ystävät ja kirjat, erityisesti naisten kirjoittamat dekkarit tuovat iloa elämään.

”Olen aina ollut suuri kurssifani. Ryhmän yhteinen matka – uuden asian oppimiseen, itsetuntemukseen tai esoteerisiin sfääreihin – on uudestaan ja uudestaan kiehtovaa. Niinpä erilaisia kursseja on tullut harrastettua runsaasti. Samoin järjestyksen logiikka kiehtoo minua: historiantutkimuksessa, sukupuolten järjestyksissä ja ihmisenä olemisessa. Tätä olen saanut selvitellä koko elämäni erilaisilla tavoilla.”