Kaarina Lampenius – suomalainen kirjallisuus elämäntyönä

Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistyksen marraskuun kirjalauantain aiheena oli Kaarina Lampeniuksen – kirjailija- ja tyttönimeltään Salan – toimittama Isän huone, jonka hän itse esitteli. Se on omassa lajissaan ainutlaatuinen. Kaarina Lampenius on tehnyt elämäntyönsä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, SKS:ssa. Hän tuli sinne ylioppilaskesänään kesätöihin 1957, opiskeli työn ohessa, kohosi kirjallisuusarkiston johtajaksi ja jäi 43 työvuoden jälkeen eläkkeelle 2000. Sekä työssään että opinnoissaan hän tuli tuntemaan useimmat suomen kielen ja kulttuurin vaikuttajat.

Vastakkaiset askeleet

Kirjassaan hän kertoo hauskasti, miten ensimmäisinä vuosina SKS:ssa hänen askeleensa kulkivat ahkerasti Hallituskatu 1:stä yliopistoon, kun taas hänen professoriensa ja esimiestensä askeleet kulkivat luentojen jälkeen yliopistosta Hallituskatu 1: een tutkimustyöhön. Näitä tutuksi tulleita suomen kielen, itämerensuomalaisten kielten, suomalaisen kansanrunouden, suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin vaikuttajia olivat Martti Haavio, Lauri Hakulinen, Jouko Hautala, Toivo Itkonen, Rafael Koskimies, Matti Kuusi, Martti Rapola, E. A. Saarimaa, Matti Sadeniemi, Lauri Simonsuuri, Aimo Turunen ja Toivo Vuorela.

Nimet kirjaan

Kaarina Lampeniuksen mielestä olimme tulleet aikaan, jolloin näiden vaikuttajien nimiä ei enää löytynyt uusimmista hakuteoksista. Hän halusi koota kirjan, joka kunnioittaa heidän työtään, pidentää heidän muistoaan ja valaisee sitä uudesta näkökulmasta. Niinpä hän pyysi kahtatoista tytärtä, jotka olivat tulleet vuosien varrella tutuiksi erilaisista yhteisöistä, kirjoittamaan parinkymmenen liuskan mittaisen esseen isistään. Kaikki suostuivat. Näin saatiin henkilökohtaiseen muisteluun myös naisnäkökulma. Kirjan loppuun hän kokosi isistä, äideistä ja kirjoittaneista tyttäristä ja heidän elämänkaaristaan hakemiston. Se auttaa lukijaa tarkistamaan ja yhdistelemään henkilöitä ja asioita.

Kaksi tytärtä mukana

Kirjan esittelytilaisuuteen Kaarina Lampenius oli kutsunut mukaan kaksi kirjoittajaa, Toivo Itkosen tyttären Marja Itkonen-Kailan ja Rafael Koskimiehen tyttären Anna Kerttu Wiikin. Kirjaesittelyn jälkeen käydystä keskustelusta huomasi, miten monet kirjan tarinat ja ajankuvat vertautuivat omiin muistoihimme ja kokemuksiimme ja nostivat pintaan uusia. Siksi tuntui, että kirjalla on erityisen paljon annettavaa niille meistä, jotka olemme kirjoittajien kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa. Nuoremmille se on valokuvineen perinpohjainen esitys helsinkiläisten kulttuuriperheiden perhe-elämästä ja arjesta menneinä vuosikymmeninä.

Kehittävä arkistonjohtaja

Kaarina Lampenius (o.s. Sala) syntyi Tampereella vuonna 1938 ja kuoli Helsingissä 2017. Hän oli kuollessaan 79-vuotias. Helsingin Sanomien Muistot-palstalla (20.03.2017) hänen työtoverinsa Ulla-Maija Peltonen kirjoittaa, että Kaarina Salan visiona oli tehdä SKS:n arkistosta tutkimusta palveleva ja tutkimusta tuottava toimija. Hän oli tekemässä SKS:n Kansallisten tieteiden kehittämisohjelmaa 1966-80, joka loi pohjaa arkistotoiminnalle sekä kirjallisuudentutkimuksen koordinoinnille ja tehostamiselle. Hän verkostoitui arkistoalan ammattilaisten lisäksi myös kirjallisuudentutkimuksen laitosten, tutkijoiden, kirjailijoiden, kääntäjien ja kirja-alan toimijoiden kanssa.

Elämänkumppani teatterista

Suurelle yleisölle Sala-sukunimellä paremmin tunnettu Kaarina Lampenius tuli tutuksi radion, satojen kirja-, elokuva- ja teatteriarvostelujen sekä mm. kirjojensa Kotien muistot talteen, Tanssilaulu ja Isän huone myötä.

Sala rakasti kirjallisuutta ja teatteria. Teatterin piiristä hän löysi myös elämänkumppaninsa näyttelijä Yngve Lampeniuksen. Yngven myötä Kaarinasta kehkeytyi loistava puutarhanhoitaja. Yngven ja tämän pojan Kaj’n ansiosta hänestä tuli myös koira-ihminen. Sen tuloksena syntyi kirja Eläköön koira.

Yngven kuoltua Sala ystävystyi urheilutoimittaja Stig Häggblomin kanssa. Elämänpiiri laajentui urheilun pariin: nyt Sala viihtyi urheilukilpailujen katsomoissa.

Sala osallistui loppuun asti mm. Suomalaisen Naisliiton ja Minna Canthin seuran toimintaan sekä veti helsinkiläisen hoivakodin kirjallisuuspiiriä. Hän oli suorapuheinen, suurisydäminen, laajasti sivistynyt ihminen.