Helvi Boothe oli suomalainen sosiaalityön uranuurtaja, joka teki mittavan elämäntyön psyko-sosiaalisessa työssä Yhdysvalloissa. Hän toi Suomeen henkilökohtaisen sosiaalityön, niin sanotun case workin, ensin lastensuojeluun 1920-luvulla ja kirkon perhetyöhön 1950-luvulla, tällöin Yhdistyneitten Kansakuntien kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon asiantuntijana.
Valmistuttuaan terveyssisareksi Helvi Haahti sai apurahan opiskellakseen Yhdysvalloissa aikakauden uutuutta, sosiaalityötä. Hän suoritti alan yliopistollisen loppututkinnon Smith Collegessa, minkä jälkeen hän 1925 palasi Suomeen. Kirkkoherra-isän kyseltyä työmahdollisuuksia tyttärelleen useampikin sosiaalialan järjestö tarjosi hänelle työtä. Hän vastaanotti työpaikan Mannerheimin Lastensuojeluliitosta psykiatris-yhteiskunnallisena työntekijänä.
Helvi Haahdin metodina oli henkilökohtainen sosiaalityö, jossa lapsen ongelmia ratkaistiin yksilötasolla ja jossa pyrittiin eri tahojen – poliisin, koulun, psykiatrin ja sosiaalityöntekijän – yhteistyöhön. Margit Borg-Sundman jatkoi hänen työtään, josta kehittyi myöhemmin kasvatusneuvolatoiminta.
Avioliitto professori Harald Holstin kanssa vei Helvi Haahdin jo parin vuoden kuluttua takaisin Yhdysvaltioihin, missä hän toimi aluksi perheenemäntänä ja vapaaehtoisena sosiaaliauttajana. Avioeron jälkeen 1940 hän palasi työelämään, vaikka avioituikin jo seuraavana vuonna professori ja talousjohtaja Robert Boothen kanssa. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Topekassa, Kansasissa Menninger-säätiön palveluksessa. Lisäksi hän toimi Unescon sekä Maailman Mielenterveysjärjestön asiantuntijana ja kouluttajana. Helvi Boothe esitelmöi 1954 Yhdistyneitten Kansakuntien konferenssissa Leicesterissa Englannissa, missä hän tapasi Suomen kirkon perhetyön uranuurtajan Matti Joensuun.
Leicesterin kokouksen jälkeen Helvi Boothe kutsuttiin Unescon asiantuntijana Suomeen, missä hän 1954 ja 1955 yhteensä kuusi kuukautta opetti julkishallinnon, kirkon ja järjestöjen sosiaalityöntekijöitä. Hänen panoksensa merkitsi henkilökohtaisen perhe- ja sosiaalityön (case work) läpimurtoa Suomessa. Menetelmän välitti yleiseen tietoisuuteen kirkon perhetyön yhteydessä Matti Joensuu.
Huumorintajuinen Helvi Boothe sopi oivallisesti sosiaalityöhön ja opettajaksi. Hän otti Yhdysvaltain kansalaisuuden, mutta yhteys sukulaisiin Suomessa säilyi. Hänen sisaruksiaan olivat tuberkuloosiopin professori Hannu Haahti, professori Arne Palménin puoliso Annikki Palmén, everstiluutnantti Usko Haahti ja kenraalinrouva Aili Valve.
Helvi Booth on politiikan ulkopuolelta harvoja suomalaisia naisia, jotka on mainittu hakuteoksissa Who’s Who of American Women (volume 1, 1958–1959) sekä Women’s Who is Who (1965).
