Charlotte Backman – ensimmäinen nainen valtion virassa

Sofie Charlotte Backman (1835-1927) oli ensimmäinen valtion viran saanut nainen Suomessa. Hänet nimitettiin Kajaanin postimestariksi vuonna 1878. Samanlaisen postimestarin viran sai vielä kaksi naista, Florentine Lind Kotkassa ja Rosa Forstén Salossa, ennen kuin vuoden 1888 postiasetus kielsi naisen nimittämisen korkeisiin virkoihin. Kaikki virat, joihin kuului käskyvaltaa, varattiin asetuksella miehille. Kukaan näistä kolmesta ei ollut viranhoidossaan juridisesti nainen, sillä he olivat joutuneet hakemaan erivapautuksen sukupuolestaan. Vuonna 1898 naisten virkaoikeus laajeni koskemaan alimpien postikonttoreiden hoitajan tehtäviä.

Porvoon postikonttorin apulainen

Porvoolaisen Charlotte Backmanin isä oli valtion viljavaraston hoitaja. Isä kuoli vuonna 1865, kun Backman oli 30-vuotias. Kotona asuneen neiti Backmanin normaali kohtalo olisi ollut siirtyä asumaan johonkin sukulaisperheeseen, missä hänen olisi ansaittava leipänsä auttelemalla kaikessa mahdollisessa. Backman kuitenkin lähti Tukholmassa sijaitsevaan kauppakouluun.

Pari vuotta myöhemmin Charlotte Backman palasi Porvooseen mukanaan todistus, jonka mukaan hän oli hyvin sopiva kaikkiin konttoritehtäviin. Hän aloitti työt kaupungin postikonttorin ylimääräisenä apulaisena. Naiset olivat vuonna 1864 saaneet oikeuden työskennellä virallisesti postilaitoksen palveluksessa, maaseudun postitoimistojen hoitajina.

J. W. Snellman ehdotti Litteraturbladissa 1863, että köyhiä leskiä ja turvattomia neiti-ihmisiä voitaisiin käyttää postitoimipaikkojen työvoimana. Heitä oli Snellmanin näkemyksen mukaan runsaasti tarjolla ja he tyytyisivät ilon kyynelin matalaan palkkaan. Kaupunkien postikonttoreissa toimivat apulaiset taas olivat työsuhteessa kaupungin postimestariin, joten heidän palkkaamisestaan ei tehty mitään virallista päätöstä.

Charlotte Backman oli yksi näistä postikonttorien epävirallisista apulaisista, mutta hän pyrki viralliseen asemaan, kunnon palkkaan ja eläkkeeseen. Hän haki pätevyyttä muun muassa muutaman kuukauden kestäneellä harjoittelulla Tukholman postikonttorissa. Tukholmaan oli epäilemättä hauska matkustaa, sillä samalla voi tavata kauppakoulun aikaisia ystäviä. Ruotsi oli niin tärkeä maa Backmanille, että hän muutti vuonna 1900 eläkkeelle jäätyään Södertäljeen. Siellä vierähti vielä 27 vuotta ja sinne neiti Backman haudattiin.

Niiden 11 vuoden aikana (1867–1878), jotka Charlotte Backman työskenteli Porvoon postikonttorissa, hän hoiti postimestarin viransijaisuudet, keskimäärin kaksi kuukautta vuodessa. Viimeiset neljä vuotta hän hoiti konttorin ekspeditöörin virkaa ylimääräisenä. Ekspeditööri oli postimestarin jälkeen korkein virka konttoreissa.

Charlotte Backmanin ohella Porvoon postikonttorin palkkalistoilla oli yksi kirjuri, missä virassa ehti vuosina 1867–1878 olla neljä miestä, jotka aina vuorollaan saivat nimityksen korkeampaan virkaan. Myös Backman haki virkoja. Hän anoi ja sai vuonna 1870 oikeuden hakea konttorikirjurin ja ekspeditöörin virkoja ja vuonna 1875 oikeuden hakea postimestarin virkoja muissa paitsi hallituskaupungeissa. Tästä oikeudesta uutisoitiin oikein sanomalehdessä. Hallituskaupunkeihin eli läänien pääkaupunkeihin naisella ei ollut asiaa, sillä niiden hoitajan piti valvoa muita postimestareita, mikä olisi ollut naiselle aivan sopimatonta.

Kajaanin arvonsa tunteva postimestari

Vuosina 1870–1878 Charlotte Backman haki yhtä konttorikirjurin, seitsemää ekspeditöörin ja kahta postimestarin virkaa. Jokaisen viranhaun yhteydessä hänen piti erikseen hakea erivapautusta sukupuolestaan. Backman lähetti tarkasti täydennetyn ansioluettelonsa kymmenen kertaa pääpostitirehtöörille Helsinkiin, kunnes viimein vuonna 1878 sai nimityksen Kajaanin postimestariksi.

Kajaanissa Charlotte Backman viihtyi 22 vuotta, vuoteen 1900 saakka. Kajaani, kuten Florentine Lindin hoitama Kotka ja Rosa Forsténin hoitama Salo olivat pieniä konttoreita, joissa ei postinhoitajan lisäksi ollut ennen 1890-luvun loppua muuta virkakuntaa. Postiapulaisia kyllä saattoi olla. He olivat nuoria naisia, joilla ei ollut mitään virka-asemaa ja palkka mitätön.

Mikään pehmeän naisellinen johtaja Charlotte Backman ei toden totta ollut. Hänet tunnettiin Kajaanissa oman arvonsa tietävänä persoonana ja maailmannaisena. Postilaitos ei tarjonnut naisille uniformua, ei edes mallia sen valmistamiseen. Backmanilla oli kuitenkin kullanvärisin napein varustettu virkapuku, jonka hän oli itse suunnitellut. Kultasankaiset silmälasit ja runsas sormusvalikoima täydensivät postimestarin pukeutumista.

Konttorissa vallitsi ankara kuri. Postiljooni Antti Sivosen kuului aina seisoa asennossa ottaessaan käskyt vastaan. Myös postin noutajat saivat kuulla luentoja hyvästä käytöksestä, jos joku ei miellyttänyt postimestaria. Charlotte Backman ei sietänyt vitkuttelua. Asia piti ilmaista selvästi ja nopeasti. Mieluiten tietysti ruotsiksi, sillä Backmanin suomen kielen taito oli varsin välttävä.

Paltaniemen sivuilla kerrotaan Antti Sivosesta, että hän oli myös kansanparantaja, jolla oli taipumusta kujeiluun ja runoiluun. Sivonen ja Backman varmaan kunnioittivat ja ymmärsivät toisiaan, olivathan he suuria persoonallisuuksia molemmat. Virkatoimissa kurista ei silti luovuttu. Postin tehtävissä edustettiin valtiovaltaa.

Toinen postin virkanainen, postinkantaja Stiina Karvonen haki kerran viikossa postin Kajaanin konttorista. Posti-Stiina, kuten muutkin postissa asioivat, joutui konttoriin mennessään ohittamaan neiti Backmanin suuren, mustan villakoiran. Valpas vahti konttoria ja murahteli tulijoille. Kun Valpas siirtyi autuaammille metsästysmaille, Backman kutoi sen tuuhean turkin karvoista kankaan. Lampaanvilloilla täydennetty koirankarvakangas sai Kajaanin maanviljelysnäyttelyssä vuonna 1890 palkinnon.

Postikonttorin hoitamisen ohella Charlotte Backman omisti yhdessä Kajaanin suomalaisen tyttökoulun omistajan ja johtajan neiti Jenny Berghin kanssa kirjakaupan. Backman asui pari ensimmäistä vuotta Berghin talossa, kunnes rakennutti vuonna 1881 oman talon samaiselle Kauppakadulle. Postikonttori siirtyi Backmanin taloon.

Jenny Bergh oli naisasianainen. Hän kuului niiden satojen naisten joukkoon, jotka vuonna 1904 allekirjoittivat Helsingissä järjestetylle naisten äänioikeuskokoukselle lähetetyn vetoomuksen: ” ”Me allekirjoittaneet Kajaanin naiset yhdymme Suomen muiden naisten kanssa anomukseen, jossa pyydetään valtiollista äänioikeutta naiselle. Me pyydämme sitä siksi, että se on meidän oikeutemme ihmisenä. Me pyydämme sitä siksi, että se on oikein ja välttämätöntä että naiselle suodaan tilaisuus vaikuttaa yhteiskuntaelämään. Me pyydämme valtiollista äänioikeutta, jotta nainen, joka toimittaa saman työn ja suorittaa samat verot kuin mies, myöskin saisi saman oikeuden valvoa asioitaan yhteiskunnassa.”

Charlotte Backman ei enää vetoomuksen aikana asunut Kajaanissa. Olisiko hän allekirjoittanut? Sitä emme voi tietää. Voisi kuitenkin ajatella, että postimestari olisi kannattanut äänioikeutta ja ajatellut, että hänellä kuuluu olla oikeus vaikuttaa valtiolliseen päätöksentekoon. Ainakin hän halusi ja uskalsi pyrkiä eteenpäin virkauralla.