Hilda Herrala - lappilainen kansanedustaja Kemistä

Hilda Gustaava Herrala syntyi Kuivaniemellä Kemissä 8.4.1881 ja kuoli Kemissä 16.7.1956. Sosialidemokraatti Hilda Herrala oli kemiläinen kansakoulun käynyt ompelija, joka valittiin Lapin ensimmäiseksi naiskansanedustajaksi vuonna 1908 vaalipiirin ollessa tuolloin nimeltään Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri. Lapin lääni perustettiin vasta vuonna 1938 ja vaalipiirin nimeksi tuli Lapin läänin vaalipiiri.
Vuosina 1918–1919 Hilda Herrala oli vankilassa poliittisista syistä. Herrala valittiin SDP:n listoilta vuonna 1908 ja hän oli nuorin valittu eduskunnan jäsen ja ensimmäinen pohjoissuomalainen naiskansanedustaja. Herrala kutsuttiin vuonna 1955 SDP:n kunniajäseneksi. Hänet on haudattu Kemiin Peurasaaren hautausmaalle.

17-vuotiaana Sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi

Hilda Herralan isä oli kalastaja ja työmies Juho Herrala Kuivaniemeltä, äidin nimi oli Brita. Juho Herrala muutti Kemiin ja perusti perheensä siellä. Hilda-tytär liittyi 17-vuotiaana Sosialidemokraattiseen puolueeseen isänsä esimerkkiä seuraten. Hilda kävi muutaman luokan kansakoulua ja neulojakurssin. Kemissä oli kolme sahaa, jotka työllistivät miehiä, naisia ja lapsia. Sahoilla oli töissä yhteensä 1300 henkilöä. Poikkeavaa Kemin sahoilla oli se, että siellä oli töissä enemmän naisia ja lapsia kuin muilla sahoilla. Sahatyö oli kausiluontoista ja sesonkina tarvittiin sahatyöläisten perheenjäsenetkin lapsista alkaen mukaan töihin. Työläisten huono palkkaus, surkeat asunnot ja lakot sekä työttömien kokoukset olivat hyvä alusta yhteiskunnalliselle heräämiselle.
Kemin Työväenseura, perustettu 1887, oli neljäs Suomen työväenyhdistys. Sen perustajajäseniin kuului myös Hildan isä. Työväen seurojen toimintaperusteisiin kuului jäsenistön henkinen sivistäminen. Kemin Työväenseura tilasi sanomalehden ja kokosi varoja kirjaston perustamiseen. Hilda liittyi työväenseuran näytelmäseuraan ja huvitoimikuntaan ja kerran viikossa kokoontuneeseen puhuja- ja keskusteluseuraan, joka sittemmin nimetään Moukariksi. Vuonna 1904 Hilda nimitetään työväenseuran johtokuntaan ainoana naisena. Seuraavana vuonna hän oli perustamassa seuran naisosastoa. Hänen maailmankuvansa ja aatteellisuutensa lähti siitä, että köyhyys ja osattomuus oli korjattavissa eikä epätasa-arvoisuutta tarvinnut hyväksyä ja se vaatii henkilökohtaista uhrautumista. Hilda ei perustanut omaa perhettä.

Kansanedustaja

Suomen ensimmäisessä eduskunnassa (vaalit 1907) oli kaikkiaan 19 naista, joista noin puolet olivat naimattomia ja yli puolet lapsettomia.
Hilda Herralan poliittinen ura alkoi siis Kemissä paikallisissa järjestöissä ja kunnallisessa työssä. Toisissa eduskuntavaaleissa vuonna 1908  hän tuli 27-vuotiaana valituksi parlamenttiin sen nuorimpana edustajana. Kaikkiaan naisia valittiin noissa vaaleissa 25.  Naiset olivat tyytyväisiä ja työväenpuolueen naiset erityisesti: he muodostivat selvästi suurimman naisryhmän. Herralan ja muiden työläisnaisedustajien ykkösaiheeksi nousi äitien ja lasten huoltoon liittyvät kysymykset (kuten kesäsiirtolat, äitiysvakuutus ja pienten lasten hoito), yksinhuoltajuuskysymys, aviottomien lasten asema, siveellisyys, raittius ja naisten työolot. Hilda Herralan sydäntä lähellä olivat köyhäinhoito, irtolais- ja väkijuomakysymys, lastensuojelu, naisten työtupatoiminta ja nuorten ammattikoulutus. Hän teki eduskunnassa ollessaan aloitteen Kemiin perustettavasta ammattikoulusta, joka sitten myös toteutui. Naimisissa olevien naisten koulutus kiinnosti. Hän organisoi monia kursseja naisten työllisyyden parantamiseksi, esim. ompelu-, kutoma-, kehruu- ja emäntäkursseja. Myös työmaaruokailijoiden emäntäkursseja toteutettiin.
1936 vaaleissa hän ei päässyt SDP:n ehdokkaaksi, kun Kemin sosialidemokraatit hylkäsivät Herralan ja valitsivat puolueen pääehdokkaaksi piirisihteeri Viljo Kilpeläisen, joka tulikin valituksi. Herrala yritti tuloksetta omalta ns. villiltä listalta, mutta jäi valitsematta. Herrala oli kansanedustajana kolmeen eri otteeseen vuosina 1908–1914, 1917-1918 ja 1933–1936. Hän oli ehdolla myös vuosien 1922, 1924 ja 1930 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi.

Toisen maailmansodan aikana Hilda Herrala oli mukana Kemin kaupunginvaltuustossa. Kemi ja Rovaniemi muuttuivat Lapin saksalaiskeskuksiksi. Saksalaisia sotilaita pohjoisessa oli noin 220 000. Tästä aiheutui myös prostituution ja mustan pörssin tuomat ongelmat, mikä huolestutti kaupungin johtoa. Herrala oli Kemin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1937–1945 ja 1948–1950.

Vankilassa poliittisista syistä

Poliittisesti aktiivisena naisena Hilda Herrala meni kansalaissodan sytyttyä mukaan punaisten hallintoon, tosin vain varajäseneksi. Punaisten hallinto oli tiukasti harvalukuisen miesjohdon käsissä. Kun sodan päätyttyä alettiin hakea syyllisiä, olivat johtomiehet paenneet Neuvosto-Venäjälle. Hilda Herrala ja moni muu naisaktiivi vangittiin sotatoimien päätyttyä.
Herrala tuomittiin 12 vuodeksi kuritushuoneeseen poliittisista syistä ja menettämään kansalaisluottamuksen 15 vuodeksi. Hän oli vankina 1918 – 1919. Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim vapautti Herralan 11 muun kansanedustajan kanssa vuonna 1919 armahduslain nojalla. Kemissä järjestettiin Herralalle suuret vastaanottojuhlat.

Naimaton ja lapseton kansanedustaja Hilda Herrala vangittiin Viipurissa 12.5.1918 rautatieläisten huoneistossa pidetyssä kokouksessa. Hänet tiedettiin myös kuuluvan punaisten pääneuvostoon. Kansanedustaja siirrettiin Turun lääninvankilaan. Herralaa syytettiin punakaartilaisuudesta. Tiedusteluosaston päällikkö Toivo Ollikainen kirjoitti Herralasta 15.7.1918 tutkinta-asianpäällikölle Helsinkiin:” Kansanedustaja, ompelija Hilda Herrala on ainakin vuodesta 1908 alkaen ollut alituisilla agiteerausmatkoilla ja niillä matkoilla ollessaan esiintynyt kovana kiihottajana lakkoihin. Yleensä hänen esitelmänsä ja puheensa ovat olleet vahingollisia lailliselle järjestykselle, sillä hän on esiintynyt kiihottajana porvallista järjestystä vastaaan ja on innokas punakaartin puolustaja.”

Kemiläiset tukivat Hilda Herralaa. Kaupungin pormestari Matti E. Niemelä todisti jo kesäkuussa 1918, että ”entinen kansanedustaja, neuloja Hilda Herrala, alkujaan työmiehen, mutta sittemmin talonomistajan tyttärenä täältä, rakkaudesta lähempiinsä usein puutteessa oleviin tovereihinsa on joutunut sosialistiksi ja puolueen agitaattoriksi, mutta että hän järkevänä ja jo kokeneena henkilönä on tullut huomaamaan, että puolueen vallan ja voitonhimoiset johtajat ovat … johtaneet harhaan ja että hänestä nyt tulee hyödyllinen kansalainen…” Niemelä ehdotti Herralalle ehdollista vankeutta.

Myös Kemin suojeluskunta todisti Herralan puolesta lokakuussa 1918:  ”Hän [Hilda Herrala] ei ole ollut edes täällä punakaartin perustamisen aikana.”  Samoin Pohjolan Sanomien toimittaja Uuno Hannula toimi porvarilliselta puolelta poikkeuksellisesti. Hän puolusti kansanedustaja Hilda Herralaa, joka oli joutumassa tuomituksi kuolemaan väärän todistuksen perusteella. Laillisuuden miehenä Hannula ajoi asian loppuun asti ja Herrala sittemmin vapautettiin.

Syyskuussa 1918 Hilda Herrala istui Sörnäisten kuritushuoneella Helsingin työläiskaupunginosassa kuulusteluissa. Hänen puolustusasianajajansa oli Eino Pekkala. Herrala istui Hämeenlinnan kuritushuoneessa kesäkuuhun 1919 saakka. Vankila-aika jäi monille raskaana kokemuksena mieleen: “Jouluksi saimme puhtaat vuodevaatteet, patjan, tyynynpussin, yhden kapean, karhean lakanan, tyynyliinaa ja toista lakanaa tai puhdasta omaa peitehuopaa ei saa Hämeenlinnan naisvankilassa”.

Päätettyään poliittisen uransa eduskunnassa Hilda Herrala avasi Kemissä ompeluliikkeen ja palkkasi sinne töihin nuoria naisia. Hän kuoli kotonaan Kemissä 75-vuotiaana vuonna 1956. Hänestä on sanottu, että hän oli hyvin suosittu ja äärettömän vaatimaton, mutta aatteellisesti erittäin vahva.

Luottamustehtävät

Hilda Herrala oli SDP:n kansanedustajana kolmeen eri otteeseen:
Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri 01.08.1908 – 01.02.1914
Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri 04.04.1917 – 16.05.1918
Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri 01.09.1933 – 31.08.1936

Presidentin valitsijamies 1940, 1943
Kemin kaupunginvaltuusto 1937–1945 ja 1948–1950

Oulun läänin pohjoisen vaalipiirin sos.dem. piiritoimikunta
Lapin vaalipiirin sos.dem. piiritoimikunta
Sosialidemokraattisen naisliiton liittotoimikunta
Sosialidemokraattisen puolueen puolueneuvosto
Sosialidemokraattinen puhuja ja työväenyhdistysten perustaja Pohjois-Suomessa
Sosialidemokraattisen naisliiton sihteeri ja puolueen Oulun pohjoisen vaalipiirin piirisihteeri