Purjelaivakausi on Raahen historiassa kaupungin kukoistusaikaa. Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki 1860–1870-luvuilla. Yksi kaupungin laivanvarustajasuvuista oli Soveliuksen suku, joka harjoitti merenkulkua ja kauppaa monen sukupolven ajan. Yhteyksiä pidettiin rannikon muihin merikaupunkeihin esimerkiksi Pietarsaareen. Avioliiton satamaankin Raahen ja Pietarsaaren nuoret purjehtivat käsi kädessä. Näin esimerkiksi Johan (Johannes) Sovelius IV (1812-1853) ja Olivia Vilhelmina Winsten (1827-1897)
Johan Sovelius IV (1812-1853)
Fredrik I Soveliuksella (1778-1837) ja Catharina Friemanilla (1779-1855) oli yhdeksän lasta, neljä tytärtä ja viisi poikaa. Pojat Matts August (1806-1870), Johan IV (1812-1853), Henrik III (1817-1904) ja Fredrik II (1822-1897) loivat kukin merkittävän uran laivanvarustajina. Jokainen heistä suoritti merikapteenin tutkinnon ja toimi useiden laivojen kapteenina.
Olivia Vilhemina Winsten (1827-1897) – suku Pietarsaaressa
”Isä: Matias Winstén s. 24.10.1796 i Pietarsaaressa, k. 21.5.1858 Pietarsaaressa
solmi avioliiton 29.8.1822, äiti: Sofia Vilhelmina Johansdotter Brunström, s. 9.2.1802 Pietarsaaressa, k. 8.3.1842 Pietarsaaressa
Lapset:
Johan August Winstén 3.11.1822 – 29.1.1823
Sofia Magdalena Winstén, 10.11.1824 – 13.2.1906
Vilhelmina Olivia Winstén, 23.5.1827 – 5.10.1897
Maria Rosalie Winstén, 10.1.1830 – 15.11.1918,
Matts August Winstén, 15.10.1833 – 13.8.1878
Evelina Winstén, 25.12.1836 – 20.2.1876
Anders Verner Winstén, 30.11 – 5.4.1841
Matiaksen avioliitto no 2 / 6.11.1843
vaimo: Evelina Matilda Lindskog, s 3.1.1823, k. 23.12.1899, Evelina oli Karl Salomon Lindskogin ja Maria Fredrika Malmin tytär.
lapset:
Karl Verner Winstén, 6.12.1844 – 18.7.1923
Johan Alfred Winstén, 26.5.1846 – 20.5.1877
Hugo Emil Winstén, 16.5.1848 – 8.12.1864
Jenny Matilda Winstén, 31.5.1850 – 5.11.1885
Julia Maria Winstén, 8.6.1853 – 3.3.1856
Matts Winstén oli kauppias ja laivanvarustaja. Winsténin perhe asui ensimmäiset vuodet vaimon isän tontilla, ja vuodesta 1828 vuoteen 1835 tontilla 97–98, eli Länsi pitkäkadulla, joka oli torin eteläpuolella.
Pietarsaari paloi 1835 ja silloin puolet kaupungista paloi. Vuoden 1835 palossa yksi talo seisoi paikallaan vielä palon jälkeen ja se oli Evelina Lindskogin isoisän talo, Isonkadun ja Kauppiaankadun kulmassa. Se oli ainoa kivitalo kaupungissa.
Torin ympäröivät talot ja kaikki talot torin eteläpuolella paloivat. Silloin kaupunki lunasti kaikki tontit, asemakaava uusittiin ja sen jälkeen, kesällä 1836, porvarit saivat ostaa tontteja. Matts Winstén osti silloin tontin no 13. Se oli Isonkadun varrella, torin ja nykyisen kävelykadun välillä. Olivian sisko Evelina, joka meni naimisiin kauppias A.J.Smedslundin kanssa asettuivat häiden jälkeen asumaan samalle tontille kuin Evelinan vanhemmat.
Olivian vanhin sisko Sofia Magdalena Winstén meni naimisiin kauppias ja raatimies Erik Johan Björkmanin kanssa ja heillä oli talo Isokatu 10:ssä. Talo oli torin toisella puolella katsottuna Smedslundin talosta. Sofia Magdalenasta kerrotaan, että hänet lähetettiin koulun Tukholmaan, kuten aika moni porvarityttö Pietarsaaresta vielä siihen aikaan. He kävivät Mamsell Kockin tyttöpensionaatissa. Luultavasti Oliviakin on ollut Tukholmassa, mutta siitä en ole löytänyt varmaa tietoa.
Ensimmäiset pianot hankittiin Pietarsaaren Pietarista palon jälkeen. Peter Malm ja Matts Winstén ostivat ensimmäiset fortepianot kaupunkiin vuonna 1842.
Ensimmäiset kesähuvilat porvarit rupesivat rakentamaan Pietarsaaren Alholman allueelle vuodesta 1840. Vuonna 1845 muun muassa Matts Winstén rakennutti tänne kesähuvilan perheelleen. Myöhemmin hän möi sen ja rakensi toisen huvilan samalla rannalla. Perheet viettivät sitten kesät huvilalla aina Aleksanterinpäivään asti, joka oli 11.9, jonka jälkeen muutettiin kaupunkiin taas. Aleksanteripäivää vietettiin oikein venetsialaisin valoin.
Erilaisten käsityöteknikkojen hallinta oli tärkeätä tytöille ja siksi niiden opetteleminen alkoi varhain. Tytöt valmistivat merkkausliinat noin 10 vuoden ikäisinä. Tämä oli opetustyö, joilla he osoittivat osaavansa tämän taidon. Pietarsaaren museolla on sekä Sofia Magdalenan että Wilhelmina Olivian merkkausliinat. Olivian on toki vähän huonossa kunnossa. Merkkausliina on valmistunut vuona 1836.
Sofia Magdalena, joka meni naimisiin E.J.Björkmanin kanssa oli tytär Ida Björkman, s.1847, joka avasi Tyttökoulun Pietarsaareen vuonna 1879, mutta jo 1876 hänellä oli pieni yksityinen koulu kotonaan Isokatu 10:ssä.” (Carola Sundqvist, Pietarsaaren museo)
Olivia ja Johan vihittiin Pietarsaaressa 1.1.1848. Olivia muutti Raaheen vuonna 1848.
Raahen kolerakesä
”Pitkään kutsuttiin Raahessa kesää 1853 ’kolerakesäksi’. Niihin aikoihin oli Raahe vilkkaassa laivayhteydessä pohjois-saksalaisen Lübeckin kanssa. Välillä oli oikeastaan vakinainen linja. Useita purjelaivoja oli kiinnitetty tälle linjalle. Näitä Lübeckin linjan laivoja oli myös raahelainen kuunari Wilkas, mikä oli rakennettu täällä 1843 ja oli 45 lästin vetoinen. Tämän päällikkönä oli nyk. professori Martti Levónin isoisä merikapteeni Carl Albert Levón (1823-1888).
Kun Wilkas juhannuksen 1853 tienoilla lähti matkaan, pääsi kapteenskakin mukaan mukanaan pari nuoruuden ystäväänsä Augusta ja Emmi Gyllberg. Matka suuntautui Lübeckiin. Sää suosi matkalaisia tavallista paremmin, oli sellainen sopiva myötäinen ja meri näytti parhaita puoliaan.
Niihin aikoihin ei laivoilla ollut kiire satamissa. Kapteeni kävi vieraineen kaikessa rauhassa katselemassa kaupungin nähtävyyksiä. Heillä oli kunnia kutsusta vierailla saksalaisten liikemiesten Bencken ja Brattströmin perheissä. Konsuli Brattström haki itse heidät laivalta hevosvaljakollaan ja vei heidät huvilalleen Travejoen suulle. (Travemünde). Nämä Brattströmit olivat hyvin läheisissä suhteissa Raaheen. Konsuli oli monta kertaa vieraillut Raahessa ja muisteli lämmöllä tante Ervastia ja lähetti lämpimiä terveisiä hänelle. Ervastilla oli täällä matkustajakoti, jossa saksalainen oli usein vieraillut.
Lübeckissä vierähti mukavasti viikko ja sinä aikana Wilkas lossasi ja lastasi. Saksaan vietiin potaskaa. Paluulastina oli kahvia, sokeria, siirappia, konjamiinimehuja, viinejä, vieläpä vaatetavaraa ja sefiirilankaa (sefiiri=marenki).
Kotimatka alkoi, kaikki olivat hyvällä ja virkistyneellä mielellä. Oli päästy jo avomerelle, kun perämies toi päällikölle tiedon, että eräs merimiehistä, Nyberg, oli sairastunut ankariin vatsanpoltteisiin. Päällikkö meni tarkastamaan potilasta ja päätteli oireista, että kysymyksessä voisi olla kolera. Kapteeneilla oli myös lyhyt lääkintäkoulutus. Laivoillahan kapteeni oli päällikkö, pappi ja lääkäri.
Kolera raivosi silloin Euroopassa. Suomessa sairastui v. 1853 yli 5000 ihmistä ja puolet heistä kuoli.
Lübeckiin kolera oli tullut erään tanskalaisen laivan miehistön mukana. Kapteeni Levón oli varannut kaiken varalta jo Lübeckistä kolera-lääkettä ja oli vaatinut ehdotonta puhtautta laivassaan. Mm. ostetut kirsikat oli pitänyt huolella pestä.
Merimies Nyberg oli kovasti sairas, mutta kun viikon kuluttua saavuttiin Raahen rannoille, oli hänen tautinsa jo talttunut. Kuume oli ohi ja ylenantaminen ja ankara ripuli olivat loppuneet.
Laiva ankkuroitiin sataman edustalle ja lääkäri Frimannille lähetettiin sana. Hän tuli tarkastukselle laivaan ja selitti, että kun oireet ovat ohitse, saisi mies mennä maihin, vaikka olikin vielä kovin heikkona.
Mies meni maihin ja saman iltana vaimo kylvetti hänet perusteellisesti. Hullusti siinä kuitenkin kävi. Vaimo sairastui ja ankaria kipuja kärsittyään kuoli lyhyessä ajassa. Näin armoton kolera pääsi pesiytymään Raaheen ja vaati kaikkiaan 20 uhria, yksi heistä kauppias Janne Sovio (Johan Sovelius IV).” (Norio)
Leskirouva Olivia Sovelius
Johan Sovelius IV menehtyi koleraan 41-vuotiaana vuonna 1853. Leskeksi jäätyään Olivia jatkoi miehensä kauppaliikettä ja laivanvarustusta erittäin taitavasti. Hän sai porvarioikeudet vuonna 1853. Hänellä oli osuuksia useissa Soveliusten laivoissa, yhteensä 1/10. Hän varasi osuuksia myös alaikäisille pojilleen. Hän oli Kauppaseuran jäsen vuodesta 1854 kuolemaansa saakka. Hän kuoli 5.10.1897.
Pojat
Matts Johan Ernst (1849-1897) opiskeli Englannissa ja Saksassa. Hän asui äitinsä kanssa ja oli ammatiltaan kauppias. Hänen kuolemansa jälkeen äiti Olivia lahjoitti Mattsin kirjastosta 27 teosta Raahen Porvari- ja Kauppakoululle.
Fredrik Viktor (1851-1883) Hänellä oli kauppaliike ns. Junneliuksen talossa Brahenkadulla. Talon omisti myöhemmin Keskuskoulun rehtori Wangel ja hänen jälkeensä vävy Tor Sovio. Talon omistaa nykyään Vapaakirkko. Fredrik perusti testamentissaan rahaston huonossa asemassa olevia säätyläisnaisia varten. Varattomia naisia avustettiin vuosittain kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan.
Johan Valdemar (1853-1895) Muutti Piikkiöön vuonna 1876, jossa sijoitti varansa Linnunpään kartanoon (1878-1884). Myytyään sen hän osti vanhan rälssitilan Dragsfjärdistä. Tilalle perustettiin lasitehdas, joka toimi vuoteen 1934 saakka.
Kivi-Sovio (Hansa-talo) Pekkatorin kulmalla
Brahenkatu 13:ssa sijaitsevaa rakennusta on kutsuttu Kivi-Sovioksi. Tontin rakentamisen aloitti Carl Gustaf Hedman (1784-1848) vuonna 1812. Hänen liikeyrityksensä joutui konkurssitilaan vuonna 1817 ja Hedman myi tontin ja rakennukset Johan Soveliukselle (1770-1852). Hän myi kiinteistön veljelleen Fredrik Sovelius vanhemmalle (1778-1837). Päärakennus valmistui vasta Fredrikin lesken Catharina Friemanin ((1779-1855) omistuksessa vuonna 1849.
Catharinan poika Johan IV Sovelius (1812-1853) sai Kivi-Sovion perinnöksi. Johanin kuoleman jälkeen Olivia Sovelius asui talossa poikansa Matts Johan Ernstin kanssa.
Olivia Soveliuksen perilliset myivät kiinteistön 25.11.1897 neiti Hanna Hannilalle. Häneltä talon osti 26.1.1903 tuomari Fredrik Grönroos. Hän asui talossa 14 vuotta. Grönroosilta talon osti 19.4.1917 maanviljelijä Edvart Koivikko.
Seuraava omistaja, hovioikeudenasessori John Sahlstöm, teki talokaupan Kivi-Soviosta 20.11.1925. Talo vaihtoi omistajaa jälleen 5.9.1932, kun sen osti Kansallis-Osake-Pankki. Parin vuoden kuluttua eli 8.5.1934 talo siirtyi tuomari Olli Johannes Piikivelle. Talo vaihtoi tämänkin jälkeen omistajaa useita kertoja 1900-luvun alkupuolella.
Raahelaiset tuntevat rakennuksen Hansa-talona. Nimi tulee talossa vuosikymmenet toimineen hotelli-ravintolan mukaan. Talossa aloitti jo välirauhan (13.3.1940-25.6.1941) hotelli- ja ravintolaliike, joka toimi eri omistajien hoidossa aina 1970-luvulle saakka.
Raahen kaupunki hankki Hansa-talon omistukseensa 1970-luvun alussa. Talossa järjestettiin ensin kursseja L. M. Ericssonin tuleville työntekijöille. Syksyllä 1975 Raahe-opisto pääsi asettumaan taloksi.
2000-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto piti talossa majaansa. Keväällä 2012 Raahen kansalaistaloyhdistys Jyty ry sai koko talon käyttöönsä. Talo on ollut remontissa vuodesta 2021 alkaen. (2025)
Kirjoittaja
Kirsti Vähäkangas
Lähteet
Eero Sovelius-Sovio: Sovio-Sovelius-suku. Sovio-Sovelius-sukuyhdistys v. 2009 (Taulu 152) ja Ihmisiä laivojen kaupungista Oulun Historiaseura r.y. v. 2011,
https://www.geni.com/people/Olivia-Sovelius. Viitattu 24.1.2025,
Carola Sundqvist, Pietarsaaren museo: Winstenit (sähköposti 23.1.2025),
Felix Onkka (Onni Norio): Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä. Raahelainen Oy v. 1983 sivu 88,
https://sovio-sovelius.com/suvun-historia/#Soveliusten_kiinteistoja_Raahessa. Viitattu 23.1.2025,
Raahen kaupungin kiinteistö- ja mittausosaston arkisto (kiinteistökaupat),
Jotailan jutut nro 17 huhtikuu 2012 / https://sovio-sovelius.com/wp-content/uploads/2021/03/Jotaila_no17_huhtikuu_2012.pdf,
Jotailan jutut nro 24 helmikuu 2019 sivu 19 / https://sovio-sovelius.com/wp-content/uploads/2019/02/Jotaila_nr24-net-Fi.pdf,

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.