Taimi Josefina Tuominen - laululinnun nuoruus

Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan hän oli vastuussa nuoremmista sisaruksistaan. Työtä oli paljon: lehmien hoitoa ja peltotöitä. Risusavotoissa mukana kulkivat myös muutkin sisarukset. Jouluna Taimin kotona oli tapana siivota jo aamusta alkaen, laittaa kuusi ja koristeet sekä tehdä myös jouluherkut monen moiset. Kansakoulusta hän sai hyvät arvosanat ahkeruudestaan. Joululomalla oli aikaa olla perheen kanssa.

Taimi varttuu

Tästä alkoi Taimin kasvaminen eteenpäin. Hän halusi saavuttaa enemmän koulusivistystä. Isä ei ollut myötämielinen ajatuksesta, että tytöt opiskelisivat ammatin itselleen. Taimi olisi halunnut mennä musiikkiopistoon tähdäten musiikinopettajaksi, mutta siihen ei ollut varaa. Isä ei kannustanut eikä äitikään myöntänyt lupaa. Haaveeksi jäivät Taimilta kaikki iloa tuovat aiheet elämässä.

Taimi katseli salaa kirjoja, joita hänen tädillään oli kirjahyllyssä ja joista sai paljon tietoa. Taimi olisi halunnut, että ne kirjat olisivat olleet hänen. Niistä olisi saanut lohtua elämän evääksi. Taimi tuumasi; kyllä tädin kelpaa, kun on noin paljon kirjoja.
Taimi hallitsi hyvin ruotsin kielen ja olisi halunnut opiskella sitä lisää. Hän oli hyvin aloitteellinen erilaisissa toiminnoissa mukana ollessaan ja olisi halunnut myös toteuttaa uudistuksia joissakin asioissa.

Töihin Tuomisen Turkikseen 

Taimi Tuominen alkoi hyvin nuorena opiskella työn ohessa turkistyöläiseksi ja ompelijaksi. Hän teki myös konttoristin töitä ja turkisnahkojen ja valmiiden turkkien myyntimatkoja.

Taimi piti päiväkirjaa.  Hänen kirjoituksista on seuraavassa otoksia:

28.7.1940
Aloitan tämän päiväkirjan tänä päivänä, jona olen 18 vuoden 3 kuukauden 4 päivän ikäinen. Tänään ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Aamulla menin töihin Tuomiseen. Siellä me juttelimme, politikoimme. Tytöt kiusasivat minua, kun en ole ollut missään huvitilaisuuksissa. He sanoivat Veikon ja Olgan menevän minusta edelle. Sanoin etten välitä. On ilta, kun tätä kirjoitan. Keittiöstä kuuluu puheen sorinaa, he siellä pelaavat. Äiti kuuluu sanovan, että nyt nukkumaan. Sen minä olen tullut huomaamaan, että elämä on taistelua ja taistelu se vasta oikein elämää onkin. Itsevarmuus on menestyksen salaisuus. Kunpa sitä olisikin aina.

29.7.1940
Ei mitään erikoisempaa tänäänkään. Päivä menee kerrallaan. Kohta on syksy ja vastahan se kesä alkoi. Kesälomakin meni sairastellessa ja loppu työtä tehden. Tulee mieleen ajatus; tiedäthän säännön vakaan rukoile ja työtä tee. Tänä päivänä satoi hiukan aamulla ja illalla, sataa saisi enemmän. Vesi on kaikista kaivoista kuivunut. Viime yöksi pelättiin hallaa ja lienee sitä jossakin päin ollutkin. Kasvit kärsivät kuivuutta ja kuumuutta. Tulee huono vuosi. Minkähän takia sotaa seuraa usein ja melkein aina katovuosi?

30.7.1940
On taaskin ilta, kun tätä kirjoitan. Tämä päivä on ollut tavallinen työpäivä. Miehet juttelivat kertotaulusta. Jussi sanoi että kyllä se täytyy jokaisen osata. Saranpää sanoi, että lapsonen, kun ihmisellä ei ole muita huolia kuin kertotaulun opetteleminen, niin hänen täytyy se vielä Jussin ikäisenä muistaa. Ja Korpela lisäsi että kyllä se pian unohtuu raskaita töitä tehdessä. Tämä päivä on ollut aivan sateeton. Olgan pestessä vaatteita tänään, täytyi vesi raahata kaukaa.

31.7.1940
Tänä päivänä oli Tuomisessa vieraita. Siellä on niitä kyllä melkein joka päivä, mutta tänään ne olivat vähän erikoisempia. Talossa oli juhlatunnelma. Nämä vieraat olivat apteekkarin perhettä. Siksi kai heitä niin juhlittiin. Rahalla on jumalallinen voima. Jos he olisivat olleet köyhempiä ihmisiä, ei heitä varmaan olisi niin juhlittu. Ne vieraat kävivät verstaassakin. Siellä ei tavallisesti käy vieraita, he tietysti häiritsisivät. Rouva Ojanen hiipi herra Sillanpään taakse ja kaatoi hänen niskaansa lasillisen vettä. Sillanpää säikähti ja lupasi varmasti kostaa. Kyllä silloin naurettiin ja pidettiin iloa. Miehet väittelivät siitä, pyöriikö maa vai ei. Oivaa ja Jussia lukuun ottamatta miehet sanoivat, että se ei pyöri. Siitä syntyi väittely, pojat pitivät hyvin puoliaan. Miehet selittivät, että aurinko kiertää ja maa pysyy paikallaan. Ja että jos se pyörisi, niin kaikki lentäisivät mereen. Tästä asiasta on tämä viikko väitelty ja varmaan sitä kestää. Tänään on ollut oikein kylmä ja pilvinen päivä. Aamulla satoikin hiukan.

3.8.1940
Tämä lauantaipäivä ollut aurinkoinen, kylmä tuuli on ollut. Tänä iltana sanottiin radiosta voinkin tulevan kortille. Tytöt juttelivat tänään eräästä naisesta. Hänellä on hyvin kirjava elämä. Hänellä oli ollut sulhanen, joka joutui murhasta linnaan. Sillä välin kun tämä oli linnassa, kirjoitti hänen veljensä sisarelleen, että sulhanen on kuollut ja pyysi tulemaan hautajaisiin. Nainen ei mennyt, mutta suri sulhastaan. Hän alkoi seurustella erään lesken kanssa, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin. Eräänä iltana saapui tämä kuolleeksi luultu sulhanen. Siinä tuli tietysti selvittelyjä, joiden lopputuloksena oli toteamus, että hän oli tullut hieman liian myöhään. Minun on nyt väsy, sillä on ilta myöhä kohta keskiyö.

5.8.1940
Olisi aina pyhä ja lauantai, eikä koskaan maanantai! Tänään se kuitenkin on ollut koko päivän. Tytöt olivat hiukan väsyneitä. Minä vein uusia valmiita turkkeja. Täti tarkasti niitä ja lähetti yhden kelvottomana takaisin. Oikein pelottaa, jos niitä on huomenaamulla kovin paljon ja täti on vihainen. Kyllä se olisi hauskaa kun saisi muuta työtä tai saisi edes vähän opiskella. Lukea kieliä ensiksi, matikasta en ole koskaan pitänyt. Musiikkiopistoon minä olen toivonut, mutta se on haave joka ei voi koskaan toteutua. Sitä paitsi olen jo 18-vuotias. Olisi hauskaa, kun saisi oppia omaksi huviksi soittamaan. Eräät ystäväni ovat menneet rengasmatkalle he tekevät pienen laivamatkankin. Minun täytyy tunnustaa, että käy kateeksi. Kuinka hauskaa olisikaan tehdä tuollainen matka. Metsäpalo varmaan oli tänään, kun näkyi niin sakea savu. Lämmin ja tuulinen ilma oli sille oikein eduksi.

6.8.1940
Ei niistä turkeista seurannutkaan mitään moitteita. Savu joka näkyi eilen, näkyi entistä sakeampana tänään. Viljaakin on palanut tänä vaikeana aikana. Tonterin emäntäkin pääsi sairaalasta. Häntä lehmä runteli 1½ viikkoa takaperin. Äiti kuuluu tuolla sanovan, että tulee vieraita, Anna ja Lyyli. Kuulin kerrottavan, että Annalla on sulhanen, joka tekee aina hänelle kiusaa. Anna on ulkomuodoltaan ja tavoiltaan moitteeton tyttö. Sulhanen on juoppo, hän ei ole Annan arvoinen.

7.8.1940
Tänä päivänä olin vähällä myöhästyä työstä. Me näimme tänään kaksi soutelijaa luomassa. Se on harvinaista, koska niin pienissä vesistöissä ei soudeta. Kateellisin silmin me katselimme heitä. Joku sanoi, että kyllä ihminen varmaan olisi onnellinen jos olisi niin paljon rahaa kuin noilla soutelijoilla. Joku huomautti, että kyllä heilläkin on surunsa. Ei rikkaus anna onnea. (Tyytyväisyys on paras onni!) Me elimme kauhuisen hetken, kun eräs poika oli jäädä junan alle. Juuri ennen kuin juna tuli, hän ehti pois sillalta. Äiti meni ompeluseuraan. Minä olisin mennyt mielelläni elokuviin, mutta kun äiti meni polkupyörällä. Meillä on vain yksi pyörä. Melkein kaikilla on kova yskä. Hildalla oli niin, ettei ääni tahtonut kulkea.

9.8.1940
Tänään tuntui päivä niin äärettömän pitkältä töissä. Kotona aika menee aivan liian nopeaa. Mumma on sairastanut ja hänen sydämensä on taas huono. Olin nyt illalla Kankaanpäässä. Siellä me keskustelimme ulkopoliittisesta ja sisäpoliittisesta tilanteesta. Me huomasimme taas, kuinka ankara ja uhanalainen on Suomen kohtalo. Naisen asema Saksassa on mitä surkuteltavin. Eino sanoi, että naisia saa ottaa ja jättää, eikä niiden ole mitään väliä. Tietysti siitä syntyi väittely. Tunsin itseni hyvin alakuloiseksi, kun ajattelin kaiken katoavaisuutta. Suomen kansan on pitänyt kärsiä isonvihan aika ja monta muuta raskasta aikaa. Kunpa Suomi nyt saisi olla rauhassa! Tänään on hiukan (pirskotellut) ja ollut pilvinen päivä.

10.8.1940
Eino Marjamäki oli meillä kuuntelemassa suosittuja äänilevyjä. Minä sain kirjeen taas Annalta. Tänä päivänä ei ole yhtään satanut. Äiti oli kaupassa ja kertoi kuulleensa, että aika on taas hyvin uhanalainen.

11.8.1940
Tänä sunnuntaina tuli meille Karjalaisia vieraita. Tonterin Mirja, Alina Sokka ja Virvelin emäntä. Keskusteltiin vähän kaikenlaista. He olivat sitä mieltä, että Kurikassa on ylpeitä ihmisiä. He sanoivat, että kun he tulevat Karjalaista vastaan niin oikein selkänsä kääntävät. Minä sanoin, että jos he ovat niin juroja. Virvelin emäntä sanoi, että he ovat sekä juroja että ylpeitä. Minä aion mennä tänä iltana iltamiin. En tiedä, tuleeko siitä mitään. Mutta kun tuli Eilalle luvattua, eikä sanaansa sovi syödä. Hän on muutenkin jo minulle vihainen, kun en aina ole ollut sanani mukainen. Minä sanoin, etten osaa tanssia, mutta aion nyt opetella, niin virvelin emäntä sanoi, että älä hyvä ihminen nyt sota-aikana opettele. Minunkin mielestäni hän sanoi oikein. Ja niin minä en ollutkaan iltamissa. En kyllä omasta tahdostani mennyt elokuviin, mutta kun en Eilaa tavannut, menin elokuviin. Mennessäni Koskenkorvalle, säikähdin huomatessani sillalla vahtisotilaan. Sillä silloin tuli mieleeni, että aika on vakava. Hevosia on viety eilen ja tänään. Tämä on oikeata hermojännitystä taas. Suomen – Venäjän lähettiläs on pikakäynnillä Helsingissä. Mahtaa olla tärkeitä asioita. Kun sotaa vaan ei tulisi.

12.8.1940
Mentyäni aamulla työhön, sain kuulla minun pitävän mennä sitomaan ruista. Menimme Antilan nevalle, siellä oli harvaa ruista. Aamulla oli jokainen melkein varma, että sotaan pitää. Nyt illalla vasta laukesi jännitys, ainakin minun kohdaltani, kun radiossa sanottiin kauppasuhteitten olevan hyvällä kannalla. Tämä päivä on ollut sateinen.

21.8.1940
Tulin juuri elokuvista. Siellä oli erittäin hauska filmi. Menin elokuviin yksin, sillä Veikko meni iltamiin. Siellä oli tavallisen paljon väkeä. Tämä päivä on mennyt oikein rauhallisesti. Sodan uhka on aina olemassa. ” Ei ole vielä annettu vaara ohi merkkiä”, kirjoitti Venäjän Mikko. Koskenkorvan sillalla ovat vahdit yhä edelleen.

22.8.1940
Tänä torstaipäivän iltana olin ompeluseurassa. Siellä oli aika paljon väkeä. Aamulla olin taas hyvin ärtyinen. Kaikki näytti toivottomalta. Mutta kyllä se päivän kuluessa haihtui. Aioin mennä illalla soittoiltaan, mutta meninkin ompeluseuraan.

24.8.1940
Ei mitään erikoista tänään. Päivä oli sateinen. Jos näin sateista jatkuu, niin viljat menevät pilalle. Kotona on vasta ruis leikattuna. Pitäisi jo kevätkylvöjäkin leikata. Kun sataa, niin sataa aivan liikaa. Kyllä vettä saa tulla, mutta viljalle se ei ole hyväksi.

25.8.
Tänä aamuna vasta siivosin kamarin. Me odotamme tänään vieraita. Minusta elämä tuntuu taas toivottomalta. Tänä iltana olen laulanut koko illan. Iltapäivällä uhkasin meneväni illalla iltamiin. Mutta tietenkään siitä ei mitään tullut. Sanoin, että nuoruuteni menee aivan hukkaan, ellen vähän huvittelisi.

27.8.1940
Eilen en kirjoittanut mitään tähän päiväkirjaan. Eilen aamulla menin töihin. Päivällä kävin pankilla, siis tavallinen päivä. Olen liittynyt pienviljelijöihin. Isä oli maksanut äidin, itsensä, Olgan ja Veikon jäsenmaksun. Tänään olin tilaamassa kansallispuvun. Olen aina sitä halunnut. Nyt minä sen vasta sain ajoiksi. Minun kelloni oli hukassa. En löytänyt sitä mistään. Olen hermostunut. Äiti oli sitä etsinyt koko ajan ollessani Lohkokoskella, muttei ollut löytänyt. Tultuani minä syytin, että Olga on sen pudottanut. Olga itki ja kielsi. Se olikin Veikon taskussa.
Tässä on yksi esimerkki, kuinka sen maallisen tavaran perään olemme. Mekin etsimme kuin kallistakin aarretta.

13.3.1941
Nyt on kulunut vuosi siitä, kun tehtiin rauha Suomen ja Venäjän välisestä sodasta. Siitä ajasta jolloin jouduttiin luovuttamaan suuri osa kaunista Karjalaa. Koko sota muistuu kuin painajaisuni mieleen. Aika, jolloin kiiltävät teräslinnut lensivät kuolemaa ja tuhoa uhaten. Minunkin kotini yli lensivät. Vei se sota uhreja Ilmajoelta ja Kurikastakin. Meidän entinen päivämieskin Armas Lahtinen on nyt sankarivainaja. Siellä hän lepää Kauhajoen kalmistossa.

Sodan jälkeistä elämää

Kaikki oli kortilla, myös kahvi. Taimi meni joskus töihin varhain aamulla, että kutsuttaisiin kahville. Kahvinkeittäjä Sanni heltyi ja pyysi Taimia kahville. Mummo taisi arvata, että Taimin kahvihammasta kolotti ja kutsui päiväkahville.

Tuomisen turkistehdas omisti myös metsää ja maata. Sodan jälkeen tehtiin myös navettatöitä sekä maatöitä viljaa leikaten. Ahkerasti piti tehdä työtä saadakseen ruokaa ja rahaa itselleen.

Taimi harrasti elokuvia, iltamia ja kävi ompeluseuroissa. Kansantansseista hän piti erityisesti, koska heillä oli myös esiintymisiä harrastuksen parissa. Taimin elämä kulki harrastuksissa, työssä sekä monenlaisissa käsityöpiireissä. Musiikkikin kuului taas elämään laulaen ja pianoa soittaen.

Taimin elämässä oli myös kärsimystä. Sairaus yllätti vakavalla tavalla ja hänen täytyi luopua työstä sekä harrastuksistaan. Käännekohta elämässä tapahtui, kun hän joutui sairaalaan, jonne hän jäi pitkäksi aikaa.

Taimin työ jäi historiaan. Hän taisteli sairauttaan vastaan, mutta se mursi hänet. Taimin elämässä kuuluu naisen ääni, joka on meille tärkeä tänäänkin. Elämämme on heittelehtivä ja joskus jopa luotaantyöntävä. Emme saa arvostusta, vaikka kuinka tekisi työtä sukulaisen työpaikassa.

Kiitän Taimia kaikesta hänen ahkeruudestaan ja elämän tien näyttämisestä kertojalle.