Suomi oli kolme vuotta sitten saanut itsenäisyyden. Oli eletty kova sisällissota-aika, pula-aikoineen. Monilapsisessa torppariperheessä äiti ja sairas isä kokivat vielä perheenäkin kovia. Isä oli saanut ”espanjantaudin”, johon hän menehtyi. Perheenisän kuoleman jälkeen syntyi äitini, Alli. Miten tuli toimeen monilapsisen perheen äiti, eli mummuni. Sitä sopii miettiä. Alli-äitini kertoi, että hänen äitinsä kävi taloissa töissä ja taitavana käsityöihmisenä jotenkin sai elätettyä ison joukkonsa.

Alli sai käydä kansakoulua neljä vuotta. Kouluun kuljettiin synkän metsän kautta. Kova leivänkannikka oli eväänä ja ”pluttanaa” eli rasvatonta maitoa hän itse kaatoi pulloon juomiseksi.

Kun äitini oli 12-vuotias, hänet otettiin isoon maalaistaloon ”kasvatiksi”. Siellä hän oppi taitavaksi ruoanlaittajaksi sekä moniin muihinkin maalaistalon töihin. Hänet olisi kustannettu kansanopistoon talon puolesta, mutta hän halusi vanhemman siskonsa luo piiaksi naapurikuntaan. Äiti oli käytännön ihminen, vaikkakin muistinsa puolesta harvinainen.

Nuoruus ja sotavuodet

Nuori nainen kohtasi kohtalonsa eli rakastui maalaistalon poikaan. Siihen aikaan avioliiton voi solmia 21-vuotiaana. Kun nuoret olivat vasta 18-vuotiaita, avioliiton solmiminen lykkääntyi, koska isä ei saanut omilta vanhemmiltaan suostumusta.

Talvisota syttyi ja nuoret miehet joutuivat sotaan. Isä selvisi talvisodasta, mutta ei häntä silti kotiutettu, vaan hän joutui armeijaan lyhyen rauhan ajaksi.

Kotirintaman naiset leipoivat mm. neliskulmaisia ruisleipiä sotilaille. Näitä äitinikin kertoi leiponeensa. Muuten sota-ajasta puhuttiin kotonani todella vähän.

Sitten syttyi jatkosota. Jatkosodan aikana nuoret pääsivät vihille, kun tulivat täysi-ikäisiksi. Jatkosodan päätyttyä isä ei päässyt vieläkään kotiin, vaan joutui Lapin sotaan.

Perhe-elämä

Alkoiko sitten onni ja autuus, kun sota oli loppunut ja miehet kotiutettu? Ehkä ei. Mistä he saivat sen voiman rakentaa kotia, hankkia eläimiä navettaansa, hankkia työkalut ja hevonen peltotöihin?

Kaikki piti alkaa aivan alusta. Lapsia syntyi seitsemän. Heidät piti syöttää ja vaatettaa. Oli suhtkoht terveet jäsenet ja voimia tehdä raskasta työtä. Oli taitoa, jonka oli lapsena ja nuorena oppinut.

Isäni kärsi sodan traumoista. Niistä ei silloin puhuttu eikä osattu hoitaa. Unissa painajaiset riivasivat.

Kodin turvallisuus

Äidillä oli eräs periaate, jota hän myös noudatti. Hän halusi olla kotona, kun lapset tulivat koulusta. Hänen äitinsä ei ollut saanut olla kotona, koska piti ansaita elanto perheelle ja käydä töissä. Itse koetusta turvattomuudesta johtuen hän halusi antaa omille lapsilleen turvaa. Äiti teki meille hyvän kodin.

Hänen kasvatusperiaatteenaan oli hyvin voimakkaasti. ”Ketään ei saa koulussa eikä koulumatkalla kiusata.” Piti mennä kiusatun puolelle. Omille lapsilleen äidin katse hillitsi lapset rauhallisiksi. Ei tarvittu piiskaa.

Musikaalisuus

Musiikki ja laulu kuuluivat kotini elämään, aina. Äiti oli hyvin musikaalinen ja lauloi mielellään. Hän ihmetteli, miksi toiset eivät opi laulun säveltä yhdeltä kuulemalta kuten hän. Lapsena käydessään kuorossa oli kanttori kehottanut Allia opiskelemaan laulua. Hänellä ei kuitenkaan ollut varallisuutta eikä kukaan kannustanut lauluopintoihin, joten ne jäivät.

Jos hän oli kirkossa, kuului hänen äänensä yli kaikkien muiden. Hän olikin oopperalaulaja Aino Actéen sukua.

Turva?

Hengellisyys ja rukous olivat äidin kantavia voimia. Hänen viimeinen laulutoivomuksensa ennen kuolemaa oli laulu: ”Mua tartu käteen Herra ja taluta.”

Juhlapyhät

Juhlapyhät pitää ehdottomasti mainita äidistä kertoessa. Äiti alkoi hyvissä ajoin valmistelut, aina ennen tärkeitä kirkollisia pyhiä. Joulu oli ehdottomasti ykkösasia.

Hän valmisti siis kotona juhlan monta kertaa vuodessa. Siihen kuului tietysti suursiivous, leipomiset, ruokien teko ja jouluna tietysti koristelut ja lahjat.

Ystävät

Alli oli hyvin seurallinen ja hänellä oli paljon ystäviä. Eräältä naapurissa asuvalta leskiäidiltä kuoli lehmä salaman iskuun. Äitini järjesti keräyksen ja näin puuhasi ystäväperheelle uuden lehmän. Nythän tällaiseen rahankeräykseen pitäisi hankkia poliisiviranomaisen lupa.

Eräästä naapuristamme taas kuoli isäntä ja hänen puolisonsa jäi puille paljaille sekä ilman kotia. Äitini ja isäni tekivät hänelle muutamaksi vuodeksi kodin pihapiirissämme olleeseen pakarirakennukseen, kunnes leski sai järjestettyä itselleen uuden kodin.

Äitini sai elää pitkän elämän maatilan emäntänä, sekä kasvattaa seitsemän lasta. Hän sai iloita lastenlastensa menestymisestä opinteillä ja elämässään. Äiti oli koko suurelle joukolle esirukoilija.