Kansalaisopiston kausi käynnistyy ihan pian… Opiston tuntiopettaja Kati Vesala odottaa innokkaasti alkavaa lukuvuotta uusien kurssi-ideoidensa kanssa. Alla hän kertoo omasta tiestään opettajaksi.
Kutsumuksena käsityöt
”Olen syntynyt Kuusankoskella, kesän keskellä vuonna 1977. Kutsumusammattini on käsityöläinen. Opinnoista tässä mainittakoon restaurointi-puualan artesaani- tutkinto Kouvolan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Käsityöt ovat olleet harrastuksena ja elämäntapana varmaan niin kauan kuin muistan, ja ilokseni olen voinut yhdistää ne myös työkseni.
Lempipuuhiani on pienestä pitäen ollut kaikenlainen käsillä tekeminen ajatuksella ”tuonhan voisi tehdä itsekin”. Lapsena askartelin, piirtelin ja maalailin innokkaasti milloin mitäkin. Muistan äidin joskus sanoneen, että ”tuota käsityöpuolta kannattaisi lähteä kehittämään enemmänkin”. Sydäntäni lähellä ovat käsityön ohella olleet aina myös vanhat huonekalut ja -tavarat sekä maalaiselämä.
Maalaiselämää sain viettää lapsesta saakka mummolan mansikkamailla. Myöhemminkin haaveissa siinteli aina maalla asuminen. Parisen vuotta sitten sekin haave saatiin toteutumaan. Asumme mieheni ja kahden tyttäremme kanssa maalla mieheni vaarin rakentamassa lähes 70-vuotiaassa talossa. Pihapiiriin kuuluu vanha navetta sekä aittarakennus, ja ympärillä näkyy ainoastaan puita ja peltoja. Ympäröivä luonto tarjoaa käsitöidenkin kannalta paljon virikkeitä, ja sieltä on hyvä ammentaa materiaalia monenlaisiin käsityötarpeisiin kuten vaikkapa kasvivärjäykseen.”
Luontainen ammatinvalinta
”Aikanaan kävin monta vuotta kansalaisopiston entisöinti-, verhoilu- ja pintakäsittelykursseilla. Siellä ollessa tuli aina vahva tunne, että nyt olen omieni joukossa ja oikeassa paikassa. Silloin tuntui, etten juuri muuta halua tehdäkään kuin entisöidä huonekaluja. Toisaalta kuitenkin halusin tehdä monipuolisesti töitä käsitöiden parissa. No aikanaan sitten menin Kouvolan käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen lisää oppia hakemaan ja valmistuin artesaaniksi. Kaikki opintojen harjoittelujaksot painotin entisöintiin ja erilaisiin pintakäsittelyihin.
Artesaaniksi valmistuessani ei vielä ollut kirkkaana mielessä, miten jatkaa siitä eteenpäin. Toisaalta mietin, perustaako oma verstas, jossa voisi tehdä entisöintiä, verhoilua ja ehkä joitakin käsityötuotteita. Toisaalta minua kiinnosti myös ajatus tehdä jonkinlaista opetustyötä, juuri kurssiluontoisesti ja innostaa siinä samalla muitakin tekemään itse. Vielä kun käsityöideoitakin tuntui rönsyilevän mielessä muillekin jaettavaksi.
Siinä samoihin aikoihin myös esikoistyttäremme ilmoitteli tulostaan, ja siinä riittikin sitten ”käsitöitä” vähäksi aikaa eteenpäin. Työkuviot saivat jäädä hautumaan joksikin aikaa.”
Vastaus haaveisiin
”Miten sitten päädyin kansalaisopistolle käsityökurssien tuntiopettajaksi? Entisöinnin ohessa myös huovutus ja villan käsittely oli jo pitkään kiinnostanut minua. Suuntasin kansalaisopiston huovutuskursseille, joita kävin useita kursseja muutaman vuoden ajan. Eräs huovutuskurssikerta juttelin opiston päätoimisen tekstiilityönopettajan kanssa, joka opetti muun muassa huovutuksiakin. Opettaja kysyi, että haluaisinkohan pitää neulahuovutuskurssia opistolla? Hetken mietin, että riittäisivätkö rahkeet kurssin pitämiseen. Päätin ottaa haasteen vastaan. Olihan se oikeastaan kuin vastaus haaveisiini.
Asioilla kun on tapana järjestyä, niin syksyllä 2011 pidin ensimmäisen kurssini kansalaisopistolla. Siitä se alkoi. Seuraavana keväänä pidin toisen kurssin. Vuosi vuodelta alkoi kurssien määrä lisääntyä vaihtelevin aihein käsitöiden parissa. Niin minusta tuli tuntiopettaja kansalaisopistolle. Nyt alkaa seitsemäs lukuvuosi. Maalaiselämä, luonto, käsityöperinteet, sekä vanhanajantyylinen elämäntapa puuhelloineen ja räsymattoineen yhdistyvät minussa vahvasti. Perinteiset käsityötaidot ja -menetelmät kiinnostavat kuin myös perinteiset käsityökalut, joissa viehättää erityisesti kaunis muotoilu.”
Lempimateriaalit luonnosta
”Tykkään hyödyntää käsitöissäni vanhoja materiaaleja, esimerkiksi liinavaatteita sekä monia luonnon antimia. Niiden käyttömahdollisuudet ovat hyvin monipuolisia, niiden monimuotoisuus ja kestävyys ovat mielenkiintoisia. Pellava ja villa ovat lempimateriaalejani. Nämä mieltymykset näkyvät paljolti myös kurssitarjonnassani.
Kurssien suunnittelu ja toteuttaminen kaiken kaikkiaan on hyvin monipuolista, mielekästä ja innostavaa työtä. Siinä saa toteuttaa rönsyileviä ideoita. On ilo nähdä, kun kurssilaiset innostuvat kurssien aiheista, ja tekemistäni ideamalleista poikii useita uusia versioita kurssilaisten taitavissa käsissä. Kurssilaiset innostavat toinen toisiaan. Tämä onkin mielestäni yksi parhaita anteja yhdessä tekemisessä. Kurssilla saa myös toisilta vinkkejä eri tekniikoista. Usein tulee vielä ”pussillinen” ideoita kotiin viemisiksi ja mahdollisesti odottelemaan seuraavaa kurssia varten.
Kurssi on kokonaisuudessaan kuin iloisesti pursuava ideariihi, josta voi ammentaa onnistumisen iloa ja hyvää mieltä! On myös antoisaa huomata, kun ihmiset löytävät itsestään uusia taitoja ja rohkeutta toteuttaa niitä sekä uskaltavat päästää luovuuttaan valloilleen. Myös opettaja saa vastavuoroisesti oppilailtaan uusia ideoita versomaan taas uusia kurssejakin silmällä pitäen.”
Elämäntapa tukee työtä
”Mutta koskaan ei voi tietää mikä seuraavana vuonna kiehtoo ja innostaa tulemaan kursseille. Tämä pitää opettajankin hereillä ammentamaan uusia ideoita. Ainakin tällä erää ja tässä elämän vaiheessa tämä työmuoto kurssivalmisteluineen kaikkineen, tuntuu sopivan hyvin minun ja meidän perheen elämäntapaan, jossa yhdistyvät intohimo käsitöihin, kotiäitinä oleminen sekä puulämmitteinen maalla asuminen.
Onneksi muu perhe on hyvin sopeutunut minun työkuvioihini, jotka välillä tulevat hyvinkin kirjaimellisesti kotiin, kun valmistelen kursseja, tai silloin kun omassa pihapiirissä höyryää vaikkapa kurssilaisten 10 kasvivärjäyspataa. Tässä pääpiirteissään minun tarinani käsityön saralla, tähän mennessä. Paljon muutakin on toki ehtinyt matkanvarrella tehdä ja tapahtua, mutta se onkin jo toinen tarina. ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus.”
Kirjoittaja
Tuija Uotila
Lisätietoja
Nainen ja Suomi 100 vuotta
Kouvolan kansalaisopiston tekstiiliopiskelijoilla oli lukuvuoden 2016-2017 teemoina Nainen ja Suomi 100 vuotta. Tämän aiheen pohjalta paneuduttiin syvällisesti suomalaisen naisen elämänkaareen. Opiskelijat ottivat aiheen omakseen todella innostuneesti ja etsivät kätköistään vanhoja valokuvia, kansakouluaikaisia käsitöitä, kankaita, pitsejä, nauhoja, nappeja... Näistä materiaaleista syntyi hienoja seinätekstiilejä, joissa kerrottiin suvun tarinaa monin eri tavoin. Samalla työt toimivat kunnianosoituksena suomalaisen naisen tekemälle työlle ja 100-vuotiaalle Suomelle. Vasta projektin kuluessa moni on ymmärtänyt, miten merkittävää on myös "tavallisen" naisen tekemä työ.
Kevään 2017 aikana 12 naista on haastateltu, ja heidän töitään on kuvattu ja videoitu. Tarinat on julkaistu Kouvolan kansalaisopiston fb-sivuilla kuluneen vuoden aikana. On ollut ilo huomata, miten paljon kiinnostuneita lukijoita tarinamme ovat saaneet.
Lähteet
https://www.facebook.com/Kouvolankansalaisopisto/videos/761787430657719/
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.