Regina ”Ina” Maria Willgren, (myöhemmin Liljeqvist) syntyi 7.9.1849 Oulussa, ja kuoli lähes 101 vuoden iässä 6.2.1950 samassa kaupungissa. Ina toimi vuoden 1900 molemmin puolin ammattimaisena valokuvaajana Oulussa.
Satulaseppä Mikael Willgrenin ja hänen vaimonsa Maria Elisabeth Hellmanin kahdeksanlapsisen perheen ainoa tytär kuului 1800-luvun sääty-yhteiskunnassa lähinnä keskiluokkaan, ja sai kansannaista paremman koulutuksen, jolla Inaa valmisteltiin säätynsä mukaiseen avioliittoon ja miehensä kodin emännäksi.
Tarkkoja tietoja Ina Liljeqvistin koulutuksesta ei ole säilynyt, mutta 1860-1870-luvuilla hän kävi aatelittomille hienoille neideille tarkoitettua mamsellinkoulua, ja jatkoi opintojaan Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa oppimassa kieliä ja ”hienompaa liinavaateompelua”. Nähtyään suurkaupunki Pietarissa omasta elämästään päättäviä itsellisiä naisia, Ina alkoi ajatella luovuuteen ja käsityöläisyyteen perustuvan ammatin sopivan hänelle kotiäidin roolia paremmin.
Inan elämä valokuvaajana oli saanut kipinän jo nuorena tyttönä, kun kahtena eri kesänä kaksi eri valokuvaajaa asui hetken satulaseppä Willgrenin talossa Kauppurienkadun ja Uuden kadun kulmauksessa Oulussa. Vuonna 1865 satulasepän talossa asui ruotsalainen taidemaalari ja valokuvaaja Carl Petter Mazer ja vuonna 1866 Purmosta kotoisin ollut valokuvaajaksi ryhtynyt merimies Lars Peldan.
Vuodenvaihteessa vuonna 1874 Inan isä kuoli keuhkosairauteen, ja valokuvaajan ura kiehtoi 24-vuotiasta Inaa yhä enemmän. Valokuvaajan ammatti oli sosiaalisesti hyväksytty naiselle sopivaksi 1800-luvun yhteiskunnassa, ja myös Maria-äiti tuki ainoata tytärtään.
Lopullinen päätös ryhtyä ammattimaiseksi valokuvaajaksi toteutui kuitenkin vasta vuonna 1885. Edellisenä vuonna 1884 Ina avioitui 35-vuotissyntymäpäivänään kuusi vuotta vanhemman lennätinvirkailija Karl Fredrik Liljeqvistin kanssa, ja avioliitto turvasi Inan taloudellisen tilanteen. Ilmeisesti myös pariskunnan luona asunut valokuvaaja Juho Finne, joka käytti patronyymiä Johansson, kannusti Ina Liljeqvistiä valokuvaajan uralle.
Kesällä 1885 aloitteleva yrittäjä perusti valokuvausliikkeen nimeltä Ina Liljeqvist & Co. Ei ole tiedossa, kuka oli yrityksen nimessä mainitun ”Co.” –liitteen takana oleva liikekumppani. Mahdollisesti kyseessä oli Juho Finne, joka luultavasti opetti myös valokuvausta Inalle.
Eräitten tietojen mukaan yrityksen omistajuus siirtyi 1880-luvun lopulla Inan aviomiehelle Karlille, ja myöhemmin Inalle itselleen. Yhtiön nimenä pysyi omistussuhteitten muutoksista huolimatta kuitenkin Ina Liljeqvist & Co.
Kun Ina perusti valokuvaamonsa kesäkuussa 1885, liike toimi ensimmäiset yhdeksän kuukautta osoitteessa Kajaaninkatu 7, joka nykyisin on Kajaaninkadun sekä Uuden kadun kulmaus Oulun keskustassa. Sitten valokuvaamo siirtyi osoitteeseen Kajaaninkadun ja Mäkelininkadun kulmaukseen, jossa sijaitsee Ina Liljeqvistin ensimmäisen valokuvaamon muistolaatta.
Vuoden 1886 huhtikuussa Inan valokuvausliike muutti osoitteeseen Kajaaninkatu 10, joka nykyään on Kajaaninkatu 26. Kesällä 1897 Inan valokuvaamo muutti vielä kerran ensimmäisen valokuvaamon sijaintipaikkaan, jossa se pysyi Inan valokuvaajan uran loppuun, vuoden 1913 joulukuuhun saakka. Tuolloin Ina myi valokuvaamonsa toiminnot Betty Nybergille ja Sofia Kuivalalle.
Leskeksi jäänyt Ina jäi asumaan taloon, kunnes se tuhoutui jatkosodan pommituksissa vuonna 1944.
Valokuvaajana lämminsydäminen Ina Liljeqvist neuvoi ja tuki aloittelevia valokuvaajia. Muun muassa Oulussa tunnetuksi tullut Fabian Suomela sai valokuvaajan oppinsa Ina Liljeqvistiltä vuosina 1892-1895. Lisäksi Inan valokuvaamon toiminnot ostanut Betty Kansanniva (myöhemmin Nyberg, sittemmin Lastumäki) sekä Aina Nordlund olivat Ina Liljeqvistin valokuvaamossa harjoittelijoina.
Liikuntarajoitteinen Oskari Rapinoja sai veloituksetta Inalta opin valokuvaajaksi vuosina 1896-1900. Ina Liljeqvist halusi auttaa Oskaria elättämään itsensä vammastaan huolimatta, ja Oskari Rapinoja toimi valokuvaajana ainakin vuodet 1902-1908.
Ina Liljeqvistiä on luonnehdittu elämänhaluiseksi, rehdiksi ja vilpittömäksi, jolla oli myös huumorintajua sekä itseironiaa. Täytettyään 100 vuotta vuonna 1949, vain kuukausia ennen kuolemaansa, Ina oli humoristisesti todennut kauneuden olevan katoavaista, mutta rumuuden säilyvän.
Ina Liljeqvist oli Oulussa tunnettu, pidetty ja arvostettu ihmisenä sekä menestyneenä valokuvauksen ammattilaisena. Häneltä ei jäänyt lapsia, mutta laaja ystävä- ja tuttavapiiri rikasti Inan elämää.
