Viola Gahmberg, vaasalainen rakastettu Lis Laviola

Viola Gahmberg, joka tunnetaan näyttämön lady Lis Laviolana, on tehnyt merkittävän 42 vuoden uran teatterissa.

Sukujuuret

Lis Saviolan sukujuuret ovat mielenkiintoiset. Hänen esivanhempien elämää ovat muokanneet suuret maailman tapahtumat, kuten Puolan jakautuminen ja Venäjän vallankumous.  Esivanhemmat ovat kotoisin Puolasta, joka on ollut monien perimyssotien ja jakojen näyttämönä. Puola jaettiin vaiheittain Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken, ja Wienin kongressissa 1815 suurin osa Puolan Kuningaskuntaa siirtyi Venäjän omistukseen. Kapinat ja vallankumoukset jatkuivat, ja alkoi häikäilemätön venäläistämistyö. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Venäjä ja länsiliittoutuneet julistivat Puolan itsenäiseksi. 

Lisin isoisän perhe asui Krakovassa, joka tuolloin kuului Itävallalle.  Isoisän isä toimi Krakovassa musiikkiopiston rehtorina. Lisin isoäiti oli Baltian saksalaisia. Olosuhteiden pakosta Lisin isovanhemmat joutuivat lähtemään Venäjälle.

Rakkaus junassa

Lisin isoäiti ja isoisä tapasivat Venäjällä junassa. Rakkaus syttyi ensisilmäyksellä ja he solmivat avioliiton. Venäjän vallankumouksen syttyessä vuonna 1917 he lähtivät pakomatkalle Siperian kautta. Perheen toinen lapsi, Lisin tuleva isä, syntyi Etelä-Siperian Irkutskissa. Nelihenkinen perhe jatkoi seikkailujaan Japaniin, jossa he viihtyivät useita vuosia. Perheen isä toimi näyttelijänä ja pianistina. Kun lapset, tytär ja poika olivat 8- ja 6- vuotiaita, perhe päätti palata Puolaan. Perheen isä toimi Varsovan radion musiikkiosaston johtajana. Toisen maailmansodan aikana hän toimi rohkeasti vastarintaliikkeessä. Kesken sodan perhe pääsi muuttamaan Suomeen. Suomessa perhe asettui Järvenpäähän.

Lisin lapsuus

Lisin äiti syntyi Viipurissa. Vanhempien ensimmäinen kohtaaminen tapahtui tansseissa Hyrylässä. Perheen koti perustettiin Helsingin Eiraan. Perheen esikoinen, Viola Hillervo Sabina Jadwiga, taiteilijanimeltään Lis, syntyi Eiran sairaalassa. Kolme vuotta myöhemmin perheeseen syntyi sisko Christina. Lisin äiti työskenteli notaarina asianajotoimistossa ja isä autokoulun opettajana. 

Lapsuuden koti oli onnellinen. Kodissa vallitsi luottamus, huolenpito ja rakkaus.  Isoäidin täti, ”Tante” hoiti lapsia vanhempien ollessa töissä. Viikonloput ja lomat lapset viettivät Järvenpäässä isoäidin luona.  Lapsuuden kodin, ”Tanten” rakkaudellisen olemuksen ja mummolan perintönä Lis on saanut terveen asenteen, vahvan elämän perustan, ymmärryksen muutoksiin sekä kiinnostuksen kulttuuriin ja kieliin. Perhe puhui keskenään suomea, äiti ja ”Tante” saksaa ja mummon kanssa isä ja lapset venäjää.  Lisin ollessa kolmetoistavuotias perheen jäsenet saivat Suomen kansalaisuuden.

Opinnot

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon tyttökoulussa Lis meni Helsingin Yliopistoon opiskelemaan kieliä tavoitteena opettajan ammatti. Äidin kehotuksesta hän kuitenkin haki ja pääsi Ylioppilasteatteriin, mutta jatkoi samalla kielten opiskelua. Saatuaan sivuroolin Kansallisteatterin Elektra-näytelmään kiinnostus näyttelijän ammattiin syntyi, ja hän päätti pyrkiä Teatterikouluun. Ovet eivät auenneet ensimmäisellä yrittämällä, mutta hän pääsi 13 pojan ja yhdeksän tytön kanssa Tampereella Yliopiston Ammattinäyttelijäkurssille, jonka ohjaaja oli Matti Tapio. Näyttelijäkoulutus oli vaativaa ja stressaavaa, ja ensimmäisen puolen vuoden jälkeen karsittiin neljä opiskelijaa. Lisin opinnot sujuivat hyvin, olihan suvussa teatteri-, elokuva- ja musiikkiväkeä isän ja äidin puolelta.

Työelämä

Valmistuttuaan Lis sai Mikkelin Kaupunginteatterissa kahden vuoden kiinnityksen vuonna 1969. Työyhteisössä vallitsi yhteisöllisyys ja ystävyys. Roolit olivat kiinnostavia ja monipuolisia. Lis koki olevansa unelma-ammatissa.  Kiinnitysten epävarmuus ja pienen tytön hoitamisen haasteet toivat kuitenkin omat haasteensa.  

Kolmen kauden jälkeen, vuonna 1975, Lis pyrki Vaasan Kaupunginteatteriin, jossa hän sai vakinaisen kiinnityksen. Lis kotiutui hyvin Vaasaan ja kaupunginteatteriin, jossa hän toimi 36 vuotta  eläkkeelle jäämiseensä saakka.  Uransa aikana Lis työskenteli kahdeksan eri teatterin johtajan alaisuudessa, mikä toi omat muutoksensa, tarvetta teatterin vaihtamiseen ei ollut. Ammatillisesti merkittävin muutos oli lupa lähestyä roolia omista lähtökohdista, mikä mahdollisti omien vahvuuksien esille tuomisen.

Lis on esittänyt urallaan monenlaisia rooleja: vakavia, humoristisia ja eri ikäisten henkilöiden rooleja. Hän on ollut näyttämön valtiatar, lady ja hurmaava mummo. Kaikki roolit ovat olleet mieluisia, mutta eniten Lis on nauttinut monologeista ja runoilloista, joita hän on esittänyt sekä teatterin ohjelmistoon kuuluvina että omina tuotantoina.  Rooleja on 42 vuoden teatteriuran aikana ollut vajaa 400. Lisäksi Lis on esiintynyt Ylen tv-sarjoissa kuten Inari ja Syke, ja hän esiintyy edelleen runoilloissa.

Lisin mukaan onnistuneen roolin rakentamisen tärkein edellytys on, että saa esiintyä omana itsenään, eikä ohjaaja liikaa rajoita tulkintaa. Mikäli näyttelijä pelkää näyttää sisintään, rooli ei onnistu. Roolin perehtyminen ja tulkinta edellyttävät psykologista otetta.

Elämänkatsomus

Esivanhempien ja kodin perintönä Lis on sisäistänyt että ”elämä on muutoksia” ja ”muutos on elämän perusta”.  Nelikymppisenä Lisille tuli palava halua etsiä elämänkatsomusta. Hän huomasi paikallisessa lehdessä ilmoituksen teosofian lukupiiristä, joka kokoontui maanantaisin, tämä oli Lisin ainoa vapaapäivä viikossa.  Lis meni avoimin mielin tapaamiseen, jossa valotettiin teosofian taustaa ja mietittiin loosin perustamista Vaasaan. Puolen vuoden kuluttua Lis sai kutsun loosin perustamiskokoukseen. Hän toimi aluksi idean kaupunkiin tuoneen henkilön tukena.  Pian hänestä tuli loosin puheenjohtaja useaksi vuodeksi, ja nykyään hän toimii loosin sihteerinä.

Lisin mukaan teosofia ei ole harrastus vaan elämäntapa. Teosofia on elämänkatsomus, jossa ydin on muutos.  Elämä on vastuullista ja vaativaa edellyttäen nöyryyttä. Ihmisellä on itsellä vastuu tekemisistään. Oivallus siitä, että olemme pieni osa jotakin suurta, on antanut vahvuutta näyttelijän työhön ja moniin roolisuorituksiin.

Harrastukset

Näytäntökaudella näyttelijän harrastusmahdollisuudet olivat rajalliset, sillä työpäivä oli kaksiosainen, harjoittelu aamupäivällä 10–14 ja näytös tai harjoittelu illalla 18–22. Lisäksi tuli tekstin opettelu ulkoa kotityönä

Lisin intohimona on kirjallisuus. Hän lukee sekä romaaneja että tieteiskirjallisuutta, vanhaa ja uutta. Eläkkeellä jäätyään Lis nauttii konserteista ja oopperasta, joihin työssä ollessa ei ollut mahdollisuutta osallistua. Lis opiskelee kieliä ja matkustelee. Hän on Vaasan Pärnu-seuran jäsen.

Tärkeintä kuitenkin on yhteinen aika samat elämän arvot jakavan aviomiehen ja lähellä asuvan ainoan tyttären kanssa. Lis arvostaa suuresti Helsingin emerita piispaa Irja Askolaa.  Askolan ajatuksia mukaillen Lisin ohje on ”Pyhitä arkesi”.