Maatalon emäntä Eeva Kerola oli vuosikymmenien ajan monien luottamustoimien nainen. Luottamustoimissaan hän puolusti maaseudun ihmisiä.

Hän ei nöyristellyt ketään edes istuessaan nokakkain kristallikruunujen alla herrojen ja duunareiden kanssa.

– Oletko syönyt tänä päivänä, hän kysyi, kun maatalouteen suhtauduttiin nihkeästi. Hän korosti, ettei rahaa voi syödä, se on vain välikappale. Maanviljelijän ammattia hän piti ykkösammattina.

– Jos maanviljelijät maailmasta loppuvat, loppuvat myös pilkanpuhujatkin, hän painotti eräässä lehtihaastattelussa.

Hänen sanoillaan oli painoarvoa, sillä vuonna 1929 syntyneenä hän oli elänyt sotavuodet ja tiesi minkälaista oli, kun ei ollut ruokaa.

Purnaajille hän muistutti, että Suomessa on hyvä täydellä mahalla rehennellä. Tämä ei merkinnyt toisten ammattien halveksumista ja Eeva muistuttikin, että kaikki työ on arvokasta.

Naisten tasa-arvo saavuttamatta

Eeva oli syntynyt Pyhäjoen Liminkakylässä 5.3.1929. Hän tuli Saloisten (nyk. Raahe) Siniluodossa olevan Kerolan talon emännäksi vuonna 1947. Tilaa hoidettiin karjatilana lisäpeltoa raivaten ja ostaen.

Miehensä Kaarlon kuoleman jälkeen vuonna 1979 hän joutui yksinään viiden lapsensa ja maatilan hoitajaksi.

Hän totesi, että monessa muussa ammatissa olisi tuossa tilanteessa ollut mahdollista saada eläkettä mutta maatilan emännälle se ei onnistunut.

Hänen mielestään tämä oli yksi esimerkki siitä, etteivät naiset olleet vielä tasa-arvoisia keskenään.

– Tasa-arvoa ei saavuteta sillä, että mies pakotetaan tiskaamaan astioita, hän heitti vastaukseksi, kun toimittaja tivasi hänen kantaansa tasa-arvokysymyksiin.

Hän perusteli kantaansa sillä, että jos hänen pitäisi ajaa talon traktori peräkärryineen latoon, pielet siinä hajoaisivat.

Ja vastaavasti, jos hän sanoisi pojalle, että siinä on juurisaavi, ala leipoa leipää, niin eihän siitä mitään tulisi. Kyllä leipominen paremmin häneltä sujuu. Että tämä tästä tasa-arvosta.

Vaikuttaja yhteiskunnan monilla sektoreilla

Eevan poliittinen ura alkoi 1970-luvun alussa terveys- ja sosiaalilautakunnissa sekä Raahen kaupunginvaltuuston varajäsenyydestä.

Hän nousi Raahen kaupunginvaltuustoon vuonna 1977 istuen siellä yhtäjaksoisesti vuoteen 1992. Hänet valittiin Raahen kaupunginhallitukseen ensimmäisen kerran 1981 ja toisesta kaudestaan lähtien hän oli sen puheenjohtajistossa vuoteen 1992 saakka.

Hän osallistui Saloisten ja Raahen seurakuntien asioiden hoitoon vuosina 1971-1994 kirkkovaltuustossa, -hallintokunnassa ja -neuvostossa.

Hänellä riitti tarmoa toimia myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastossa. Raahen Vanhustenhuoltosäätiö Hopeataurin hallituksessakin hän istui.

Eeva oli koko ikänsä keskuspuolueessa. Se kuului hänelle luonnostaan, vaikka hänen kotonaan ei politikoitu. Keskustapuolueen järjestöissä hän toimi aina valtakunnallista tasoa myöten.

Oliko Eevan vuorokaudessa enemmän kuin 24 tuntia, että hän ehti lukuisat luottamustoimet hoitaa maatalon emännän töiden ohella?

– Lapset tekevät työt, kun minulla on näitä menoja, muutenhan se ei onnistuisikaan, paljasti hän eräässä lehtihaastattelussa.

Eeva tunnettiin maaseudun ihmisiä puolustavana. Hän sanoi ajavansa niiden ihmisten asioita, jotka ovat hänet edustajakseen valinneet.

– En tiedä, onko se politiikka vai yhteisten asioiden hoitamista, hän pohti eräässä lehtihaastattelussa ja jatkoi, että kun on vaaleissa nimensä antanut, niin on näiden ihmisten palvelija.

Kun Eevalla oli luppoaikaa, hän istahti kangaspuiden ääreen kutomaan räsymattoja.

Eeva Kerola kuoli 17.1.2001.

Eeva Orvokki Kerola o.s. Pihlajamaa

syntyi 5.3.1929 Pyhäjoella

kuoli 17.1.2001 Raahessa

puoliso: Kaarlo Kerola s. 12.12.1922 k. 8.6.1979

5 lasta

Saloisten kunnassa (ennen vuoden 1973 kuntaliitosta) lautakuntatyöskentelyssä ja sen jälkeen Raahen kaupungin luottamuselimissä

vuosina 1977-1992 kaupunginvaltuustossa

vuosina 1981-1992 kaupunginhallituksessa

vuosina 1971-1972 Saloisten seurakunnan kirkkovaltuustossa    

vuosina 1973-1976 Raahen ja Saloisten yhteistalousseurakuntien kirkkovaltuustossa

vuosina 1977-1994 Raahen seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa

vuosina 1973-1976 Raahen ja Saloisten yhteistalousseurakuntien kirkkohallintokunta

vuosina 1977-1994 Raahen ja Saloisten yhteisessä kirkkoneuvostossa

vuodesta 1985 alkaen Raahen Vanhustenhuoltosäätiö Hopeataurin puheenjohtajana useita vuosia

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Saloisten osaston sihteerinä

Keskustapuolueessa aktiivinen toimija alue- ja valtakunnan tasolla