Hilja Maria Ijäs - sitkeä selviytyjä köyhyydestä kohtuulliseen elämään

Rengin ja piian tytär 

Äitini äiti Hilja Maria Ijäs syntyi Kiihtelysvaarassa 1895 renki, työmies Juho Soikkelin ja piika Iida Soikkelin, o.s. Venäläinen, perheen viidentenä lapsena. Perheen lapsista kaksi vanhinta, vuonna 1885 syntynyt poika ja 1888 syntynyt tyttö, olivat elossa. Ennen Hilja Mariaa vuosina 1892 ja 1894 syntyneet pojat olivat kuolleet vauvoina. Ehkä nämä surulliset pikkulasten menehtymiset kuitenkin antoivat Hilja Marialle paremmat edellytykset selviytyä elämään. Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, poika 1899 ja tyttö 1904.

Rengin ja piian perheen elanto on ollut hyvin niukkaa 1900-luvun alun Suomessa. Palveluspaikkaa vaihdettaessa asuinpaikkaakin on usein jouduttu vaihtamaan. Soikkelin perhe asui kuitenkin samalla paikkakunnalla Kiihtelysvaaran Hammaslahdessa vuoteen 1915. Silloin Hilja Maria muutti 20-vuotiaana vanhempiensa ja nuorimman sisarensa kanssa Värtsilään. Perheen muut lapset olivat tuolloin jo muuttaneet omilleen. Vanhemmat kuolivat alle 60-vuotiaina 1918 ja 1919. Vanhempien kuolemaan ehkä vaikutti iän lisäksi 1910-luvun loppupuolen elintarvikepula ja muut huonot olot.

Murheellinen onnettomuus, avioliitto päättyy vihkimisvuonna

Hilja Maria muutti Kurkijoelle keväällä 1920 ja avioitui 20 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa kesäkuun lopulla 1920. Avioliitto kuitenkin päättyi surullisesti liian aikaisin. Puoliso oli sukututkimustietojen mukaan ’itsellinen, läksiäin’ (taloton, tilaton, päivätyöläinen), ehkä jonkinlaista kauppaakin käyvä.

Mies oli palaamassa jostakin markkinoilta toisen kauppamiehen kanssa veneellä Laatokalla marraskuun lopulla 1920 mukanaan suurempi rahasumma tavaroiden myynnistä saatuna. Molemmat kauppamiehet katosivat sillä matkalla. Tapaus oli jotenkin epäselvä. Sitä ei pidetty veneonnettomuutena, koska myrskyä ei ollut silloin ollut.

Epäiltiin ryöstöä, sieppausta tai muuta vastaavaa. Olot sisällissodan jälkeen olivat levottomat ja rajan läheisyys toi omat vaaransa. Selvyyttä asiaan ei kai koskaan saatu. Katoamisesta puhuttiin ja huhuttiin Kurkijoella pitkään. Huhuja saattoi lisätä myös se, että miesten käyttämää puuvenettäkään ei löydetty myöhemmin mistään lahdenpohjukasta.

Perheen perustaminen toisen aviopuolison kanssa

Menetettyään puolisonsa nuori leski avioitui muutaman vuoden kuluttua vuonna 1882 syntyneen isoisäni Simo Ijäksen kanssa ja he saivat vuosien 1924–1932 aikana seitsemän lasta. Simon ja Hilja Marian perheen toimeentulo oli vähäisen pikkutilan viljelyksen, lehmän, muutaman lampaan ja kalastuksen varassa. Sen lisäksi Simo toimi puuseppänä valmistaen puisia kodin käyttöesineitä.

Suuresta perheestä huolehtiminen kylän syrjäisimmällä rannalla keittiön ja huoneen pikkumökissä oli Hilja Marian tehtävänä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Huolta toimeentulosta ja lapsista on täytynyt olla jo kalastuksen epävarmuuden, myrskyjen ja lapsien turvallisuuden takia aivan Laatokan rantatöyräällä.

Äitini kertoman mukaan kala oli usein pääasiallinen ruoka, ja uskoisin sen ehkä olleen apuna lapsien eloon jäämisellekin. Kalaa syötiin myös talvella suolakalana. Maitoa saatiin talvella lehmän ummessa ollessa välillä joltakin naapurilta, ja sen saivat lapset tasa-annoksina. Keväällä lehmän poi’ittua ternimaidosta tehty uunijuusto oli suurta herkkua ja tarpeeseen tullut lisäravinto talven jälkeen. Vasikka kasvatettiin kesän yli syksyllä teurastettavaksi talven lisäruuaksi.

Sodan jaloista evakkoon ja takaisin Karjalaan

Talvisodan jaloista Ijäksen perhekin joutui evakkoon. Ensimmäinen evakkomatka johti Keski-Suomeen Viitasaarelle ja Varsinais-Suomeen Oripäähän. Simo Ijäs kuoli evakkomatkan aikana 59-vuotiaana Oripäässä marraskuussa 1941. Talvisodan aikana syntyneen nuorimmaisen lapsensa Hilja Maria ja Simo olivat myös menettäneet.

Hilja Maria palasi lasten kanssa takaisin Kurkijoelle kevättalvella 1942. Seitsemän lasta kymmenen ja kahdeksantoista vuoden väliltä eikä mitään omaisuutta. Perheen vähäiset tavarat olivat kadonneet evakkokuljetuksissa. Simon perukirjassa, joka on päivätty 16.5.1942 Kurkijoella lukee: ”.. . kun kiinteistö oli luovutettu Neuvostoliitolle, niin niinmuotoin ei vainaja omistanut mitään kiinteää omaisuutta, irtaimisto taas oli kateissa, …”.

Hilja Marian ja lasten onni oli, että mökki oli polttamatta, kun palasivat Kurkijoelle ja näin pystyivät jatkamaan elämää niukasti lasten jo ansaitessa osittain oman elantonsa ja auttaessa äitiäänkin eteenpäin. Lapinlahden kylästä ei ollut neuvostoliittolaisten perääntyessä poltettu kuin yksi saunarakennus. Elämään siellä päästiin takaisin kiinni varmasti myös naapuriavun turvin kyläläisten yhteisvoimin.

Kotiseutu jää taakse toisen kerran

Jatkosodan seurauksena kesällä 1944 koitti uusi evakkomatka. Nyt matka suuntautui Pohjanmaalle Kurikkaan, sieltä Satakunnan Säkylään ja lopulliseen sijoituspaikkakuntaan Oripäähän. Lapset olivat jo perheettömiä nuoria aikuisia ja nuorimmatkin toisella kymmenellä.

Osa lapsista tekikin evakkomatkan erikseen erilaisissa evakuoinnin työtehtävissä, joten Hilja Marian ei tarvinnut enää kantaa huolta suuresta joukosta. Murhetta kuitenkin evakkomatkan aikanakin oli, koska yksi pojista joutui 13-vuotiaana kokemaan Elisenvaaran pommituksen 20.6.1944 ja sai siinä pysyväksi jääneitä vammoja.

Olojen rauhoituttua perhe sai Oripäästä pienen omakotitalon, jota jo työssä käyvä Hilja Marian vanhin poika ryhtyi hoitamaan. Kaikki lapset asuivat siellä vielä jonkin aikaa. Lapset olivat jo sen ikäisiä, että hakeutuivat itselleen sopiviin koulutuksiin ja työelämään ja lähtivät kukin omiin talouksiinsa ja avioituivat 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alkupuolella. Lapsista viisi jäi äitinsä lähiseuduille Varsinais-Suomeen ja kaksi muutti Lahden seudulle.

Rauhallinen loppuelämä pojan perheessä

Vanhin poika jäi taloon asumaan 1950-luvun alussa perustamansa oman perheensä kanssa. Hilja Maria asui heidän kanssaan loppuelämänsä auttaen poikansa perhettä monissa vaikeuksissa sekä lasten hoidossa ja kotitaloustöissä. Hän vieraili säännöllisesti kaikkien lastensa luona ja lapsetkin perheineen pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan käymään äitinsä ja veljensä luona. Pienistä ikäeroista johtuen lapset olivat läheisiä toisilleen perheellisinä aikuisinakin.

Kaikki Hilja Marian lapset hankkivat ammatin ja perheen. Heidän toimeentulonsa kehittyvässä ja kasvavassa Suomessa oli selvästi parempaa ja helpompaa kuin äitinsä. Kaikki lapset olivat käytännön ammateissa, käteviä kädentaitajia ja oppineet järjestelmällisyyden sekä täsmällisyyden. Hilja Maria oli tästä tyytyväinen ja onnellinen vanhoilla päivillään. Hänellä itsellään oli monia sairauksia, pahimpana runteleva reuma. Hilja Maria oli rauhallinen ja elämänsä kohtaloon tyynesti sopeutunut.  Monien aikansa naisten tavoin hän kasvatti lapsistaan itsenäisiä, työtä pelkäämättömiä ja yhteiskuntaa monilla tavoin myöhemmin palvelleita kansalaisia.

Hilja Maria Ijäs kuoli 1964 Oripäässä ja hänet on haudattu samaan hautaan puolisonsa Simo Ijäksen kanssa.