”Kolokatan Manta, kookas kuin karhu ja juluma kuin ahama. Rikolliset pelkäsivät häntä enemmän kuin ruttoa.”

Kolokatan Manta elää Oulun seudun muistiperinteessä myyttisenä hahmona. Kookas nainen voi vielä nykyäänkin saada luonnehdinnan: ”Oot kuin Kolokatan Manta.”

Manta oli Oulun ja samalla koko Pohjois-Suomen ensimmäinen naispoliisi, oikealta nimeltään Alice Johanna Maria (Hanna) Sippola (1875 Tampere–1949 Oulu). Oulun poliisilaitoksella hän työskenteli 1919–1942, mutta elämänvaiheet ovat vähemmän tunnettuja.

Kolokatan Manta -nimen Hanna sai asiakkailtaan, Oulun alamaailmalta. Hanna Sippolan kun sanotaan olleen kookas ja roteva, tarmokas ja rohkea – mutta hienotunteinen.

Naisjärjestöt ajoivat naispoliisiasiaa

Suomen Naisyhdistys esitti jo 1800-luvun lopulla naispoliisien palkkaamista poliisilaitoksille. Suomen Valkonauhaliiton Helsingin yhdistys teki 1900-luvun alussa senaatille aloitteen vedoten kansainvälisiin malleihin. Ulkomailla oli jo naispoliiseja, Yhdysvalloissa, Keski-Euroopassa ja naapurissa Ruotsissa.

Naispoliisit olivat naisjärjestöille naisten oikeuksiin liittyvä asia. Valkonauhaliitto keskittyi toiminnassaan siveellisyystyöhön. Naispoliisin työ liittyi molempiin.

Helsingin poliisilaitoksessa työskenteli jo 1907 kaksi naispoliisia, Turussa 1908 neljä, Viipurissa 1909 kaksi, Tampereella yksi 1910, Kuopiossa 1912 ja Oulussa 1919. Taustaltaan he olivat pitkän elämänkokemuksen omaavia leskiä, naimattomia naisia tai terveydenhoitoalan ammattilaisia. Alan koulutusta ei vielä ollut.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä naispoliisi oli aikansa sosiaalityöntekijä ja terveysneuvoja. Naispoliisit olivat tarpeen etenkin naisten pidätys- ja kuulustelutilanteissa.

Naispoliisin nimike oli tuolloin naiskaitsija, mikä kertoo Sippolankin työn sisällöstä: valvoa ja ohjata ”langenneita naisia” hyvän elämän eli terveyden, elinolosuhteiden parantamisen ja raittiuden tielle.

Ensimmäinen naispoliisikurssi järjestettiin Helsingissä 1923. Asialla olivat Suomen Naisten Kansallisliiton (nyk. Naisjärjestöjen Keskusliitto) siveellisyyskomitea ja Suomen Valkonauhaliitto. Kurssin rahoitus saatiin kansalaiskeräyksellä.

Hanna ennen Oulua

Hanna Sippolan äiti oli piika Justiina Sippola (1847–1890), kotoisin maalaistalosta Ylistarosta, Etelä-Pohjanmaalta. Justiinan matka Vaasan läheltä Tampereelle 1860-luvulla ei ole ollut vaivaton, ratakin ylsi Vaasaan vasta 1883. Nuoren naisen lähtö Tampereelle piikomaan osoittaa kuitenkin päättäväisyyttä, itsenäisyyttä ja odotusta sosiaalisesta noususta kasvavassa teollisuuskaupungissa.

Hanna syntyi Tampereella 24.10.1875 aviottomana lapsena, äiti oli 28-vuotias. Avioton lapsi ei ollut tuohon aikaan harvinainen Tampereella. Justiina Sippola on ollut ilmeisen ylpeä Hanna-tyttärestään, joka menestyi kansakoulussa ja sai kirjapalkinnon päästyään yläluokilta keväällä 1889. 

Justiina Sippola kuoli vain 42-vuotiaana 1890. Keväällä 1891 15-vuotias Hanna muutti Tampereelta Porvooseen ja sieltä 1893 Helsinkiin. Porvoossa hän työskenteli apulaisena äitinsä sukulaisen J. Sippolan kaupassa ja Helsingissä opiskeli kaupallista alaa.

Hanna Sippola palasi Tampereelle 1890-luvun lopulla. Hän oli Tampereella mukana raittiusseura Taiston toiminnassa ja valittiin vuosikokouksessa 1897 seuran huvitoimikuntaan. ”Iloista raittiutta” korostaneeseen Taisto-yhdistykseen kuului lähinnä käsityöläisiä ja kauppojen henkilöstöä, jota Hannakin edusti.

Porvooseen Hanna palasi 24-vuotiaana loppuvuodesta 1899. Muutaman vuoden kuluttua hänellä oli oma, ilmeisen hyvin menestynyt ruokatavara- ja siirtomaatavaroiden liike, jonka ilmoituksia oli runsaasti porvoolaisissa suomen- ja ruotsinkielisissä sanomalehdissä. Hanna osallistui aktiivisesti porvoolaiseen yhdistystoimintaan, oli Porvoon raittiusseuran johtokunnan ja Porvoon suomalaisten (eli nuorsuomalaisten) johtokunnan jäsen sekä mukana järjestämässä arpajaisia suomalaisen kansakoulun oppilaiden avustamiseksi ja kauppa-apulaisten kurssitoiminnan hyväksi.

Hanna Sippola siirsi 1916 kauppaoikeutensa neiti Ingrid Holmille ja muutti Porvoosta. Porvoon nuorsuomalaiset järjestivät hänelle läksiäisjuhlan, antoivat ”paljon seuran hyväksi toimineelle arvokkaan muistolahjan”.

Naiskaitsija Oulussa

Tullessaan 1919 Ouluun Hanna Sippola oli 44-vuotias kaupan alan ammattilainen ja järjestöaktiivi, joka oli nyt aloittamassa uutta ammattiuraa naiskaitsijana. Oulussa hän hetimiten liittyi Oulun Valkonauhaan. Jäsenyys oli Suomen Valkonauhaliiton velvoite ajan naispoliiseille. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäseneksi Hanna Sippola liittyi heti kun Oulun osasto perustettiin eli 1921 ja toimi siinä pitkäaikaisena johtokunnan jäsenenä, sihteerinä sekä rahastonhoitajana.

Naiskaitsijan palkkaaminen Oulun poliisilaitokseen oli ollut vireillä jo muutaman vuoden. Peräti 116 oululaista naista oli 1916 tehnyt asiasta aloitteen kaupunginvaltuustolle. Poliisimestari oli puoltanut esitystä ja määrärahakin oli myönnetty, mutta tehtävään sopivia hakijoita ei liene ollut – ennen Hanna Sippolaa.

Sippola osoittautui tehokkaaksi naiskaitsijaksi, jota kiittelivät niin silloinen poliisimestari Sandman kuin paikalliset lääkäritkin – ja arvostivat kaitsettavatkin.

Hanna Sippola hoiti muitakin asioita. Maaherran määräyksestä hän laati 1928 oikeudelle selvityksen Valoa Sokeille -yhdistyksen tilasta ja tileistä. Yhdistyksen sihteerinaista epäiltiin varojen keräämisestä uskonnolla painostamalla sekä kavalluksesta. Ja hän jäljitti ns. pirtuhameita, vaatteissaan alkoholia Suomeen salakuljettaneita naisia.

Hanna työskenteli Oulun poliisilaitoksella aluksi ylimääräisen poliisin vakanssilla, sitten 14 vuotta nuorempana konstaapelina. Vasta 60-vuotiaana 1935 hän sai vakinaisen vanhemman konstaapelin viran ja palkan. Virallisena tunnustuksena hän sai 1941 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin ja sodan 1939–40 muistomitalin.

Hannan virkakausi jatkui. Täytettyään 67 vuotta 24.10.1942 valtioneuvosto oikeutti hänet eroamisiän täyttymisestä huolimatta työskentelemään vielä vuoden loppuun saakka.

Virka-aika lienee ollut Hannalle tuntematon käsite. Tarvittaessa hän tarkkaili ja jututti Alkon liikkeen asiakaskuntaakin. Niukkoina vapaa-aikoinaan hänen nähtiin kiirehtivän liki nilkkoihin ulottuvissa mustissa vaatteissaan Valkonauhaliiton, Pelastusarmeijan, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pohjois-Suomen Sokeainyhdistyksen kokouksiin, kasvatuslautakunnan kokouksiin, pitämään yleisöluentoa tai lääninvankilaan vankeusyhdistyksen asiamiehenä.

Suomalaisen Naisliiton valtakunnallisilla 5. Naisten Päivillä Oulussa 1927 Hanna Sippola piti alustuksen aiheesta Laillistamattomien avioliittojen yhteiskunnallisesta vaarasta. Alustus oli herättänyt vilkasta keskustelua ja johti ponsiesityksiin, joiden ytimessä ajan siveellisyysnormien lisäksi olivat naisen oikeudet avioliittoon ja avioliitossa.

Ilman Hannaa ei olisi Juorkunan Jussia

Juorkunan Jussi eli Kerttu Kauniskangas-Salonen (1920 Oulu–1998 Helsinki) oli Kansan Uutiset-lehden tunnettu toimittaja ja pakinoitsija. Hänen vanhempansa olivat Gertrud (o.s. Mäkelin) ja Yrjö Kauniskangas. Erottuaan miehestään Gertrud lähti 1922 Neuvostoliittoon, sisarukset seurasivat perässä ja äiti Ellen Mäkelin 1927.

Avioerossa Gertrudin parivuotiaan Kertun holhoojaksi oli määrätty Yrjö Kauniskankaan äiti. Gertrud oli jo viemässä Kerttua Neuvostoliittoon, mutta holhooja otti yhteyttä Hanna Sippolaan. Yhdessä he hakivat Kertun liki rajalta takaisin Ouluun.

Hanna kuvassa

Oulussa Hanna Sippola asui ns. Waenerbergin talossa, Torikatu 28. Nimensä talo on saanut uskonnon lehtori Georg A. Waenerbergin (1865 Porvoo–1941 Oulu) mukaan. Lehtori, ”Jumalan juoksupoika,” kiirehti alinomaa auttamaan ihmisiä aineellisesti ja henkisesti. Naapuri oli mitä ilmeisimmin Hannan sielunsukulainen. Heitä yhdisti elämänkatsomus, yhdistystoiminta, etenkin Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Porvoo. Olisikohan Waenerberg ollut taustavaikuttaja Hannan saapumisessa Ouluun?

Waenerbergin talon pihapiirissä oli useita asuntoja ja asukkailla oli tapana kokoontua vuosittain rouva Eva Waenerbergin kahvikutsuille. Kuvassa vuodelta 1949 oli mukana Hanna Sippola viimeisenä elinkuukausinaan, viisas ja ystävällinen katse silmissä. Tummiin pukeutuneella Hannalla on puvussaan valkoinen nauha, Valkonauhaliiton tunnus.

Hanna Sippolan ystäväpiiriin Oulussa kuuluivat muun muassa Raittiuspiirin aktiivi kaupunginpuutarhuri Kalle Äijälä sekä Oulun Naisliiton pitkäaikainen aktiivijäsen, kappa- ja turkisliikkeen omistaja Wilhelmiina Vuorivirta (www.naistenaani.fi artikkeli Wilhelmiina Vuorivirta).

Viimeinen lepopaikka

Hanna Sippola kuoli Oulussa 1.3.1949 ja hänet on haudattu Oulun Vanhalle hautausmaalle. Kuolinilmoitusta tai muistokirjoitusta sanomalehdissä ei ollut, koska juuri tuolloin alkoi maassa kolmiviikkoinen kirjapainoalan lakko eikä lehtiä ilmestynyt. Mutta oululainen perinnetieto kertoo, että Hannan siunannut pappi sanoi Hanna Sippolan olleen kuollessaan yhtä köyhä kuin asiakkaansa. Hän oli jakanut vähistään apua tarvitseville koko työhistoriansa ajan.