Ritva Mirjami Jakku-Sihvonen syntyi Iissä 1949, mutta asui suurimman osan lapsuudestaan Kajaanissa. Ylioppilaaksi päästyään hän valmistui maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1974, lisensiaatiksi Tampereen yliopistossa 1978 ja filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1982. Hänellä on avioliitostaan DI Seppo Sihvosen kanssa kaksi tytärtä. 

Tasa-arvo elämäntyön keskiössä 

Ritva Jakku-Sihvoselle sukupuolten tasa-arvo tuli tärkeäksi arvoksi jo lapsuuden kodissa, jossa asiasta keskusteltiin usein. Oppikoulussa Ritva koki suurena vääryytenä sen, että tytöille opetettiin kotitaloutta samaan aikaan, kun pojat saivat tehdä fysiikan ja kemian kokeellisia harjoituksia.

Fysiikan opettajan kanssa käydyt väittelyt tyttöjen ja poikien oikeuksista opiskella itseään kiinnostavia asioita tekivät Ritva Jakun tietoiseksi sukupuolten stereotypioista, joita hän on pyrkinyt koko työuransa ajan kyseenalaistamaan ja murtamaan.

Päästyään ylioppilaaksi Ritva Jakku-Sihvonen ryhtyi opiskelemaan kasvatustieteitä. Koko opintojensa ajan häntä ihmetytti se, että kasvatustieteellinen tutkimus keskittyi pääosin vain koululaitokseen. Kriittisyys johti siihen, että hän teki oman väitöskirjatutkimuksensa vanhempainkasvatuksesta, jota Suomessa ei ollut tutkittu.

Kuvaavaa tuon ajan tutkimusorientaatioille oli se, että väitöstilaisuudessa Helsingin yliopistossa marraskuussa 1982 vastaväittäjä totesi väitöstutkimuksen olevan tieteellisessä katsannossa hyvä, mutta aiheenvalintaa hän moitti. Vastaväittäjän mielestä olisi ollut tärkeämpää tutkia perheenäitien ammattikoulujen perustamista kuin vanhempien kasvatustietoisuutta! Vanhakantaisen vastaväittäjän asenne herätti suurta hämmästystä yleisössä ja monissa hänen kollegoissaankin.

Aiheen yhteiskunnallinen merkittävyys ymmärrettiin laajasti etenkin sosiaalityön ja terveydenhuollon piirissä työskennelleiden keskuudessa. Vanhempien kasvatustietoisuutta koskevia luentopyyntöjä ja etenkin isien kasvatukseen osallistumisen tärkeyttä painottavia luentopyyntöjä hallinnon, kansalaisopistoihin ja järjestöjen koulutustilaisuuksiin sateli väitöksen jälkeen runsaasti.

Työura koulutuksen parissa

Ritva Jakku-Sihvonen työskenteli vuodesta 1978 kymmenen vuotta Valtio koulutuskeskuksessa henkilöstön kehittämisen parissa, joka oli tuohon aikaan nouseva aikuiskasvatuksen alue. Aluksi tutkimus- ja kehittämistoiminta painottui aikuisdidaktiikkaan, johon liittyvät kokeilut tarjosivat tilaisuuden valita kokeilujen sisältöalueiksi mm. sukupuolten tasa-arvoon liittyviä teemoja.

Siirryttyään toimistopäällikön tehtäviin hän valmisteli kaikille valtionhallintoon johtamistehtäviin nimitetyille tarkoitetun opetuskokonaisuuden ”Nainen hallinnossa”, josta tuli suosittuosa johtamiskoulutusta. Opetuspakettiin liittyi luentomateriaalia ja laajaan haastattelututkimukseen perustuva opetusvideo. Videolla naisjohtajat kertoivat kokemuksiaan lasikatosta ja omista tavoistaan selvitä miesvaltaisessa valtionhallinnossa.

Valtion koulutuskeskuksesta (myöhemmin Hallinnon kehittämiskeskus) Ritva Jakku-Sihvonen siirtyi Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen johtajaksi vuosiksi 1988-1991.

Johtamistehtäviensä ohella Ritva Jakku-Sihvonen jatkoi opetustyötään johtamiskoulutuksen alueella teemanaan naisen asema hallinnossa. Siirryttyään Opetushallitukseen aikuiskoulutuslinjan johtajan tehtäviin 1991 hän sai vastuualueekseen opetushallinnon tutkimus- ja kokeilutoiminnan. Samoihin aikoihin hänet nimitettiin Helsingin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan dosentiksi erikoisalueenaan koulutuksen suunnittelu ja Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteelliseen tiedekuntaan aikuiskasvatuksen dosentiksi.

Ritvan Jakku-Sihvosen opetuksessa esimerkkiaineistot olivat useimmiten sukupuolten tasa-arvoon ja naiskysymykseen liittyviä. Tampereen yliopiston assistenttiajoilta ja dosenttiopetuksesta Jyväskylän yliopistossa ja Helsingin yliopistossa monet muistavat hänen innostavat, opiskelijalähtöisyyttä korostaneet opetuskokeilut ja tasa-arvoon liittyneet tutkimushankkeensa. 

Koulutuksen arvioinnin kehittäjä 

Opetushallituksessa koulutuksen uudeksi tehtäväalueeksi määritellyn koulutuksen arvioinnin kehittäminen sisällytettiin Ritva Jakku-Sihvosen toimenkuvaan. Arvioinnin kehittäminen ja arviointitiedon tuottaminen veivät Ritva Jakku-Sihvosen mukaan moniin kansainvälisiin työryhmiin.

Etenkin OECD:n laajan PISA-hankkeen ensimmäisessä johtoryhmässä toimiminen tarjosi mahdollisuuden vaikuttaa siihen, että tyttöjen ja poikien koulusaavutuksien vertailutiedon tuottaminen suunnattiin niin, että tietoa voidaan käyttää myös tasa-arvoa painottaviin koulutuksen kehittämistarpeisiin.

Kansainvälisissä yhteistyöryhmissä hänen asiantuntemuksensa koulutuksen arvioinnin ja koulutuksen tasa-arvon kehittämisen alueella noteerattiin laajasti. Hänestä tuli suosittu esitelmöitsijä ja konsultoija monissa teemoihin liittyvissä kansainvälisissä seminaareissa ja kehittämishankkeissa. Laajimpia konsultointitehtäviä oli muun muassa itsenäistyneen Viron, Palestiinan ja Nepalin koululaitosten kehittämisessä.

Kotimaassa Ritva Jakku-Sihvonen kantoi suuren vastuun perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arviointitiedon tuottamisesta ja käyttämisestä koulutuksen kehittämiseen. Alusta saakka arviointitiedon tuottaminen painottui niin, että myös sukupuolten tasa-arvokysymykset nousivat esille. Jo ensimmäisessä peruskoulun kokonaisarvioinnissa kävi ilmi., että koulussa on tyttöjä alistavia ja vähätteleviä käytänteitä.

Raporttiluonnosta Opetushallituksen johtoryhmässä käsiteltäessä oli miesääniä, jotka halusivat pehmentää raportin sanamuotoja ja poistaa eräitä tyttöjen ongelmia koskevia kohtia kokonaan. Tuolloin Ritva Jakku-Sihvonen ilmoitti napakasti, että jos johtoryhmä puuttuu raportin sisältöön, hän sanoutuu irti virastaan, ja eron syyt voidaan lukea päivälehdistä! Niinpä raportti julkaistiin luonnostekstin mukaisena.

Ritva Jakku-Sihvonen on myös kirjoittanut Opetushallituksen julkaiseman arviointitoiminnan historiikin ”Arviointia akanvirrassa”, jossa hän kuvaa niitä monia valtaan ja arvioinnin eettisiin kysymyksiä kamppailuja, joita hallinnon kulisseissa on käyty. 

Mukana monissa kehittämishankkeissa 

Työura valtionhallinnossa kesti 40 vuotta ja sisälsi paljon työryhmiä ja erilaisten hankkeiden johtoryhmiä. Tasa-arvon kannalta yhtenä tehtävänään Ritva Jakku-Sihvonen pitää Yleisen kielitutkinnon käynnistämiseen johtaneen työryhmän johtamista. Yleinen kielitutkinto valmisteltiin niin, että se tarjoaa kielitaidon hankkimistavasta riippumattoman mahdollisuuden kenelle tahansa osoittaa kielitaitonsa kansallisessa tutkinnossa, josta saa taitotasoperustaisen todistuksen. Tutkinto on tarjonnut monille, etenkin monille vailla akateemista tutkintoa oleville naisille, mahdollisuuden osoittaa kielitaitonsa ja saada siitä todistus.

Eläkeiän kynnyksellä Ritva Jakku-Sihvonen sai johdettavakseen erityisen mieluisan toimikunnan, kun hänet kutsuttiin puheenjohtajaksi Tasa-arvoasian neuvottelukunnan koulutustoimikuntaan pääministeri Kataisen hallituskaudeksi 2009–2013.

Toimikunta teki aloitteen tasa-arvosuunnitelman saamiseksi pakolliseksi peruskouluihin ja varhaiskasvatukseen ja otti voimakkaasti kantaa tasa-arvokasvatuksen edistämiseksi opetussuunnitelman perusteissa. Peruskoulun osalta päästiin toivottuun tulokseen: Opetussuunnitelman perusteisiin 2016 tuli selkeitä sukupuolten tasa-arvon edistämisvelvoitteita ja lainmuutoksella peruskoulut on velvoitettu tekemään tasa-arvosuunnitelma.

Päivähoito-oikeutta kaikille lapsille vaatineen kansanliikkeen aktivisti Lapsen oikeus hoitopaikkaan -kansalaisliike käynnistyi 1980-luvun alussa ja johti lopulta Kansalaisliikkeen vaatiman päivähoitolain voimaantuloon vuoden 1990 alussa.

Kansalaistoimikunta ”Lapsen oikeus hoitopaikkaan” – koskeva perustamispäätös syntyi Suomen Akatemian Tampereella järjestämän seminaarin helsinkiläisten osanottajien ideoimana. Junassa vierekkäin istuneet aktiiviset naiset ryhtyivät ideoimaan kansalaisvaikuttamisen uusia muotoja.

Lapsen oikeus hoitopaikkaan -kansalaistoimikunnan ideointi tuotti aloitteen, joka puhelinsoittokierroksen perusteella kokosi nopeasti innostuneita kannattajia etenkin tutkijakunnasta. Mukaan lähtivät myös asiantuntijat Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja Lastensuojelun keskusliitosta sekä kansanedustajat Eeva-Maija Pukkio (Kok), Pirjo Antvuori (Kok), jotka innostivat mukaan myös muiden puolueiden kansanedustajia ja muita poliittisia vaikuttajia. Ritva Jakku-Sihvonen toimi päivähoitoa kaikille lapsille vaatineen kansalaisliikkeen varapuheenjohtajana.

Kansalaistoimikunta keräsi asian puolesta suuren suosion saavuttaneen nimilistan, joka luovutettiin näkyvästi Eduskunnassa valtiovarainministeri Ahti Pekkalalle (kesk). Tiedotusvälineet tukivat kansalaistoimikunnan työtä aktiivisesti. Eduskunnassa päivähoitoasia sai aktiivista kannatusta, ja uusi päivähoitolaki saatiin 1990-luvulla.

Päivähoitolain valmistuttua Ritva Jakku-Sihvonen osallistui Opetushallituksen edustajana lastentarhanopettajakoulutuksen kehittämistä koskevaan työryhmään, jonka tarmokkaiden ponnistelujen ansiosta koulutus siirrettiin 1990-luvulla yliopistojen tehtäväksi.

Lastentarhanopettajakoulutuksen yliopistoon siirtämistä esittäneen ja valmistelleen työryhmän työn aikana Ritva Jakku-Sihvonen painotti kannanotoissaan varhaiskasvatuksen laadun tutkimusperustaisen kehittämisen tarvetta, jotta myös varhaiskasvatus ja esiopetus palvelisivat koulutuksen tasa-arvon edistämistä.

Ritva Jakku-Sihvonen jäi eläkkeelle Opetushallituksesta Oppimistulosten arviointiyksikön päällikkönä toimineen tutkimusprofessorin virasta syksyllä 2013. Kaikissa virkatehtävissään Jakku-Sihvonen piti tärkeänä kansalaisten tasa-arvoa sukupuolesta, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Tasavallan presidentti on myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.luokan kunniamerkin.