Martta Koljonen - Pihtiputaalta Broadwaylle

Newyorkilaisen Barbizon Plaza -hotellin aulassa 1930-luvun alkupuolella taiteilija Frida Kahlo kivahtaa kipakasti snobeille hissipojille, jotka lukevat asiakkaista päältä ovatko he ”rikkaita vai köyhiä”. Hotelliin ei oikeasti vähempiosaisilla ollut edes pääsyä – ainakaan paraatiovesta. Barbizon Plaza oli vuonna 1930 kohonnut lähes pilvenpiirtäjä korkeuksiin taiteilijoille tarkoitetuksi asuinpaikaksi. Siinä oli 1400 huonetta, konserttisali, näyttämötiloja, äänieristetyt studiot, ateljeita ja muita taiteellisen työhön tarkoitettuja harjoitustiloja. Eräs Barbizon Plazassa asunut kuvankaunis vaaleaverikkö on voinut hiukan hymähtää Kahlolle hissijonossa kertoen että ”olisitpa nähnyt kotipaikkani majatalon tallipojat vesikampauksineen ja kärryrasvalla voideltuine nappaskenkineen”.

Kenet Kahlo mahdollisesti tapasi?

Martta Koljonen muutti Pihtiputaalta kuusitoista kesäisenä 1921 veljensä Arthurin perässä Ohioon. Liekö karannut suureen maailmaan? Koljonen oli syntynyt Pihtiputaalla Pääkkölän talossa 1904 vaikkakin Yhdysvalloissa nuorensikin -monen muun viihdetaiteilijan tapaan – itseään viidellä vuodella aloittaessaan uraansa Broadwayllä 1920-luvun lopussa. Hänen näyttämönimensä oli Martha Mackay, (ja Mackey) . Koljosen hakiessa 1930-luvulla Yhdysvaltojen kansalaisuutta hän samalla virallisti Mackeyn viralliseksi sukunimekseen. Sama nimi oli myös Ohioon jääneellä Artturilla.

Martta Koljonen ei ollut ainoastaan yksi musikaalien tai revyiden lukuisista taustatanssijoista vaan hänestä kirjoitettiin joitakin kertoja yhdysvaltalaisissa lehdissä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Lehtijutut keskittyivät korostamaan Koljosen kauneutta. Otsikoissa luki mm. ”Eräs johtavia amerikkalaisen näyttämön kaunottaria”.

Koljonen muutti New Yorkista 1930-luvulla Los Angelesiin, jossa hän väestörekisteritietojen mukaan elätti itseään ammattiesiintyjänä 1940-luvun alkuun. Ilmaus ”legitimate stage” väestökirjanpidossa viittaa täysammattilaisuuteen.

Koljosen aviomies vuodesta 1942 oli kuuluisa Kennedyjen piiriin kuulunut öljymagnaatti Paul Michael Iogolevitch, joka tunnetaan usein nimellä Capton Michael Paul. Hän toimi aviomiehensä assistenttina matkustaen tämän kanssa toisen maailmansodan jälkeen työmatkoille mm. Etelä-Amerikkaan. Vuoden 1950 väestönkirjanpidossa Martha Paul on vähentänyt iästään kymmenen vuotta.

Martha Mackey kuoli sydänkohtaukseen Los Angelesissa 1958. Hänet on haudattu Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle Glendaleen. Paikallislehdessä ollut uutinen ei huomioi enää Mackeyn aiempaa uraa Broadwaylla ja viihdeteollisuudessa. Hän on enää Capton Michael Paulin vaimo.

Mistä kalifornialaislehti vaikeni 1958?

Martha Mackeyn uraa voi etsiä eri Broadway-tietokannoista. Niiden mukaan hän on ollut mukana mm. George Gershwinin musikaalissa Rosalie (1928) ja revyytuottaja Earl Carrollin aikansa moraalikoodeja koetelleissa ”Vanities” esityksissä.

Broadway–tietokannoissa on kuitenkin yksi puute, ne kertovat vain niiden henkilöiden nimet, jotka ovat olleet kiinnitettyinä tuotannon ensi-illassa. Henkilöstön vaihtuvuus on ollut suurta esitysten useidenkin kuukausien elinkaarten aikana. Marthan nimeä ei esim. löydy ”Earl Carroll’s Sketch Bookin” tiedoista vuodelta 1929. Hän on kuitenkin liittynyt lehtiuutisten mukaan revyyseen palattuaan Pariisista. Koljonen oli Pariisissa tuolloin useita kuukausia – juuri samana legendaariseksi muuttuneena kesänä jolloin valon kaupungissa vietti aikaansa James Joycen lisäksi lukuisia amerikkalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Kanadalaiskirjailija Morley Callaghan on kuvannut tapahtumia dokumentaarisessa teoksessa ”That Summer in Paris”. Olisi kiinnostavaa saada selville oliko Koljosella tuolloin Pariisissa kiinnitys johonkin musiikkiteatteriin tai revyyseen? ”Earl Carroll’s Sketch Bookista” on Youtubessa lyhyt aikalaisnäyte vuodelta 1930 ja voi hyvin olettaa että Martta Koljonen on yksi filmillä esiintyvistä tanssijoista.

Earl Carroll liittynee Koljosen elämään Los Angelesissa. Carroll perusti 1938 Sunset Boulevardille nimeään kantaneen teatterin. Se oli vuosia ”se” paikka, jonne ”kuka kukin on” kokoontui Hollywoodissa viettämään iltojaan. Koska Carrollilla ja Koljosella oli jo vuosien yhteistyö New Yorkin ajalta, on todennäköistä, että Martta on ollut Earl Carrolin palkkalistoilla myös Hollywoodissa.

Martasta on matkustusmerkintä loppukesältä 1938, jolloin hän on palannut Suomesta laivalla Yhdysvaltoihin. Onko hän mahdollisesti viettänyt kesän Suomessa? Vieläkö voisi löytyä sukulaisia, jotka muistavat lapsuudesta Amerikan tädin vierailun? Matkustustietojen mukaan Martta on reissannut New Jerseysta kotoisin olevan Justine Antheilin kanssa. Justinen veljistä George oli maineikas säveltäjä George Antheil. Henry Antheil taasen Helsinkiin akkreditoitu lähetystövirkailija, joka kuoli 1940 matkustajakone Kalevan alasampumisessa Viron rannikolla. Martan Kanadassa asunut veli Jalmari Maki menehtyi tammikuussa 1940 lento-onnettomuudessa pyrkiessään liittymään amerikansuomalaisten Talvisotaan kokoamaan legioonaan.

Martta Koljosta ei jälkimaailma enää juuri tunne edes sukunimellä Mackey tai Paul . Välimatka Pihtiputaalta Broadwaylle on vuosikymmenten kuluessa pidentynyt. Koljosen uran ”merkittävyyden” arviointi vaatisi tarkempia arkistotutkimuksia Yhdysvalloissa. Häntä ei voine kutsua Taina Elgin tapaan ”Broadway-tähdeksi” mutta Koljonen nousi kuitenkin satojen ammattitanssijoiden ja tuhansien ammattiin pyrkivien joukosta hetkeksi lehtijulkisuuden valokeilaan. Hänestä on lyhyt maininta”Vintage Venus – Beauty in classic Hollywood!” blogissa. Jospa tuo blogin otsikko ja tämän artikkelin kuvitus vastaa kysymykseen miksi.