Ruth Wegelius - Auroran sairaalan ylilääkäri, professori

Lastenlääkäri ja Helsingin yliopiston lastentautiopin dosentti Ruth Wegelius oli veritautien eli hematologian asiantuntija. Hän toi Yhdysvalloista 1940-luvulla uusia välineitä ja lääkettä leukemian hoitoon. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Auroran sairaalassa vuodesta 1954 ja sen lastenosaston ylilääkärinä 1967–1978.

Helsinkiläissyntyinen Ruth Wegelius pääsi ylioppilaaksi 1932 ja aloitti sen jälkeen naisille tuolloin harvinaiset lääketieteen opinnot. Talvi- ja jatkosodan aikana hän työskenteli sekä kenttä- että sotasairaalassa ja toimi myös kunnanlääkärinä maaseudulla. Hän valmistui 1943 lääketieteen lisensiaatiksi, väitteli 1948 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vastasyntyneiden verenkuvan muutoksista ja erikoistui lastentauteihin. Tämän jälkeen hän opiskeli lukuvuoden 1948–1949 Coloradon yliopistossa Yhdysvalloissa ja täydensi tietojaan veritautien diagnoosista ja hoidosta.

Suomeen palatessaan hänellä oli tuliaisinaan Rockefeller-säätiön lahjoittama monokulaarinen mikroskooppi ja Lederlen tehtaan leukemian hoitoon lahjoittamaa uutta lääkettä, aminopteriiniä. Se oli ensimmäinen leukemian hoitoon tarkoitettu solunsalpaajalääke. 1950-luvulla erityyppiset anemiat opittiin luokittelemaan ja hoitamaan muutenkin kuin oireita parantavilla rautalääkkeillä ja maksapitoisella ruoalla.

Ruth Wegelius toimi Helsingin Lastenklinikalla apulaislääkärinä vuodesta 1948 ja sitten apulaisopettajana 1952. Hän hoiti kaikki veritauteja sairastavat lapset. Hän siirtyi 1953 Lastenklinikalta Helsingin kaupungin Marian sairaalan lastenosastolle ja 1956 Auroran sairaalaan lastenosaston apulaisylilääkäriksi. Auroran sairaalan ylilääkäri hän oli vuodesta 1967 eläkkeelle jäämiseensä saakka, vuoteen 1978.

Hänen pitkän uransa aikana lasten akuutin lymfoblastileukemian hoito kehittyi niin, että alun perin täysin toivottomana pidettyyn tautiin sairastuneesta paranee pysyvästi 2000-luvun alussa kolme neljästä.

Oman toimensa ohessa Ruth Wegelius oli lastenlääkärinä useissa lastenhoitolaitoksissa sekä edistämässä lasten terveydenhoitoa myös Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Hänen kaudellaan 1960-luvulla liiton Helsingin yhdistys organisoi oppikoulujen kouluterveydenhoitoa. Ennen peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla kansakoululaisten terveydenhuolto oli organisoitu, mutta yhteiskunta ei mitenkään vastannut yksitoistavuotiaina oppikouluun siirtyvien lasten terveydestä.

Osastolla oli myös kaksi päiväkotia, ja liiton Helsingin piiri aloitti ohjatun perhepäivähoidon kokeilun. Ruth Wegelius näki julkisen päivähoidon palveluna vähävaraisille ja yksinhuoltajaäideille, jotka muuten saattoivat joutua luopumaan lapsistaan. Päivähoito oli tällöin vaihtoehto lastenkodille.

Lääketieteen tutkijoiden joukossa Ruth Wegelius oli naisena yksinäinen, mutta hän haki seuraa ja toimi aktiivisesti Suomen Akateemisten Naisten liitossa. Suomen Naislääkärien yhdistyksestä hän kehitti ammatillisen verkoston, jossa ylläpidettiin naislääkärien ammattitaitoa.

Lisäksi hän seurasi alansa kansainvälistä kehitystä, ylläpiti pysyviä kontakteja New Yorkiin Memorial Sloan Kettering Cancer Centeriin ja kävi Institute Gustave Roussyn järjestämillä lasten leukemia- ja lymfoomakursseilla Ranskassa. Hän oli mukana myös perustettaessa 1981 pohjoismaista yhdistystä Nordisk Förening för Pediatrisk Hematologi och Onkologi (NOPHO).

Suomessa Ruth Wegelius oli lasten leukemiaryhmän, sittemmin Suomen lastenhematologian ja -onkologian yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, sittemmin kunniajäsen ja kunniapuheenjohtaja. Hän toimi myös Suomen lastenlääkäriyhdistyksessä ja Suomen hematologiyhdistyksessä. Hänen aktiivinen yhdistystoimintansa jatkui pitkälle eläkeikään, ja konferenssimatkat lähes 80-vuotiaaksi saakka.

Ruth Wegeliukselle myönnettiin professorin arvo 1975.