Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Oulussa. Kansakoulua kävin sota-aikana. Oulua pommitettiin ja koulut suljettiin ajoittain. Kävinkin osan kansakoulusta Lumijoella.

Neljännen luokan jälkeen aloitin opiskelun 9-vuotisessa tyttölyseossa eli Oulun Tipalassa.

Koulu taisi olla vaativa, ensimmäisellä luokalla oli kaksi suurta rinnakkaisluokkaa, viidennellä enää yksi luokka. Yhdeksännellä luokalla meitä oli 20, joista kukaan ei reputtanut.

Opiskelin 5 vuotta Turun yliopistossa saksaa, englantia ja kirjallisuutta. Ylipisto oli hyvin pieni. Pohjalaisessa osakunnassa oli helppo tutustua muidenkin aineiden opiskelijoihin. Ei ollut vielä opiskelija-asuntoloita. Asuin kaikkiaan kolmessa eri perheessä alivuokralaisena. Varsinkin viimeisestä perheestä on jäänyt mukavat muistot. Minun ei tarvinnut maksaa vuokraa. Tiskasin astiat ja joskus olin perheen pienen pojan seurana.

Ulkomaalaisia varten järjestetyt kielikurssit houkuttelivat Saksaan lähes joka kesä. Tutuiksi tulivat mm. Länsi-Berliini, Bonn ja Hampuri.

Pitkä työura alkoi Tammerkosken tyttölyseossa

Ensimmäinen työpaikka saksan opettajana löytyi kouluhallituksen avustuksella Tampereelta, Tammerkosken tyttölyseosta. Seuraavan vuoden sain viettää Oulussa auskultoiden. Sinne oli juuri saatu normaalilyseo. Näin pätevöityneenä lähdin Vetelin yhteiskouluun. Viihdyin hyvin maaseudun rauhassa. Englannin opettajan kanssa asuimme suuren maatalon vinttikamareissa. Matka Ouluun linja-autolla ja junalla oli kuitenkin hankalaa. Niinpä siirryin Tammerkosken tyttölyseoon vuonna 1962.

Tyttölyseossa toimin muutaman vuoden myös raittiusseuran kuraattorina.

Kun sinne perustettiin vuonna 1971 iltalinja, minusta tuli sen apulaisrehtori. Se merkitsi sekä päivä- että iltatöitä. Aikuisten kanssa työskentely oli kuitenkin antoisaa.

Kun tyttö- ja poikakoulut yhdistettiin vuonna 1974, iltalinjalla oli jo niin paljon opiskelijoita, että sille voitiin valita päätoiminen rehtori. Niinpä saatoin palata alkuperäiseen työhöni päiväkoulun lehtoriksi.

Vuosina 1982–1990 olin päiväkoulun apulaisrehtorina ja kaksi kertaa vt. rehtorina 1984–85 ja syyslukukauden aikana 1990. Viimeiset kuusi vuotta halusin kuitenkin keskittyä pelkästään opettamiseen. Opettajana toimin kaiken kaikkiaan 37 vuotta.

Elämään on toki mahtunut muutakin kuin vain koulu

Unicef tuli tutuksi Kemin ensimmäisten lumilinnojen yhteydessä. Vuosien myötä olen valmistanut kymmeniä nukkeja myyntiin Unicefin hyväksi.

Olen ollut vuonna 2000 perusteltu Kemin kulttuuri- ja tiedesäätiön valtuuskunnan jäsen säätiön perustamisesta lähtien.

Eniten vapaa-aikaa olen käyttänyt matkaoppaana toimimiseen. Kemin työväenopisto järjesti ensimmäisen matkailuoppaan kurssi 1979–1980. Oppaana toimin peräti 30 vuotta.

Silloin oppi paljon niin Kemistä, kuin naapurikunnistakin. Saimme koulutuksen jäänmurtaja Sammon, jalokivigallerian ja monen muun kohteen oppaaksi. Kun laiva toi kesällä saksalaisia Ajokseen, retket suuntautuivat useimmin Rovaniemelle. Kielitaitoaankin pystyi siis ylläpitämään. Ja opiskeltavaakin riitti, sillä tietojen piti olla aina ajan tasalla.

Vuodesta 2010 lähtien harrastukseksi ovat riittäneet muutamien senioriyhdistysten tilaisuudet ja retket.

Kirjoitti toukokuussa 2014 Terttu Soinila