“Eniten minua ilahduttavat ne yli 400 000 naista jäsenjärjestöissämme. He tekevät upeaa talkootyötä paremman huomisen puolesta. Suomi ei pärjäisi päivääkään ilman naisten työpanosta.”

Näin vastaa ministeri Sirkka-Liisa Anttila kysymykseen, mikä Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajaa on viime aikoina ilahduttanut. Haastattelupäivä on historiallinen: valtioneuvosto antoi selonteon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, ensimmäisen sataan vuoteen.

Niinpä on luontevaa aloittaa keskustelu tasa-arvosta, josta on hiottu peistä naisasiajärjestöissä lähes 130 ja eduskunnassakin jo yli sata vuotta. Ilman naisten sitkeää ponnistelua Suomi ei sijoittuisi kansainvälisessä tasa-arvovertailussa, Global Gender Gap Indexissä, maailman kärkikaartiin eli kolmannelle sijalle Sveitsin ja Norjan jälkeen. Sirkka-Liisa Anttila toteaakin, että ilman naisjärjestöjä Suomen naisilla ei olisi näin vahvaa asemaa poliittisessa päätöksenteossa.

”Meillä ei olisi perhevapaita, tasa-arvolakia eikä naisia näin paljon työelämässä.”

Se on saavutus, joka ei ole sattuma ja josta voimme olla ylpeitä. Silti työtä riittää.

Asenteiden on muututtava

Suomessa naiset ovat onnistuneet erinomaisesti poliittisen vaikuttamisen saralla; ovathan presidentti ja pääministeri naisia, hallituksessa on naisenemmistö ja 200 kansanedustajastakin naisia on 84. Myös valtionyhtiöiden hallituksissa naisten osuus on kasvanut lähelle tavoitetta eli 40 prosenttia.

Yhtä hyvin ei ole talouselämässä, jossa naisia on vähän keskeisissä johtotehtävissä ja hallituspaikoilla. Viimeisten selvitysten mukaan heidän määränsä on jopa vähentynyt. Suunnan pitäisi kääntyä, sillä Suomen elinkeinoelämän huipullakaan ei ole varaa unohtaa naisten osaamista.

”Tämä korjaantuu vain asenteita muuttamalla ja naisten omalla aktiivisuudella”, Sirkka-Liisa Anttila huomauttaa.

Ministeri osuu tässä asian ytimeen. Tutkimusten mukaan nainen pyytää palkankorotusta vasta neljäntenä tai viidentenä työssäolovuotenaan, kun miehet haluavat lisää liksaa jo toisena. Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ongelma. Samasta työstä sama palkka saman työnantajan palveluksessa vaatii edelleen ponnisteluja. Tässä naisjärjestöille riittää työsarkaa.

Naisasiat agendalle!

Oikeudenmukaisen palkkauksen ja naisten johtotehtäviin etenemisen lisäksi tärkeimpiä naisjärjestöjen ajamia asioita ovat työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen ja tasa-arvoajattelun valtavirtaistaminen eli sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen kaikessa päätöksenteossa.

Tulevaisuudessa myös hoivan järjestäminen nousee Sirkka-Liisa Anttilan mukaan tärkeäksi, sillä hoiva – niin lasten kuin vanhustenkin – ei voi olla vain naisten vastuulla. Nämä ns. pehmeät arvot eivät kuitenkaan saa tarpeeksi palsta- eivätkä puhetilaa. Julkisuudesta kilpaillaan ´verisesti´, eivätkä tässä kisassa naisille tärkeät asiat ole ykkössijalla. Kynnys päästä naisasioissa medioitten agendalle vaatii taitoa ja ajankohtaisuutta. Tosin asioihin voi vaikuttaa muutenkin kuin median kautta.

”Valtion hallinnossa on meneillään useita sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen liittyviä arviointi- ja kehittämishankkeita. Seuraamme aktiivisesti niiden edistymistä, annamme lausuntoja ja tiedotamme niistä jäsenjärjestöillemme”, järjestöjen ykkösnainen kertoo vaikuttamiskeinoista ja -kohteista.

Yhteistyön voimaa

Vaikuttamismahdollisuudet eivät ole vähäiset, sillä tyttäriä Naisjärjestöjen Keskusliitolla on 62 ja niissä yli 400 000 naista. Tuskinpa Aleksandra Gripenberg arvasi vuonna 1911 keskusliittoa Suomen naisille perustaessaan, että seitsemän järjestön ja muutaman tuhannen naisen yhteisö olisi sadan vuoden päästä lähes puolen miljoonan naisen mahtiverkosto. Yhteistyön voima onkin Sirkka-Liisa Anttilan mukaan poikkeuksellisen vahvaa naisjärjestöissä.

Naisjärjestön Keskusliitto täytti sata vuotta vuonna 2011 ja järjesti sen kunniaksi tapahtumia eri puolille maata. Pääpaikka oli Helsinki ja sen Sederholmin talon juhlanäyttely Naisten Huoneet, joka avautui maaliskuussa kansainvälisenä naisten päivänä.

Ministeri ja kansanedustaja

Sirkka-Liisa Anttila on ollut vuodesta 1967 lähtien naimisissa maanviljelijä Risto Anttilan kanssa ja he asuvat Forssassa. Heillä on kaksi tytärtä. Koulutukseltaan Sirkka-Liisa Anttila on hallintonotaari. Hän on ollut keskustapuolueen kansanedustaja vuosina 1983–1996 ja Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1996–1999. Hän on ollut maa- ja metsätalousministeri Matti Vanhasen hallituksessa vuosina 2007–2010 ja Mari Kiviniemen hallituksessa 2010–2011. Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja hän on ollut vuosina 2007–2015. Hänen harrastuksiaan ovat lastenlasten kanssa leikkiminen, lenkkeily, lukeminen ja käsityöt.