Kanslisti Bärtta Rainio (1873-1940) ohjasi vuosikymmenet eduskunnan elämänmenoa. Hän kehitti nuoren tasavallan eduskunnan käyttäytymissäännöt ja päätti itsevaltiaasti kanslian toiminnasta. Häntä kunnioitettiin ja pelättiin ylintä johtoa myöten, mutta häntä myös arvostettiin ja häneen luotettiin.

Tyyra Bertha (Bärtta) Linnea Rainio syntyi vuonna 1873 Ylöjärvellä Karl Konrad Casimir Liljestrandin (1826-1889) ja Eleonora Gustava Grönbergin (1830-1904) kahdeksanlapsiseen virkamiesperheeseen. Isä oli ammatiltaan kruununnimismies, joka oli kihlakunnan, myöhemmin nimismiespiirin virkamies, ja joka työskenteli lääninhallituksen alaisuudessa ja kruunuvoudin tai kihlakunnanvoudin alaisena poliisiviranomaisena sekä kihlakunnan yleisenä syyttäjänä.
Vuonna 1895 Bärtta muutti sukunimensä Liljestrandin Rainioksi Suomalaisen virallisen lehden mukaan. Hän kävi Tampereen suomenkielistä tyttökoulua ja työskenteli antikvariaatti Minervassa ja Akateemisen kirjakaupan opetusvälineosaston hoitajana sekä P. E. Svinhufvudin asianajotoimistossa.

Eduskunnan kanslisti

Bärtta Rainio tuli yksikamarisen eduskunnan palvelukseen vuonna 1908 toisilla valtiopäivillä. Ensin hän toimi kanslia-apulaisena, jonka päätehtävät olivat kirjeiden puhtaaksikirjoittaminen sekä ilmoituksien hoitoa. Kokemusta ja taitoa karttui. Vuoden 1910 ylimääräisten valtiopäivien alusta Bärtta aloitti eduskunnan pääkansliassa. Kansliatyö jakaantui sihteerin, notaarin ja kanslistin kesken. Lisäksi oli kansliat pika- ja konekirjoittajille.

Bärttan tehtäviin kuului eduskunnalle jätettyjen aloitteiden ja armahdusesitysten, edustajien eduskuntaesityksien, välikysymyksien jne. lähetys.  Hän oli myös läsnä eduskunnan täysistunnoissa kanslistin roolissa. Valtiovarainvaliokunta myönsi vuonna 1912 matka-apurahan Bärttalle, jotta hän saisi opiskella ja perehtyä eduskuntain kansliatyöhön. Matka suuntautui Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Ranskaan. Bärtta Rainio kirjasi lennokkaalla käsialallaan paksuun kirjaansa kaikki talon tapahtumat ja komenteli kanslian palveluskuntaa.
Bärtta oli kehittänyt eduskunnan käytös-, pukeutumis- ja siisteyssääntöjä. Hän tarkisti palveluskunnan kynnenaluset, tukan pituuden, kenkien kiillon ja housunprässien terävyyden. Miesvahtimestarit pelkäsivät ja jännittivät, kun Bärtan kello kilahti sen merkiksi, että hänellä oli asiaa. Vahtimestarin piti seistä täsmälleen kolmen askeleen etäisyydellä Bärttan työpöydästä ja asennossa.

Millainen Bärtta oli Pentti Lainelan mukaan?

”Hän oli erikoisin, kummallisin ja pelottavin nainen, jonka olen koskaan tavannut”, kertoo Pentti Lainela kirjassaan. Bärtta palkkasi Lainelan eduskuntaan vahtimestariksi ilman esimiestensä mielipidettä.
Eduskunnan ylivahtimestari Pentti Lainelan muistelmat Tasavallan vahtimestari ilmestyi vuonna 1978 Weilin+Göösin kustantamana ja muistelmissaan hän kertoo omasta, nuoren miehen näkökulmasta Bärttasta ihmisenä. Bärtta poltti sikaria, pukeutui miesmäisesti ja asui yhdessä ”Putti” Hilma Liimanin kanssa isossa asunnossa Fredrikinkatu 81:n B-portaassa. Bärtta pukeutui tavallisesti työssään miesten sakettia muistuttavaan takkiin ja hameeseen, valkoiseen puseroon ja suureen mustaan rusettiin. Kotonaan hän käytti pitkiä villaisia alushousuja ja pitkävartisia nauhakenkiä. Lainela kuvaa Bärttaa talon herraksi ja Puttia talon rouvaksi. Näin eduskunnan vahtimestari muistelmissaan.
Mutta Bärttasta on myös aivan toisenlainenkin kuva kuin Lainelan, joka näki kanslistin etupäässä virkamiehenroolissa.

Asuinkumppani ”Putti”

Bärtta Rainio asui Fredrikinkadulla yhdessä suomalaisen tanssitaiteen uranuurtajan, tanssijatar Hilma Sofia Liimanin (1872-1937) kanssa. Hilma ”Putti” oli opiskellut tanssia ympäri Eurooppaa mm. Berliinissä. Bärtta tietysti avusti Hilmaa tanssinäytöksissä ja oli taiteen ja taiteilijoiden kanssa kanssakäymisissä.
Tummaverinen, kansainvälinen ja hoikka Liiman opetti Helsingin hienoimmat piirit tanssimaan tangoa saksalaiseen tapaan. Muotitanssin hän toi Suomeen syksyllä 1913. Hilma oli syntynyt Helsingissä suutarin tyttärenä Robertinkadulla.

Putti esitti Suomen ensimmäisessä toimintaelokuvassa Salainen perintömääräys tanssinumeron. Elokuva oli Asser Pohjanheimon käsikirjoittama mykkäelokuva. Se sai ensi-iltansa 16. helmikuuta 1914 Pohjanheimojen omistamassa Lyyra-teatterissa Helsingissä.  Elokuvan musiikki, muuten ensimmäinen suomalainen sävelletty tango, oli tiettävästi Emil Kaupin säveltämä ja nimeltään Argentiinalainen salonki-Tango.

Relanderin luottohenkilö

Yksi henkilö, nimittäin presidentti Lauri Kristian Relander (1883-1942), presidenttinä kauden 1925-1931, piti Bärttaa luottonaisenaaan ja erinomaisena tietolähteenä sekä luotti hänen arvostelukykyynsä ja mainitsee Bärttan muistiinpanoissaan vuosilta 1925-1927. Olikohan näin, että toisenlaisen totuuden sai kanslistilta kuin puoluetovereilta? Tosin ajatkin olivat levottomat Relanderin aikana, ja olikohan luottomiehetkin hakusessa.

Bärtta Rainiosta on maalattu muotokuva eduskuntaan. Ei siihen lupaa kysytty, Bärtta maalautti sen omatoimisesti taiteilija Eero Snellmanilla vuonna 1939. Taiteilija laskutti kuvasta 2 000 markkaa. Koska eduskunta oli talvisodan takia paossa Kauhajoella, hyväksyi kansliatoimikunta laskun sotakiireiden keskellä ilman sen kummempaa epäröintiä. Eikä haluttu suututtaa Bärttaa, koska maalaus oli jo valmiiksi ripustettu Bärttan työhuoneen seinälle.

Eläkkeelle 67-vuotiaana

Hyvän työmoraalin omaava Bärtta Rainio ei kiirehtinyt eläkkeelle lähtemistä, vaikka oli jo sairas eikä kyennyt hoitamaan työtehtäviään. Eduskunnan kansliatoimikunta päätti siirtää hänet eläkkeelle 67-vuotiaana syksyllä 1940. Arvostetulle ja pelätylle virkamiehelle erokirjeen jättäminen kukkien kera ei ollutkaan helppo tehtävä. Eduskunnan puhemies Väinö Hakkila, puhemiehenä 1936-1944, sai asian hoitaakseen. Ei uskaltanut puhemies, siirsi tehtävän varapuhemiehelle. Seuraavaksi sai tehtävän hoitaakseen notaari, sitten kanslian vanhin vahtimestari, joka pelkäsi Bärttaa kuollakseen. Seuraavana oli arvoasteikossa nuorempi vahtimestari ja se, joka vei kirjeen perille, oli kanslian lähettipoika. Kaksi viikkoa myöhemmin Bärtta kuoli.

Bärtta Rainio kuoli vuonna 1940 ja hänet on haudattu perustamaansa sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle.