Hilda Kristiina Madetoja – Naisseminaarin kautta itsenäiseen elämään

Jyväskylään perustettiin ensimmäinen seminaari vuonna 1863. Raahessa seminaari aloitti toimintansa 22.8.1896. Toiminta alkoi neliluokkaisena kansakoulupohjaisena naisseminaarina.

Ensimmäiset kansakoulunopettajat saivat päättötodistuksen vuonna 1900. Valmistuneiden joukossa oli viisi raahelaista.

Merimiehen tytär Hilda Kristiina

”Prokuristi Sofia Madetoja (1877-1927) ja sisarensa kansakoulunopettaja Hilda Kristiina Madetoja (1881-1968) ovat oivallisia esimerkkejä 1800- ja 1900-lukujan vaihteen tyttöjen ja naisten koulutuksen suurenmoisesta muutoksesta ja mahdollisuudesta itsenäiseen elämään säätyyn katsomatta.

Sofia toimi ensin kauppiaana ja sittemmin prokuristina Raahen Osuuskaupassa. Hilda Kristiina valmistui opettajattareksi Raahen seminaarista vuonna 1903.

Tyttöjen vanhemmat ovat merimies Jaakko Madetoja (1847-1922) ja Hilda Gustava (1847-1923).” (Turunen)

Hilda Kristiina syntyi 1.3.1881 Raahessa, Katinhännässä tai ”Kirkonkylässä”, joksi asukkaat halusivat kutsua kaupunginosaansa. Hän oli perheen viidestä lapsesta toiseksi nuorimmainen. Alkeiskoulun jälkeen hän siirtyi Raahen seminaariin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi. Koulutus tuotti tulosta, eikä Hildan tarvinnut olla työttömänä, sillä jo samana kesänä 1903 hän sai paikan Haapaveden kunnan kansakoulun v.t. opettajana.

Neljä vuosikymmentä opettajana Kälviällä

Seuraavana vuonna huhtikuussa 1904 Kälviän kirkonkylän koulun johtokunta päätti valita väliaikaiseksi opettajaksi naisopettajattaren, Hilda Kristiina Madetojan. ”Palkka 250 mk rahassa, vapaa asunto koulussa, kyökki ja 2 kamaria, sekä tarpeelliset ulkohuoneet ynnä vapaa öljyvalo ja lämpö sekä pieni pelto koulun tonttimaalta. Opettaja vastasi myös poikien käsityöopetuksesta.” Vuonna 1905 Hildan työsuhdetta jatkettiin yhdellä vuodella.

5.5.1906 Koulun molemmat opettajan virat julistettiin avonaiseksi kaksinkertaisella ilmoituksella Suomen Virallisessa Lehdessä, Uudessa Suomettaressa ja Kokkolassa seuraavilla ja ennen tehdyillä ehdoilla: Miesopettaja (joka samalla oli koulun johtaja) ja myös apuopettajan virka. Johtokunta antoi Hilda Madetojalle todistuksen viranhakua varten.

15.6.1906 Johtajaopettajaksi valittiin Matti Karhulahti ja yksimielisesti apuopettajan virkaan Hilda Kristiina Madetoja. Kahden vuoden ”koetusvuosien” jälkeen virat vahvistettiin.

Vuonna 1910 Hilda sai kasvatusopillisen stipendin 150 markkaa Koulutoimen Ylihallitukselta. Hänen tuli seurata opetusta seminaarissa ja muiden paikkakuntain kouluissa vähintään neljän viikon ajan.

12.6.1946 Koulun johtokunta puolsi Madetojan vapautusta opettajantoimesta 1.8.1946. Hilda pääsi eläkkeelle. Hän vietti eläkevuotensa lapsuudenkodissaan, Kirkkokatu 3:ssa, Raahessa. 

Yhdistysaktiivi Kälviällä

Hilda oli Kälviän-vuosinaan aktiivisesti mukana monissa yhdistyksissä. Hän osallistui Keski-Pohjanmaan Opettajayhdistyksen toimintaan aktiivisesti useita vuosia. Kun Kälviälle perustettiin Kälviän opettajayhdistys vuonna 1929, Hilda oli paikalla vaikuttamassa asioihin ja osallistui monin tavoin yhdistyksen toimintaan.

Hän kuului kunnan lainakirjaston johtokuntaan vuosian ajan. Hänet valittiin raittiusseura Tenhon hallituksen jäseneksi vuonna 1915 ja hän osallistui vuodesta toiseen tarmokkaasti raittiusseuran toimintaan. Vuonna 1919 Suomeen saatiin Amerikasta vaateavustuspaketteja. Vaateavustuksia jaettaessa etusijalle päätettiin asettaa kansakoululapset ja Hildalle avautui paikka asiaa hoitavassa toimikunnassa.

Helmikuussa 1920 Hilda sai paikan Kälviän suojeluskunnan lippukomiteassa. Seuraavana vuonna 1921 hän oli yksi suojeluskunnan ja naisjärjestön valitsemista toimihenkilöistä Kälviän sankaripatsaan paljastusjuhlia varten kootussa toimikunnassa.  

Hildalla riitti tarmoa osallistua myös Kälviän Lotta Svärdin toimintaan. Hän toimi sihteerinä ainakin vuosista 1919-1920 lähtien ja tuli valituksi johtokuntaan ja rahastonhoitajaksi vuonna 1928.

Hilda valittiin vuonna 1925 Kälviän Säästöpankin tilintarkastajaksi, jonka jälkeen hän vaikutti säästöpankin isännistössä useita vuosia. Vuonna 1925 Keski-Pohjanmaalle perustettiin useita Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoja, yksi niistä Kälviälle, ja Hilda sai paikan johtokunnassa.

Pitkä koulupäivä

”Pitkä koulupäivä” -tarina on Kälviällä kerätystä ”Koulumuistoja”-kirjasesta. Kälviällä liikkui huhu, että Hildalla ja Kirkonkylän koulun opettaja Karhulahdella olisi ollut ”vispilänkauppaa” niin kuin tarinassakin kerrotaan.

”Vieläkin minua askarruttaa eräs pitkäksi muodostunut koulupäivä. Mikä oli homman syy. – Opettajamme oli Hilda Madetoja, hän asui koulun yläkerrassa, alakerrassa asui opettaja Matti Karhulahti. Molemmat sinkkuja, kuten nykyään sanotaan.

Meillä oli sinä päivänä läksyä katekismuksesta, joka piti osata aina ulkoa. Edellisiltana oli lasketeltu Ilolan mäessä myöhään. Ei sitä enää jaksanut läksyjä lukea, kun uni tuli.

Tästä oli seuraus, että Hilda-opettaja jätti meidät kolme tyttöä laiskalle. Kyllä silloin katekismus tuli luettua tarkkaan, että osaan sen vieläkin ulkoa. – Olimme siellä jo pari tuntia istuneet ja lukeneet. Opettajaa ei kuulunut eikä näkynyt. – Kova nälkä ja pissahätäkin vaivasi, sillä vessat olivat ulkona. Yhteistuumin päätimme karata. En muista menimmekö ovesta vai ikkunasta. Jonkinlainen hätävale oli sepitettävä kotona. Emme uskaltaneet kenellekään puhua koko asiasta. Yllätyimme kun ei opettajakaan seuraavana päivänä hiiskunut sanakaan eilisestä.

Olen nyt jälkeenpäin miettinyt tätä salaksi jäänyttä tapausta. Huhuna olen kuullut, että opettajilla olisi ollut jotain vispilänkauppaa välissään. Olisiko sittenkin asia näin, että Hilda olisi kutsunut Matin iltapäiväkahville ja unohtanut meidät kokonaan. Siihen aikaanhan ei mitkään Iltasanomat ilmestyneet, ainoastaan huhut kiersivät ja niillähän on aina tapana paisua ja muuttuakin joskus. Oliskohan tämäkin huhu vai arvoitus, jonka olen joskus kuullut. Isä pieni poikamies ja pojallakin jo akka. Nimimerkki: Koivikon tyttönen” 

Hilda 50 vuotta

Hildan 50-vuotispäivä ei jäänyt huomaamatta Kälviällä. Kokkola lehti kirjoitti 3.3.1931 muun muassa: ”Lähes kolmekymmentä vuotta paikkakunnalla olleen reippaan, iloisen ja vieraanvaraisen opettajattaren luokse kerääntyikin hänen juhlapäivänään lukuisa entisten ja nykyisten oppilaitten sekä ystävien joukko osoittamaan tuntemaansa syvää kiitollisuutta tunnolliselle ja pidetylle opettajalle että uskolliselle ystävälle.”

Hildan monipuolisesta osallistumisesta Kälviän elämään kertoo onnittelijoiden joukko: Kälviän opettajayhdistys, Kälviän lotat ja Kansakoulun johtokunta. Illalla kertyi päivänsankarin kotiin runsas joukko ystäviä.

Raahen Seutu kirjoitti 28.2.1931

”Hilda Madetoja eli Ojan-Iina on Raahen tyttäriä, vieläpä avojalkaisten raahelaisten tyttäriä, ja hänen lapsuus- ja nuoruusmuistonsa liittyvät siihen osaan kaupunkiamme, jota ’Kirkonkyläksi’ kutsutaan. Tällä unohtumattomalla vyöhykkeellä kului Hilda Madetojan lapsuus – täällä saavutti hän perinpohjaiset tiedot  – niin teoreettiset kuin käytännöllisetkin – ’myrkröönä’-leikissä, ’konkalla’-olossa ja löydettyään paljon, paljon ’nelilopposia’ Prusiininkentältä hän siirtyi oppilaaksi Raahen alkeiskouluun, jota ’Sivistyksen skouluksi’ kutsuttiin.

Tämän ihmeellisen seikkailun elettyään hän siirtyi sitten joku vuosi aikaisemmin toimintansa aloittaneeseen seminaariin, oppi urkuharmoonin soiton ihmeellisen taidon ja valmistui opettajattareksi vuonna 1903. Ja niin tuli Hilda Madetojasta opettajatar. Hän yleni säätyyn, jonka yksilöille – feminiinisillekkin – omistetaan useasti nuo murheelliset muistosanat: ’tämän karun ulkokuoren alla sykki lämmin sydän…’ Mutta kuinka onkaan: ajatellessa Hilda Madetojaa opettajana ei voi kuvitellakaan hänen käteensä karttakeppiä ja vielä vaikeampaa on ajatella ’könistelemistä ja ruoskaa’… Sillä ensinnäkin: Ojan-Iina oli Kirkonkylän vallattomien poikaviikareitten parissa kasvatettu, hän ymmärsi poikia ja toiseksi: hän oli perinyt hilpeän, välittömän luonteen ja hyvä sydämen ja kaavamaisuuksista vapaan olemuksen, mitkä herättävät kunnioitusta vallattomimmassakin vekarassa. – riy”

Eläkevuodet Raahessa Madetojan suvun parissa

Kun Hilda pääsi opettajan virasta eläkkeelle vuonna 1946, Kälviän koulu lahjoitti hänelle läksiäislahjana Kälviän koulua esittävän taulun, jonka oli maalannut Mirjam Kinos (1915-2002). Eläkevuosinaan Hilda palasi juurilleen lapsuudenkotiinsa, Kirkkokatu 3:een, Raaheen.

Kirkkokatu 3

-talon rakensi merimies Matti Nevanperä (1805-1865) 1800-luvulla. Talossa oli alkujaan kaksi huonetta. Sitä laajennettiin 1900-luvulla kahdella huoneella.  

Merimies Jaakko Madetoja (1847-1922) riijusteli ja lopulta solmi avioliiton Nevanperän tyttären Hilda Gustavan kanssa (1847-1923) kanssa. Hän asettui asumaan taloon ”kotivävynä”. Järjestely oli mitä toimivin kaikkien kannalta. Purjelaivakauden merimiesten työmatkat kestivät kolmekin vuotta yhteen menoon, joten Hilda Gustavan oli turvallista asua lasten kanssa kotitalossa.

Jaakko ja Hilda Gustava saivat viisi lasta: pojat Matti August (1874-1936), Karl Jakob (1879-1975) ja Lennart Aleksander (1886-1960) sekä tytöt Maria Sofia (1877-1927) ja Hilda Kristiina (1881-1968).

Jaakon ja Hilda Gustavan kuoleman jälkeen perikunta piti talossa vuokralaisia, koska kaikki lapset olivat muuttaneet pois Raahesta.

Vuonna 1946 Hilda Kristiina otti talon käyttöönsä. Talo siirtyi aikoinaan kokonaan hänen omistukseensa. Hän oli jo aika iäkäs ja tunsi tarvitsevansa ”talonmiehen” huolehtimaan kiinteistöstä. Niinpä hän kutsui Oulusta luokseen asumaan veljensä Lennart Aleksanderin pojan, Veijon (s.1925). Hilda asui peräkamarissa, yhteiselo sujui hyvin.

Vuonna 1953 Veijo solmi avioliiton Annelin (s. 1935) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Matin ja Heikin. Kun vanhemmat olivat töissä, Hilda katsoi poikien perään. Suursiivous- ja pyykkipäivinä Hilda vei pojat ulos leikkimään. ”Hyvin me pärjättiin. Hilda oli jo iäkäs ja hoiti meitä poikia voimiensa mukaan”, muistelee Heikki Madetoja, joka nyt (v. 2024) omistaa Kirkkokatu 3 -kiinteistön.

Seminaarin kuoro kävi salissa laulamassa serenadin Hilda Kristiinalle hänen täyttäessään 85 vuotta. Hän ei ollut naimisissa eikä hänellä ollut lapsia. Hän asui Kirkkokatu 3:ssa kuolemaansa asti. Hänen elämänkaarensa päättyi 27.1.1968. Hänen viimeinen leposijansa on Raahen Haaralassa.