Säveltäjä Ida Moberg on ensimmäisiä suomalaisia naissinfonikkoja. Häntä on myös kutsuttu Suomen ensimmäiseksi naissäveltäjäksi. Säveltäjä Ida Moberg oli tuottoisa, hän sävelsi lähes 100 teosta. Mutta Ida Mobergia ei tunneta, koska hänen teoksiaan ei ole painettu. Sinfonian käsikirjoituskin on yhä edelleen kateissa. 

Lapsuus Helsingissä

Helsingissä syntyneen Ida Georgina Mobergin (1859-1947) vanhemmat olivat soitinrakentaja ja puuseppä Alexander Moberg (1814-1885) ja Anna Helena o.s. Lindqvist (1815-1891). Perhe oli ruotsinkielinen ja heillä oli viisi lasta, joista Ida oli perheen iltatähti. Isä Alexander omisti Helsingissä puusepänverstaan, jossa hän valmisti tilaustuotteita yliopistoon ja kouluihin. Työntekijöitä oli 3-4 ja tämän vuoksi pystyi Alexander Moberg itse keskittymään lähinnä urkuharmonien rakentamiseen.

Perheessä musiikilla oli vahva asema. Idan molemmat siskot lauloivat kuorossa ja molemmat veljet soittivat pianoa. Veljensä Frans Moberg pääsi soittamaan klarinettia Helsingin kaupunginorkesteriin ja se oli hän, joka opetti Idalle pianonsoiton alkeet. 

Ida sai käydä koulua, mikä ei suinkaan ollut itsestään selvä asia 1800-luvun jälkipuoliskolla ja eikä varsinkaan tytöille. Hän kävi Meurmanin valmistavan koulun ja Helsingin Ruotsalaisen tyttökoulun (Fruntimmerskolan), josta hän sai seitsemän vuoden jälkeen päättötodistuksen vuonna 1877. Ida sai toimia säestäjänä koulun hartaushetkissä ja muutenkin pianonsoitto laulun ohella kiinnosti häntä. Hänen omien sanojensa mukaan hänestä ei voinut tulla pianistia liian pienten käsien vuoksi. Yksi hänen opettajistaan oli laulupedagogi ja saksanopettaja sekä naisasialiikkeen aktivisti Anna Blomqvist (1840-1925). Anna Blomqvist johti kuoroja ja sävelsi, oli innostava laulun- ja musiikinopettaja. Hänestä Ida Moberg sai elämänmittaisen mentorin. Isa sai opiskella laulua Maria Collanin opastamana ja pianonsoittoa konserttipianisti Alie Lindbergin johdolla.

Tyttökoulun jälkeen alkoi varsinainen musiikinopiskelu. 

Ystävätär Lotti Foch

Pietarista Suomeen palattuaan vuonna 1883 Ida Moberg asettui asumaan lapsuudenystävänsä tupakkatehtaan perijättären ”Lotti” Aurora Charlotte Kochin (1853-1927) luo. Idan lapsuuden perheen  tilanne nimittäin muuttui isän kuoleman jälkeen. Idan vanhin veli, merikapteeni Alexander Ferdinand Moberg, jäi taloon asumaan ja olisiko ollut niin, että jostain syystä Idalla ei ollut enää mahdollisuutta asua lapsuudenkodissaan. Eräiden lähteiden mukaan veljensä perheessä olisi ollut vain kaksi lasta. Ida muutti joka tapauksessa Lottin luo ja he asuivat yhdessä 43 vuotta aina Lotti Kochin kuolemaan saakka. He matkustelivat yhdessä Euroopassa moneen otteeseen, teosofisissa ja antroposofisissa tapahtumissa sekä hoitamalla terveyttään kylpylöissä. 

Lotti Koch tuki taloudellisesti ja kannusti asuintoveriaan Idaa mm. lähtemällä hänen kanssaan vuonna 1902 opintomatkalle Dresdeniin. Ida oli ollut sairaana ja oli tuolloin heikkokuntoinen, joten yhdessä lähteminen oli luonnollinen ratkaisu. Stipendin turvin Ida opiskeli sävellystä Dresdenin Kuninkaallisessa konservatoriossa ja siellä esitettiin hänen säveltämiä teoksia ja osa sinfoniasta.

Myös kylpylöihin ehdittiin ja nautittiin terveellisistä hoidoista. Tällä matkalla Ida Moberg löysi antroposofian, Rudolf Steinerin vuonna 1913 perustaman teosofisen suunnan. Ida ja Lotti saivat kuulla tohtori Rudolf Steinerin (1861-1925) esitelmiä henkitieteen tutkimusmenetelmistä. Moberg toimi tämän jälkeen sekä koti- että ulkomaisissa teosofisissa ja antroposofissa verkostoissa kotimaassaan jopa monissa johtotehtävissä. 

Ida Moberg sävellystyönsä ohessa toimi myös opetustehtävissä sekä musiikkiopistossa että yksityisopettajana ja työskenteli vuosina 1916–1926 Svenska småskoleseminariet i Helsingfors laulun- ja musiikinopettajana. 

Yksityiselämä sai uuden käänteen, kun Lotti Koch kuoli. Ida Moberg muutti ystävänsä opettaja ja antroposofi Thyra Albrechtin (1875–1959) luokse asumaan. Oliko taloudelliset syyt taustalla, sillä Ida Mobergille ei koskaan myönnetty eläkettä? Onneksi ystävät ja tukijat pitivät huolta hänen taloudellisesta asemastaan ja sävellystyö jatkui aina säveltäjän kuolemaan saakka. Musiikkikriitikko Anna Ingman ja naisasianainen, Naisten ääni -lehden toimittaja ja perustaja Maikki Friberg tukivat Idaa kulkemalla hänen rinnallaan loppuun asti. 

88-vuotias Ida Moberg kuoli kotonaan Etu-Töölössä Helsingissä 2.8.1947. Säveltäjän hautajaisissa soitettiin ainoastaan miessäveltäjien teoksia. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Suomenruotsalaisuus, kansansivistys ja naisasialiike olivat tärkeitä elementtejä Suomen ensimmäisen säveltäjän Ida Mobergin elämässä. 

Musiikinopiskelua myös ulkomailla

Musiikin opiskelu alkoi Helsingin Orkesterikoulussa. Yksinlaulussa häntä opetti laulaja Maria Collan, joka oli säveltäjä ja musiikinopettaja Fredrik Paciuksen tytär, kontrapunktissa säveltäjä ja urkuri Richard Faltin ja sävellyksessä Jean Sibelius. 

Ida Moberg pääsi opiskelemaan laulua ja pianonsoittoa Pietarin Keisarillisen konservatorioon ylimääräisenä oppilaana vuosina 1879-1883. Laulunopettajana oli Elizabeth Zwanziger ja pianonopettajana Friederike Grün-Sandler. 

Pietarin jälkeen musiikinopiskelu jatkui Helsingin Orkesterikoulussa, johon ei siihen aikaan hyväksytty naisia edes oppilaiksi mutta Idan kohdalla tehtiin poikkeus, näin oletetaan. Todennäköistä on, että Ida Moberg on ollut enemmän kiinnostunut Orkesterikoulun laadukkaista teoriatunneista ja sävellysopinnoista kuin soitto- ja laulutunneista. Oletettavaa on myös, että Ida Mobergille tuli laulamiseen liittyviä fyysisiä ongelmia ja siksi hän kolmikymppisenä päätti keskittyä säveltämiseen. 

Musiikin opiskelu jatkui siis ulkomailla. Yhdessä huonokuntoinen Ida ja asuinkumppaninsa ja ystävättärensä Lotti Koch matkustivat Dresdeniin. Opiskelun lomassa he nauttivat kylpylämatkoista. 

Ida Moberg opiskeli sävellystä Dresdenin Kuninkaallisessa konservatoriossa valtion stipendin turvin vuosina 1902-1905 professori Felix Draeseken opastuksella ja orkesterinjohtoa Hermann Kutzschbachin luokalla. Päästötodistukseen on professori Draeseke kirjoittanut Ida Mobergin olleen poikkeuslahjakkuus, jonka sinfonia on täynnä omaperäisyyttä.

Tästä kirjoitti tukijansa, toimittaja Maikki Friberg Naisten äänen tammikuun numerossa 1906 Ida Mobergista seuraavasti: ”Vihdoin kuitenkin valtion antama apuraha vei hänet [Ida] toiveittensa perille ja hän matkusti Dresdeniin, jossa hän opiskeli v. [1902]-1905 mestari Draeseken johdolla ja oli hänen etevimpiä oppilaitaan. Erittäinkin kiitti Draeseke hänen myötäsyntynyttä omintakeisuuttaan niinkuin myöskin hänen säveltämislahjojaan. Näiden vuosien tulos oli usiampi sävellys kuten ouvertyyri, sinfonia, maalaistanssi y.m.”

Säveltäjä oli kiinnostunut myös pedagogiikasta ja improvisaatiosta. Ida Moberg opiskeli improvisaatiota, musiikkipedagogiikkaa ja musiikkiliikuntaa Dalcroze-instituutissa Helleraun puutarhakaupungissa Dresdenin lähellä vuosina 1910-1912 sekä sivupisteessä Berliinissä. Samalla matkalla jatkui opiskelu Rudolf Steinerin henkitieteellisillä luennoilla ja hän opiskeli myös steinerilaista eurytmiaa. Musiikin hahmottaminen kehon liikkeitä myötäillen tuli osa Mobergin musiikillista ajattelua. 

Ida Moberg voitti pitkän uransa aikana muutaman palkinnon Muntra Musikanter -kuoron sävellyskilpailuissa.

Milloin Ida Mobergin ensimmäiset sävellykset ovat syntyneet? Siitä ei ole tutkijoilla varmuutta. Sillä säveltäjä itse ei merkinnyt teoksiinsa aina vuosilukuja. Mutta se tiedetään, että Dresdenissä esitettiin jo teokset Ouverture sekä sinfoniasta osa Andante.

Sävellyskonsertti vuonna 1906

Opinnot Dresdenissä päättyivät ja palattuaan kotimaahansa Ida Moberg järjesti itse oman sävellyskonserttinsa, joka pidettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa 28. helmikuuta 1906 säveltäjän itsensä johtamana. Orkesterina oli Helsingin Filharmoninen orkesteri ja kuorona esiintyi Akademiska sångförening. Ohjelmassa oli myös hänen säveltämänsä sinfonia (1905), uusi suomalainen sinfonia oli tapaus. Sävellyskonsertti avasi tien tuleville naissäveltäjille. Se todisti myös, että Ida Moberg oli ammattisäveltäjä. 

Kuunneltavissa Yle Areenassa: 

Ida Mobergin Marssi viululle ja pianolle – Mirka Malmi & Tiina Karakorpi. https://arenan.yle.fi/poddar/1-73253543