Anna-Liisa Turpeinen on Niittykosken musikaalista sukua Kaustiselta. Hän kulkeutui Raaheen miehen työn mukana. Liityttyään vuonna 1978 Raahen Laulutovereihin, joka on perustettu vuonna 1975, hän on käynyt kuoroharjoituksissa säännöllisesti joka viikko. Hän jää pois vain ihan pakottavasta syystä.
Kaustiselta kotoisin
Anna-Liisa Turpeinen (o.s. Niittykoski) syntyi Kaustisella 2.3.1943. Isä oli ammatiltaan kivityömies. Hän myös viljeli maata ja ajoi hevosella puita metsästä. Äiti hoiti navettatyöt, kodin ja lapset. Niittykosken perheessä oli 11 lasta: 4 lasta isän ensimmäisestä avioliitosta ja 7 lasta Anna-Liisan äidin kanssa.
Anna-Liisa kertoo, ettei kotitalossa ollut sähköjä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Radiota sai kuunnella harvakseltaan, koska akkua piti säästää. Sitä käytiin myllyssä lataamassa. Naapuriin mentiin toisinaan kuuntelemaan radiota.
Lasten työnä oli alkukesästä kerätä ottosia lehmille eli riipiä vasta puhjenneita lehtiä pajuista ja koivuista. Määränä oli kerätä säkillinen, sen jälkeen pääsi uimaan läheiseen puroon. Anna-Liisa oppi lypsämään lehmiä ja tekemään kaikkia maatalon töitä jo pienestä pitäen.
Pyykin pesu oli iso työ: pyykkilaudalla hangattiin pyykit puhtaiksi, keitettiin padassa, huuhdottiin viereisessä purossa ja kuivattiin ulkona tai ullakolla.
”Vanhemmat lauloivat kotona. Meillä laulettiin pääasiassa kansanlauluja ja hengellisiä lauluja”, Anna-Liisa muistelee. Joulukirkossa käynti on jäänyt erityisesti mieleen. Koko perhe lastattiin hevosrekeen ja kirkkoon mentiin neljältä aamulla. ”Meitä istui kirkossa kokonainen penkkirivi. Ja kaikki lauloivat sydämensä pohjasta virsiä.” Kirkossa oli puulämmitys, ja suntio (vehtari) kävi lisäämässä puita myös jumalanpalveluksen aikana. ”Seurasin, kun kaminan raoista pääsi savua kirkkoon.”
Anna-Liisa kävi kansakoulua Kaustisen kirkonkylän koulussa. Koulumatka oli 4 kilometriä ja se oli kuljettava jalan. ”Ei silloin ollut koulukyytejä.” Hän kertoo, ettei kansakoulun koelaulu pelottanut häntä. Kanttorin poika lauloi reippaasti oman koelaulunsa. Se oli hyvä esimerkki ja rohkaisi Anna-Liisaa. Koulussa laulettiin kansanlaulujen lisäksi maakuntalauluja. Anna-Liisa laulaa haastattelijalle esimerkkinä Kaustisen laulun, jonka sanat ovat muistissa edelleenkin.
Hän osallistui kansakoulujen välisiin henkisiin kilpailuihin laulamalla kaksiäänisesti luokkakaverinsa Ulla-Maija Järvelän kanssa laulun Mun kanteleeni kauneimmin. He saivat toisen palkinnon.
Kansanopistoon opiskelemaan ja töihin
Rippikoulun jälkeen 15-vuotiaana Anna-Liisa lähti opiskelemaan Kaustisen evankeliseen kansanopistoon. Hänen isänsä kuoli tuolloin. Anna-Liisa lauloi tuohon aikaan kirkkokuorossa. Äiti kuoli viisi vuotta myöhemmin Anna-Liisan ollessa 19-vuotias.
Kansanopiston jälkeen Anna-Liisa työskenteli serkkunsa huoltoasemalla. Siihen aikaan huoltoaseman työntekijä tankkasi asiakkaiden auton. Huoltoasemalla oli myös varaosamyyntiä ja kahvila. Toisinaan hän leipoi kahvilaan sitruunapullia.
Kun hän tapasi tulevan miehensä Mauri Turpeisen (1921-2003), elämä kuljetti nuoren parin Kokkolaan, jossa he asuivat noin 5 vuotta. Kokkolan-vuosina syntyi tytär. Anna-Liisa työskenteli seurahuoneen ravintolassa vuorotyössä. Mauri, ammatiltaan hitsari, työskenteli matkatöissä. Anna-Liisa sai järjestettyä lastenhoidon niin, että tytär sai olla hoitopaikassa myös öisin.
Raaheen miehen työn perässä
Maurin työn takia perhe muutti Raaheen, kun tytär oli 4-vuotias. Raahessa Anna-Liisa työskenteli ensin ravintola-alalla esimerkiksi kahvila Lissun Messissä. Käytyään vuoden mittaisen päiväkotiapulaisen kurssin Kalajoen kristillisessä kansanopistossa hän kouluttautui Raahessa oppisopimuksella päivähoitajaksi ja työskenteli 15 vuotta, eläkeikään asti, päiväkodissa.
Lauluharrastus oli ollut tauolla vuosien ajan. Laulutaito ei ollut ruostunut ja kotioloissa Anna-Liisa lauleskeli. Kunnes vuonna 1978 Kirsti Pisilä ehdotti hänelle Raahen Laulutovereihin liittymistä.
”Menin työväentalon näyttämölle, jossa Pauli Ylitalo otti minut vastaan. Siitä se lähti”, Anna-Liisa, äänialaltaan sopraano, muistelee kuoroharrastuksen alkua.
Raahen Laulutoverit – Laulu on antanut paljon sisältöä elämään
Kuoroharrastus on antanut Anna-Liisalle paljon. Vuodet ovat vierineet kuin siivillä. Kuoron mukana hän on matkustanut ympäri Suomea, käynyt Ruotsissa ja Virossa. Suomessa kuoroa pyydetään konsertoimaan eri paikkakunnille. Alkuvuosina tapahtunut esiintyminen Turun linnassa on jäänyt Anna-Liisan mieleen, koska yleisössä oli oikeita ”merikarhuja”. Raahessa kuoro konsertoi vuosittain Vappuna. Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalla käydään laulamassa myös Vappuisin.
Kotkan meripäivät ovat olleet Anna-Liisalle mieluisia tapahtumia. Siellä kuoro esitti voittoisan merimieslauluohjelman. ”Kuoron merkittävin saavutus on kansainvälisen merimieslaulufestivaalin voitto Kotkassa 1981. Voittoisa ohjelmisto sisälsi kertomuksen raahelaisten merimiesten elämästä purjelaivakaudella 1800-luvun puolivälissä, jolloin Raahe oli Suomen merkittävin laivanvarustajakaupunki.” (Laulutoverit) ”Kuorolaisia oli niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet linja-autoon, vaan osa ajoi Kotkaan omilla autoilla”, hän kertoo.
Anna-Liisa on ollut mukana kaikissa kuoron huipputapahtumissa, yksi niistä on Aaltoin päällä -elokuvassa vuonna 1982. ”TV-2 ja Raahen Laulutoverit tekivät v. 1982 elokuvan Aaltoin päällä, joka perustui kuoron merimieslauluohjelmistoon. Myöhemmin kuoro on tehnyt Suomen Yleisradiolle useita nauhoituksia mm. kantanauha-arkistoon. YLE:n TV-2 on nauhoittanut Kaj Chydeniuksen Laulutovereille säveltämää musiikkia sekä lauluja Pasi Jääskeläisen laulunäytelmästä Laivan kannella.” (Laulutoverit)
”Me harjoiteltiin elokuvaa varten rannassa ja Suomelan pihassa. Harjoituksia oli paljon, sinne kutsuttiin lyhyellä varoitusajalla.”
Menneisyys, Nykyisyys, Tulevaisuus
Raahen Laulutovereiden nettisivuilta voi lukea: ”Kuoron taiteellisina johtajina ovat toimineet perustamisesta kesään 1992 saakka Pauli Ylitalo ja sen jälkeen Sirje Rätsep. Syksystä 1997 alkaen kevätkauden 2010 loppuun kuoron johtajana on ollut Tapani Säily, minkä jälkeen johtajaksi tuli Mauno Konkka. Vuonna 2013 Pauli Ylitalo palasi perustamansa kuoron kippariksi.
Kuoro pitää edelleen yllä perustamisessa määriteltyä työväenmusiikin vaalimista. Ohjelmiston valinnassa kuoro noudattaa hyväksi havaittua linjaansa; mikään ei ole mahdotonta! Omaperäinen ohjelmisto valitaan sellaisista kuuntelijoita kiinnostavista kappaleista, joita ei juuri kuule toisten kuorojen esittäminä. Rikkautena on myös pitkälle viety, säännöllinen koulutus, omat solistit sekä tinkimätön esittämisen tason ylläpitäminen.”
Anna-Liisa sanoo, että kuorolaiset ovat yhtä suurta perhettä ja tasa-arvoisia ilman titteleitä. Harjoituksissa vallitsee kannustava ilmapiiri. Kuoronjohtajana Pauli Ylitalo osaa vetää oikeasta narusta. Hän ohjaa tasapuolisesti ja huumorilla. Koulutusta kuorolaiset saavat vuosittaisilla äänenmuodostusleireillä asiantuntijoilta. Stemmoja opetellaan erikseen ja yhdessä.
”Minä en jää pois kuoroharjoituksista milloinkaan – paitsi pakon edessä.” Laulu on osa Anna-Liisan elämää. Jos uni ei yöllä tule, hän nousee ylös ja laulaa itsekseen.
Anna-Liisa sai vuonna 2021 Suomen Työväen Musiikkiliiton hopeisen ansiomerkin tunnustuksena pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä työväen musiikkiharrastuksen hyväksi.
