Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri ja eläinlääketieteen naistohtori Agnes Sjöberg (1888-1964) syntyi tilanomistajaperheeseen Kauhajoella viidentenä lapsena. Hän oli jo lapsena erityisen kiinnostunut eläimistä ja kertoi kaikille, että hänestä tulisi isona eläinlääkäri. Koska Agnes oli hyvin lahjakas, päättivät vanhemmat kouluttaa häntä tavallista pidemmälle. Koulunkäynti alkoi kotiopettajattaren johdolla. 1890-luvulla tilan vanhaan päärakennukseen perustettiin karjanhoitokoulu, jossa Agneskin usein istui kuulijana. Jo kymmenvuotiaana hän osallistui anatomian opetukseen ja tutki kiinnostuneena teurastettujen vasikoiden elimiä. Hänelle tehtiin selväksi, ettei tytöillä ollut mitään mahdollisuuksia ryhtyä eläinlääkinnän alalle.

Vuosina 1900-05 Agnes Sjöberg kävi Vaasan ruotsalaista tyttökoulua. Hän suoritti loistavin arvosanoin 1911 ylioppilastutkinnon yksityisesti ja pääsi tämän jälkeen naapurissa asuvan eläinlääkärin Engdahlin oppiin harjoittelijaksi. Agnes oli niin taitava eläinten käsittelijä, että Engdahl alkoi patistaa tyttöä opiskelemaan. Engdahlin avustuksella Agnes lähti Zürichin yliopistoon, mutta juuri tuona syksynä yliopisto oli vallankumouksellisten pelossa päättänyt kieltää opiskelun Venäjän kansalaisilta. Agnes jatkoi matkaa Dresdeniin, jossa hämmästynyt eläinlääketieteellisen korkeakoulun rehtori myöntyi ottamaan ensimmäisen naisen opiskelijaksi 300 miesopiskelijan joukkoon. Korkeakoulun kansliassa uutta opiskelijaa neuvottiin: ”Tehkää kuten muutkin herrat.” Dredenissä oli saksalaisten ohella ruotsalaisia, norjalaisia ja jokunen suomalainenkin opiskelija. He eivät suosiolla katsoneet joukkoon ilmestynyttä tyttöä, vaan kiusasivat häntä avoimesti ja salaa. Agnes kesti tätä vuoden ja siirtyi sitten Berliinin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun, jossa opiskelu alkoi sujua erinomaisesti.

Vuonna 1913 Agnes Sjöberg jätti ministeriöön anomuksen kandidaatin tutkinnon suorittamista varten. Siitä seurasi suuri meteli, sillä virkamiehet eivät tienneet sallineensa naisen opiskella eläinlääketiedettä sekä Dresdenissä että Berliinissä. Asia ratkaistiin lopulta siten, että tästä eteenpäin kaikille naispuolisille opiskelijoille sallittiin mahdollisuus tutkinnon suorittamiseen.

Vuonna 1914 Sjöberg suoritti eläinlääkärin tutkinnon 26 vuoden ikäisenä. Tämän jälkeen hän työskenteli muutamia vuosia Saksassa eri tutkimuslaitoksissa. Maailmansodan puhjettua työtä ei ollut vaikea saada, sillä miehet olivat joutuneet rintamalle. Agnekselle sota oli vaikeaa aikaa, sillä yhteydet Suomeen olivat poikki, ja häntä pidettiin venäläisenä vihollisena, kunnes hän sai viranomaiset vakuuttumaan suomalaisuudestaan. Epänaisellisen ammatin harjoittajasta tuli erakko ja tutkija. Hän kirjoitti väitöskirjan hevosten silmäsairauksista, ja hänet promovoitiin eläinlääketieteen tohtoriksi vuoden 1918 kesäkuussa.

Tällä välin Suomi oli itsenäistynyt, ja Agnes palasi kotimaahan niin pian kuin mahdollista. Hän haki ja sai piirieläinlääkärin paikan Somerolta, jossa hänestä tuli sangen suosittu. Häntä kuvattiin ”pieneksi ja sieväksi neidiksi”. Somerolta hän muutti Närpiöön, 1923 Englantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin edistykselliseen Cornell-yliopistoon, jossa hän sai työskennellä kuuluisien kirurgien kanssa. Amerikassa ei vielä ollut muita naiseläinlääkäreitä, ja siksi lehdistö otti hänet suosikikseen. Amerikasta Agnes matkusti Saksaan ja Itävaltaan, missä hän oli tieteellisten ansioittensa vuoksi yhtä arvostettu kuin Amerikassakin.

Noin 36-vuotiaana Agnes Sjöberg palasi Suomeen, asettui kotitilalleen Kauhajoelle ja aloitti eläinlääkäripraktiikan sekä opetti maatalouskoulussa. Hän jatkoi myös tieteellistä tutkimustyötä ja ajoi voimakkaasti eläinlääketieteellisen korkeakoulun perustamista Suomeen. Samaan aikaan hän kasvatti yksinhuoltajana kaksi poikaa. Agnes Sjöberg kutsuttiin monen eläinlääketieteellisen seuran kunniajäseneksi.