Greta Dahlström o.s. Stenbäck (1887-1978) oli säveltäjä, musiikinopettaja, kuoronjohtaja ja yksi tärkeimmistä suomenruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen tallentajista. Hän keräsi yli 3 000 suomenruotsalaista kansansävelmää 40 vuoden aikana.

Perhe ja opiskelu

Tyrvään piirin piirilääkärina ollessaan Otto Stenbäckin perheeseen syntyi tytär Greta (Sofia Margareta) vuonna 1887. Vaasassa syntynyt piirilääkäri Edvard Otto Stenbäck (1840-1904) oli mennyt naimisiin vuonna 1877 Sofia Fransiska Alexandersdotterin o.s. Ramsay (1852-1937) kanssa. Perheessä oli kuusi lasta. Tyrväältä perhe muutti Tammisaareen vuonna 1897. Ensimmäiset kouluvuotensa Greta aloitti kotiopettajattaren ohjauksessa, jatkoi Tammisaaressa yksityisessä tyttökoulussa vuoteen 1901 ja sitten yksityisessä tyttökoulussa Helsingissä 1901-1903. Hän suoritti laulunopettajan tutkinnon 1914 ja englannin kielen opettajan kandidaatin tutkinto 1916 Helsingin yliopistossa. 

Kielitaitoisena henkilönä saksaa ja englantia osaavana, Greta matkusti nuoruudessaan ulkomailla mm. kiersi kesällä 1911 Euroopassa isoäitinsä Emmy Ramsayn kanssa. Ja kävi Englannissa useaan otteeseen maanpaossa olevan isoveljensä Wolter Stenbäckin (1884-1956) luona. Wolter oli ollut sortovuosina aktivistien taistelujärjestöjen toiminnassa mukana, karkotettu maasta ja paennut mm. Englantiin. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Suomen Matkailijayhdistyksen pääsihteerinä, joka käynnisti ja kehitti Lapin matkailutoiminnan. Hänen johdollaan 1920–1930-luvuilla luotiin Lapin ja Petsamon matkailupalvelut.

Ollessaan matkalla Turunmaan saaristossa heinäkuussa 1924 Greta tutustui Otto Anderssonin ystävään Åbo Akademin konsistorin sihteeriin Svante Dahlströmiin (1883-1965), joka oli innokas amatöörilaulaja ja kuorolainen. Greta Stenbäck ja Svante Dahlström solmivat alkuvuodesta 1925 avioliiton. Perheen koti tulisi olemaan Turussa. Viiden ensimmäisen yhteisen vuoden aikana heille syntyi syntyi kolme lasta. Kulttuurista kiinnostunut historian professori Svante Dahlström oli suomenruotsalaisten sivistyspyrkimysten keskeinen hahmo muun muassa laulu- ja musiikkiliikkeessä. Hän on myös kirjoittanut tekstit muutamiin vaimonsa sävellyksiin. Heidän nuorimmasta lapsestaan, musiikkitieteen professorista, Fabian Dahlströmistä (1930-) tuli Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia musiikkitieteilijöitä.  

Greta Dahlström kuoli 90-vuotiaana Turussa 1978. Hänet on haudattu Turun hautausmaalle. 

Musiikin opiskelua

Jo pienestä pitäen musiikki oli kiinnostanut Greta Stenbäckiä. Hänen ensimmäinen musiikinopettajansa oli oma äiti, Sofia Stenbäck, joka ohjasi piano-opinnoissa 6-vuotiaana aloittanutta Gretaa.

Helsingin Musiikkiopistossa Greta Stenbäck opiskeli vuosina 1903-1910 pääaineenaan pianonsoitto. Sävellyksenopettajana hänellä oli säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefelt (1869-1958). Teoria-aineissa opettajina Järnefeltin ohessa olivat Erik Furuhjelm, Ilmari Krohn ja Martin Wegelius.  Pianonsoitonopettajina Sigrid Sundgren-Schnéevoigt, Karl Ekman ja Ingeborg Hymander, joka myös ohjasi pianopedagogiikkaa. Musiikkiopiston aineista häntä kiinnosti säveltapailu ja musiikin teoria. 

Ennen avioitumistaan Greta teki 1920-luvulla muutamia opintomatkoja Keski-Eurooppaan, tutustui saksalaiseen musiikinopetukseen ja paikallisiin musiikinopettajiin. 

1950 – 1960-luvuilla hän osallistui kansainvälisiin musiikkikongresseihin Euroopassa. Hän sai olla mukana syyskuussa 1950 Baselissa järjestetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä naissäveltäjien kilpailutapahtumassa, jossa Suomea edustivat Gretan ohella säveltäjät Helvi Leiviskä (1902-1982) ja Heidi Sundblad-Halme (1903-1973).

Työura laulunopettajana ja kuoronjohtajana

Opiskelunsa lomassa Greta toimi opinahjossaan Helsingin Musiikkiopistossa opettajana musiikinteoriassa, säveltapailussa ja pianonsoitossa vuosina 1906-1917. Hänellä oli myös yksityisoppilaita. Vuodesta 1915 lähtien Greta Stenbäck työskenteli laulunopettajana Helsingin ruotsinkielisissä kouluissa.

Muutto Turkuun avioliiton myötä vuonna 1926 tarkoitti myös työpaikkojen vaihtoa. Greta Stenbäck sai toimen Turun ruotsinkielisen valtiollisen tyttökoulun laulunopettajana ja sitä työtä hän sai tehdä yli 30 vuotta, ensin tuntiopettajana ja vuodesta 1937 vakituisena. 

Päivätyönsä ohella Turussa ja perheenäidin velvollisuuksista huolimatta Greta oli myös ruotsinkielisen työväenopiston kuoron johtaja ja englannin kielen opettaja sekä ruotsinkielisen Martta-yhdistyksen kuoron ja sittemmin myös Åbo Damkörin johtaja. 

Myös yhdistystoiminta veti puoleensa. Hän oli mm. Åbolands sång- och musikförbundetin aktiivinen jäsen ja pitkäaikainen sihteeri ja rahastonhoitaja vuosina 1925 – 1938. Hänet valittiin 1920-luvulla ainoana naispuolisena jäsenenä komiteaan, jonka tarkoituksena oli saada kaupunginorkesteri Turkuun. 

Sävellykset

Vaikka Greta Dalhstömin lapset olivat vielä pieniä 1930-luvulla oli hänellä aikaa myös säveltää. Greta Dahlström keskittyi säveltäjänä kuoromusiikkiin, yksinlauluihin, jousisoitinmusiikkiin sekä kansanlaulujen sovittamiseen.

Päiväkonsertissa Turun Akatemiatalossa marraskuussa 1937 esitettiin kahden turkulaisen säveltäjän Greta Dahlströmin ja Fredrik Isacssonin musiikkia. 

Uusi Aura -lehdessä nimimerkki R. H. kirjoitti otsikon Taide ja kirjallisuus alla Dahlströmistä seuraavasti: ”Edelliseltä kuultiin kaksi uutuutta: ’Kehtolaulu’ ja ’Marssi’. Kehtolaulu on sävyltään sydämellinen, sen pääsävelmä laulaa herkän kauniisti ja sen kehittely sujuu luontevasti. Soinnullisesti Kehtolaulu ei pyri erikoisuuksiin tai suurellisuuteen, sitähän ei nimikään edellyttäisi. Silti sisältää se siinä suhteessa runsaasti onnistuneita soinnillisia vivahteita. Mainittava myös on Kehtolaulun tottumuksella ja määrätietoisesti suoritettu soitinnus sekä myös ne pienet polyfoniset pilkahdukset, jotka sävellystä rikastuttivat. Kertakaikkiaan hyvin mieluisa uusi tuttavuus. Marssi on ponnekas, muttei Kehtolaulun tasoon verrattavissa… Läsnäolleeseen säveltäjättäreen kohdistuivat yleisön vilkkaat suosionosoitukset.”

Dahlström voitti 1936 Brage-yhdistyksen järjestämän sävellyskilpailun jousiorkesterille kirjoitetulla teoksellaan Folkvisa från Houtskär. Kilpailumenestystä saavuttivat myös kuorolle ja jousiorkesterille sävelletty Sångaren (1936) ja Nu sprida de vita nätterna (1940).

Ylen Areenassa on mahdollista kuunnella osiossa Soiva arkisto – Varhaiset suomalaiset säveltäjänaiset mm. Greta Dahlströmin säveltämiä musiikkikappaleita. https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-4449.

Greta Dahlströmin sävellyksista on luettelo yksityiskohtineen teoksessa Sävelten tyttäret.

Kansanmusiikkia Lohmin saarelta

Matka Turunmaan saaristoon Lohmin saarelle heinäkuussa 1921 muutti Greta Stenbäckin elämän. Ei arvannut nuori Greta, että hänestä oli tuleva yli 3 000 suomenruotsalaisen kansansävelmän kerääjä. Hän viihtyi saarelaisten parissa ja palasi saarelle seuraavanakin kesänä 1922. Sitten onnellinen sattuma astui peliin musiikkia opiskelleelle! Eräs talonisäntä nimittäin lauloi elokuussa syntymäpäiväonnitteluna Gretalle melodian, jota tämä ei ollut koskaan kuullut. Ja tuli ilmi, että laulajalla oli laaja, mielenkiintoinen kansanmusiikkirepertoaari hallussaan. Myös muut paikalliset ihmiset osasivat kansanlauluja, joita Greta merkitsi muistiin. 

Nämä muistiinpanot sai nähdä kansanmusiikin tutkija Otto Andersson (1879-1969), joka vihjasi hakemaan apurahaa kansanmusiikin keräämiseen Svenska litteratursällskapetilta. Apuraha myönnettiin. Keräysmatkat suuntautuivat etupäässä Ahvenanmaalle, Itä-Uudellemaalle ja ruotsinkielisille alueille Pohjanmaalla. Tärkeimmät matkat tapahtuivat kesäisin 1922-1925, 1939 ja 1960-1961. Yli 70-vuotiaana vuonna 1961 hän tallensi viimeiset kansanmusiikkikeräykset käyttäen apunaan äänitystekniikkaa. Kaiken muun vuosien varrella kerätyn kuulemansa musiikin hän merkitsi suoraan nuotteina. On mahdollista, että Greta Dahlström on kerännyt enemmän suomalaisia kansanlauluja kuin kukaan muu yksittäinen tutkija. Svenska litteratursällskapetin kansanperinnearkistossa on yli 3200 hänen keräämäänsä musiikkitoisintoa lähes 400 esittäjältä. 

Greta Dahlströmiin liittyvä aineisto (sävellyskäsikirjoitukset, painetut sävelteokset, lehtileikkeet, konserttiohjelmat, valokuvat) löytyvät Sibelius-museosta Turusta.

Kunnianosoitukset: Svenska litteratursällskapetin Åhmanin palkinto 1925, 1969 ja Otto Andersson -mitali 1969.