Anni Swan - vaikuttajanainen

Tunnettu klassikkokirjailija Anni Swan (1875-1958) on merkittävä suomenkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden luoja ja edistäjä. Hän aloitti satukirjailijana ja kääntäjänä kansallisen heräämisen aikana, jolloin jokainen suomenkielinen lastenkirja ja käännös oli merkittävä kulttuuriteko.

Swan debytoi satukirjailijana jo 1896 ja kehitti suomalaisen symbolistisen taidesadun. Saduissa kieli on aistimusvoimaista ja runollista, ja sisältää omaperäistä symboliikkaa, joka liittyy Suomen taiteen kultakauteen. Swan vahvisti saduissaan naissankaruutta.

Swanin rohkeat tyttösankarit

Anni Swan kertoo satujensa kautta naisen sosiaalisen aseman muutoksista 1900-luvun alun Suomessa. Hän tulkitsee naiseuden ei-tietoisia alueita ja yhdistää tähän emansipatorisen äänen. Rohkea tyttö toimii aktiivisesti ja pelastaa äidin kuolemalta sadussa Tyttö ja kuolema (1917), jossa murtuu 1800-luvun äitiyttä ihannoiva traditio.

Perinteiset sukupuoliroolit vaihtuvat, kun Ihmekukassa (1905) tytöstä kasvaa aktiivinen sankaritar, joka pelastaa toimintakyvyttömän, leppäpölkyksi loihditun pojan. Sadussa pelottaa kielletty, epänormaali rakkaus. Pojan heräävästä seksuaalisuudesta kertovat sorkkajalat, jotka kauhistuttavat tyttöä, joka on vielä sidoksissa äitiinsä.

Äidin ja tyttären problemaattinen suhde näyttäytyy Swanilla monimuotoisena. Tyttären elämää varjostaa vahva, hallitseva hyvä tai paha äiti. Monesti hyvä, rakastava äiti on kuollut, mutta ohjailee tytärtään symbolisen ihmekukan kautta. Kyse on äidin ja tyttären kipeästä erosta ja toisaalta heitä sitovasta symbioottisesta suhteesta. Tyttären kapina nostaa esiin pahan äidin, jota symboloi ihmekukan tulinen hedelmä. Tytön itsenäistymistä ja eroa äidistä kuvastaa hänen rinnastaan verta tihkuva haava. Vasta äidin ja lapsen sidoksen rauettua syttyy nuorten rakkaus.

Moderni tyttöys kypsyy Marjaanan helmikruunu (1912) -sadussa, jossa vahvistetaan aloitekykyisen ja selviytyjän naisen mallia. Marjaana edustaa uudenlaista, oma-aloitteista tyttöä. Hän on emansipaatioon pyrkivä, itsenäinen ja modernisti ristiriitainen. Tavoitteena on sosiaalinen nousu helmikruunun avulla, mutta hän menettää mahdollisuutensa, koska haluaa itse valita prinssipuolison.

Swan kuvaa usein rakastamisen vaikeutta ja 1900-luvun alun naisen vaihtoehtoja, jotka ovat avioliitto ja perhe tai ura ja naimattomuus. Perinteinen avioliitto ei enää houkuta vaan nuoret naiset tavoittelevat tasavertaista, tasa-arvoon pyrkivää ihmissuhdetta.  Lumolinnassa (1905) avautuvat naisen mahdollisuudet ja kyky tuottaa taidetta, mutta ensin on eläydyttävä uusiin olomuotoihin, jotta voi kypsyä taiteilijaksi.

Swanin sadut ovat esteettisesti ja psykologisesti korkeatasoisia ja kertovat ajankohdan sukupuoliroolien muutoksista. Ne ovat ajankohtaisia ihmissuhdekuvauksia, kertovat hallitsevasta perhedynamiikasta ja perheen sisäisistä jännitteistä, vallankäytöstä ja alistamisen muodoista. Anni Swan vaikutti kansakoulunopettajana ja ymmärsi lasten tarvitsevan mielikuvitusta ruokkivia satuja ja tarinoita, joihin hän yhdisti rohkeita toimivia tyttömalleja. Kirjailijana hän kehitti suomalaista sadunkerrontaa, hioi kielellistä symboliikkaa ja loi suomenkielisen symbolistisen taidesadun, johon yhdistyvät varhaiset luonnonsuojelun arvot.

Swan avaa luokkayhteiskunnan rajoja

Anni Swanin nuortenromaanit (1914-1949) kertovat Suomen itsenäisyyden alkuvaiheiden yhteiskunnallisesta muutoksesta. Luokkayhteiskunta oli murtumassa ja kasvatuskeinot muutoksessa. Swanin seikkailukertomukset uudistivat ja vakiinnuttivat suomenkielisen nuortenromaanin.

Suomi Filmin vuonna 1920 tuottama koko perheen ensimmäinen mustavalkoinen elokuva Suomisen perhe pohjautuu Swanin Ollin oppivuodet -nuortenkertomukseen.  Lisäksi kirjailijan elokuviksi muokattuja teoksia ovat Tottisalmen perillinen (1940) ja Iris rukka (1962). Swanin pitkään jatkuneesta suosiosta kertoo, että viimeisen sadan vuoden aikana kirjoja on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta.

Ollin oppivuodet -teos ilmestyi 1919 ja on yläluokkaisen Koivumäen kartanon pojan kehityskertomus. Siina Swan kuvaa psykologisen tarkasti 1900-luvun suomalaista säätyläiselämää kaupungissa sekä ihmisten asenteita ja käytöstä heikompiosaisia kohtaan.

Tarinan alussa Olli on kiukutteleva, itsepäinen poikaviikari, joka karkaa kotoaan vahingoitettuaan voudin poikaa. Hän pakenee Helsingistä Tukholmaan köyhälistökortteleihin, missä joutuu suutarin oppipojaksi elättääkseen itsensä. Tarinan taustalla vaikuttavat sukulaisten perintöjuonittelut.

Kirjailija kuvaa itsenäisyyden alun luokkayhteiskuntaa suhteellisen realistisesti mutta mustavalkoisesti. Swan toimi opettajana, ja tutustui oppilaidensa kautta Helsingin syrjäytyneiden ja vähävaraisten perheiden elämään. Hän kuvaa elämää myötätuntoisen sympaattisesti, heikompia puolustaen.

Kirjassa köyhät, suutarin lapset ovat röyhkeitä ja pahasuisia. Sen sijaan kartanon pojasta itsepäisestä, tappelupukari-Ollista kehittyy koettelemusten myötä avulias ja rehellinen nuorukainen, joka painiskelee toden ja valheen rajalla. Olli palaa Helsinkiin, etsii totuutta ja kasvaa tasapainoiseksi jaloksi ihmiseksi, joka oli tuohon aikaan kasvatusihanne.

Swan halusi paljastaa ajankohdan jyrkät säätyerot. Kaupunki ja maaseutu esiintyvät usein vastakohtina kuten suositussa tuhkimotarinaksi luonnehditussa Iris rukassa (1916). Siinä sankaritar kasvaa Tuhkimosta prinsessaksi.

Iriksen äiti on kuollut, kuten monissa klassisissa tyttökirjoissa, ja siksi tytön on ponnisteltava pahan ja töykeän äitipuolen huostassa. Taiteilijaisä kiertää maailmalla soittajana, ja Iris kasvaa köyhien ja vaatimattomien sukulaisten luona maaseudulla. Hänet lähetetään opiskelemaan Helsinkiin, jossa hän kokee elämän epäaidoksi ja teennäiseksi. Iris on luonnonlapsi, avoin ja teeskentelemätön. Hän edustaa uudenlaista, rohkeaa poikatyttötyyppiä, joita löytyy myös Swanin varhaisista saduista.

Swan paljastaa ihmisten ennakkoluuloista suhtautumista eri säätyjä kohtaan. Kaarinan kesälomassa (1918) ystävykset vaihtavat rooleja: lääkäriperheen tyttärestä tuleekin nousukasperheen lastenhoitaja.  Samankaltainen roolivaihdos esiintyy myös Sara ja Sarri (1927) -tarinassa, jossa tytöt saavat kokea arvostuksen nousun ja laskun. He vaihtavat Tuhkimon lailla vaatteita tanssiaisia varten ja huomaavat, että vaatteiden mukana vaihtuvat roolit ja arvostus.

Kirjailijana Anni Swan nosti esiin ajankohtaisia kysymyksiä ja käsitteli niitä saduissaan ja tarinoissaan. Hänen aikakaudellaan vahvistuivat luonnonsuojelun arvot. Kirjailijan varhainen luonnonsuojelullinen suhtautumistapa näkyy metsän ja luontokappaleiden hyötykäytön vastustamisena. Sen voi nähdä pyrkimyksenä lisätä ekologista tietoisuutta, joka sisältyi jo 1920-luvulla koulujen opetussuunnitelmaan. Swan on oman aikansa vaikuttajanainen, jonka kirjojen suosiosta kertoo niiden painosmäärä, joka yltää yhteensä yli miljoonaan kappaleeseen.

Kirjallisuutta:

Kivilaakso, Sirpa 2008: Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896 – 1923. Atena Kustannus Oy.

Kivilaakso, Sirpa 2009: Anni Swan – elämä ja teokset. Atena Kustannus Oy.

Kivilaakso, Sirpa 2010: Anni Swan – Taidesadun kehittäjä. – Suomalainen satu 2. Toim. Kaarina Kolu. BTJ Kustannus.