Kaarina Saarinen – valistaja ja vastaava hammaslääkäri

Äitini Kaarina Saarinen o.s. Kemppainen syntyi Karstulassa sotavuonna 1941 metsäteknikko Kauko Kemppaisen ja kotiäiti Anja Kemppaisen perheeseen. Olot olivat niukat, sillä Kauko-isä oli rintamalla ja Anja-äiti asui tyttärensä kanssa vanhempiensa Alma ja Oskari Saramäen luona Karhiahossa, Kyyjärven Saunakylällä.

Anja hoiti karjaa ja auttoi Alma-emäntää talon töissä miesten ollessa rintamalla. Naapurin tyttöjä oli piikoina talossa auttamassa kesäapulaisina.  Sodan jälkeenkin Kaarina vietti useita viikkoja mummolassa Karhiahossa serkkujensa kanssa.

Tarina kertoo, että yhtenä kesänä neljän, viiden vanhana hän karkasi kilometrin päässä asuvan tätinsä Esterin luokse Mäkelään taluttaen sinne pellon poikki myös yhden Karhiahon lehmistä. Mäkelässä hänen usein kuultu huolestunut kysymyksensä oli: ”Missä kukko?”. Esterin vihainen kukko oli hätisteltävä sisätiloihin ennen kuin Kaarina uskalsi tulla pihaan. Ester-täti oli Kaarinan suosikkitäti, jolla ei ollut omia lapsia, mutta jolla riitti ymmärrystä ja aikaa sisaren tytölle.

Suvun ensimmäinen ylioppilas

Sodan jälkeen perhe muutti usein Kauko-isän työn perässä paikkakunnalta toiselle. Kaarina aloitti kansakoulun Silmutjoen kylässä Konnevedellä ja siirtyi vuonna 1952 oppikouluun Suonenjoelle, missä hän kävi myös lukion. Kouluun kuljettiin Lempyyltä linja-autolla.  Abiturienttikeväänä Kaarina asui viikot kortteerissa Tapanisen talossa Suonenjoella keskittyen ylioppilaskirjoituksiin.

Lukeminen oli Kaarinalle rakas harrastus jo kouluaikoina ja tavoitteet olivat selvät. Keväällä 1960 Kaarina pääsi ylioppilaaksi Suonenjoen yhteislyseosta ollen suvun ensimmäinen ylioppilas, mikä oli tärkeä virstanpylväs myös ylpeille vanhemmille.  Anja-äiti oli ollut luokkansa primus, jolla olisi ollut lahjoja ja halua opiskella, mutta perheellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin.

Perheenäidiksi ja hammaslääkäriksi Turussa

Kesällä 1960 Kaarina Kemppainen pyrki opiskelemaan Turun yliopistoon ja sai opiskelupaikan hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäinen opiskeluasunto löytyi sattumalta, kun hän kohtasi yliopistolla pari muuta tyttöä, jotka hekin olivat asuntoa etsimässä. Näistä tytöistä ja karsintakurssin takarivin opiskelutovereista muodostui elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Karsintakurssilla Kaarina oli kiinnittänyt huomiota pitkänhuiskeaan hoikkaan poikaan.  Hän oli kemiläinen Arto Saarinen, joka pelasi tennistä harrastuksena, mutta myös sivutyönä antaessaan tennistunteja opiskeluiden lomassa. Pariskunta avioitui Pieksämäellä vuonna 1962 ja lapsia syntyi opiskeluiden lomassa kaksi. Anja-äiti lähetti säännöllisesti paketteja tukeakseen nuoria opiskelijoita. Kaarina jatkoi sinnikkäästi opiskeluitaan kahden pienen lapsen kanssa ja valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1966.

Puhtaat hampaat, raikas suu, hammaspeikko lannistuu

Kaarina Saarinen toimi uransa alkuvuodet Suonenjoella ja Oulaisissa kouluhammaslääkärinä, kunnes työ kuljetti kolmilapsiseksi kasvaneen perheen joulukuussa 1972 Tornioon. Kaarina aloitti työt Tornion kaupungin terveyskeskushammaslääkärinä vuoden 1973 alusta.

1970-luku oli ennaltaehkäisevän hammashuollon aikaa, kun alle 17-vuotiaiden hammashoito tuli osaksi kunnallista terveydenhoitoa. Valistustyötä tehtiin loruilla ja kuvilla ja kotonammekin oli kylpyhuoneen seinällä tarra, jossa luki ”Puhtaat hampaat, raikas suu, hammaspeikko lannistuu”. Myös ksylitolipurukumi tuli markkinoille.

Kaarina valisti paitsi meitä omia lapsiaan, myös ystäviämme hampaiden harjaamisen ja ksylitolituotteiden käyttämisen tärkeydestä. Makeisia syötiin vain karkkipäivänä ja olimmepa kerran vuoden karkkilakossakin. Yksityiselämässä seurasi avioero 70-luvun lopulla, jolloin Kaarinasta tuli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Vapaa-aikansa Kaarina vietti lukemalla ammatti- ja kaunokirjallisuutta sekä osallistui LC-naisten ja Zonta-kerhon toimintaan.

Vastaava hammaslääkäri

Kaarina Saarinen seurasi tarkkaan uusimpia hammaslääketieteen julkaisuja ja päivitti jatkuvasti omaa ammattitaitoaan osallistumalla Hammaslääkäriliiton järjestämiin koulutuksiin. Hän oli aidosti kiinnostunut alan kehityksestä. Kaarina Saarinen oli arvostettu kollegoiden ja esimiesten keskuudessa ja hänet nimitettiin 1.1.1981 Tornion kaupungin vastaavaksi hammaslääkäriksi, jolloin potilastöiden ohella tehtäväksi tulivat myös hallinnolliset työt.

Muistan, että hän hoiti työasioita usein myös kesälomallaan potilaiden soittaessa hammasvaivoissaan kotipuhelinnumeroomme. Samalla tavalla sitoutuneesti Kaarina tuki ja kannusti lastensa harrastuksia. Sunnuntaiaamuisin kahdeksalta alkavalle tennistunnille hän keräsi paukkupakkasessa kyytiin myös muita nuoria eri puolilta Torniota ja oli mahdollisuuksien mukaan myös lastensa tenniskilpailumatkoilla mukana.

Harrastukset ja eläkepäivät

Lasten lähdettyä maailmalle Kaarinalle jäi enemmän aikaa omille harrastuksille. Italian kieli ja kulttuuri olivat hänelle erityisen rakkaita ja hän osallistui italian kielen kursseille sekä Torniossa että Kemissä. Hän oli myös Dante-seuran jäsen ja matkusti lukuisia kertoja Italiaan, missä Sisilia oli hänen suosikkikohteensa.

Rakkaus Italiaan näkyi myös kotona ruoanlaitossa, sillä erilaisia pasta- ja kasvisruokia oli usein tarjolla myös vieraille. Hyvään ruokaan kuului myös hyvä viini, jotka Kaarina osasi valita ateriakokonaisuuteen sopiviksi – osallistuihan hän myös Tornion viiniseura Munskänkarnan toimintaan ja toimi myös sen puheenjohtajana.

Kaarina Saarinen seurasi aktiivisesti sekä koti- että ulkomaan politiikkaa. Italian uutisia hän seurasi päivittäin Rai Unolta. Kaarina Saarinen kuului myös Kokoomuksen Senioreihin ja osallistui sen toimintaan. Taide ja taidehistoria olivat myös lähellä sydäntä. Kaarina oli alusta alkaen Aineen taidemuseon ystävien jäsen ja hankki taidebasaarista kotiinsa kotimaista, erityisesti nuorten taiteilijoiden taidetta.

Jäätyään eläkkeelle kesällä 2002 hän vietti paljon aikaa lastensa luona ulkomailla ja Etelä-Suomessa. Neljä lastenlasta olivat Kaarina Saariselle erityisen tärkeitä ja myös he pääsivät tutustumaan taiteeseen jo pienestä pitäen Ateneumissa ja Aineen taidemuseossa yhdessä mummun kanssa.

Eläkkeellä ollessaan Kaarina alkoi kierrellä myös kirpputoreilla. Rakkaus vanhoihin esineisiin ja antiikkiin ja sisustamiseen näkyi omassa kodissa. Kesäisin kutsuivat marja- ja sienimetsät. Metsätyönjohtajan tyttärenä hän oli tottunut metsässä kulkija eikä tarvinnut kompassia tai kännykkää suunnistamiseen.

In Memoriam

Äitini Kaarina Saarinen menehtyi 3. tammikuuta 2016 sairastettuaan reilun vuoden haimasyöpää. Sairauden aikanakin hän säilytti elämänmyönteisyytensä ja osasi elää hetkessä. Hän järjesti lukioaikaisille luokkatovereilleen tapaamisia, kävi museoissa, matkusti ja nautti elämästä. Viimeisellä ulkomaan matkallaan Sisiliassa syyskuussa 2015 hän kävi jättämässä jäähyväiset tutuille ihmisille ja rakkaille paikoille.

Äidin tarina on pala itsenäisen Suomen tarinaa. Se on kertomus siitä, kuinka Suomessa jokaisella on mahdollisuus ponnistaa elämässä eteenpäin erilaisista lähtötilanteista huolimatta. Se on myös tarina rohkeudesta, sisukkuudesta ja sydämen sivistyksestä. Kaarina-äiti oli perheemme yhdistävä voima, tietopankkimme, lääkärimme ja hammaslääkärimme, viini- ja taideasiantuntijamme ja gourmet-kokkimme. Hänellä oli aina aikaa meille lapsille ja lapsenlapsille ja aito halu auttaa, olla läsnä arjessamme ja juhlassamme.  

Kaarinan kanssa 1970-luvulla työparina töitä tehnyt hammashoitaja kiteyttää ammatillisen yhteistyön sanoihin: ”Kunnioitin hänen työskentelyään. Hän paneutui työhön rehellisesti, antaumuksella ja teki hyvää jälkeä. Tuolloin ainoana Kemi-Tornion alueen oikomislääkärinä hän toimi uskomattoman hyvin ja sai monen lapsen hymyt ”ootrinkiin”. Työ oli mielenkiintoista hoitajallekin ja opin niin paljon Kaarinalta. Suuri kunnioitus hänelle”.