Friemanin suku on vaikuttanut Raahessa 1700-luvulta alkaen monin tavoin. Olof Friemanin (1691-1774) poika Johan (1728-1790) oli varakas kauppias sekä kaupungin raatimies ja postimestari.

Eivät Johanin pojatkaan – Johan (1774-1845) ja Nils (1788-1833) – mitään tyhjätaskuja olleet. Johan Frieman nuorempi oli kauppias ja raatimies.

Nilsin poika Johan III (1816-1878) oli viimeinen Friemanin kauppias Raahessa. Hän asui Kirkkokadun varrella vastapäätä Johan Montinia (Kirkkokatu 27). Tämän poika Ivar Frieman (1860-1910) oli raatimies ja Suomen Yhdyspankin Raahen konttorin johtaja. Hän kuoli naimattomana. Toinen Johanin lapsista oli Aina Frieman (1856-1912). Hänkin oli perheetön. (Paulaharaju)

Talo Kirkkokadun ja Koulukadun kulmassa

”Päärakennuksen on rakennuttanut heti Raahen palon (v. 1810) jälkeen kauppias Nils Frieman (1788-1833). Nils Friemanin jälkeen talossa asui hänen poikansa kauppias Johan Frieman (1816-1878), jonka poika Ivar Frieman piti talossa Suomen Yhdyspankin Raahen haarakonttoria ja tytär Aina Frieman kirjakauppaa. Aina Friemanin kuoltua vuonna 1912 talo siirtyi Nordströmin (Norio) suvulle.

Nordströmit pitivät talossa kauppaa ja se oli Raahen ensimmäisen kaupunginjohtajan Gösta Norion (1903-1937) lapsuudenkoti. Hän toimi kaupunginjohtajana vuosina 1930-1936.

1900-luvun puolivälissä rakennuksessa on ollut sekatavarakauppa ja vuosina 1984-2007 pizzeria Alto Mare.” (Raahen kaupunki)

Ainan nukkekoti

Aina syntyi perheen esikoisena 17.12.1856. Hän oli varakkaan perheen tytär, joten ei ollut mikään ihme, että hän sai leikkikalukseen nukkekodin. Nukkekoti oli kansan keskuudessa lähes tuntematon 1800-luvulla. Kotileikit rakennettiin vaatimattomista aineksista: puukepeistä, kapuloista ja astianpalasista. Leikkinavetassa ammuivat käpylehmät. Nukkekoti tuli kaikkialla Suomessa tunnetuksi vasta 1900-luvulla ostoleikkikalujen yleistyttyä.

Purjelaivakauden kulta-ajalla eläneen Ainan upea nukkekoti on kuin porvaristalo. Sen välityksellä saamme kurkistaa laivapatruunan huusholliin.

Ainan talossa vallitsee pyhäiltapäivän rauha. Kolmannen kerroksen förmaakissa istua napottaa koko herrasväki parhaimpiinsa pukeutuneina: naiset muodikkaissa krinoliineissa ja herra itse tummassa puvussa. On päiväkahvin aika. Piikalikka on kattanut pöydän ja asetellut pitsiliinan päälle kauniin astiaston.

Nukketalon toisessa kerroksessa on makuuhuone. Kokoon työnnettävän Imperial-sängyn päälle on päivän ajaksi pinottu tyynyt ja hohtavan valkoinen vuodepeite. Illalla sänky vedetään täyteen pituuteen. Epäilemättä sängyn alla on potta – kaiken varalta.

Kirjoituspöydän ääressä hoidetaan kirjeenvaihtoa. On sanomattakin selvää, että ahkeran emännän kiikkustuolissa roikkuu ridikyyli eli käsityöpussukka, johon hän nappaa keskeneräisen kudelman tai koruompeleen mukaansa kyläreissulle. Joutilaana ei ruukattu istuskella.

Alimmassa kerroksessa on kaksi huonetta. Pikku huone on kalustettu lapsen kamariksi kehtoineen. Keittiö on varustettu ajanmukaisin tilpehöörein.

Ainan nukkekoti on sisustettu hillittyyn biedermeier-tyyliin tummine mahonkihuonekaluineen. Huoneissa käytetyt tapetit ovat aitoja uusrokokootapetteja, joten kuviot ovat nukketaloon liian suuria. Osa huonekaluista on kotitekoisia mutta esimerkiksi makuuhuoneen kirjoituspöytä ja yläkerran salongin kalusto ovat saksalaista alkuperää.

Suomen kansallismuseon tutkija Satu Frondelius kertoi vuonna 2010, että nukkekodin on lahjoittanut Aina Frieman itse kesäkuussa 1911, eli kuolemaansa edeltävänä vuonna.

”Hän lahjoitti nukkekodin Suomen Muinaismuistoyhdistykselle, mistä se sitten tuli Suomen kansallismuseon kokoelmiin, kuten muutkin yhdistykselle lahjoitetut esineet.”

Aina perusti kirjakaupan

”Heickellin Cahrlotta-mamsellilla oli Virven talossa kamarissaan pöytä, joka oli täytetty myytävillä kirjoilla, arkkiviisuilla, papereilla ja siipikynillä. Vasta 1880-luvun alkupuolella Aina Frieman laittoi oikean kirjakaupan Kirkkokadun varrelle, ja silloinkin koko kaupunki ihmetteli, että kuka siellä käy kauppaa tekemässä.” (Paulaharju)

”Viktor Forseliuksen kauppakalenterissa vuodelta 1883 mainitaan raahelaisten yritysten joukossa vain yksi Bokhandlare, nämligen Aina Frieman, fröken ja yritys on sen mukaan perustettu 1882.” (Raahen museo)

Syksyisin Ainan kirjakaupasta sai ostaa koulutarvikkeita. Ennen joulua hän mainosti joulupukin konttiin passeleita tavaroita. Kirjamyynnin ohella Aina painatti Raahe-aiheisia postikortteja.

Aina oli yhteiskunnallisesti valveutunut ja allekirjoitti adressin, jolla vauhditettiin naisten valtiollista äänioikeutta. Naisasialiitto Uniooni toimeenpani 7.11.1904 keskustelukokouksen naisten valtiollista äänioikeutta varten. Kokouksessa luettiin sinne lähetettyjä naisten allekirjoittamia adresseja eri puolilta Suomea.

Raahesta: ”Me allekirjoittaneet Raahen naiset yhdymme niihin, jotka ensitulevilla valtiopäivillä anovat samaa valtiollista äänioikeutta naiselle kuin miehelle ja lausumme täten ilomme ja kiitollisuutemme siitä, etta Uniooni on ottanut tätä asiaa ajaakseen.”

Aina oli Suomen Taideyhdistyksen jäsen ja toimi sen asiamiehenä Raahessa ainakin vuosina 1894-1913. Hän lähetti vuonna 1907 kirjeen yhdistyksen silloiselle rahastonhoitajalle (Ekman). Kirje sisältää lyhyesti tiedot Suomen Taideyhdistyksen jäsenistä Raahessa vuonna 1907 ja heidän maksamansa vuosijäsenmaksut, jotka Aina Frieman ilmoittaa tilittäneensä yhdistyksen pankkitilille. (Osa kokoelmaa Suomen Taideyhdistyksen arkisto 1846-1939, KG-ARK-THAA57-D-530)

Sanomalehti Raahe julkaisi 10. elokuuta 1912 muistokirjoituksen, jossa kirjoitetaan mm. seuraavaa: ”..neiti Aina Frieman monivuotisten kärsimysten jälkeen päässyt iäiseen lepoon. Useita viikkoja oli hän viettänyt ’Majalassa’ hänelle jo lapsuudestaan saakka rakkaaksi käyneessä kesäasunnossaan, jossa kuolon viikatemies vihdoin elokuun 9 pnä klo 3.20 ip laski kylmän kätensä hänen elämän myrskyssä väsähtäneelle sydämelleen tarjoten sille tervetulleen iäisen levon.”

Aina ja veljensä Ivar lahjoittivat omaisuutensa Ruotsalaiselle sivistysrahastolle, Uppsalan yliopistolle ja Ruotsalaisen kansakoulun ystäville.