Lapsuus
Mummini syntyi 22.9.1912. Mummin syntymävuonna Kiinassa tapahtui vallankumous eli keisari syrjäytettiin vallasta ja tilalle tuli tasavalta ja tuolloin Suomi kuului Venäjän alaisuuteen. Mummini oli siis venäläinen 5-vuotiaaksi asti, jolloin Suomi itsenäistyi. Hän syntyi Kellossa 10-lapsiseen perheeseen. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä 12. lapsi, hänen pikkusiskonsa sekä tyttö ja poika, joista tyttö syntyi kuolleena ja poika kuoli pian syntymän jälkeen.
Mummini kotitalo oli suuri maalaistalo, jossa pidettiin lehmiä ja lampaita. Isä oli kesäisin maatalon isäntä ja talvisin kalastaja. Kalat hän kävi myymässä Oulun torilla. Mummini isä oli voittanut talonsa hänen ja hänen veljensä välisessä arvonnassa.
Mummini lapsuuden kotitaloa kehuttiin kylällä esimerkillisen siistiksi, eikä siellä ollut koskaan hiiriä tai myyriä, koska talon kissa oli erinomainen. Talon uuni oli niin isoaukkoinen, että pari 8-vuotiasta lasta mahtui leikkimään sen sisälle uunin ollessa kylmänä. Lapsena mummi leikki sisarustensa kanssa esim. ”pikkukivien kiinniottamista ilmasta”. Talvisin he laskivat pulkkamäkeä ja kesäisin kävivät merenrannassa uimassa. Meren alkaessa välkkyä metsän takaa he huusivat: ”Merenranta pilikottaa, pilikottaa, pilikottaa. Merenranta pilikottaa, pilikottaa.”
Kerran talvella teurastaja oli teurastanut lehmän ja kylältä tuli tieto, että venäläiset olivat tulossa hakemaan taloista lihaa. Silloin lihat kätkettiin lumikinokseen ja lapset komennettiin laskemaan kinoksen päältä mäkeä, eivätkä venäläiset epäilleet mitään. Joskus venäläisten tullessa taloon lapset piiloutuivat sängyn alle peläten, että venäläiset vievät heidätkin mukanaan.
Mummin lapsuudessa romanit, joita nimitettiin mustalaisiksi, kulkivat talosta taloon hevoskärryillä kerjäämässä. Kun mustalaiset tulivat taloon, komensi äiti jokaiseen huoneeseen jonkun perheenjäsenen tarkkailemaan, etteivät mustalaiset pääse varastamaan mitään huoneista.
Kerran väen ollessa heinätöissä mummi oli pihalla ja huomasi navetan katolla tulipalon. Hän huusi heinäväelle: ”Tuli on irti!” Miehet sammuttivat tulipalon, eikä navetta tuhoutunut. Kerran mummin ollessa sisällä pallosalama iski häneen ja heitti hänet toiselle puolelle huonetta.
Mummin lapsuudessa vainajia säilytettiin riihessä ennen hautausta. Mummin veljet halusivat tehdä mummille rohkeustestin ja pyysivät häntä hakemaan riihestä yksin jauhoja. Toinen veljistä, sodassa myöhemmin kuollut Augusti, oli piilossa riihessä ja huhuili siellä. Mummi sanoi tietävänsä huhuilijan olevan Augusti, eikä pelännyt yhtään.
Mummi sairasti lapsena monia angiinoita, mutta oli immuuni influenssalle. Hän välttyi myös keuhkotaudilta oman kertomansa mukaan syömällä runsaasti sipuleita. Kerran hän sai valtavan tikun sormeensa katiskasta. Tikku poistettiin sormesta mummin nukkuessa.
Koulunkäynti
Mummi kävi neljä vuotta kansakoulua, jonka hän aloitti 10-vuotiaana ja lopetti 14-vuotiaana. Kouluun oli matkaa muutama kilometri. Kesäisin matka taittui kävellen ja talvella hiihtäen. Koulumatkan varrella oli suuri oja, jonka ylittämisessä auttoivat kylän miehet. Koulussa oli naisopettaja. Läksyksi tuli joskus vain joitakin virsiä, jotka piti opetella ulkoa.
Isommat sisaret olivat käyneet koulua vain kaksi vuotta ja vanhemmat eivät ollenkaan. Syyslomaa kutsuttiin ”pottulomaksi”, koska silloin lapsia tarvittiin kotona perunannostossa. Mummilla oli lauantaisikin koulua. Kinkereitä varten piti opetella virsiä.
Nuoruus
Mummin ollessa 14-vuotias, opettajatar pyysi mummia Ouluun sukulaisperheensä lastenhoitajaksi. Mummi suostui ilomielin. Isä kyyditsi mummin hevosrattailla Kellosta Ouluun. Kahden viikon kuluttua äiti tuli kysymään, haluaisiko mummi palata kotiin, mutta mummi ei halunnut palata kotiin.
Vuoden kuluttua mummi siirtyi Niemelän kahvilaan juoksutytöksi. Siihen aikaan liikkeet ja varakkaat perheet tilasivat kahvilasta kahvia ja leivonnaisia liikkeisiin ja koteihinsa. Mummi oli nopea viemään tilauksia ja kerran hänelle sanottiin: ”Käykö sulla jalat yhtään maassa, kun näyttää kuin sä liitelisit vaan?”
Mummi asui vinttihuoneessa toisen tytön kanssa, jonka nimi oli sama kuin hänellä itsellään. Tytöistä tuli hyvät ystävät. He kutsuivat omistajarouvaa ”äikkäräksi”, mikä miellytti omistajatarta. Tytöt saivat joka toinen ilta mennä viettämään iltaa kaupungille. Heidän piti tulla takaisin klo 22.00 irtisanomisuhalla. Kaupungilla nuoret viettivät aikaa enimmäkseen kävellen Kirkkokatua edestakaisin kirkon ja Heinäpään välillä. Kirkkokadun vasenta puolta, katsottuna kirkolta päin, sanottiin ”hilikunpuoleksi” ja oikeaa puolta ”markanpuoleksi”, ”Hilikunpuolella” kävelivät työläiset ja ”markanpuolella” rikkaat.
Suurin osa kaupungin rakennuksista oli pieniä puutaloja. Siihen aikaan kun mummi oli nuori, oli vain muutama kivitalo Oulun kaupungissa.
Mieleenpainuvana tapahtumana nuoruudessaan mummi muistaa Zeppeliini-ilmalaivan laskeutuneen Oulun torille. Ilmalaiva muistutti mummin mielestä suurta sikaria. Mummi pääsi katsomaan ilmalaivaa sisältä, vaikkei päässytkään sillä lentämään.
Työ ja perhe
18-vuotiaasta lähtien mummi oli tarjoilijana Niemelän kahvilassa toistakymmentä vuotta. Hän meni naimisiin venäläisen upseerin pojan kanssa. Mummin ensimmäinen lapsi syntyi 1941. Pian pojan syntymän jälkeen mummi jäi leskeksi, koska mies kaatui sodassa.
Sota-aikana mummi työskenteli tarjoilijana ravintola Arinassa. Sodan aikana Oulussa oli paljon saksalaisia sotilaita. Osa saksalaisista upseereista oli majoittunut hotelli Arinaan. Hotellin omistaja lupasi saksalaisten omaan ruoanvalmistukseen kolme keittolevyä. Myöhemmin hän joutui purkamaan sopimuksen, koska sotilaiden kannussaappaat pilasivat ravintolan parkettilattian.
Sota-aikaan ruokaa säännösteltiin, jotta ruokaa olisi riittänyt kaikille. Säännöstelyyn käytettiin ruokakortteja. Mummi ei kärsinyt puutetta sota-aikana, koska hän oli vakituisessa työssä ravintolassa. Oulun pommitusten aikana mummi joutui menemään useita kertoja pommisuojaan, mutta osa ilmahälytyksistä oli vääriä. Yksi pommi putosi myös Arinan keittiöön noin klo 3.00 yöllä. Ravintola oli suljettu kello kahden aikaan, joten kukaan henkilökunnasta ei vahingoittunut.
Pommin putoamisen jälkeen ravintola oli suljettuna noin neljä kuukautta korjausten vuoksi. Mummi kertoi nähneensä ravintolan ikkunasta, kun erään pommituksen aikana pommi oli pudonnut Puistolan taloon ja oli tuhonnut sen. Ravintolan keittäjän kotiin oli pudonnut palopommi sängyn päähän ja sytyttänyt sängyn tuleen. Onneksi perhe oli kotona ja he saivat heti sammutettua tulipalon.
Vuonna 1945 mummi avioitui toisen kerran isoisäni kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa: isäni ja setäni. Perhe asui ensin Heinäpäässä puutalossa. Vuonna 1957 he rakensivat Höyhtyälle omakotitalon. Isäni oli tuolloin 12-vuotias.
Mummini työskenteli Kuurojen koululla kaksi vuotta keittiöapulaisena ja siirtyi sen jälkeen Lääninhallitukselle kahvinkeittäjäksi ja siivoojaksi.
65-vuotiaana mummi siirtyi eläkkeelle, vaikka olisi halunnut jatkaa työssäkäyntiä.
Vanhuus
65-vuotiaana mummini siis jäi eläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän toimi ahkerasti diakonia- ja lähetyspiirissä. Toisen kerran hän jäi leskeksi v. 1981, kun hänen toinen miehensä kuoli aivohalvaukseen. Vuonna 1988 mummi myi omakotitalonsa ja osti Maikkulasta rivitalokaksion.
Mummi oli pitkään hyvin terve. Hänelle tehtiin ainoastaan kaihileikkaus molempiin silmiin, joista toinen hieman epäonnistui. Sen jälkeen hän näki toisella silmällä kaiken kahtena. Luonteeltaan hän oli iloinen ja hyväntuulinen. Mummini täytti 22.9.2012 100-vuotta, ja kuoli 3.11.2012.
Kirjoittaja
Auri Raitio
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.