Kotitalous-lehden päätoimittaja Leena Löyttyniemi kiinnostui jo opiskeluvuosinaan perheestä taloudellisena, sosiaalisena ja kulttuurisena yksikkönä. Perhepolitiikan ja kuluttajakasvatuksen vaikuttaja Löyttyniemi on ollut 1970-luvulta lähtien. Lisäksi hän on nostanut naisten asemaa ja maanpuolustusta koskevia kysymyksiä julkiseen keskusteluun lukuisilla lehtikirjoituksilla ja esitelmillä sekä toimimalla kansalaisjärjestöissä. Riihimäen varuskunnassa sotilasvirkamiehen tyttärenä kasvanut Leena Varjokallio, sittemmin Löyttyniemi, valmistui kotitalousopettajaksi 1962 Helsingin Kotitalousopettajaopistosta. Hän oli vuoden Järvenpäässä harjoituskoulun opettajana ja siirtyi sitten Kotitalousopettajien liiton sihteeriksi 1963. Vuodesta 1970 hän oli liiton toiminnanjohtajana. Kotitalousopettajien liitossa Leena Löyttyniemi edisti perhe- ja kuluttajakasvatuksen opetusta. Hänen mukaansa nuorille pitäisi jo varhain opettaa taloudenhoitoa ja muita elämänhallintaa tukevia taitoja. Tässä hän liittoutui Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja sen toiminnanjohtajan Jaakko Itälän kanssa. Kuluttajakasvatuksen tunti saatiinkin muutamaksi vuodeksi osaksi kotitalousopetusta 1970-luvulla, mutta se poistettiin sieltä vähin äänin. Kotitalousopettajien liitto järjesti Leena Löyttyniemen aikana perhe- ja kuluttajakasvatusta sekä alan kehittymistä koskevia kesäkursseja ja muuta täydennysopetusta. Leena Löyttyniemi opiskeli työn ohessa muun muassa kodin taloustiedettä ja kasvatustiedettä. Vuonna 1978 hän piti sapattivuoden saattaakseen opintonsa loppuun, ja seuraavana vuonna hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon pääaineenaan aikuiskasvatus. Tämän jälkeen hänet nimitettiin Kotitalous-lehden päätoimittajaksi, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle 62-vuotiaana vuonna 2000. Päätoimittajana Leena Löyttyniemi ajoi edelleen kuluttaja- ja perhekasvatusta, johon kuului myös ravitsevasta ruoasta ja säännöllisestä ruokailusta huolehtiminen. Ruoan kotimaisuus oli hänen lehdessään usein esillä. Hän halusi opettaa suomalaisille, että vähällä vaivalla oli mahdollista saada hyvää ja halpaa ruokaa. Metsän antimet, marjat ja sienet, ovat tärkeä osa hänen oman perheensä ruokapöydän antimia. Perhe- ja kuluttajavalistuksen edistäjänä Löyttyniemi on ollut luottamustehtävissä Väestöliiton työryhmissä ja Suomen Osuuskuntien Keskuskunnan (SOK) kotitalousvaliokunnassa sekä eräiden pankkien isännistössä ja valvojana. Lisäksi hän on toiminut aktiivisesti kansalaisjärjestöissä myös eläkkeelle jäätyään. Ammattiinsa liittyvän yhdistystoiminnan lisäksi Löyttyniemi vaikutt aktiivisesti suomalaisissa naisjärjestöissä. Hän oli Naisjärjestöjen Keskusliiton hallituksen jäsen 1973–1982 ja niistä viimeiset kolme vuotta varapuheenjohtaja. Näinä vuosina liitto ajoi näkyvästi naisille oikeutta papin virkaan. Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana Leena Löyttyniemi toimi kahden vuosikymmenen ajan vuodesta 1988. Naisyhdistys oli elänyt hiljaiseloa pitkään, kun tasa-arvokeskustelun painopiste oli siirtynyt Yhdistys 9:n ja Naisasialiitto Unionin johtamaksi. Löyttyniemen johdolla Suomen Naisyhdistys nosti profiiliaan julkisilla kannanotoilla ja järjestämällä esitelmätilaisuuksia ja seminaareja kotitalous- ja perheasioista. Yhdistys otti hyvin varhaisessa vaiheessa 1990-luvun alussa esille naisten vapaaehtoisen varusmiespalvelun, jonka valtiovalta sitten hyväksyi muutaman vuoden kuluttua. Löyttyniemen puheenjohtajakauden eräs kohokohta oli YK:n kansainvälinen Perheen vuosi 1994, jonka aikana järjestettiin useita tilaisuuksia. Turussa pidetyssä Forumissa Suomen Naisyhdistys esitti vetoomuksen perheen puolesta. Sen julisti Åbo Akademin parvekkeelta ministeri Elisabeth Rehn. Perheen vuoden postimerkki syntyi yhdistyksen aloitteesta ja ideoimana. Yhdistys osallistui myös Helsingissä Perheen vuoden pääjuhlaan, jonka ohjelmassa korostettiin perheen merkitystä sosiaalisena suojaverkkona. Suomen Naisyhdistyksen mandaatilla Löyttyniemi vaikutti myös Jenny ja Antti Wihurin rahaston hallituksessa. Tässä tehtävässä hän paneutui erityisesti kotitaloutta, perhettä, yhdistystoimintaa ja sosiaalisia hankkeita koskeviin apurahahakemuksiin. Varuskunnassa kasvaneena Leena Löyttyniemi on aina ollut kiinnostunut maanpuolustuskysymyksistä. Hän toimi Sotilaskotiliitossa ja Santahaminan sotilaskotiyhdistyksessä ja teki vuoroja Santahaminan sotilaskodissa 1980-luvulta aina vuoteen 2006. Hän kävi Maanpuolustuskurssin 1979 ja oli sekä Maanpuolustus-lehden että Sotilaskoti-lehden toimituskunnan jäsen. Leena Löyttyniemi on kirjoittanut kolumneja Uuteen Suomeen ja Iltasanomiin. Tämän lisäksi hän on ollut ahkera yleisönosastokirjoittaja. Kaikissa kirjoituksissaan hän on nostanut esille kotitalouteen ja perhe-elämään sekä opettajan työhön liittyviä kysymyksiä. Hän oli usein edellä aikaansa, kuten kirjoittaessaan jo 1970-luvulla jätteiden kierrätyksestä ja jätteiden sisältämästä energiasta. Sen lisäksi, että Leena Löyttyniemi vaikuttaa asioihin lehtikirjoituksillaan ja työskentelemällä kansalaisjärjestöjen hallinnossa, hän toimii myös ruohonjuuritasolla. HelsinkiMission vapaaehtoisena työntekijänä hän oli yhdeksän vuoden ajan vuosituhannen vaihteen jälkeen. Suomen Kukkasrahaston hallituksen varapuheenjohtajana hän osallistuu hallinnollisten tehtävien lisäksi monenlaiseen vapaaehtoiseen toimintaan. Kiinnostus ruokakulttuuriin ja italian kieleen johti Leena Löyttyniemen järjestämään Suomen Rooman instituutissa Villa Lantessa Antiikin ruokakulttuurin kurssin 1989. Tämä Italian kokemus johti hänet Villa Lanten Ystävien hallitukseen. Hän on myös Suomen Rooman Instituutin valtuuskunnan jäsen. Aviopuolisonsa Veikko Löyttyniemen Leena Varjokallio löysi Riihimäeltä jo kouluvuosina. Veikko Löyttyniemi teki elämäntyönsä Suomen Sanomalehtien liiton toimitusjohtajana. Perheeseen syntyi kaksi lasta, jotka molemmat ovat valinneet opettamisen elämäntehtäväkseen.
