Ovikello soi. Eteisestä kuului tuttu kysymys: ”Anybody home?”. Olohuoneeseen astui punatukkainen Liisa-mummo. Istuuduimme alas ja hän alkoi kertoa minulle lapsuudestaan.
Muuttojen täyteinen lapsuus
Isoäitini Liisa Kiianlinna syntyi 15.6.1943 Kuusankoskella. Sairaala oli uusi, eikä siellä ollut syntynyt kuin vasta neljä lasta ennen häntä. Liisan perhe asui siihen aikaan Korian varuskunnassa. Perheeseen kuului hänen lisäkseen äiti, isä, pikkuveli Lauri ja vuosia myöhemmin pikkusisko Riitta.
Asuttuaan lähes kuusi vuotta Korialla perhe muutti Haminaan isän armeijakomennuksen takia. Koulun Liisa aloitti Ravijoella Virolahden kansakoulussa, jonne pääsi aamuisin armeijan hevosella. Perhe muutti piakkoin Mäntlahteen, josta Liisan ollessa kolmannella luokalla Haminaan ja oppikoulun ensimmäisen vuoden jälkeen takaisin Korialle.
Liisan kotitöihin kuului esimerkiksi tiskausta, pyykkäystä ja mattojen pesua käsin Kymijoessa (tienaten matkarahoja partioleirille Norjaan). Hän keräsi myös marjoja ja sieniä erittäin ahkerasti kesäisin ja syksyisin. Liisa harrasti liikuntaa ja urheilua, kävi sekä partiossa että kuorossa ja soitti pianoa Kouvolan Musiikkiopistossa. Hänellä oli useiden harrastusten takia paljon ystäviä naapuruston kavereiden lisäksi.
Lakialaa opiskelemaan
Seitsemän eri koulun jälkeen Liisa kävi lukion Alppilan yhteislyseossa Helsingissä, jossa kuului ensimmäisiin valmistuneisiin 1962. Sitten alkoi oikeustieteen opiskelu ja samanaikaisesti toimistotyöt Valtiokonttorissa.
Vuonna 1964 Liisa solmi avioliiton ja muutti teekkarikylään Otaniemeen. Heille syntyi seuraavana vuonna tytär Sanna Tuulia, äitini. Liisa valmistui juristiksi 1967. Parin vuoden päästä syntyi pikkuveli Tuomo Severi. Perhe asui silloin Temppelinaukiolla Helsingissä.
Liisa muutti perheineen Kuopioon kesällä 1976 ja on asunut siitä lähtien kyseisellä paikkakunnalla. Hän meni 1968 töihin Uudenmaan lääninhallitukseen ja jäi eläkkeelle 68-vuotiaana Kuopion hallinto-oikeudesta.
Nykyisin
Liisa on ollut mukana kuopiolaisissa ja kansainvälisissä yhdistyksissä erittäin aktiivisesti – ja on vieläkin. Hän on esimerkiksi saanut kunnian pitää puhetta YK:ssa, San Diegon yliopiston IPJ instituutissa ja maailman suurimmassa koulussa CMS Lucknow´ssa. Nykyään hän on Kuopion Kalevalaisten ja BPW Kuopion puheenjohtaja sekä Kuopion kaupungin luottamustehtävissä, Osuuskunta KPY:n, Osuuskauppa PeeÄssän ja Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston jäsen. ”Osaan lisäksi puhua seitsemää eri kieltä”, Liisa kertoo lopuksi.
Tässä pilkahdus kansainvälisyydestäni
Santa Fé Uudessa Meksikossa oli ensimmäinen rapakontakainen kohteeni. FIDA:n (Federacion Internacional de Abogadas, perustettu Meksikossa vuonna 1945) kongressin teema oli vuonna 1979 YK:n Kansainvälinen Lapsen Vuosi. Paikallinen Navajo-intiaanikulttuuri tuli myös tutuksi. Suomalainen naisjuristipoppoo matkusteli: aloitimme Nykistä ja Washingtonista, jossa tutustuimme Suurlähetystöömme, Grey-Hound bussilla jatkoimme kongressin jälkeen Grand Canyonille, josta Las Vegasiin ja San Franciscoon.
Helvi Sipilän kokkareilla
YK:n ensimmäinen naispuolinen apulaispääsihteeri, sittemmin ministeri Helvi Sipilä, järjesti YK:n ja Itävallan valtion tuella FIDA:n ja FIFCJ:n (Fédération Internationale des Femmes des Carrières Juridiques, perustettu Pariisissa vuonna 1923) yhteisen CEDAW seminaarin Wienin UNO-Cityssä, vaikka Kaikkinaisen Naisten Syrjinnän Poistamista Koskeva Yleissopimus eli CEDAW vielä odotti hyväksymistään ja ratifiointia. Naisjuristit luovuttivat lyöttämänsä Helvi Sipilä-mitalin sankarittarelle. Fortitudo et Humilitas. Helvi hyvästeli jo YK-uraansa. Sitä juhlimme ikimuistoisin diplomaattikokkarein hänen virka-asunnossaan. Wienissä liityin myös FIFCJ:n jäseneksi.
YK:n Naisten Vuosikymmenen Päätöskonferenssi FORUM 85 Nairobissa oli käänteentekevä elämys. Kukaan suomalaisista naisjärjestöjen edustajista ei palannut sieltä entisellään. UM:n tarjoamalla safarilla katsellessamme aamuvarhaisella juomassa käyskentelevää elefanttilaumaa Helvi kertoi olleensa useasti Keniassa, mutta aiemmin hän oli nähnyt lentokentän ja hotellin. Katsastimme parin viikon ajan Suomen kehitysyhteistyökohteita ennen varsinaista konferenssia.
Osallistuin vuosikausia FIDA:n ja FIFCJ:n toimintaan eri puolilla maailmaa ja toimin luottamustehtävissä. Vieläkin olen FIFCJ:n kansainvälinen varapresidentti. Toukokuussa kokoonnumme Jerusalemissa suunnittelemaan syksyn Brasilian konseljia. Tilaisuudet ovat avoimia myös hallituksen ulkopuolisille jäsenille. Ohjelmassa tutustumme myös oikeuslaitokseen ja -ministeriöön sekä Knesset-parlamenttiin, jossa olen vieraillut aiemminkin. Tuolloin turkkilainen kollega kyseli, miksei israelilaisilla ole kirjoitettua perustuslakia. Minä kaivoin laukustani ranskankielisen Suomen perustuslain ja ojensin malliksi yleisön nauraa hörhöttäessä nappiin mennyttä tilannekomiikkaa.
FIFCJ:n edustajana olen päässyt YK:n kuvioihin vuosittain maaliskuussa kokoontuvan Naisten asioita käsittelevän toimikunnan eli CSW:n (UN Commission on the Status of Women) kaksiviikkoisiin sessioihin, myös Suomen valtion virallisessa delegaatiossa. CSW:ssä olen vuodesta 2004 lähtien esiintynyt eri järjestöjen tilaisuuksissa ja ne ovat poikineet kutsuja mm. San Diegon yliopiston IPJ:n konferenssipuhujaksi, IAWJ:n (International Association of Women Judges) kongressiin Panama Cityyn ja Souliin, jonne olin kirjoittanut Suomen Naisten Oikeuksista siellä julkistettuun New Justice in Europa IAWJ -opukseen.
Machu Picchu – kuusi tikkiä kallossa
Olen käynyt paikoissa, joihin en olisi päässyt turistina. ILA:n (International Law Association, perustettu vuonna 1783) Lontoon kongressissa pippaloimme Lancaster Housessa pääministeri Tony Blairin seurassa eikä edes puheenjohtajamme KKO:n oikeusneuvoksen tuomaripuoliso päässyt seuralaisena mukaan. Vierailumme Kensingtonissa suurlähettiläs Salolaisen residenssissä paljastui tv:stä tuttavilleni, kun ILA:n visiitti sattui samanaikaisesti suurlähetystöistä tehtyyn filmisarjaan.
Fudijama, Machu Picchu (seis puntos en la cabeza – kuusi tikkiä kallossa liukastuttuani parketilla), Three Sisters Mountin ja Grand Canyon sekä myöhemmin Himalaja on tullut voitettua. Meksikon pyramideilla koin siunauksen ja retkeltä palattuani hotellilaskuni oli selvitetty. Minulta yritettiin periä maksua kahdesti, mutta pyramidilla rukoillessani paikallisten pappien kanssa asia olikin selvinnyt. Asuin bermudalaisen Yvonnen kanssa ja hänen myötään olin päässyt sviittiin, koska Yvonne oli entinen BPW:n (Business and Professional Women) kansainvälinen presidentti.
Tokiossa luulin maanjäristystä jumalten kostoksi, kun heräsin yöllä huoneen ja sängyn vavistuksiin. Niagara ja Iguassun putoukset on tullut katsastettua kolmen valtion puolelta. Taksi otti vain kyltin autonsa katolta ja porhalsimme vauhdilla busseissa jonottavien turistien ohi – pienellä päivätaksalla. Itaipun voimalaitoksesta kirjoitin kahdeksansivuisen artikkelin sähköinsinöörien lehteen (saksalaisen prujun perusteella).
Yöpymisistäni voisin kirjoittaa novellikokoelman
Ghanassa ei ollut hotellitilaa. Staten Housen yläkerrassa oli valot, mutta silloin ei vielä ollut kännyköitä. Niinpä yövyin ex tempore kahden lentokonetutun kanssa toisen opettajatuttavaperheen siskonpetissä – kahden mustan naisen kanssa. Lesotholainen kollega oli menossa samaan FIDA:n kongressiin Accraan kuin minäkin.
Miksi Liisa asut yksin hotellissa, kysyi Belo Horizontessa, Minais Gerais osavaltiossa, asianajaja Maura, kolmen lapsen yksinhuoltaja. Minulla on pieni koti, mutta avara sydän, tule minun kotiini! Vietin ihanan kongressiviikon Mauran perheen vieraana. -Yöpymisistäni voisin kirjoittaa novellikokoelman…
Ihanat ystäväni ovat monesti majoittaneet minut kotiinsa. Josette ja Raymond ovat järjestäneet 58. kaupunginosan kattoparvekkeellaan erinäisiä kokkareita. Siellä harjoittelimme shown, jonka esitimme Unescon palatsissa FIFCJ:n 80 v. juhlissa. Raymond pasteerasi valkeassa takissaan ja hatussaan (chapeau) kävelykeppeineen ja neljä naista mustissaan eriväriset höyhenboat kaulassaan tanssityttöinä. Riemastuttava kabareeyllätys tilattiin Buenos Airesiin, mutta siellä tyydyimme Tango Maderoon ja maaseudun lounasretkellä gauchojen kanssa karkeloimaan. – Istanbulissa on tanssittu vatsatanssia Bosporin risteilyllä. Minä rakastan sinua, muisteli oikeusministeri entistä tyttöystäväänsä Suomesta. Hervotonta hauskaa vakavien asioiden välillä. Ajan kuluessa paikkakunnat ovat ruvenneet toistumaan. Ensimmäisellä kerralla Istanbulissa tapasin Turkin ensimmäisen naisjuristin Sürreya Agaoglun. Suomen delegaattina YK:ssa tapasin Irakin ensimmäisen naistuomarin Zakia Hakkin. Hän on vuosittain CSW:ssa lääkärisisarensa kanssa. ICC:n malilaistuomari, sittemmin ICC:n varapresidentti, Fatoumata Dembele Diarra on puhujatoverini FIFCJ:stä. Olen lounastanut hänen residenssissään Haagissa.
Olen saanut nauttia ystävieni vieraanvaraisuudesta Australiassakin. Sydneyssä päätin, etten enää harrasta meno-paluulippuja, kun saimme matkatoverini kanssa kyläkutsun suomalaiseen siirtolaispeheeseen Parramattaan. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa ja palautettiin yökylän jälkeen hotelliin. Eräs aussipariskunta kuljetti koko päivän autollaan Sydneyn pohjoisympäristössä. – Hotellinjohtajatar (väitellyt luonnontieteilijä) vei katsomaan aboriginaalien kalliopiirustuksia, joita hän ei ollut itsekään nähnyt aiemmin. Kollegojen kotikutsuilla olin tutustunut näihin ihaniin ihmisiin. Aboriginal Land Rights oli muuten eräs FIDA:n kongressiteemoista vuonna 1984. Tuon reissun myötä olen toiminut 30 vuotta Suomi-Australia yhdistysten Liitossa ja 10 vuotta Kuopion Suomi-Australia yhdistyksen puheenjohtajana sekä talkoolaisena vuosittain Matkamessuilla.
Karmeliittain dialogin premiääri Sydneyn oopperatalossa, Brasilian kansallispäivän ooppera-baletti-konsertti spektaakkeli Manauksen oopperatalossa keskellä viidakkoa, Zarzuela Barcelonassa tai Nykin Viulunsoittaja katolla – jääneet lähtemättömästi mieleen puhumattakaan Esa-Pekka Salosen johtamasta konsertista Metropolitanissa. Taj Mahal, taidemuseot ja konsertit sekä baletti kuuluvat myös rituaaleihin. Olen saanut lahjaksi monta painolämmintä kirjaa tekijöiltään, niin runoa kuin proosaakin.
Dramaattinen tapaaminen Dalai Laman kanssa
Olen saanut vuosittain kutsuja Intiaan Lucknowiin, City Montessori School´ssa pidettyihin Chief Justices of the World konferensseihin, jotka perustuvat Intian perustuslain 51 artiklaan. CMS Lucknow on yli 55 000 oppilaan maailman suurin koulu, jossa kansainvälisyys ja rauhankasvatus kuuluvat opetusohjelmaan. Oppilaat kuuntelevat esityksiämme ja antavat palautetta (artikkelini Lakimiesuutisissa 2010). Minua pyydettiin hankkimaan presidentti Ahtisaari puhujaksi. Hänellä oli este ja pääpuhujaksi ilmeni His Holiness Dalai Lama, Tenzin Gyatso. Pari viikkoa olin pilvessä, niin dramaattinen oli tapaaminen.
Ystäviä on kaikkialla
Olen ”sotkeutunut” matkojeni myötä 30 vuotta Suomi-Korean Tasavalta yhdistyksen toimintaan, vuosia hallituksen jäsenenäkin. Kuopion Suomi-Ranska Cerclessä olen myös toiminut varapuheenjohtajana. Olen päässyt käyttämään kielitaitoani ja saanut siitä äärettömästi iloa, ei ole mennyt hukkaan! Ystäviä on kaikkialla. Verkostoni toimivat, menin minne hyvänsä.
Tel Avivissa olen viettänyt perjantain sapattia israelilaisen asianajajan Leah ´n perheessä ja Bogotassa nauttinut kotikonsertista. Liisa, kun tulet tänne, kotini on kotisi, sanoivat emäntäni Florin perheystävät. Hänen sisarensa katosi kuuluisassa terroristihyökkäyksessä, jossa toistakymmentä tuomaria kidnapattiin eikä heistä sen jälkeen tiedetä mitään. Tämä surullinen tapahtuma oli lyönyt leimansa Florin koko perheeseen. Isä oli menehtynyt suruun, äiti surusta melkein seko. Flor ei antanut poikansa opiskella lakia – perheen uhri oli niin suuri. Poika opiskeli arkkitehtuuria..
Ikimuistoisen kaksiviikkoisen vietin Nykissä ensimmäisellä kerralla UN CSW:ssa Centro Marian eteläamerikkalaisten nunnien pensionaatissa – kävin messussa espanjalaisen Angelinan ja argentiinalaisen Maria Elenan kanssa. Keskimmäinen Angelinan juristipojista rupesi jesuiittapapiksi. Olemme käyneet tervehtimässä häntä Montserratin luostarissa. – Maria Elena on asunut Suomessa ja hänen vanhin lapsensa ”Suomi-poika” on syntynyt Turussa.
Mutta olen myös itse pitänyt yhteyttä ystäviini, se on vastavuoroista! Majoitin Belgian pääministerin erityisavustajan kuusihenkisen perheen lasteni ollessa pieniä. Hyvin pärjäsivät lapsetkin keskenään Kallavedellä soutaen ja pihalla makkaraa grillaten. Olen kyläillyt Madeleinen perheen luona Waterloossa.
Maailmani on pieni ja avoin, en tunne rajoja enkä ihonväriä
Calissa eräs kolumbialainen kysyi, onko minussa karjalaista verta, johon vastasin tietysti myöntäen. Äitini on samaa sukua kuin Larin Paraske, tyttönimi on sama kuin Parasken mummon. Milanon Duomon terassilla kilistelimme moskovalaisen Marinan ja espanjalais-argentiinalaisen Dianan kanssa ”Venäläisille” isoäideillemme, kun meillä oli FIFCJ:n kokous Milanon kauppakamarin palatsissa. Dianan isoäiti oli Ukrainasta, Marinan Moskovasta ja minun rajan taakse jääneestä Karjalasta.
Tuuterinpuku on ollut ”esiintymisasuni” kongressien gala-illoissa ja se on ollut aina todellinen succes. Ihmiset ovat halunneet kuvauttaa itsensä kanssani. Kerran esiinnyin Mikkelin muinaispuvussa Pariisin Oikeuspalatsissa jouduttuani esittämään kunniapuhujan Helvi Sipilän tervehdyksen hänen estyttyään viime hetkellä saapumasta. Silloin pariisilainen isäntäni Raymond ihmetteli moneen kertaan, koska laitan sen Tuuterinpukuni, jonka oli tottunut näkemään.
Elämän tähtihetkiä
FIFCJ, FIDA, IAWJ, FIDE, ILA ja BPWI ovat tärkeimpiä kansainvälisiä yhdistyksiäni erinäisten pohjoismaisten lisäksi. Suoritettuani kansainvälisen Master of Laws eli LL.M. diplomin (Master in European and Comparative Law & Public International Law) liityin FIDE:n Eurooppaoikeuden yhdistykseen, muut yhdistykset ajavat ihmisoikeuksia, lähinnä naisten ja lasten oikeuksia.
Olen tavannut valtionpäämiehiä, kuningattaria, nobelisteja, ihmisoikeusguruja, ensimmäisen kosmonauttinaisen Valentina Tereskovan kahdesti… Nairobissa naiset hilasivat minut ainoana valkoihoisena seminaariinsa, jossa puhui Coretta King, Martin Luther Kingin leski. Coretta puhui mm. Helvi Sipilästä. Elämäni tähtihetkiä oli, kun puheen jälkeen minulta tultiin kysymään, olenko minä Mrs Sipilä. Unfortunately not, but I would like to be…
Kun UN CSW:ssä katselin amerikkalaisia ikäneitoja, jotka tomerasti puuhastelivat seminaareissaan, tuumasin, että niin kauan kuin rollaattorilla pääsee Suomesta koneeseen, aion olla mukana.
Kirjoittaja
Liisa Kiianlinna
Lisätietoja
Edustuksia ja ansioita:
Tällä hetkellä Kuopio tanssii ja soi ry:n hallituksen jäsen
Riuttalan talonpoikaiskulttuurin suojelusäätiö ry:n hallituksen jäsen
Maria Jotuni seura ry:n hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja,
Kalevalaisten Naisten Liiton varapuheenjohtaja
Kuopion Kalevalaisten hallituksen jäsen (6 v puheenjohtaja)
BPW Kuopion eli Kuopion Liike-ja virkanaiset ry:n varapuheenjohtaja,
sitä edelsi pitkä puheenjohtajakausi sekä tehtävät valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla ja palkittiin BPW Finlandin kultaisella ansiomerkillä.
Viitattiin siihen, että lähden jälleen YK:n naisten oikeuksia käsittelevän komission istuntoon
(UN CSW eli United Nation Commission on the Status on Women 62th Session) New Yorkiin (9.3.18), johon olen osallistunut vuodesta 2004.
Olen istunut kahdesti NJKL:n hallituksessa, ensimmäisellä kerralla Naisjuristien pj:na 1980 luvulla ja toisen kerran BPW Finlandin edustajana 2000 luvulla.
Olen erittäin aktiivisesti osallistunut vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan ja minut on palkittu kunniamerkeillä näistä ansioista.
Lähteet
Isoäidin haastattelu alussa.
Kuutti Makkonen 8A Minna Canthin yläaste, nykyisin LUMITin abiturus
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.