Tämä on tarina naisesta, joka ei haluaisi suin surmin tulla esitellyksi: ”Enhän minä mitään ole tehnyt. Luulevat vielä, että haluan kehua itseäni.” Siis tässä on tarina tyypillisestä tarmokkaasta suomalaisesta naisesta.  

Mytäjäisten avantouimareiden henki, rantavastaava

Sivi oli meidän Lahden Mytäjäisten avantouimareiden äiti ja huoltaja. 

Mytäjäinen on pieni suppalampi keskellä Lahtea, piilossa Helsingintien ja Hämeenlinnantien risteyksen kainalossa. Mytskyn ranta on Lahden Costa Rica tai Puerto Rico, lähes aina tyyni, kesällä kuuma ja talvella suojaisa uimapaikka.  Siellä on kiinteät, lämmitetyt pukukopit ja lämmin suihku. Lahden Avantouimareiden rekisterissä on 2350 jäsentä.  

Sivi kunnosti mäkisen polkumme rantaan, haravoi syksyllä liukkaat vaahteranlehdet, kolasi talvella lumet, sulatti jäät portaista jos sähkövastus oli liian tehoton ja hiekoitti tien ettemme lankeaisi. Hän sai kaupungin miehet tekemään kaiteen polun varteen, jotta saimme pahimmilla keleillä siitä tuen. Hän asetteli uhkarohkeasti miehensä Onnin avustuksella avannon ympärille jäälle aidan, jotta ulkopuoliset eivät joutuisi sinne vahingossa.

Sivi hoiti avaimet tarvitseville ja niitä yhtenään unohtaville kävijöille. Soitti perään, huolehti, ohjasi, neuvoi ja rohkaisi. Hän teki tätä joka päivä käydessään itse avannossa. Hän asuu pienen kävelymatkan päässä lammesta. Siivouksenkin hän hoiti ammattimaisesti ja jollain ihmeen konstilla sai kaiken sorankin pois  pitkistä vihreistä  muovisista piikkimatoista. Sivi piti myös häiritsijät ja töhrijät loitolla ja hankki tarvittaessa pikaisesti kaupungin ammattiapua vaikka sähköisen avaimen reistaillessa.

Sivi järjesti kauden päättäjäiset

Entä sitten Sivin järjestämät yllätykset!   Hän koristeli jouluksi uimakopin.  Kynttilät ja soihdut paloivat ulkona.  Hän järjesti kahvituksen ja itse leipomansa piirakat, kakut ja pullat.  Kävijät toivat myös omia namejaan.  Joululaulut soi. Sivi tykkää tanssimusiikista. Iloisuus tarttui.  Juttu luisti.

Keväällä kauden loppuessa kahviteltiin taas, istuttiin aurinkoisella verannalla ja nautittiin kesän tulosta. Ilman Siviä ei olisi tätä yhteisöllisyyden tunnetta. Uimakopilla käynnissä kohenee sekä henkisesti että fyysisesti. Maailmaa parannetaan. Kerrotaan surut, murheet, ilot ja riemut. Annetaan neuvoja kuten martat konsanaan kaiken maailman ongelmiin ja pulmiin. Sivi oli uimakopin sielu ja henki, rohkaisija ja kannustaja.

Joskus tulivat ulkomaalaiset ihmettelemään suomalaisten kummallista harrastusta ja kokeilemaan rohkeuttaan  itsekin. Siinäkin oli Sivin asiantunteva opastus tarpeen.

Sivi kävi joka päivä rannassa, usein montakin kertaa. Hän piti huolta etteivät  nuorisojoukot majaile uimakopin liepeillä.  Aina hän ei kuitenkaan voinut siellä olla, joten vartioinnista huolimatta töhryjä tahtoi ilmestyä seiniin. Miten paljon niitä olisikaan ilman Siviä!

Sivi toimi Lahden avantouimareiden puheenjohtajana vuodet 1995-98  ja on sen jälkeen ollut hallituksen jäsen. Nyt hän on luopunut rantavastaavan ja siivoojan tehtävistään, mutta toimii yhä jäsenrekisterin hoitajana, mikä tehtävä hänellä on ollut vuodesta 2012. 

Palkittu avantouimari

Sivi aloitti avantouinnin syystalvella 1988. Tuon jälkeen hän on malttanut pysyä avannosta poissa vain muutamana päivänä. Jo seuraavana vuonna hän osallistui ensimmäisiin avantouinnin suomenmestaruuskisoihin. Hän voitti 25 metrin uinnin yli 40-vuotiaitten naisten sarjassa ajalla 17,5 sekuntia. Ajan perusteella hän päihitti naiset kaikissa ikäsarjoissa. Vuoden 1990 Quinnesin ennätyskirja noteerasi tämän voiton, jonka järjestävä seura oli sinne ilmoittanut.  Sivi osallistui kilpailuun hyvällä menestyksellä vielä monta vuotta kunnes vuonna 1998 hänen suorituksensa hylättiin pää veden alla uimisesta, epäoikeudenmukaisesti. Siihen loppuivat Sivin kilpailut, mutta ei uinti. Hän harrasti myös matkauintia uimahallissa.

Sivi somessa

Sivi on myös ahkera somettaja. Hän ottaa upeita kuvia uimapaikastamme eri vuodenaikoina ja erilaisissa säissä ja lataa niitä nettiin nähtäväksemme. Hän tiedottaa ahkerasti kaikista tapahtumista, oli ne sitten myönteisiä tai kielteisiä uijien kannalta.

Pihapuutarhanhoito on toinen himoharrastus

Mutta mitä tekeekään Sivi kesällä? Hän on loihtinut läheisen kerrostalokotinsa pihasta todellisen puutarhan. Hän korostaa, että hän on pyytänyt luvan saada tehdä ja hoitaa istutukset.

Piha on täynnä upeasti eri aikaan kukkivia kasveja ja kauniita patsaita.   Vilkas Hämeenlinnantien liikenne hurisee aivan tämän paratiisin naapurissa, mutta isot puut antavat suojaa.

Puutarha on ollut joskus avoin pihapäivinä. Siellä on saanut ihailla ritarikannuksia, harjaneilikoita, monivärisiä liljoja, keisarinkruunuja, ukonhattuja, leimukukkia, palavaa rakkautta, lehtosinilatvaa, kuunliljoja, pioneja ja monia muita perinteisiä pihakukkia sekä monia uudempiakin kuten jaloangervoa, kärhöjä …

Sivi esittelee facebookissaan komeita pihan kasveja, mutta hänen viherpeukalonsa saa monet erikoiset huonekasvitkin kukoistamaan.  Hän etsii innokkaasti uusia lajikkeita ja antaa mielellään ohjeita myös kukkien hoitamisessa ja todella monissa muissakin käytännön asioissa.

Aktiivinen eläkeläinen

Sivi on liikunnallinen. Hän pyöräilee paljon. Hän on rohkea oman tiensä kulkija. Hän puolustaa asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä.  Hän arvostaa toista ihmistä ja hänen sydäntään lähellä on myös ympäristön vaaliminen. Hän tekee esim. omaa ”pisuvettä”  keittiössä, eli siellä on Bokashi, joka muuttaa biojätteet lannoitusaineeksi. 

Sivi panostaa elämänlaatuun. Kuitenkin ovat viime aikoina polvet ja varpaat alkaneet aiheuttaa vaivoja. Ikääntymiselle ei voi mitään.  Siksi Sivi on nyt luovuttanut uimakopin hoidon nuoremmille. Me yhteiskuntaa rasittavat eläkeläiset pysymme Sivin kaltaisten ihmisten ponnistusten avulla reippaampina ja omatoimisempina.

Sivin työura

Perhe asui Hämeenlinnassa kun Sivi oli nuori. Koulun jälkeen Sivi teki jonkin aikaa töitä Valtion pukutehtaalla ja sitten hän hakeutui ompeluoppiin Erosen liikkeeseen.  Siellä opetettiin tekemään miesten housuja. Oppilaan piti tehdä kaikki työvaiheet.  Sivi muistaa myös tehneensä lasten merimiespukuja ja opetelleensa mm. pliseerausta. Nuo molemmat olivat kovasti muodissa silloin. Palkkaa maksettiin 40 penniä tunti.

Jo Hämeenlinnasta löytyi tuleva puoliso Onni. Keiteleläinen Onni oli tullut sinne sotaväkeen. 1961 heidät vihittiin maistraatissa.  Samana päivänä lähdettiin Mikkeliin, missä Onnilla oli työpaikka serkkunsa hommissa.  Sivi sai töitä Vaatturi Kuokkasella, joka olisi mielellään kouluttanut Sivinkin vaatturiksi, mutta jo 1962 Onni päätti lähteä hakemaan puusepän töitä Lahdesta. Pari sai yllättäen asunnon Riipan asuntovälityksestä. Heidän etunaan oli nyt se, ettei ollut vielä lapsia. Sivi sai töitä Vileasuste-ompelimosta, mutta kun hän sitten alkoi odottaa lasta niin hänet irtisanottiin. Ei auttanut kuin alkaa kotona ommella vauvanvaatteita tulevalle lapselle. Tyttö syntyi 1964 ja poika 1967. Lasten syntymän jälkeen Sivi pysyi kotona yhteensä n. 7 vuotta.

Mieli teki kuitenkin töihin.  Ensin Sivi pääsi Askon tehtaalle hiomoon 1971. Se oli pölyistä hommaa. Tyttökaverin kanssa hän meni pomolta pyytämään vaihtoa johonkin toiseen työpisteeseen. Hänet siirrettiin kittaamoon ja lopulta ompelimoon, missä hän oli ensin laputtamassa ja sitten työnjakajana. Kun työnjakajan tehtävä lopetettiin kokonaan,  Sivi siirtyi pakkaamoon.  Sitten EFG osti lähettämön ja kaikki sanottiin sieltä irti.  Sivi pääsi ns. eläkeputkeen, ansiosidonnaiselle 57 vuoden iässä ja 60-vuotiaana eläkkeelle. Oli alkanut aika, joka vähitellen siirsi Lahdesta ompelutyöt ja huonekalutehtaiden monet työvaiheet halvempiin maihin.