Maria Saarnio syntyi vuonna 1888 helsinkiläiseen taiteilijaperheeseen, jossa kaikki hänen neljä veljeään olivat taide- ja kulttuuripersoonia. Kaarlo Saarnio näytteli Kansallisteatterissa ja esiintyi eri elokuvarooleissa. Toinen veli Yrjö Saarnio oli muusikko ja taiteilija. Myös Maikki omasi taiteellisia ominaisuuksia ja lahjoja, mutta valitsi toisen suunnan.

Kätilöksi pohjoiseen

Maikki Saarnio valmistui kätilöksi Helsingin Kätilöopistosta vuonna 1912. Hän aloitti työnsä kätilönä Tohmajärvellä ja Rääkkylässä. Säkylän kautta hän siirtyi pohjoiseen Suomeen Alatorniolle 15.9.1920. Kaikissa työpaikoissaan Maikki Saarnio oli pidetty ja arvostettu, mitä kuvaavat hänen saamansa työtodistukset. ”…Maria Saarnio on toiminut kätilönä ja lapsenpäästäjänä täyttäen tehtävänsä hyvin tunnollisesti ja omaten muuten kiitettävän käytöksen, mikä täten kiitollisuudella todistetaan. Säkylässä 9. tammikuuta 1920. Allekirjoituksena todistuksessa Kunnanlautakunnan puhemies”. Huomioitavaa on, että työtodistus on varustettu ajan tavan mukaisella punaisella sinetillä.

Vaikka Maikki Saarniolle olisi ollut myös eteläisessä Suomessa työtä tarjolla, hän lähti kohti pohjoista. Oman kertomuksensa mukaan ajatuksena ja toiveena oli löytää aitoja ihmisiä. Saarnio näki työssään myös elämän eri alueiden raadollisen puolen ja halusi siksi siirtyä pohjoiseen Suomeen auttamaan ihmisiä. Matkalla kohti pohjoista Maikki Saarnio pysähtyi Ouluun ja toimi siellä puoli vuotta kätilönä. Helsinkiläisenä hänelle oli hiukan epäselvää, kumpi oli pohjoisempana Tornio vai Alatornio. Molemmissa oli töitä tarjolla, mutta valinta perustui siihen, kumpi paikkakunta on pohjoisempana. Maikki Saarnio aloitti työt Alatornion kunnan kätilönä vuonna 1920.

Aviomies jääkäri

Vuonna 1925 hän avioitui leskimies, maanviljelijä, jääkäri Antti Ahon (Ahonperä, s. 1895) kanssa ja asettui asumaan Arpelan kylään. Maikki Saarnion työkenttään kuuluivat Arpela ja kaikki sen ympäristökylät Vojakkalaa ja Karunkia myöten. Vuonna 1927 syntyi heidän ainoa poikansa Antti Aatami Aho. Antti Aatami menetti neljän kuukauden ikäisenä isänsä ja Maikki puolisonsa Antin kuoltua 14.12.1927. Antti-isä oli ollut vuodet 1915-1917 jääkärikoulutuksessa Saksassa osallistuen myös Riianlahden ja Aajoen taisteluihin. Hänen kuolemansa nuorena, vain 34-vuotiaana johtui Saksan komennuksen loppuaikana tulleesta vakavasta sairaudesta.

Maikki Saarnio jatkoi äitinä ja nuorena leskenä työtään kätilönä ja terveydenhoitajana. Kotona Antti-poikaa hoiti Maikin poissa ollessa kotiapulainen. Matkat olivat usein kymmenien kilometrien pituisia ja ajan tavan mukaan ne hoidettiin hevoskyydillä. Syrjäisillä seuduilla ei ollut maanteitä eikä julkista liikennettä. Hänen työnsä oli niin kokonaisvaltaista, että matkoilla hoidettiin niin synnyttävät äidit, sairaat kuin kuolleetkin, kaikki, jotka tarvitsivat apua. Matkoja oli paljon ja ne saattoivat kestää useita päiviä. Maikki omistautui työlleen ja oli aina valmis lähtöön. Kätilönsalkku oli aina valmiina.

Moderni nainen

Edelleenkin elää ihmisiä, joilla on henkilökohtaisia kokemuksia ja muistoja Maikki Saarnion työn moninaisista puolista. Kyläläiset nimittivät hänet Arpelan Äiti-Teresaksi. Ammattiin liittyen kotona oli aina ylläpidettävä siisteyttä. Esimerkiksi sauna, missä kävi myös naapureita, oli aina desinfioitava käytön jälkeen.

Maikki Saario oli hyvin moderni ja nykyaikainen. Pukeutuminen oli tarkkaa ja harrastuksena mieluinen uinti läheisessä Sahan rannassa Arpelassa. Rannalla pikkupojat ihailivat hänen hienoa uintitaitoaan. Opiskelu- ja työvuodet etelässä vaikuttivat myös siihen, että hän puhui aina kirjakieltä myös pohjoisissa kotioloissa. Tammikuussa 1950 Maikin poika Antti Aatami avioitui Lilja Marjatta Miinalan kanssa, joka muutti perheeseen miniäksi samana vuonna.

Iso liuta lapsenlapsia

Antti toimi jo tässä vaiheessa luottamustoimissa. Ne jatkuivat yli neljänkymmenen vuoden ajan muun muassa kunnallispolitiikassa hänen elämänsä loppuun saakka vuoteen 1992. Kotioloissaan Maikki oli huolehtiva, kannustava ja hyväntuulinen, mutta topakka. Eläkevuosinaan hän kävi usein ostoksilla Haaparannalla Ruotsin puolella. Tuliaisina sieltä oli siihen aikaan harvinaisia hedelmiä, leluja ja koruja meille lapsille. Kaiken kruunasi kilon paperipussi englantilaisia lakritsikonvehteja.

Juhannuksena 1962 perhe muutti uuteen, samaan pihapiiriin rakennettuun kotiin. Siinä vaiheessa Maikki Saarniolla oli viisi lapsenlasta, myöhemmin syntyi viisi lisää. Maikki ei kuitenkaan valitettavasti ehtinyt nauttia uuden kodin tarjoamista mukavuuksista kuin kolme kuukautta. Maria ”Maikki” Aho nukkui pois kotonaan syyskuussa 21. päivänä 1962. Hänet on siunattu Alatornion kirkkomaalle syksyisenä sunnuntaina 1962. Muistoissa elää kuva mummosta; hiukset aina kauniisti kammattu nutturalle, valkoinen silitetty esiliina edessä, hymyilevä, vieraanvarainen ja hänen tuttu lausahdus ”Jestas sentään!”