Aune Saloheimon elämäntyö oli kotitalousopetuksen kehittäminen ja saattaminen yliopistolliseksi oppiaineeksi. Hänen työuransa osui aikaan, jolloin kotitalousopetus uudistui ja laajeni voimakkaasti.

Vuoden 1958 kansalaiskoulu-uudistus johti kotitalousopetuksen laajenemiseen ja opettajakoulutuksen uudistukseen, ja Saloheimon työuran lopulla suunniteltiin peruskoulun aiheuttamia muutoksia. Hän päätti uransa kotitalouden, erityisesti kotitalouden didaktiikan professuurin hoitamiseen.

Aune Saloheimo aloitti uransa kansakoulujen kotitalousopettajana Oulussa ja Kuopiossa, missä hänen aviomiehensä Mauno Saloheimo toimi tuomiokapitulin sihteerinä. Vuonna 1947 Mauno Saloheimo siirtyi Kirkkohallituksen palvelukseen ja Saloheimot muuttivat Helsinkiin.

Tällöin Aune Saloheimo aloitti Helsingin kaupungin palveluksessa jatkoluokkien ja myöhemmin kansalaiskoulun kotitalousopettajana. Hän toimi Lapinlahden harjoittelukoulun ohjaajana, jolloin myös kiinnostus kotitalousopettajien koulutukseen vahvistui. Hän kirjoitti Helmi Lummaan kanssa oppikirjan, jota käytettiin kansakoulujen jatkoluokilla ja kansalaiskoulussa usean vuosikymmenen ajan. Teoksen viimeinen, kymmenes painos julkaistiin vain hänen nimellään.

1950-luvulla Aune Saloheimo aloitti työn ohessa opiskelut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja suoritti loppututkinnon 1962. Tässä vaiheessa perheen 1940-luvulla syntyneistä viidestä lapsesta nuorinkin oli jo teini-iässä. Opinnot jatkuivat, ja Saloheimon lisensiaattityö Kotitalousopettajaopiston opiskelijavalinnoista valmistui 1974. Samaan aikaan suunniteltiin kotitalousopettajakoulutuksen muuttamista yliopistolliseksi oppiaineeksi ja opiston liittämistä Helsingin yliopistoon.

Vuonna 1962 Aune Saloheimo haki ja sai Helsingin Kotitalousopettajaopiston rehtorin paikan opetusalueenaan ruokatalouden suunnittelu. Opisto oli 1959 muuttunut säätiön ylläpitämästä yksityisestä oppilaitoksesta valtion omistamaksi. Kotitalousopetuksen määrän kasvaessa kouluissa opisto laajeni siten, että sekä opiskelijoiden että opettajanvirkojen määrä lisääntyi huomattavasti.

Saloheimon rehtorikaudella opiskelijasukupolvi radikalisoitui ja vaati uudenlaista osallisuutta opetuksen järjestämiseen. Kotitalousopettajaopistoon perustettiin pysyvä opettajien ja opiskelijoiden opintoyhteistyöelin, ja opiskelijoiden edustaja osallistui opetuksen suunnitteluun. Kun kotitalousopettajakoulutus 1975 liitettiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, Saloheimo hoiti kotitalouden, erityisesti kotitalouden didaktiikan professuuria 1975–1977. Hän jäi eläkkeelle 65-vuotiaana.

Aune Saloheimo, kuten häntä ennen Kotitalousopettajaopiston rehtorina toiminut Kerttu Sihvonenkin, vaikutti aktiivisesti Suomen Naisyhdistyksessä ja oli myös sen puheenjohtajana 1980–1888. Tänä aikana vietettiin yhdistyksen satavuotisjuhlia ja nostettiin yhdistyksen profiilia sen toiminnasta kertovassa näyttelyssä.

Samaan aikaan Naisyhdistyksen sisaryhdistys Naisasialiitto Unioni radikalisoitui eikä hyväksynyt enää jäsenikseen porvarillisten puolueiden kansanedustajanaisia. Asiasta käytiin kiivas julkinen kiistely lehdistössä. Suomen Naisyhdistys pitäytyi maltillisena tasa-arvon edistäjänä korostaen kuitenkin kotitalouden ja perheen merkitystä hyvälle elämälle. Aune Saloheimon työtä arvostettiin laajasti, ja hänelle myönnettiin 1992 kotitalousneuvoksen arvonimi.