Äiti …

Lahja Linko syntyi Elli Lahja Maria Heléninä vuonna 1890 Luumäellä Konstantin ja Elin Helénin perheeseen, joka muutti sittemmin Käkisalmeen. Konstantin Helén toimi siellä rovastin virassa. Lahja Helénin laulunlahjat tulivat tutuksi käkisalmelaisille, eikä heitä yllättänyt yhtään, että rovastintytär lähetettiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen opettajakseen tuli Abraham Ojanperä.

Puoliso samalta alalta

Helsingin musiikkiopistoon tuli Tampereelta opiskelemaan Ernst Linko pianonsoittoa ja säveltämistä. Musiikinteoriassa Linkoa opetti nuori Jean Sibelius. Ernst Linko oli kolmannen polven musiikkimies, sillä sekä hän isänsä Ernst Edvard Linko (aiemmin Lindroth) että äidinisänsä Fredrik Lundelin toimivat innokkaasti kuorojen, orkesterien ja soittokuntien johtajina vaikuttaen merkittävällä tavalla Tampereen musiikkielämään. Vaikka samaa musiikkiopistoa kävivätkin, Lahja Helén ja Ernst Linko tutustuivat vasta Pietarin keisarillisessa konservatoriossa, jossa Lahja Helén opiskeli vuosina 1911-15. Pari solmi avioliiton vuonna 1916 ja heidän ainokaisensa, Liisa-tytär, syntyi vuonna 1917.

Opit ulkomailta

Lahja Linko teki myöhemmin opintomatkoja ulkomaille, Berliiniin, Wieniin ja Milanoon. Opintojensa ansiosta hän hallitsi sekä saksalaisen että italialaisen koulukunnan opit. Äänialaltaan Linko oli sekä mezzosopraano että altto, ja hänen on sanottu osanneen lähes kaikki näiden äänialojen oopperakirjallisuuden isot roolit. Linko teki läpimurtonsa vuonna 1919 Verdin oopperassa Trubaduuri Azucena ja jatkoi uraansa aina vuoteen 1939 saakka Suomalaisessa oopperassa (nykyisin Suomen Kansallisooppera). Hän myös konsertoi ahkerasti 1920-1930-luvuilla ja teki puolisonsa kanssa etenkin kesäisin konserttimatkoja ulkomaillekin.

Merkittävä pedagogi

Linko aloitti laulunopettajana vuonna 1932 ja sai vuonna 1950 Sibelius-Akatemiassa lehtoraatin, jota hoiti eläkkeelle lähtöönsä saakka vuoteen 1959. Opettajana Linko oli paitsi suosittu, myös hyvin tunnustettu. Hänen laajaan oppilaskaartiinsa kuuluivat mm. Aulikki Rautawaara, Anna Mutanen, Maiju Kuusoja ja Marja Eskola. Lahja Linko sai Pro Finlandia –mitalin vuonna 1948 Lahja Linko kuoli Helsingissä 31.5.1966.

… ja tytär

Liisa Elina Linko-Malmio syntyi vuonna 1917 Käkisalmessa musiikkiperheeseen, Lahja (o.s. Helén) ja Ernst Lingon ainoaksi lapseksi. Hän on elänyt tasatahtia itsenäisen Suomen kanssa ja täytti puoli vuotta sitä aiemmin 100 vuotta. 

Vanhempien opinnot ja kotona harjoittelut sytyttivät Linko-Malmioon vahvan kipinän omaehtoiseen musisointiin.  Erityisesti äidin kautta hän ihastui oopperaan, näyttelemiseen ja yleensäkin lavaesiintymiseen. Isän vaikutuksesta alkaneet piano-opinnot etenivät sille tasolle, että Linko-Malmio saattoi toimia äitinsä harjoitussäestäjänä, korrepetiittorina.

Lahja-äidin ja Liisa-tyttären yhteistyö toimi myös toisin päin: Äiti otti tyttärensä yhtenä lukuisista oppilaistaan. Myöhemmin Linko-Malmio opiskeli myös Tukholmassa ja Lontoossa. Hänen ensimmäinen säestäjänsä oli luonnollisesti oma isä. Ensikonsertin lisäksi hän oli säestäjänä ulkomaisilla konserttimatkoilla Belgiassa, Hollannissa ja Norjassa. Uransa alussa Linko-Malmio sai kuulla arvosteluja, jossa häntä kuvattiin vain kahden lahjakkaan musiikki-ihmisen jälkeläiseksi, mutta aikaa myöten nämä puheet loppuivat.

Oopperaa ja opetusta

Äänialaltaan sopraano Linko-Malmio oli kiinnitettynä Kansallisoopperaan vuosina 1940–1943 ja 1945–1951, joka tunnettiin silloin nimellä Suomalainen ooppera sekä vuosina 1955–1960 Suomen kansallisoopperaan, jonka jälkeen hän jatkoi siellä vielä freelancerina vuoteen 1963. Ulkomaisissa oopperoissa hänellä oli kiinnitykset Bremenin oopperaan vuonna 1942–1943 ja Kööpenhaminan kuninkaalliseen oopperaan vuosina 1951–1955. Malmio eli 1940–1950-luvuilla todellisia ruuhkavuosia, sillä hänen ja arkkitehti Veikko Malmion (puoliso vuodesta 1943) kolme lasta syntyivät tuolloin: Ari vuona 1944, Jukka 1946 ja Helena 1953.

Vuonna 1961 Linko-Malmio aloitti työnsä äitinsä tavoin laulunopettajana Sibelius-Akatemiassa. Seuraavana vuonna hän sai lehtorin viran ja professorin arvonimen vuonna 1977. Hän on kertonut kokeneensa opettamisen kutsumustyönä, joka antoi vielä enemmän kuin oma laulajan karriääri. Hänen oppilainaan ovat olleet mm. Marjatta Airas, Margareta Haverinen, Raita Karpo, Laura Pyrrö, Kirsi Tiihonen ja Satu Vihavainen. Suurimpaan maineeseen Linko-Malmion oppilaista on noussut Karita Mattila. Hänen mukaansa on nimetty musiikkialan palkinto, Liisa Linko-Malmio-palkinto, jota on jaettu vuodesta 2003.