Tiettävästi ensimmäinen naispuolinen linja-autonkuljettaja ja linja-autoliikennöitsijä on Ellen (Elli) Saarikko (ent. Korhonen, 1898-1994). Hän syntyi Suodenniemen Saarikossa 1898 maalaistalon tyttärenä. Elli ajoi pienestä pitäen hevosella maataloustuotteita viikoittain Tampereelle, jonne matkaa oli kuusi peninkulmaa. Autojen suhahdellessa ohi hän mietti, miten mukavasti matka taittuisi sellaisella.

Elli osti ensimmäisen Chevroletinsä 1926.  Ajo-opetuksen sai silloin autokauppiaalta ja kortin parin päivän päästä katsastusinsinööriltä. Ammattimaisen ajokortin hän ajoi seuraavana talvena kolmen kuukauden korjaamoharjoittelun jälkeen. Auto paloi lähes uutena Kankaanpäässä. Bensiiniä oli tankatessa valunut maahan, ja varomaton tulenkäsittely aiheutti palon. Mutta vaikka vakuutusta ei ollut, Elli Saarikko osti viikon päästä uuden ”letukan” ja jatkoi autoilua. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai linja-autokortin. Katsastusinsinööri tarkisti ensin, ettei laki kiellä naista suorittamasta linja-auton ajolupaa. Kun kieltoa ei löytynyt, lupa myönnettiin 1929.

Elli Saarikko avioitui 1928  liikennöitsijä Alpo Korhosen kanssa. Aviomiehellä oli linja-auto, jolla hän kuljetti matkustajia Siurosta, Suodenniemeltä ja Laviasta. Nuori perhe asettui asumaan Laviaan.  1934 linja-autoliikenne siirtyi Elli Saarikon hoidettavaksi. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö vahvisti taksan ja aikataulun reitille Kankaapää-Lavia-Tampere. Ennen sotia perhe omisti Chevrolet-linja-auton ja Volvo-seka-auton, jolla voitiin kuljettaa myös rahtia. Elli Saarikko ajoi tilausajoja. Lisäksi perheellä oli pirssilupa. Rouva ajoi muun muassa Lavian kunnanlääkärin ajoja. Jos auto joutui ojaan tai juuttui hankeen, rouva istui ratissa ja lääkäri työnsi.

Vuonna 1938 vuorojen lisääntyessä palkattiin kaksi kuljettajaa. Joiden vapaavuorot Elli Saarikko ajoi itse. Mutta kun sota syttyi, kuljettajat ja toinen linja-auto tarvittiin maata puolustamaan. Jatkosodan aikana liikennettä haittasivat varaosien ja polttoaineen puute. Elli sirkkelöi itse pilkkeitä puuta tai hiiltä voimanlähteenä käyttäviin häkäpönttöihin. Joskus ilmahälytyksen aikana hän ajoi Tampereelta matkustajien vaatimuksesta maalle, vaikka se oli ehdottomasti kiellettyä.

Elli Saarikko oli suosittu kuljettaja. Vuorolinjoilla hän joutui hoitamaan myös maalaisten ostoksia. Naiselle oli helppo uskoa hamekankaan tai rippilapsen kenkien osto ja morsiamen kukkavihkon hankinta. Kuljettajan työ oli naiselle raskasta, sillä auton hallintalaitteet vaativat voimaa ja kapeat ja auraamattomat tiet taitoa ja tarkkuutta. Vuosikymmenet Saarikko ajoi niin hyvillä kuin huonoillakin keleillä. Naiskuljettajaa onneksi mielellään autettiin työntämällä autoa, lapioimalla tietä, vaihtamalla rengasta tai sulattamalla tuulilasia suolapussilla.

Elli Saarikko oli huolehtinut jo kymmenen vuotta linja-autoista, kun 1944 tuli avioero. Koska linja-autoluvat olivat Alpo Korhosen nimissä, liikennöinti jatkui tällä nimellä vuoteen 1947.  Sen jälkeen autojen kyljissä luki Saarikko. Sodan jälkeen alkoi uusi aikakausi. Ostettiin kaksi uutta linja-autoa ja palkattiin lisää henkilökuntaa. Elli Saarikko ajoi nyt loma-aikojen lisäksi tilausvuoroja. Suurlakon ikävissä tunnelmissa 1956 hän piti yhden auton liikenteessä ajamalla itse. Liikenteen kasvaessa Saarikko muutti Tampereelle 1958, ja liiketoiminta laajeni. Vaikka työmäärä vain kasvoi, Saarikko kuului 35 vuotta Linja-autoliiton Tampereen paikallisosaston johtokuntaan.

Vuonna 1971 Elli Saarikko myi yrityksensä 75 vuoden iässä Länsi-Linjat Oy:lle. Linja-autoja oli silloin yhdeksän ja henkilökuntaa yksitoista henkeä. Heidän joukossaan oli nuorempi sisar Anni Saarikko (s. 1912),  joka oli Laviassa ajanut ajokortin ja saanut pirssiluvan jo 1935. Linja-autokortin hän ajoi kaksi vuotta myöhemmin. Hänkin oli sota-aikana mukana Tampereen-matkalla, jolloin kaupungista lähdettiin ilmapommitusta pakoon. Anni Saaarikko oli välillä muissa tehtävissä, mutta tuli Saarikon kuljettajaksi 1965 hän siirtyi vielä Länsi-Linjojen kuljettajaksi aina eläkepäiviinsä saakka.

Liikennöitsijä Elli Saarikko huomattiin ammatissaan. Nainen alalla oli harvinaisuus, mistä saattoi olla haittaakin. Saarikko oli kuitenkin peräänantamaton ja ennakkoluuloton edelläkävijä.