Sylvin kuva muistokirjoituksessa on viimeisiä hänestä otettuja kuvia.
Kirjoittaja kävi tapaamassa kahdesti isotätiään Kanadassa, viimeisen kerran marraskuussa 2015.
Sylvi ja Jouni Varkaudessa ennen Kanadaan lähtöä
Sukunimi
Koponen, o.s. VirnesEtunimi
SylviSynnyinvuosi
1921Synnyinpaikka
HeinävesiKuolinvuosi
2017Kuolinpaikka
Sault St. Marie, KanadaSylvi Koponen o.s. Virnes (14.8.1921-13.8.2017) syntyi Kuittualla Kalle Albin ja Eeva Angelina Virneksen kymmenlapsisen perheen kuopuksena. Suru-uutinen saapui meille Atlantin takaa, sillä Sylvi Koponen nukkui ikiuneen Kanadan Sault Ste Mariessa 96-vuotispäivänsä aattona.
Sylvi Koponen lähti maailmalle jo 16-vuotiaana. Hän toimi sota-aikana pikkusisarena eli SPR:n apusisarena Helsingissä ja koki myös pääkaupungin pommitukset. Sodan jälkeen Sylvi avioitui rummukkalalaisen Tauno Koposen kanssa. Pariskunta asui Varkaudessa, mistä rakennusmiehenä työskennellyt aviomies lähti monien varkautelaisten tavoin töihin Kanadaan. Vähän myöhemmin, vuonna 1957 Sylvi lähti uskaliaalle matkalle yli Atlantin kahden pikkupojan kanssa. Kieltä Sylvi osasi vain sanan “husband” eli aviomies. 36-vuotias siirtolainen asettui perheineen asumaan Sault Ste Marieen, Kanadan ja Yhdysvaltain rajalle. Siellä hän opiskeli ja sai lukion päättötodistuksen 47-vuotiaana vuonna 1968.
Koposet muuttivat sittemmin Kitcheneriin, missä he asuivat vuodet 1969-1991. Jo Helsingin aikoina Sylvi oli erikoistunut korsettiompelijaksi ja jatkoi tätä työtä Arrow Shirt Co. -tekstiilitehtaalla ommellen ensin paitoja, siirtyen myöhemmin toimistotöihin. Sylvi jäi leskeksi jo vuonna 1976.
Eläköidyttyään Sylvi palasi takaisin Sault Ste Marieen ja asui viime vuodet kaupungin suomalaisessa vanhainkodissa. Eläkepäivinään hän rakennutti poikansa Vesan kanssa hirsimökin vanhalle kotitilalle Kuittuanniemelle ja ehti nauttia isänmaan suvisista tunnelmista neljännesvuosisadan ajan. 90-vuotisjuhliaan Sylvi vietti sukulaisten ja ystävien kera entisessä kansakoulussaan.
Maailmallakin Sylvi oli ylpeä suomalaisuudestaan ja savolaisuudestaan. Kun häneltä kysyttiin tullissa, puhutteko suomea, Sylvi kertoi vastanneensa: suomea ja savvoo. Sisarusjoukon viimeisenä häntä kutsuttiin suvun matriarkaksi. Sylvi oli arvostettu, odotettu ja pidetty kesävieras Heinävedellä. Monet sukulaiset vierailivat hänen luonaan myös Kanadassa.
Sylvin mukana poistui viimeinen side isovanhempien sukupolveen – hänen mukanaan menetimme paljon. Olemme kiitollisia Sinulle Sylvi ystävällisyydestäsi ja kaikista niistä entisaikojen tarinoista. Sinä todellakin olit suvun rautarouva.
Kanadassa Sylviä jäivät kaipaamaan pojat Vesa ja Jouni puolisoineen, neljä lastenlasta sekä lukuisat sukulaiset ja ystävät molemmissa kotimaissa.
Kanadassa Sylviä jäivät kaipaamaan pojat Vesa ja Jouni puolisoineen, neljä lastenlasta sekä lukuisat sukulaiset ja ystävät molemmissa kotimaissa.
Kirjoittaja
Seija Väre
Lähteet
Kirjoittamani muistokirjoitus Heinäveden lehteen elokuussa 2017
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.
