Sepän tytär Olga Sarkkila eteni työurallaan Lybeckerin käsityökoulun johtajattareksi. Hän oli saanut taidon käsitöihin verenperintönä. 

Taitava kaikissa käsitöissä

Raahelaisella seppämestari Johan Sarkkilalla ja vaimollaan Kristiinalla oli kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yksi tyttö.

Sarkkiloiden tytär Olga Kristiina syntyi 29.6.1872. Päästyään ylemmästä kansakoulusta Olga jatkoi koulutaivalta Lybeckerin käsityökoulussa. Hän suoritti kaksivuotisen kurssin. Päästötodistuksessa vuonna 1888 johtajatar Sofia Mathlin kehuu Olgaa hyväkäytöksiseksi ja ahkeraksi. Hän oli lahjakas ja taitava kaikissa käsitöissä, erityisesti kudonnassa.

Päästötodistuksen saatuaan Olga lähti aluksi Kullaalle Hjalmar-veljen taloutta hoitamaan. Veli toimi Leinebergin tehtaalla kirjanpitäjänä ja kassanhoitajana. Kun Olgan koulutus selvisi tehtaan johdolle, hän sai käsityönopettajan paikan tehtaan ylläpitämässä kansakoulussa. Hän toimi tässä tehtävässä kevätlukukauden 1891.

Ari-veljen kannustuksesta Olga pyrki ja pääsi syksyllä 1891 opiskelemaan Fredrika Wetterhoffin Työkoulun opettajaosastolle. Kesäkuussa 1892 hän oli 20-vuotias valmis käsityökoulunopettaja. Loppuvuoden 1892 hän opiskeli Oulussa, Alceniuksen käsityökoulussa, ja suoritti kurssin liinavaateompelussa. Näin hänestä tuli pätevä myös ompelua opettamaan.

Ammattitaitoisena naisena hän pääsi heti seuraavana vuonna Rovaniemelle sijoitetun Oulun läänin Talousseuran naiskäsityökoulun johtajattareksi ja opettajaksi. Kun koulu lopetettiin, Olga löysi nopeasti uuden työpaikan. Keväällä 1894 hän aloitti työt Kuusamon käsityökoulussa. Tässä toimessa hän viipyi maaliskuulle 1896.

Johtajattareksi Lybeckerille

Lybeckerin käsityökoulun pitkäaikainen johtajatar neiti Sofia Mathlin erosi tehtävistään vuonna 1895 oltuaan toimessaan yli kaksikymmentä vuotta. Luultavasti paikka julistettiin haettavaksi ja sitä haki muiden muassa koulun oma kasvatti Olga Sarkkila. Olga aloitti Lybeckerin käsityökoulun johtajattarena ja opettajana 16.3.1896.

Olga oli vaativa ja kannustava opettaja. Hänelle oli tärkeää, että tytöt ymmärsivät oman työnsä arvon. Hän pyrki oppilaineen osallistumaan erilaisiin näyttelyihin, joista lähes ainoita olivat maatalousnäyttelyt. Vuonna 1900 Raahessa järjestettiin Maanviljelysnäyttely, johon Lybeckerin oppilaat osallistuivat. Koulu sai näyttelyssä ensimmäisen rahapalkinnon ja kunniakirjan.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä toukokuussa 1918 Suomessa oli ankara pula-aika. Työtarpeita oli vaikea saada. Pellavan viljely lisääntyi niin maalla kuin kaupungissa.

1920-luvulla miesten paita oli pakollinen ompelutyö. Kun se oli valmis, sai siirtyä kangaspuiden ääreen.

Nenäliinojen reunojen päärmääminen oli tarkka työtä. Yhtään pistoa ei saanut jäädä näkyviin. Jos teki yhdenkään ruman piston, se täytyi purkaa.

Entiset oppilaat ovat muistelleet, että Olga oli tärkiän näköinen ja jämpti, mutta hän osasi opettaa asioita myönteiseltä kannalta.

Vaikeat sotavuodet

Olga joutui luotsaamaan koulunsa läpi talvisodan ja jatkosodan. Sota vaikutti kouluun niin, ettei varsinaisia oppilaita eli kansakoulusta päässeitä ollut. Syynä oli raaka-aineiden puute. Sodan takia koululle ei saatu lankoja eikä kankaita. Koululla kutoneet tytöt ja naiset toivat materiaalinsa itse.

Korkeaan ikään ja huonoon terveyteen vedoten Olga pyysi eroa tehtävistään toukokuussa 1945. Eläkevuosinaan hän kirjoitti muistelmiaan jälkipolville. Olga Sarkkila kuoli 29.1.1964.

Olga Kristiina Sarkkila

Syntyi 29.6.1872 Raahessa.

Kuoli 29.1.1964 Raahessa.

Vuonna 1888 suoritti Lybeckerin käsityökoulun kaksivuotisen kurssin Raahessa.

Vuonna 1892 valmistui käsityökoulunopettajaksi

Vuonna 1896 – 1945 oli Lybeckerin käsityökoulun johtajatar ja opettaja.

Raahessa sijaitseva Lybeckerin koulu oli Olgan elämäntehtävä ja sydämen asia.

Olgankin aikana koulussa jatkettiin kristillistä kasvatusta.

”Opettaja Sarkkila oli hirviän tärkiä näkönen ja jämpti, mutta jakso aina olla hirviän ilonen, en muista, että se ois koskaan suuttunu.” (ent. oppilas).