Saloisissa vuonna 1955 syntynyt Riitta Mattila on melkein avojalkainen raahelainen. Hän oli alle 2-vuotias, kun perhe muutti Saloisista Langin pihapiirin pieneen mökkiin, josta perheen muuttomatka kulki Kemin kautta Oulaisiin, jossa Riitta aloitti kansakoulun. Kolmannen luokan hän kävi Pattijoella ja sen jälkeen opintie jatkui Raahessa. Lapset viihtyivät Takarannalla ja pikkumetsissä Riitan perhe asui monessa eri paikassa: Rantakadulla, Sutelassa, Kummatissa. Yksi Riitan Raahe-kodeista oli Asemakadulla neljän perheen talossa, jossa äiti Airi toimi talonmiehenä. Isä Erkki oli autoilija. – Lumitöiden teko oli tervanjuontia, kun äitiä piti auttaa, Riitta muistelee. Lauantaisin perhe kävi Lindströmillä saunassa, jonka jälkeen lapset saivat ostaa Liisan kopilta höyrymakkaran. Takaranta oli mieluinen uintipaikka. Kaupungin kadut ja ympäröivät pikkumetsät tulivat lapsuusvuosina tutuiksi. Keskikoulun ja lukion Riitta kävi Raahessa. Lukiovuosina hän työskenteli nuorisokerho-ohjaajana ja Kylmäniemen uimarannalla uimavalvojana. – Oli älyttömän sateinen kesä eikä siellä käynyt kuin muutama uimari. Vietin suurimman osan päivästä valvojan kopissa. Kaverit toivat minulle ruokaa, hän kertoo ja muistaa lämmöllä nuorisotoimen pomoa Mauri Pirilää. Hotellityössä Saksassa Lukion jälkeen Riitta tienasi matkarahaa Raahen meijerissä ja vuonna 1976 matkusti huonesiivoojaksi schwartzwaldilaiseen terveyshotelliin, jonne saksalaiset tulivat nauttimaan puhtaasta ilmasta ja vedestä. Hotellin omisti hieno vanha rouva. Siellä ollessaan hän tapasi turkkilaisen Refikin. Yhdessä he muuttivat Baden-Badeniin, jossa työpaikka löytyi aluksi ravintolasta. Seuraavan kuuden vuoden ajan he hoitivat yhdessä Gasthausia. Vuonna 1979 syntyi Fatima-tytär. Perheen kotikieli oli saksa. Saksassa kului kahdeksan vuotta. Perhe muutti Ankaraan Kun Gasthausin vuokrasopimus päättyi, perhe muutti Turkkiin, pääkaupunki Ankaraan. Mies perusti ravintolan, jossa Riitta kävi välillä auttamassa kassalla ja aamusiivouksissa. – Opin vähitellen turkin kielen. Aluksi kävin kaupassa sanakirjan kanssa, Riitta kertoo. Useimmat paikalliset rouvat olivat kotona. Naapuruston naisilla oli tapana kokoontua jonkin kotiin säännöllisin väliajoin vaihtamaan kuulumisia. Tytär aloitti kansakoulun Turkissa. Riitta sanoo, että Turkissa elämä on hyvin perhekeskeistä. Mies vastaa naisen ylöspidosta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hän voi mennä milloin vain miehensä suvun luo, joka on kuin toinen koti hänelle. Neljä vuotta Turkissa asunut Riitta ylistää turkkilaista ruokaa ja henkisesti lämmintä ilmapiiriä. Turkin kieltä hän kuvailee tunteiden kieleksi. – Turkissa asiat järjestyvät aina, siellä ei olla pikkumaisia, hän täsmentää. Paluumuutto Raaheen vuonna 1987 – Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, Riitta kertoo syyksi paluumuutolle. Tytär meni Raahessa toiselle luokalle ja oppi suomen kielen koulussa ja kavereilta. Mies jäi Turkkiin. Riitta itse aloitti opinnot Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa, josta valmistui vuonna 1990. Rautaruukki tarjosi työtä pariksi vuodeksi. Kahdeksan vuotta hän toimi yrittäjänä kebab-grillissä. Tytär oli muuttanut pois kotoa, kun Riitta repäisi itsensä yrittäjyyden oravanpyörästä vuonna 2000 ja otti pestin kalatehtaalta Jäämeren rannalta Båtsfjordista. Seuraava työpaikka oli Lofooteilla. Sielu lepäsi kauniin luonnon keskellä. Talvinen kaamos ja kesäiset yöttömät yöt olivat ihania. Norjassa työskentely jatkui vielä kolme vuotta rakennussiivoojana Oslossa. Muuttokuume oli vienyt hänet Norjaan viideksi vuodeksi. Noina vuosina hän oppi norjan kielen. Yliopistoon aikuisena Riitta suoritti yliopisto-opintonsa aikuisella iällä 2000-luvulla ja valmistui vuonna 2010 kielenkääntäjäksi Helsingin yliopistosta. Tekstiä kääntyy 6 kielellä: saksa, englanti, turkki, ruotsi, norja ja tanska. Vuosina 2010-2011 hän opiskeli Kafkas Universityssä Turkissa turkin kieltä ja kirjallisuutta Erasmus-vaihto-oppilaana. Kääntäjän työt Riitta aloitti 2003 mutta kävi jo ennen Norjaan muuttoa tulkkaamassa muun muassa Ruukin vastaanottokeskuksessa. Nyt hän tekee vain käännöstöitä vakituisille asiakkailleen ja työt hoituvat kotoa käsin. Katinhännän idylliset talot tulisi kunnostaa Eräänä syyspäivänä Riitta käveli kahden Jack Russel -terrierinsä, Samin ja Frodon, kanssa Kirkkokatua, kun hän näki pienen talon ikkunassa ilmoituksen: Vuokrattavana! Hän oli löytänyt unelmiensa asunnon: pikkuruinen puutalo, pihasauna, oma piha. Innoissaan hän pilkkoo puita ja tekee lumitöitä. Riitta viihtyy vanhassa Raahessa, sen tunnelma on hänen sielunmaisemansa ja Reiponkatu hänen suosikkikatunsa, siellä palautuu mieleen se kun äidin kanssa haettiin vettä Jaakopin kaivosta ja pyykkituvassa pestiin pyykit. Rantasaunassa ostettiin saunomisen jälkeen limsapullo. Kun on asunut suurkaupungeissa kuten Ankara, Oslo ja Helsinki-Vantaa, osaa arvostaa rauhaa, joka Katinhännässä vallitsee. Riitan elämässä ympyrä on sulkeutunut: hän on palannut juurilleen. Hän suree hunningolle jätettyjä taloja. – Jaksanko seurata idyllin murenemista talo talolta? Ehkä muutan Turkkiin, kun koirista aika jättää. En Ankaraan, vaan miehen suvun ikivanhalle maatilalle vuoristoon, hän miettii.
Kirjoittaja
Kirsti Vähäkangas
Lähteet
Haastattelu vuonna 2016.
Julkaistu Raahelaisessa 12.3.2016 ja teoksessa Kirsti Vähäkangas, Rantakavun liepeiltä, Meijjän kaupunki tarinoi. Kustannus HD 2016.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.